Blogit Blogit

Kohtaamisia verkossa

Koskaan en lakkaa ihmettelemästä, miten vuorovaikutus verkossa toimii. Kun saan ystävältä sähköpostin tai pikaviestin, melkein kuulen hänen äänensä, sen särähdykset, nousevat ja laskevat äänenpainot. Melkein näen hänen ilmeensä, kuin hän sanoisi sen eikä kirjoittaisi. Kuitenkin edessäni on vain tekstiä, kirjaimia riveillä. Mieleni tulkitsee sen vuorovaikutukseksi, samanlaiseksi kuin mitä se kasvokkain olisi. 

 
Se toimii, koska tunnen ystäväni. Olen tavannut hänet niin usein ja puhunut hänen kanssaan niin paljon. Luotamme toisiimme ja tunneskaala välittyy ja ymmärretään oikein.
 
Nyt kun aloitin Kohtaamo-hankkeessa verkkopalvelusuunnittelijana, palasin tämän ihmettelyn äärelle. Ohjaustaverkossa.fi -palvelu on hyvää vauhtia valmistumassa, ja syksyllä alkavat sen koulutukset ja käyttöönotot suunnilleen siinä järjestyksessä kuin sopimukset palveluntuottajien eli esimerkiksi TE-toimistojen ja Ohjaamoiden kanssa saadaan laadituksi. EU:n tietosuoja-asetus on lisännyt monimutkaisuutta käyttöönotoissa. Ohjausalustasta tehdään paitsi tietoturvallinen myös asiakkaan tietosuoja-asetuksen määrittämien oikeuksien mukainen palvelu. Monialaisessa ohjauksessa se merkitsee jonkin verran myös toimintatapojen uudistamista. Koronakevään aikana ehdittiin ottaa käyttöön muitakin etäneuvonnan ja -ohjauksen välineitä ja Ohjaamot joutuvat miettimään palvelupolkujaan ja kontaktipisteitään uudelleen.
 
Mietin, miten saamme koulutukset ja kohtaamiset korona-aikana järjestetyksi niin, että painopiste on ihmisissä eikä alustan toiminnoissa. Ihminenhän siellä on auttajana ja toinen ihminen vastaanottajana, omia ajatuksiaan työstämässä. Ohjaustaverkossa.fi on vain väline, ja vaikuttavuus syntyy ihmisten kohtaamisesta.
 
Käyttöönottokoulutuksissa käydään läpi tietosuoja-asiat ja alustan toiminnot, mutta todellakin toivon, että saadaan järjestettyä myös työpajatyyppisiä kokoontumisia ja voidaan ihmetellä yhdessä, miten ihmeessä ihmisen hienovarainen tunteiden, äänen ja kielen merkitysvivahteiden tulkinta-apparaatti saadaan toimimaan tekstipohjaisessa verkkokeskustelussa erilaisten asiakkaiden kanssa. 
Savanneilla kehittyneet aivomme löytävät tehokkaammin uhkia kuin mahdollisuuksia uusista tilanteista. Miten siitä lähtökohdasta saadaan aikaan hyvä ammatillinen, tekstipohjainen verkkokeskustelu? Kyse kun on ohjauksesta, siis keskustelusta, jossa sekä ohjattava että ohjaaja ovat tilanteessa haavoittuvaisia ja molempien tavoitteita pitäisi voida tukea. 
 
Käyttöönotossa herää varmasti paljon kysymyksiä kuten:
  • Miten ohjaaja jaksaa ja miten hänen työyhteisönsä tukee verkko-ohjausta? 
  • Mistä ohjaaja tietää, kuka asiakas voisi hyötyä verkko-ohjauksesta ja miten hän siitä voisi hyötyä? 
  • Miten aloitetaan onnistunut etäkohtaaminen kun työskennellään tekstillä?
  • Miten ohjaaja verkkokeskustelussa voi olla varma, mihin pitäisi paneutua vähän syvemmälle, kun asiakkaan sivuun katsomisia, pahan mielen ilmeitä, häkeltymisiä tai vähän liiankin pitkiä miettimistaukoja ei ole? 
  • Miten nuori käyttää muita digivälineitä kuten koulun Wilmaa, pelejä, somepalveluita ja seuraako niiden käytöstä siirtovaikutusta? 
Miten siis rakennetaan ohjauskeskustelun vaatima luottamus? Palvelua jo kokeilleet ohjaajat ovat käyttäneet alustaa luovasti ja rakentaneet ketterästi erilaisia hybridimalleja. Heidän kokemuksistaan voimme muutkin ottaa oppia. 
 
Syksyn aikana aloitetaan palvelun käyttöönotto TE-toimistoissa, ja koulutuksissa voimme toivottavasti ihmetellä oikein joukolla sitä ihan yksinkertaista ja samalla todella kompleksista perusasiaa: miten vuorovaikutus verkossa oikein toimii? Olen varma vain yhdestä asiasta: se pitää oppia, kokeilla ja kehittää yhdessä. 
 
Kommentit
Ei kommentteja. Ole ensimmäinen.

Kohtaamo somessa Kohtaamo somessa