Blogit Blogit

Ei hetken rauhaa

Etenkin julkisella sektorilla toiminnan kehittäminen tapahtuu nykyisin hankerahoituksen voimin. Kun toimintaa halutaan parantaa ja prosesseja sujuvoittaa, haetaan hankerahaa ja luodaan projekti, johon palkataan henkilöstö kehittämään toimintaa pariksi kolmeksi vuodeksi. Parhaimmillaan tai pahimmillaan hankehenkilöstö tulee täysin vakinaisen henkilöstön ulkopuolelta, aloittaen kehittämisen tutustumalla organisaatioon ja sen toimintaan. Käynnistäminen vie aikaa, mutta toisaalta organisaatio saa tuoreita ajatuksia ja uusia ideoita. Usein kuitenkin samat projekti-ihmiset liikkuvat hankkeesta toiseen.

Hankkeita ei haluta tehdä vain hankkeiden vuoksi, vaan tuloksia pitäisi tulla ja hankerahalla kehittää pysyviä malleja. Kun ne projekti-ihmiset ovat päässeet toimintaan sisään ja oppineet miten organisaatiossa toimintaa, jää varsinaiselle toiminnalle hetki aikaa ennen kuin pitää vähintäänkin hetkellisesti panikoitua juurruttamisesta. Miten hankkeesta saadaan pysyvää toimintaa, kun pari vuotta on toimittu ”vain hankkeessa”? Ja kun paniikki lientyy, voi ihmetellä mihin työkaverit ovat kadonneet, kun hankkeen loppuvaiheessa projekti-ihmisistä yksi toisensa jälkeen hakeutuu jo uusiin projekteihin tai pysyvämpään työhön.

Kuulostaako tutulta? Projektityön autuus ja kauheus ovat tuttuja myös Ohjaamoissa. Monet ilmiöt ovat nähtävissä kentällä, eivätkä Ohjaamot ole suojassa projektimaailman lainalaisuuksilta. Keväällä tullut tieto Ohjaamo-toiminnan vakinaistamiseen suunnatusta määrärahasta helpotti tuskaa hieman. Ohjaamot eivät ole enää ”vain hanke” kenenkään suussa, vaan toiminta on pysyvää ja siihen halutaan panostaa. Samaa viestiä vahvisti myös hallituksen talousarvio vuodelle 2018. Toiminta on ehkä häthätää juurtunut osaksi suomalaisia nuorten palveluja, mutta seuraava mullistus odottaa jo kulman takana. Maakunta, kasvupalvelut, sote, lape… Isoja uudistuksia on tulossa.

Joskus perjantai-iltana junassa istuessa ja työmatkalta palatessa käy mielessä ajatus, että olisipa hienoa vetää hetki henkeä ja keskittyä olemassa olevan toiminnan vakauttamiseen. Että voisipa rauhassa tehdä sitä juurruttamista tutulla porukalla. Sille ei kuitenkaan ole aikaa, kun uudistuksia tulee ja Ohjaamot ovat jatkuvasti muutosten keskellä. Työ on jatkuvaa kehittämistä. Vaan on siinä paljon hyviäkin puolia. Vierivä kivi ei sammaloidu ja projekti-ihmisille on aina töitä.

Kommentit
Ei kommentteja. Ole ensimmäinen.

Kohtaamo somessa Kohtaamo somessa