Blogit Blogit

Ohjaamojen vuosi

Kun Ohjaamo-töissä mennyttä vuotta katsoo taaksepäin, voi todeta kuten muinakin vuosina: tämä oli omalla tavallaan erityinen vuosi. Erityisen hyvänä voi pitää valtion myöntämiä lisäresursseja Ohjaamojen vakinaistamiseen ja yhtä hienoa on ollut kaupunkien ja kuntien innostus vakinaistaa Ohjaamot osaksi nuorille suunnattua palvelutarjontaa. Tämän ansiosta Ohjaamot ovat lopullisesti lyöneet läpi sekä nuorten että ammattilaisten keskuudessa. Ohjaamo on monialaisuuden myötä päässyt marginaalista osaksi palvelujen kehittämisen valtavirtaa.  

Projekti tunteina

Ohjaamot edustavat paljon puhuttua kokeilukulttuuria, jossa keskeistä ei ole tarkka etukäteissuunnittelu vaan asioiden yhteiskehittäminen. Suunnittelukulttuurista irtautuminen ei käy kitkatta vaan se tuottaa monenlaisia tunteita, jotka tulevat myös projektityöläisille tutuksi. Yksi tunne on se, että kaikki on ikuisesti kesken. Tähän liittyy meihin ehkä sisäänrakennettu kaipuu joihinkin pysyviin rakenteisiin ja siihen että maailma edes joltakin osin tulisi valmiiksi. Tuo ei taida olla vielä näkyvissä. Keskeneräisyyden ohella toinen tunne on se, että olemme aina myöhässä: asiat jotka juuri tuomme innolla esiin olisi monen tahon mielestä pitänyt olla jo tehty vähintään puoli vuotta sitten. Kolmas tunne joka syö projektityöntekijän mieltä on se, että mikään ei riitä. Haasteet joihin olemme vastaamassa ovat paljon suurempia kuin ne ratkaisut joita alustavasti olemme saaneet jopa toimimaan. Nuorisotyöttömyys vaivaa, palveluista pudotaan edelleen, NEET-nuorten määrä pysyy vakaana jne.

Päämäärä ja liike

Monimutkaistuvassa maailmassa tarvitaan sitkeyttä ja päämäärätietoisuutta. Edesmennyt presidentti Mauno Koivisto teki tunnetuksi sanonnan jonka mukaan tärkeätä ei ole päämäärä vaan liike. Tätä kuulee joskus tulkittavan, että päämäärällä ei olisi mitään väliä, kunhan jotain tehdään. Oma tulkintani on, että tässä ihmisten maailmassa päämäärät ovat usein ideaaleja joiden täydellinen tavoittaminen ei ole koskaan mahdollista. Siksi tulee keskittyä siihen, että kaikki mitä teemme edistää tavalla tai toisella yhteistä päämäärää. Ohjaamo-toiminnassa tämä tarkoittaa, että olemme koko ajan matkalla kohti parempia palveluja nuorille. Eikä liike saa pysähtyä.

On selvää, että keskeneräisyyden ja riittämättömyyden tunteet voivat pahimmillaan uuvuttaa. Näiden tunteiden ja jännitteiden kanssa meidän on elettävä ja säilytettävä toimintakykymme. Samalla on nähtävä pidemmälle. Onneksi innostus, tyytyväisyys ja toivo kantavat meitä eteenpäin. Kaikki on kesken, mutta olemme joka vuosi parantaneet palvelujen saatavuutta ja resurssiviisaus lisääntyy. Vaikka joitakin asioita olisi voinut tehdä nopeammin niin olemme rakentaneet yhdessä kestävää alustaa koota nuorten palveluja yhteen. Nämä onnistumiset antavat syyn tyytyväisyyteen. Samalla on syytä toivoa, että ne antavat koko Ohjaamoheimolle työn iloa ja voimia tulevaan vuoteen.

Kommentit
Ei kommentteja. Ole ensimmäinen.

Kohtaamo somessa Kohtaamo somessa