Blogit Blogit

Askelta pidemmälle

Ohjaamoiden synnyttäminen perustui alun perin kahteen perusajatukseen siitä, miten nuorille saataisiin parempia palveluja. Ensinnäkin tavoitteena oli saada palvelut paremmin nuorten saataville saman oven taakse. Toinen keskeinen tavoite oli saada palveluntuottajat yhteistyöhön silloin kun nuoren tilanne ja asioiden selvittämien sitä vaatii. Näin nuori saisi kysymyksiinsä nopeammin avun ja myös resursseja säästyisi. Ohjaamon idea ei siis ole tuottaa palveluja rinnakkain vaan ennen kaikkea yhdessä.

Kun aloitin Kohtaamo-hankkeen töissä kolme ja puoli vuotta sitten, olin jo aikaisemman työhistoriani vuoksi kiinnostunut erityisesti siitä, mitä osaamisvaatimuksia Ohjaamokonsepti työntekijöiltä edellyttää. Melko itsestään selvästi yhteistyön taito monialaisessa tiimissä näytti tärkeältä vaatimukselta. Onhan siitä tullut yksi keskeinen ns. yleinen työelämätaito. Yhteistyö ja sen tunkeutuminen yhä useampaan työhön haastaa työntekijät erityisesti siksi, että yhteistyötä ei voi opettaa, mutta sitä tulee oppia. Parhainkin koulutus tuottaa vain perusteet ja työkalut sen omaksumiseen. Loppu syntyy tai on syntymättä siinä yhteisössä, jossa työtä tehdään ja tässä osallistumisen prosessissa työstä voi tulla yhteistä ja jaettua.

Mitä ohjaamoissa pitäisi osata?

Ohjaamon perusteet- asiakirjassa lueteltu mitä osaamista Ohjaamoissa tulee olla. Siinä Ohjaamojen erityisosaamisen ja neuvonnan alueiksi mainitaan

  • Palvelutarpeen arviointi ja palveluohjaus

  • Urasuunnittelu ja työnhaku

  • Elämän- ja arjenhallinta

  • Fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi

  • Osaamisen kehittäminen ja koulutusmahdollisuudet

  • Osallisuuden tukeminen

  • Toimeentulo ja asuminen

On selvää, että tällaista osaamisen laajaa asiantuntijuutta ei löydy yksittäiseltä ammattilaiselta missään organisaatiossa. Taustaoletus onkin, että eri organisaatiot tuovat tätä osaamista tarjolle Ohjaamoon nuorten palvelun parantamiseksi. Vaikka kaikki edellä lueteltu osaaminen Ohjaamosta löytyisi, koskaan kyse ei ole ”on” tai ”off” -ilmiöstä. Osaamisen kertyminen on prosessi, joka syntyy suurelta osin ammattilaisten osallistumisesta Ohjaamojen yhteiseen työhön. Siksi osaamisluetteloita tulee lukea myös ikään kuin arviointikriteereinä: kuinka pitkälle olemme päässeet näillä osaamisen alueilla?

Ohjaamoista on tullut selkeätä viestiä alusta asti siitä, että kaikki työntekijät eivät ole kokeneet Ohjaamo-työtä mielekkäänä tai merkityksellisenä ja halunneet vaihtaa takaisin entiseen työympäristöön. Tämä jo yksittäisenä havaintona kertoo, että kyse ei ole vain uudesta fyysisestä työn tekemisen paikasta vaan uudesta tavasta tehdä työtä. Mitä se siis tekijöiltään vaatii?

Oppiminen on osallistumista

Monialaisen yhteistyön haasteisin saatetaan ratkaisuksi ehdottaa lisää resursseja. Resurssien lisäys kyllä kuulostaa hyvältä, mutta ei ratkaise kokonaan osaamisen ja oppimisen haastetta. Rohkenen jopa väittää, että ”more the same” -ajattelu ei riitä vaan saattaa pahimmillaan pimittää todellisen kehittymisen haasteen. En edellisellä tarkoita, että vastustaisin resurssien lisäystä, vaan korostan että jotain muutakin tarvitaan. Tämä muu on sellaista osaamista jota kellään ei ole valmiina, ja se syntyy tässä uudessa kontekstissa.

Muutos tuottaa myös kitkaa, sillä yhteistyössä paljastuu se mitä osataan, mutta myös se mitä ei osata. Onnistunut yhteistyö edellyttääkin ilmapiiriä, joka sallii keskeneräisyyden ja jotakin parempaa kohti kasvamisen, siis ei odoteta valmista osaamista jota voisi heti ottaa käyttöön. Oikeastaan jäljelle jää kaikkein keskeisin osaamisen alue: uuden oppimisen taito. Uuden oppimisessa on aina kyse osallisuudesta johonkin sellaiseen, jota ei vielä osata, ja jota ei myöskään yksin saada haltuun. Ohjaamossa osaaminen syntyy myös työntekijöiden välillä.

Yhteistyön oppiminen muistuttaa paljon myös luonnehdintaa joka on tehty ns. hiljaisen tiedon luonteesta. Työhön liittyvä hiljainen tietohan on hiljaista siksi, että sitä on vaikea sanallistaa ja ilmaista, siis pukea ohjeiksi tai toimintakaavioiksi. Ja sitä on vaikea ilmaista siksi, että se kiinnittyy aina tiettyihin ainutlaatuisiin tilanteisiin esim. ohjausvuorovaikutuksessa, niissä hetkissä joissa asiantuntija joutuu tekemään ratkaisuja päivittäin. Tämä ainutlaatuisuus koskee myös yhteistyön käytäntöjä.  

Nuorten kanssa pidemmälle

Ammattilaisten osallistuminen Ohjaamotyön kehittämiseen on osallistumalla oppimista. Kaikkea osaamista ei voi vasta työtä tehdessä oppia, eli perusammattitaito tulee olla kaiken perustana. Näistähän puhumme ohjausalallakin yleisinä työelämätaitoina kuten työn suunnittelu, arviointi, viestintätaidot ja vuorovaikutustaidot. Tärkeintä on kuitenkin se mitä tapahtuu ihmisten välillä niiden haasteiden ratkaisemisessa, jotka koskevat nuorten pääsemistä elämässä eteenpäin.

On ilahduttavaa, että toiminnan kehittämiseen osallistetaan yhä enemmän nuoria. Ohjaamoissa on alettu tehdä sitä mitä monella muulla taholla vielä puhutaan. Nuorten kehittämisryhmät ja raadit ovat monissa Ohjaamoissa olennainen osa toiminnan arviointia ja eteenpäin suuntaamista eli palvelujen muotoilua. Näin nuorten kanssa voidaan päästä askelta pidemmälle ja todeta, että Ohjaamo näyttää tietä palvelujen kehittämiselle yleisemminkin.
Kommentit
Ei kommentteja. Ole ensimmäinen.

Kohtaamo somessa Kohtaamo somessa