TESSU-blogi TESSU-blogi

Monialaisen ohjauksen tuulia

Monialaisen ohjauksen tuulet -seminaarin aikana ja jälkipuintina syntyneitä ajatuksia TESSU-valmentajilta.

SEDUn Törnävä-saliin oli 28.8.2017 kerääntynyt mittava joukko ohjaustyön ammattilaisia ruohonjuuritasolta hallintoon ja päättäjiin. Vireillä ja alullaan oleva alueellisten Ohjaamoiden käynnistys on saanut ansaitsemaansa näkyvyyttä. Ohjaamoiden rakentaminen herättää paitsi innostusta myös halua olla mukana niiden ydintoiminnassa ja monialaisessa verkostossa. Ohjaamoiden yhteisenä tavoitteena on kehittää alueen ohjauspalveluita ja monialaista yhteistä työtä.

Juna toi seminaariin myös meidät, TESSU-projektissa (Tehdään yhdessä ohjausta) toimivat valmentajat. Hyvin näyttävät seminaarin järjestäjät tuntevan Ohjaamoiden todellisuutta, sillä päivän sisällöt ja avaukset ovat valmennuskokemustemme perusteella varsin merkityksellisiä ja usein mukana valmennuspäivien pohdinnoissa. TESSU-projekti sai kotiin viemisiksi rutkasti uutta pureskeltavaa monialaisen ohjausverkoston ja sen tarjoaman ohjaustyön valmennuksiin. Jälkipuintina ja mainiosta seminaaripäivästä kiittäen kirjasimme ylös joitakin meitä puhutelleita otoksia päivän ohjelmasta.

Asiakkaat Ohjaamon keskiössä

Päivän avauspuheenvuorossa TE-toiminnan palvelujohtaja Katri Lehto painotti asiakkaan kokemusasiantuntijuuden hyödyntämistä toiminnan kehittämisessä ja muutostyössä. Asiakkaan äänen huomioimista korosti myös KT, rehtori Seija Nykänen omassa osuudessaan. Ohjaamo-toiminnan valtakunnallisissa linjauksissa asiakas on keskiössä ja valmennuskokemustemme perusteella asiakaskeskeisyys näkyy Ohjaamoiden päivittäisessä ohjaustyössä. Hienoa on ollut havaita, kuinka monessa Ohjaamossa toimintaa pyritäänkin suunnittelemaan ja toteuttamaan yhdessä nuorten kanssa. Tämän onnistuminen edellyttää Ohjaamolta yhteistä ohjausymmärrystä, yhteisesti sovittuja toiminnan periaatteita ja toiminnan tavoitteisiin sitoutumista monialaisessa yhteistyössä.

Yhteisen työn haastavuus

Verkostotyön haasteita ja odotuksia pui verkostotyön asiantuntija Seija Nykänen. Seminaariyleisön tunnistamat haasteet kuulostivat tutuilta ja vastasivat hyvin valmennuskokemuksiamme. Samojen ja saman tyyppisten haasteiden kanssa kamppaillaan, kipuillaan ja - hienoa kyllä - myös edistytään ja selviydytään muissakin Ohjaamoissa. Työntekijöiden vaihtuvuus, uusien toimijoiden perehdyttäminen, verkoston osuvuus asiakkaan tarpeisiin, ydintoimijoiden osaaminen, asiantuntemus, asenne ja persoonallisuus, kiire ja jaksaminen, yhteiseen työhön sitoutuminen, yhdessä oppiminen, luottamus toisiin ja omaan osaamiseen ovat asioita, joiden ratkaiseminen vaatii keskustelua ja jakamista. Yhteisiä merkityksiä, pelisääntöjä, toiminnan käytänteitä ja ohjausymmärrystä ei synnytetä ilman siihen resursoitua yhteistä aikaa.

Ajankohtaisiksi haasteiksi koetaan myös Ohjaamo-toiminnan koordinointi sekä kuntien väliset yhteistyösuunnitelmat ja sopimukset toiminnan vakiintuessa. Keskusteluissa nostettiin esille valmennuksista tuttuja tärkeitä kysymyksiä: Missä asioissa ollaan valmiita kompromisseihin ja mikä on se lisäarvo, jonka Ohjaamo asiakkaalleen tuo? Samaa kysyi Keravan Ohjaamon Henna Hyytiä omassa puheenvuorossaan. Kenen etua ajetaan, nuoren vai palvelujärjestelmän?

Vastauksia ja ratkaisuja kysymyksiin etsitään ja löydetään jatkossakin yhdessä. Tärkeää tässä kehittämisen vaiheessa on haasteiden tunnistaminen, yhdessä ihmettely, eteenpäin vievien kysymysten esittäminen sekä luottamuksen rakentaminen. Luottamus syntyy avoimen ja myönteisen asenteen, hyvän yhteisen tahtotilan sekä yhteisten asiakaslähtöisten tavoitteiden siivittämänä. "Rajapinta ja poikkihallinnollinen" voidaan Nykäsen mukaan nyt unohtaa ja niiden sijaan viedä käytäntöön toimintaa uudistavat käsitteet "yhdyspinta ja monialainen yhteinen työ".

Uraohjauksen tulevaisuus - oman polkunsa rakentajia, työelämässä oppijoita ja tiedon jakajia

Tulevaisuustutkija Ilkka Halavan näkemykset työelämästä 2030-luvulla (eli ihan kohta!) jäävät taatusti kaivertamaan mieltä pidemmäksikin aikaa. Yhtenä teemana esiin nousi digitalisaatio ja sen vaikutukset työelämään ja yhteiskuntaan. Halava kuvaa digitalisaatiota massiivisena vallansiirtona järjestelmiltä ihmiselle. Tämä vallansiirto tulee mahdollistamaan itseohjautuvan yhteiskunnan ja antaa meille yhä enemmän mahdollisuuksia ja valtaa ohjata elämäämme. Koneet eivät vie töitämme, vaan ennemminkin paikkaavat heikkouksiamme ja täydentävät vahvuuksiamme.

"Jos teet työtä yksin, kone voi korvata sinut. Jos teet työtä yhdessä muiden kanssa, kone ei korvaa teitä." Ohjaamoiden toiminnan kannalta Halavan näkemys siitä, että kaikki ne alueet ja kaupungit, joissa työskennellään yhdessä, selviävät, kuulostaa mainiolta.

Ohjauksessa tärkeää ei ole enää kysyä mikä sinusta tulee isona vaan, mikä sinusta tulee seuraavaksi. Työelämän hierarkkiset rakenteet ovat menneen talven lumia. Jatkossa työelämä tarvitsee artisteja, jotka kehittävät työtään omaehtoisesti ja oman polkunsa mukaisesti. Työpaikalle ei tulla vain suorittamaan työtehtäviä vaan kokonaisvaltaisesti toteuttamaan itseä ja omaa artistiutta yhteistyössä toisten kanssa.

Halavan esittämä jäsennys tulevaisuuden työntekijöiden osaamisvaatimuksista antaa yhden näkökulman siihen, mitä uraohjauksella tulisi tukea ja vahvistaa. Culture fit tarkoittaa soveltumista työkulttuuriin. Soveltuminen edellyttää avoimuuden, jakamisen ja verkostoitumisen taitoja. Keskeinen uuden työntekijän ominaisuus on tunnistaa työpaikan ilmapiiri ja yhteisölle ominaiset tavat toimia sekä sopeutua joukkoon. Fast Learner tunnistaa oman oppimiskykynsä eli sen, miten ja kuinka nopeasti hän oppii. Kyse ei niinkään ole omien kehittymistarpeiden tunnistamisesta, vaan valmiudesta oppia tarvittavat taidot. Kolmas rekrytoinnissa painottuva asia tulee olemaan Experience. Oleellista on kysyä, mistä kaikesta henkilöllä on jo kokemusta, sen sijaan, että häneltä tiedusteltaisiin, missä hän on hyvä?

Maailma ei tule valmiiksi

”Mihin sinulla on kiire tässä valmiissa maailmassa?” – lausahdus on monille tuttu.  Jos kysymme tämän kysymyksen nuorilta, vastauksena lienee jonkinlainen lyhenne, josta me jo keski-iän kynnykselle ehtineet emme ymmärrä mitään. Nuori tuskin enää ajattelee, että maailma olisi joskus valmis. Ohjaamo-toiminnalla on hyvä mahdollisuus olla tukemassa nuoria tulevaisuuden työelämän haasteissa. ”Onneksi koneet eivät unelmoi, eivätkä haaveile. Ne eivät myöskään tunnista tunteita. Ne tekevät vain tehtäviä.

Kokonaisvaltaista yhteistä työtä tarvitaan tulevaisuudessakin. Tätä työtä tehdään vahvasti myös lakeuksilla ja Etelä-Pohjanmaan Ohjaamo-verkosto on rakentumassa vauhdilla. Päivän viimeisenä lauseena screenille heijastuu ”Miten minä voin olla mukana Ohjaamon kehittämisessä?”. Sitä toivottavasti moni osallistuja pohtii vielä kotimatkallakin samalla, kun katse siintää kauas lakeuksien viljapeltoihin.

 

Kirjoittajat: Seija Mäkinen, Päivi Kauppila, Mervi Pasanen

Seuraava
Kommentit
Ei kommentteja. Ole ensimmäinen.