Blogit Blogit

Ohjausta verkossa vai verkoissa?

Moneen muuhun maahan verrattuna Suomessa on kattavat ja hyvin toimivat monialaiset tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelut (TNO-palvelut). 2000-luvun taitteessa Suomea arvostettiin edelläkävijänä myös tieto- ja viestintäteknologian (TVT) ohjauskäytön kehittämisessä, koska tuolloin meillä oli myös useita innovatiivisia pilotteja netissä. Kehitystyön taustalla olivat silloisen Suomi tietoyhteiskunnaksi -ohjelman (Valtionvarainministeriö 1996) tavoitteet, joissa korostettiin mm. tietoyhteiskuntavalmiuksien kehittämistä kaikille, verkko-opiskelun vakiinnuttamista ja tietoyhteiskunnan rakenteiden vahvistamista.  2000-luvun alussa käytiin neuvotteluja yhteisten palvelujen kehittämiseksi, mutta lopputuloksena 2010-luvulle tultaessa Suomessa oli kymmenien EU-rahoitteisten projektien rinnalla erillisiä rinnakkaisia verkkopalveluja.  2010-luvun puolivälissä alkoi näyttää siltä, että Suomi jää jälkeen kansainvälisistä trendeistä, joissa TVT:n mahdollisuuksia hyödynnetään kansallisten monialaisten palvelujen kokonaisuuden mallintamisessa.  Myös Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuksen (2015) mukaan eri osapuolten keskinäinen erillisyys näkyi TVT:n ohjauskäytön hajanaisuutena.

Verkko-ohjauspalvelujen rinnakkaista kehittämistä?

Vuonna 2015 Kohtaamo (ESR)-hanke käynnisti verkko-ohjauspalvelualustan kehittämistyön, jonka tavoitteena on parantaa valtakunnallisten ohjauspalvelujen saatavuutta ja tehostaa niiden tarjontaa vähentämällä päällekkäisyyksiä yhtä aikaa ja yhdessä ns. Ohjaamo-palveluverkoston kehittämisen kanssa. Kehittämistyön tukena olevassa työryhmässä ovat mukana mm. TE-asiakaspalvelukeskuksen, Nuortenelämä.fi – palvelun, Opintopolku.fi – portaalin sekä Työmarkkinatori.fi – palvelun kehittäjiä. Hankesuunnitelmassa pyrittiin moniammatilliseen ja -alaiseen kokonaisvoimavarojen laajempaan yhteiskäyttöön. Tässä vaiheessa olen kuitenkin huolissani, että meneillään olevien rinnakkaisten koulutusjärjestelmän ja kasvupalvelujen uudistusten omat sisäiset tarpeet tuntuvat edelleen hidastavan yhteisten ratkaisujen etsimistä. Nopeatempoisessa uudistustyössä on houkutus lähteä rakentamaan työvälineitä ratkaisuiksi yksittäisiin esille nouseviin oman hallinnonalan kysymyksiin, jotka liittyvät esimerkiksi työnhakuun tai osaamisen kehittämiseen ilman riittävää yhteistä kansallista keskustelua palvelujen kokonaisuuden mallintamisesta.

Yksittäisten kansalaisten ja ammattilaisten käyttöön tarkoitettujen työvälineiden rakentamisen yhteydessä tulisi selvittää, miltä osin eri hallinnonalojen ohjaustoimijoilla olisi yhteinen kansallinen tai alueellinen kokoava koordinaatio tulevien maakunnallisten kasvupalvelujen kanssa.

Kohti palvelujen integraatiota

Ensimmäinen kehittämistyön vaihe olisi laatia monihallinnollisen ja – kanavaisen elinikäisen ohjauksen kansallinen kuvaus, joka toimii integroitujen TNO-palvelujen kokonaisuuden toiminnallisena määrittelynä. Mallissa tulisi olla mukana ainakin seuraavat elementit:

  • teknologian avulla mallinnettu eri hallinnonalojen yhteisesti sopima kokonaisuus elinikäisistä monialaisista TNO-palveluista osana kansalaisten palvelukanavaa

  • koulutusta ja työmarkkinoita koskeva tarkoituksenmukainen tietosisältö, itsearviointityövälineet ja osaamisen kehittymisen dokumentoinnin välineet kansalaisten ja ammattilaisten käyttöön

  • monialaiset yhteiset työtilat kansalaisille ja ammattilaisille

  • tietokanta TNO-palvelujen tuottajista

  • työvälineet ammattilaisille oman ammattitaidon ylläpitämiseksi

  • pysyvät työvälineet palvelujen laadun ja vaikuttavuuden arviointia varten

Integroidussa kokonaisuudessa olevat sisällöt ja työvälineet olisivat pohjana myös paikallisten ohjauksen palvelupisteiden kansallisesti sovitulle minimitasolle. Ohjaushenkilöstö hyödyntäisi työvälineitä asiakastyössään tai opastaisivat kansalaisia verkon itsenäisessä käytössä. Alueet voisivat edellytystensä ja käyttäjien tarpeiden mukaan myös varioida ”ohjaamoitaan”. Verkossa olevat palvelut olisivat myös asiakkaiden käytössä oppilaitoksissa ja kirjastoissa. Yhden luukun periaate tarkoittaisi tällöin sitä, että verkostossa olevat ammattilaiset edustaisivat valtakunnallista brändiä ja vastaisivat kansalaisten kysymyksiin kompetenssiensa rajoissa tai informoisivat paikallisen verkoston muista mahdollisuuksista. Verkossa olevaan kokonaisuuteen voisi integroida työvälineet alueellisten toimijoiden yhteistyön mallintamiseksi. Tavoitteena olisi kansalaisten yhdenvertaisuus palvelujen saatavuudessa.

Yhteinen työympäristö olisi tarkoituksenmukaista rakentaa jo palvelujen kehittämisvaiheessa siten, että se palvelisi alueellisten Ohjaamojen sekä ELY-keskusten hallinnoimien ELO-ryhmien toimintaa. Sekä ELO-ryhmät että Ohjaamot ovat ilmaisseet tarpeen valtakunnalliselle tuelle ja keskinäiselle vertaisoppimiselle.

Kirjoittaja: Raimo Vuorinen, KT, projektipäällikkö, Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto

Kommentit
Ei kommentteja. Ole ensimmäinen.

Kohtaamo somessa Kohtaamo somessa