Blogit Blogit

Tuen ja hallinnoinnin välimaastossa? – Palvelukokemuksia Ohjaamosta

Kirjoittaja: Armi Itätalo

Tarkastelin pro gradu -tutkielmassa rodullistettujen nuorten palvelukokemuksia Ohjaamo Helsingissä. Maahanmuuttajataustaisten nuorten aikuisten palvelukokemuksista viranomaispalveluissa ei löydy juurikaan aikaisempaa tutkimustietoa. Palvelukokemusten ohella tutkimuksessa pureuduttiin työn ja työmarkkinakansalaisuuden eetokseen yhteiskunnassamme. Pyrin selvittämään, miten nuorten koulutuksen ja työelämän siirtymiä ohjataan ja mitä se kertoo nuoriin kohdistuvasta yhteiskunnallisesta hallinnasta. Tutkimustulokset valottavat osaltaan Ohjaamossa saatujen palvelukokemuksien merkitystä sekä työn ja koulutuksen keskeisyyttä haastateltujen nuorten elämässä.

Palveluiden nuorilähtöisyyden kehittämisen kannalta tutkimustiedolle on tarvetta. Palvelut ja niiden tarjoaminen nähdään lähtökohtaisesti myönteisenä asiana. Palveluissa nuorta pyritään tukemaan, ohjaamaan ja auttamaan. Samalla palveluissa on kuitenkin kyse nuorten elämäntapojen säätelystä ja hallinnoinnista, aktivoinnista ja toisinaan sanktioinnista.

Huoli koskien nuorten työllistymistä ja syrjäytymistä on johtanut toimenpiteisiin ja palveluiden kehittämiseen, josta Ohjaamon monialainen ”yhden luukun” palvelumalli voidaan nähdä yhtenä esimerkkinä. Tällaiselle palvelumuodolle on ollut tilausta, sillä palvelukenttä näyttäytyy monesti ammattilaisenkin silmään melko pirstaleisena ja oikeanlaisen avun piiriin löytäminen ei ole aina itsestäänselvyys. Huolen ja sen myötä riskipuheen lisääntyminen yhteiskunnassamme on kuitenkin lisännyt nuoriin kohdistuvia aktivointitoimia ja tarvetta puuttua entistä vahvemmin nuorten elämänkulkuihin.

Ilmiö on havaittavissa myös kansainvälisesti. Huolen aiheena ovat useimmiten maahanmuuttajataustaiset nuoret, joiden katsotaan olevan erityisen syrjäytymisuhan alla. Huoli on näin ollen etnistynyt ja osaltaan myös sukupuolittunut. Syrjäytymistä koskevassa keskustelussa maahanmuuttajataustaiset nuoret pojat ja miehet ovat usein korostetusti esillä. Erityisesti nuorten työ- ja koulutussiirtymistä sekä erilaisista nivelvaiheista ollaan kiinnostuneita. Paine nuorten työttömyyslukujen alentamiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn on kasvanut ja aktivointipuheet sitä mukaa voimistuneet. Nuoruuden siirtymien toivotaan sujuvan jouhevasti ja tehokkaasti kohti työelämää. Aktivointipuheissa on kuultavissa yksilökeskeinen retoriikka, joka syyllistää tilanteesta nuoria ja painottaa työssä käymisen tärkeyttä kunnon kansalaisen kriteerinä.

Työllisyyden merkityksen korostaminen tuottaa helposti tulkintoja esimerkiksi kotoutumisen epäonnistumisesta ja osallistumisen puutteellisuudesta. Vahvistuneilla ohjauskäytännöillä ja työllistymistä kohti suuntaavilla tavoitteilla pyritään minimoimaan riskit nuorten elämänkuluissa. Kuitenkin pelkästään yksilöön keskittyvien tukitoimien vaarana on se, että yhteiskunnassamme olevien rakenteellisten esteiden olemassaolo saatetaan jättää liian vähälle huomiolle. On myös ongelmallista, jos ymmärrys kansalaisuudesta rakentuu voimakkaasti työssä käymiselle.

Koulutuksen ja työelämän keskeisyys tuli odottamattomalla tavalla tutkimuksen aineistossa esiin. Osaltaan tätä saattaa selittää se, että Ohjaamon tarjoamiin palveluihin hakeudutaan useimmiten työ- ja koulutusasiat edellä. Aineistosta oli nähtävissä, että nuoret olivat sisäistäneet yhteiskunnassa vallalla olevan työ- ja koulutuspuheen ja tiedostivat hyvin oman roolinsa siinä. Työpaikka nähtiin ”elämän avaimena” ja sen avulla oli mahdollista tulla kunnolliseksi veronmaksajaksi, joka on hyödyllinen kansalainen myös muiden silmissä. Koulutus ja työpaikan saaminen nähtiin edellytyksenä aikuisuudelle ja tulevaisuuden haaveet liittyivät monella työhön ja koulutukseen. Monella olikin kiire päästä osaksi työelämää. Nuoret tiedostivat oman hankalan asemansa työmarkkinoilla ja olivat havainneet syrjiviä käytäntöjä työelämässä.

Ohjaamosta saadut palvelukokemukset olivat monella tavalla myönteisiä. Haastatteluissa esiin nousi avun ja tuen saanti matalalla kynnyksellä. Nuoret korostivat yhdestä paikasta saatavilla olevan tuen merkitystä korostettiin ja kiittelivät moniammatillisen koulutetun tiimin osaamista. Riittävän ajan antaminen ja kokemus siitä, että omiin asioihin perehdyttiin aidosti ja välittäen saivat Ohjaamon erottumaan muiden viranomaisten tarjoamista palveluista. Muista viranomaispalveluista Ohjaamo erottui positiivisesti myös siinä, että Ohjaamoon tultiin viettämään aikaa ja tervehtimään työntekijöitä myös silloin, kun akuuttia ongelmaa ei ollut. Ohjaamolla näyttäytyi olevan monenlaisia merkityksiä palvelua käyttävien nuorten elämässä.

Jännite palvelusta saatavan tuen ja institutionaalisten tavoitteiden välillä on aineistossa ilmeinen. Ohjaamo on lunastanut paikkansa luotettavana toimijana ja avuntarjoajana nuorten keskuudessa. Vapaaehtoisuus, rentous ja paikan neutraalius ovat osaltaan auttaneet nuoria löytämään palveluiden piiriin. Samalla toiminnan taustalla on nähtävissä institutionaaliset tavoitteet, jotka pakottavat ohjaamaan nuoria kohti tietynlaista, normatiivisen kansalaisen ideaalia. Tehokkaat ja suorat reitit koulutukseen ja työelämään tapahtuvat sujuvien siirtymien ja vahvistuneen ohjauksen kautta. Myönteisyys palvelukokemuksissa on vaarassa karista, mikäli toiminnan taustalla olevat institutionaaliset tavoitteet ja vaateet korostuvat entisestään. Vuoden 2018 alussa voimaan tullut aktiivimalli lisää osaltaan työntekijöiden painetta työntää nuoria kohti työ- ja opiskelupaikkoja, työpajoja ja –harjoitteluja.

Jotta palvelut pysyvät nuorilähtöisinä ja nuoria ensisijaisesti palvelevana, tulisi kiinnittää huomioita asioihin, jotka tekevät palvelussa asioimisen myönteiseksi. Nuoret tarvitsevat kokonaisvaltaista kohtaamista, joka huomioi nuoren elämän monipaikkaisen todellisuuden ja siinä olevat verkostot. Nuoret tarvitsevat paikkoja, joissa voi esittää kysymyksensä samalla tuntien olevansa tervetullut ja oikeassa paikassa. Tilanteet voivat olla hyvin monisyisiä ja solmut vaativat avautuakseen luottamuksellisia suhteita työntekijöihin. Sanktiot, velvoittavuus ja rangaistusperustaisuus viestivät nuorille heihin kohdistuvasta epäluottamuksesta, joka ei edesauta nuorten tilanteiden kokonaisvaltaista ratkaisemista. Vapaaehtoisuus, kiireettömyys ja kokonaisvaltaisuus sen sijaan luovat pohjaa onnistuneelle kohtaamiselle ja asioiden eteenpäin viemiselle.

Tutkimuksen aineisto on kerätty vuoden 2017 syksyn aikana. Tutkimus keskittyy aikavälillä 1.3.2015–28.2.2018 toteutetun Ohjaamo-hankkeen palveluiden arviointiin. Aineisto koostuu kymmenestä nuoren teemahaastattelusta. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Koko pro gradun pääset lukemaan tästä linkistä Elämän avaimia etsimässä : rodullistettujen nuorten kokemuksia Ohjaamon palveluista.

Kirjoittaja on Tampereen yliopiston pian valmistuva yhteiskuntatieteiden maisteri nuorisotyön ja -tutkimuksen opintosuunnasta. 

Kommentit
Ei kommentteja. Ole ensimmäinen.

Kohtaamo somessa Kohtaamo somessa