Blogit Blogit

Osallisuuden ja yhdenvertaisuuden tukeminen monikulttuurisessa ohjauksessa

OSMO – Monikulttuurista osaamista Ohjaamoihin -projekti järjesti Aikuiskasvatuksen tutkimuspäivillä Joensuussa 16.2.2018 symposiumin, jonka aiheena oli Osallisuuden ja yhdenvertaisuuden tukeminen monikulttuurisen ohjauksen avulla. Symposiumissa keskusteltiin monikulttuurisen ohjauksen mahdollisuuksista ja erityispiirteistä. Keskusteluun virittäydyttiin kuulemalla OSMO-projektin Ohjaamojen työntekijöiltä kokoamista monikulttuurisen ohjauksen osaamistarpeista. Tässä kirjoituksessa kokoamme yhteen symposiumkeskustelun antia.

Kulttuurierojen käsitteleminen monikulttuurisessa ohjauksessa

Monikulttuurisuutta käsittelevistä koulutuksista odotetaan usein nopeita reseptejä siihen, miten toimia eri maahanmuuttajaryhmien kanssa. Olisi mukava saada koulutuksesta mukaan nippu ohjeita, joiden kanssa voisi lähteä kohtaamaan eri kulttuuritaustoista tulevia ihmisiä. Kulttuurien välisen kohtaamisen tueksi onkin aikojen kuluessa tehty erilaisia malleja, jotka jäsentävät kulttuureja erilaisiin kokonaisuuksiin. Esimerkkinä malleista toimii vaikkapa yhteisöllisen ja yksilöllisen kulttuurin erojen tarkastelu. Sinällään mallit tarjoavatkin tietoa yleisistä eroista kulttuurien välillä. Ne eivät kuitenkaan huomioi ihmisten yksilöllistä elämänhistoriaa ja sen vaikusta maailmankuvaan. Kulttuuri- ja kielitaustan erottaminen muusta henkilökohtaisesta taustasta ei ole helppoa tai mielekästäkään. Yleistävät mallit voivat olla jopa vaarallisia kategorisoidessaan ihmiset tietynlaisiksi ja korostaessaan yksilöiden näkemistä stereotyyppisesti. Ohjauksen vaarana on jäädä jumiin vanhakantaisiin käsityksiin siitä, että ihmiset ovat luokiteltavissa ulkoa käsin erilaisiin yksilön toimintaa ja ajattelua ohjaaviin ryhmiin.

Yksilöllisen elämäntarinan huomioiminen ja dialogia rakentavat metataidot

Eri kulttuurien ja uskontojen edustajien väliseen kohtaamiseen tarvitaan yksittäisten kikkojen sijaan metataitoja, jotka perustuvat dialogiin ja haluun tutustua toiseen sellaisena kuin hän on, kuunnella hänen kokemuksiaan ja elämänhistoriaansa, jotka ovat muovanneet hänestä sellaisen ihmisen kuin hän on.

Monikulttuurisen ohjauksen toimijat ovat myös oman kulttuurinsa kasvatteja ja tulkitsevat maailmaa tästä viitekehyksestään enemmän tai vähemmän tiedostaen. Lisäksi metataitojen kehittämiseen kuuluu ohjaajan tietoisuus oman kulttuurinsa vaikutuksesta kohtaamistilanteessa. Se, miten ohjaaja tulkitsee toisesta kulttuurista tulevan ajatuksia ja käyttäytymistä, on sidoksissa hänen omaan kulttuuriinsa ja kokemuksiinsa. Virhetulkintojen mahdollisuus on olemassa. Omia virhetulkintoja voi vähentää kysymällä toisesta kulttuuritaustasta tulevalta, mitä hän tarkoittaa. Ohjaajan tehtäväksi jää ymmärtää tehdä tuo kysymys.

Osallisuus rakentuu dialogissa – tilaa epävarmuudelle ja ohjaukseen tulevan asiantuntijuudelle

Ohjaustilanteessa neuvojen antaminen voi tuntua houkuttavan helpolta vaihtoehdolta. Se kuitenkin jättää ohjattavan passiivisen asiakkaan asemaan eikä aktivoi ihmistä itseään. Neuvojen antamisen sijaan tulisi pyrkiä yhteiseen dialogiin, jossa rohkaistaan ohjaukseen tullutta löytämään itse. Tämä ei tarkoita ihmisen heitteille jättöä, vaan yhdessä opettelua. Suomalaiset toimintatavat- ja järjestelmät sekä ohjaustilanteen toimintatavat voivat olla vieraita ohjaukseen tulevalle. Vuorovaikutuksen syntyminen edellyttääkin avointa mieltä ja pyrkimystä yhteiseen ymmärrykseen käsillä olevasta tilanteesta.

Dialogiseen kohtaamiseen ja monikulttuurisen ohjauksen metataitoihin kuuluu epävarmuuden sietäminen: tieto syntyy pikkuhiljaa vuorovaikutuksessa. Kohtaamiseen ei voi mennä omien ennakkokäsitysten kanssa tai jos meneekin, on oltava valmis romuttamaan ne. Asiantuntijakulttuuriin kuuluu harha, että meidän tulisi osata ratkaista kaikki kysymykset ja tehtävät. Monikulttuurisen ohjauksen metataidot eivät tue tällaista asiantuntijuutta, vaan uskallusta heittäytymiseen. Ja loppujen lopuksi asiantuntijahan on juuri se kohtaamamme toisesta kulttuurista tuleva. Vuorovaikutukseen antautuminen auttaa löytämään samanlaisuutta oletetun erilaisuuden keskellä ja rakentamaan yhteistyötä sen keinoin eteenpäin.

Kulttuuristaminen ja turvapaikanhakijoiden epävarma tilanne monikulttuurisen ohjauksen haasteina

Vaarana on, että myös toisesta kulttuurista tuleva henkilö oppii kulttuuristamispuheen ja alkaa luokitella asioita omaan kulttuuriin kuuluviksi ja ei-kuuluviksi. Tällä varjolla on mahdollista esimerkiksi kieltäytyä jostakin, joka ei kuulu heidän kulttuuriinsa. Työntekijä voi kulttuuristaa toisesta kulttuurista tulevan hankalaksi, vaikka kysymys voi olla vain siitä, ettei yhteistä ymmärrystä ole päässyt syntymään.

Turvapaikanhakijoiden tilanne on muita maahanmuuttajia monisyisempi. Pitkä vastaanottokeskusasuminen laitostaa ja muutaman vuoden kuluessa motivoituneesta uuden oppijasta voi tulla hankalasti integroituva uussuomalainen. Turvapaikkapolitiikka yrittää vähentää Suomeen tulemisen vetotekijöitä, mutta tekee samalla karhunpalveluksen kotoutumiselle.

Symposiumissa peräänkuulutettiin moninaisuuden laajempaa hyödyntämistä yhteiskunnassa. Sille nähtiin globaalissa maailmassa paljon tarvetta, kun erilaisista taustoista tulevat ihmiset kehittävät yhdessä yhteiskunnallisia käytäntöjä ja niiden taustalla olevaa arvopohjaa.

 

Kirjoittajat: Ulla Siirto, lehtori, VTT ja Tiina Ikonen, kuraattori, TT, Diakonia-ammattikorkeakoulu

Kommentit
Ei kommentteja. Ole ensimmäinen.

Kohtaamo somessa Kohtaamo somessa