Blogit Blogit

Neuvominen ohjauskeskustelussa - Mitä, miten ja miksi?

Katri Myllylä (KM) ja Elina Pehkonen (KM)

Ohjaamoista nuoret ja nuoret aikuiset saavat apua työhön, koulutukseen ja arkeen liittyvissä asioissa. Apua tarjotaan asiakkaille tiedotuksen, neuvonnan ja ohjauksen muodoissa nopeasti ja tarpeenmukaisesti. Keskeinen väline avun tarjoamisessa on ohjauskeskustelu, joka on yleisin ja myös eniten hyödylliseksi koettu ohjauksen muoto Ohjaamossa. Sama ohjauskeskustelu voi sisältää niin tiedotusta, neuvontaa kuin ohjaustakin.

Mitä neuvominen on?

Tiedottaminen, neuvonta ja ohjaus ovat erilaisia ammatillisia toimintatapoja, joilla on erilaiset tavoitteet. Tiedottamisen tarkoituksena on antaa ohjattavalle hänen tarvitsemiaan tietoja. Ohjaaja on tiedon jakaja ja ohjattava tiedon vastaanottaja. Tiedonvälitys muodostuu yleensä ohjattavan kysymyksestä ja ohjaajan vastauksesta. Neuvonta puolestaan on vuorovaikutteisempaa kuin pelkkä tiedottaminen. Neuvonnassa ohjattava voi pyytää ja ottaa vastaan neuvoja, mutta tekee päätöksen niiden noudattamisesta itse. Neuvontatilanne voi syntyä ohjattavan pyynnöstä, mutta ohjaaja voi neuvoa myös omasta aloitteestaan.

Ohjauksessa ajatellaan, että ohjattava on itse aktiivinen ongelmanratkaisija. Ohjaajan tavoite on vahvistaa ohjattavan itseohjautuvuutta ja siksi ohjaaja välttää valmiiden ratkaisujen antamista esimerkiksi neuvoina. Toimintatapoja siis erottaa toisistaan ohjaajan asiantuntijaroolin muuttuminen sekä ohjattavan aktiivisuus vuorovaikutuksessa. Toimintatavat myös luovat erilaisia kohtaamisia asiakkaan ja työntekijän välille.

Neuvominen on keskustelun toiminto, jossa tarjotaan, kuvaillaan tai muuten edistetään tiettyä vaihtoehtoa tai toimintatapaa neuvon vastaanottajalle. Neuvolla välitetään tietoa, jota neuvoja uskoo neuvon vastaanottajan tarvitsevan tai joka auttaa neuvon vastaanottajaa ongelmanratkaisussa, mutta neuvolla voi myös auttaa ja osoittaa tukea. Rajanvetoa neuvomisen, ehdottamisen tai esimerkiksi käskemisen välillä on lähes mahdotonta tehdä, mikäli arviossa huomioidaan ainoastaan neuvon muotoilu ja kielellinen sisältö. Neuvo kuitenkin annetaan ja se arvioidaan aina omassa sosiaalisessa kontekstissaan. Ehdotuksen tai kehotuksen tulkintaan vaikuttaa esimerkiksi se, kuka neuvon antaa.

Ohjauksen ja neuvomisen suhde on jännitteinen, sillä neuvominen asettaa keskustelijat epäsymmetriseen asemaan, jossa neuvojalla nähdään olevan enemmän tietoa kuin neuvon vastaanottajalla. Neuvon vastaanottajan tulevalle toiminnalle asetetaan myös toivottu normi eli ilmaistaan, että neuvon vastaanottajan tulisi toimia neuvon mukaan. Neuvomista ei siis monestikaan mielletä osaksi ohjauksen ideaalia, johon liittyy ajatus keskustelun tasavertaisuudesta ja ohjattavan itseohjautuvuudesta.

Neuvoja neuvomiseen

Neuvoa muotoillessa saa olla kieli keskellä suuta, mikäli haluaa, että neuvo tulee kuulluksi ja on asiakkaalle hyödyksi. Seuraavaksi kuvaamme esimerkkien kautta joitakin neuvomistilanteita Ohjaamojen ohjauskeskusteluissa ja annamme vinkkejä siihen, miten neuvomista voisi käyttää apuna tilanteen ratkaisussa. Esimerkit on poimittu pro gradu -työmme aineistosta.

Asiakas on tullut Ohjaamoon tekemään työhakemusta. Hakemusta kirjoittaessaan asiakas kysyy ohjaajalta, kannattaako hakemuksessa kertoa ensin motivoituneisuudesta työhön vai kuvata omaa osaamistaan.

Tässä esimerkissä nuori pyytää itse neuvoa ja siten määrittää itsensä neuvon tarvitsijaksi ja vastaanottajaksi. Tällöin neuvomiselle tyypillinen osallistujien välinen epäsymmetria ei ole ongelmallista. Neuvonpyyntöön vastaaminen suoralla neuvolla voi kuitenkin olla ongelmallista, mikäli ohjauksen tavoitteena pidetään nuoren itseohjautuvuuden vahvistumista. Antaessaan suoria neuvoja, vaikkakin hyvässä tarkoituksessa, ohjaaja tekee ajatustyön ohjattavan puolesta. Molemmat osapuolet voivat olla tyytyväisiä ohjauskeskustelun päättyessä, mutta todellisuudessa ohjattavan ongelmanratkaisutaidot eivät päässeet kehittymään, eikä hänen oma osaamisensa vahvistunut.

Miten ohjattavan neuvonpyyntöön voisi sitten vastata? Yksi tapa on siirtyä neuvoon askelittaisen siirtymän avulla. Tällöin ohjaaja esittää tarkentavia kysymyksiä asiakkaan tilanteesta ja hyödyntää ohjattavan vastauksia neuvon muotoilemisessa. Tässä tapauksessa ohjaaja voi esimerkiksi kysyä, kumpi on asiakkaan mielestä tärkeämpi asia - motivoituneisuus vai oma osaaminen. Asiakas saa myös mahdollisuuden oivaltaa itse, mikä voisi olla ratkaisu.

Asiakas on aloittanut uudessa työpaikassa ja kertoo siitä ohjaajalle. Asiakas kertoo, että uudet työkaverit eivät ole samanhenkisiä kuin hän ja kokee hankalana viettää paljon aikaa työkavereiden seurassa.

Esimerkissä nuori tuo ohjauskeskustelussa esille huolen tai ongelman. Neuvo on yksi tapa reagoida huoleen. Jos kyseessä on sensitiivinen asia, neuvon muotoiluun on kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta neuvonanto ei vaaranna asiakkaan kasvoja. Neuvon voi esimerkiksi muotoilla kohdentamatta sitä suoraan nuorelle esittämällä neuvo ikään kuin yleismaailmallisena ajattelutapana. Tässä tilanteessa kohdentamaton neuvo voisi olla muun muassa yleisenä totuutena pidetty asia “kaikkien kanssa ei tarvitse kaveerata mutta toimeen kyllä tulee”. Kohdentamaton neuvo normalisoi ohjattavan huolen ja ilmaisee, että ohjattava ei ole huolensa kanssa yksin vaan moni muukin voisi hyötyä samasta neuvosta.

Asiakas kertoo, että on muuttamassa uuteen asuntoon. Keskustelussa on käyty läpi asioita, joita täytyy hoitaa ennen muuttoa. Ohjaaja neuvoo asiakasta, että nykyinen asunto täytyy siivota hyvin poismuuttaessa.

Suuri osa neuvoista annetaan ohjaajan aloitteesta. Silloin nuori ei pyydä neuvoa vaan ohjaaja tulkitsee asiantuntemuksensa avulla, milloin keskustelussa on paikka neuvolle. Ohjaajan aloitteesta antamat neuvot liittyvät usein sellaisiin asioihin, joista ohjaajalla on enemmän tietoa ja kokemusta kuin nuorella. Ohjaajan asiantuntijarooli asettaa nuoren vähemmän tietävän asemaan. Tässä esimerkissä asumisasiat hyvin tunteva ohjaaja näkee tarpeelliseksi neuvoa asunnon loppusiivouksessa. Ohjaaja voi tasapainottaa tiedollista epäsymmetriaa neuvon suosittavalla muotoilulla esimerkiksi kannattaa-verbin tai konditionaalin avulla.

Neuvontatyöhön liittyy velvollisuus neuvoa asiakasta asiantuntijatiedon perusteella, mutta samalla ohjauksessa pyritään tasavertaiseen kohtaamiseen. Vaikka neuvomisen ja ohjauksen suhde on jännitteinen, neuvominen on olennainen ja kiistaton osa ohjauskeskustelua.

Ohjaamojen ohjauskeskustelut ovat paikka, jossa nuorilla on mahdollisuus pyytää apua ja käsitellä huoliaan ja toisaalta saada neuvoja erilaisiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Neuvominen voi toimia tuen antamisena ja edistää ohjattavan itseohjautuvuutta. Ohjaaja voi tarjota neuvolla nuoren tarvitsemaa tietoa, jota hyödyntäen nuori kykenee tekemään itse perusteltuja päätöksiä ja valintoja. Neuvot ovat ohjaajan keino tuoda esille omia ajatuksiaan ja näkemyksiään sekä muun muassa osallistua ohjattavan asioiden käsittelyyn. Mitä ohjauksesta jäisi jäljelle, jos keskustelusta poistettaisiin kaikki neuvot?

Blogi perustuu Katri Myllylän ja Elina Pehkosen pro graduun: Neuvominen Ohjaamojen ohjauskeskusteluissa: keskustelunanalyyttinen tutkimus. Gradun löytää kokonaisuudessaan tästä.

Kommentit
Ei kommentteja. Ole ensimmäinen.

Kohtaamo somessa Kohtaamo somessa