Blogit Blogit

Osallisuuden ja yhdenvertaisuuden tukeminen monikulttuurisessa ohjauksessa

OSMO – Monikulttuurista osaamista Ohjaamoihin -projekti järjesti Aikuiskasvatuksen tutkimuspäivillä Joensuussa 16.2.2018 symposiumin, jonka aiheena oli Osallisuuden ja yhdenvertaisuuden tukeminen monikulttuurisen ohjauksen avulla. Symposiumissa keskusteltiin monikulttuurisen ohjauksen mahdollisuuksista ja erityispiirteistä. Keskusteluun virittäydyttiin kuulemalla OSMO-projektin Ohjaamojen työntekijöiltä kokoamista monikulttuurisen ohjauksen osaamistarpeista. Tässä kirjoituksessa kokoamme yhteen symposiumkeskustelun antia.

Kulttuurierojen käsitteleminen monikulttuurisessa ohjauksessa

Monikulttuurisuutta käsittelevistä koulutuksista odotetaan usein nopeita reseptejä siihen, miten toimia eri maahanmuuttajaryhmien kanssa. Olisi mukava saada koulutuksesta mukaan nippu ohjeita, joiden kanssa voisi lähteä kohtaamaan eri kulttuuritaustoista tulevia ihmisiä. Kulttuurien välisen kohtaamisen tueksi onkin aikojen kuluessa tehty erilaisia malleja, jotka jäsentävät kulttuureja erilaisiin kokonaisuuksiin. Esimerkkinä malleista toimii vaikkapa yhteisöllisen ja yksilöllisen kulttuurin erojen tarkastelu. Sinällään mallit tarjoavatkin tietoa yleisistä eroista kulttuurien välillä. Ne eivät kuitenkaan huomioi ihmisten yksilöllistä elämänhistoriaa ja sen vaikusta maailmankuvaan. Kulttuuri- ja kielitaustan erottaminen muusta henkilökohtaisesta taustasta ei ole helppoa tai mielekästäkään. Yleistävät mallit voivat olla jopa vaarallisia kategorisoidessaan ihmiset tietynlaisiksi ja korostaessaan yksilöiden näkemistä stereotyyppisesti. Ohjauksen vaarana on jäädä jumiin vanhakantaisiin käsityksiin siitä, että ihmiset ovat luokiteltavissa ulkoa käsin erilaisiin yksilön toimintaa ja ajattelua ohjaaviin ryhmiin.

Yksilöllisen elämäntarinan huomioiminen ja dialogia rakentavat metataidot

Eri kulttuurien ja uskontojen edustajien väliseen kohtaamiseen tarvitaan yksittäisten kikkojen sijaan metataitoja, jotka perustuvat dialogiin ja haluun tutustua toiseen sellaisena kuin hän on, kuunnella hänen kokemuksiaan ja elämänhistoriaansa, jotka ovat muovanneet hänestä sellaisen ihmisen kuin hän on.

Monikulttuurisen ohjauksen toimijat ovat myös oman kulttuurinsa kasvatteja ja tulkitsevat maailmaa tästä viitekehyksestään enemmän tai vähemmän tiedostaen. Lisäksi metataitojen kehittämiseen kuuluu ohjaajan tietoisuus oman kulttuurinsa vaikutuksesta kohtaamistilanteessa. Se, miten ohjaaja tulkitsee toisesta kulttuurista tulevan ajatuksia ja käyttäytymistä, on sidoksissa hänen omaan kulttuuriinsa ja kokemuksiinsa. Virhetulkintojen mahdollisuus on olemassa. Omia virhetulkintoja voi vähentää kysymällä toisesta kulttuuritaustasta tulevalta, mitä hän tarkoittaa. Ohjaajan tehtäväksi jää ymmärtää tehdä tuo kysymys.

Osallisuus rakentuu dialogissa – tilaa epävarmuudelle ja ohjaukseen tulevan asiantuntijuudelle

Ohjaustilanteessa neuvojen antaminen voi tuntua houkuttavan helpolta vaihtoehdolta. Se kuitenkin jättää ohjattavan passiivisen asiakkaan asemaan eikä aktivoi ihmistä itseään. Neuvojen antamisen sijaan tulisi pyrkiä yhteiseen dialogiin, jossa rohkaistaan ohjaukseen tullutta löytämään itse. Tämä ei tarkoita ihmisen heitteille jättöä, vaan yhdessä opettelua. Suomalaiset toimintatavat- ja järjestelmät sekä ohjaustilanteen toimintatavat voivat olla vieraita ohjaukseen tulevalle. Vuorovaikutuksen syntyminen edellyttääkin avointa mieltä ja pyrkimystä yhteiseen ymmärrykseen käsillä olevasta tilanteesta.

Dialogiseen kohtaamiseen ja monikulttuurisen ohjauksen metataitoihin kuuluu epävarmuuden sietäminen: tieto syntyy pikkuhiljaa vuorovaikutuksessa. Kohtaamiseen ei voi mennä omien ennakkokäsitysten kanssa tai jos meneekin, on oltava valmis romuttamaan ne. Asiantuntijakulttuuriin kuuluu harha, että meidän tulisi osata ratkaista kaikki kysymykset ja tehtävät. Monikulttuurisen ohjauksen metataidot eivät tue tällaista asiantuntijuutta, vaan uskallusta heittäytymiseen. Ja loppujen lopuksi asiantuntijahan on juuri se kohtaamamme toisesta kulttuurista tuleva. Vuorovaikutukseen antautuminen auttaa löytämään samanlaisuutta oletetun erilaisuuden keskellä ja rakentamaan yhteistyötä sen keinoin eteenpäin.

Kulttuuristaminen ja turvapaikanhakijoiden epävarma tilanne monikulttuurisen ohjauksen haasteina

Vaarana on, että myös toisesta kulttuurista tuleva henkilö oppii kulttuuristamispuheen ja alkaa luokitella asioita omaan kulttuuriin kuuluviksi ja ei-kuuluviksi. Tällä varjolla on mahdollista esimerkiksi kieltäytyä jostakin, joka ei kuulu heidän kulttuuriinsa. Työntekijä voi kulttuuristaa toisesta kulttuurista tulevan hankalaksi, vaikka kysymys voi olla vain siitä, ettei yhteistä ymmärrystä ole päässyt syntymään.

Turvapaikanhakijoiden tilanne on muita maahanmuuttajia monisyisempi. Pitkä vastaanottokeskusasuminen laitostaa ja muutaman vuoden kuluessa motivoituneesta uuden oppijasta voi tulla hankalasti integroituva uussuomalainen. Turvapaikkapolitiikka yrittää vähentää Suomeen tulemisen vetotekijöitä, mutta tekee samalla karhunpalveluksen kotoutumiselle.

Symposiumissa peräänkuulutettiin moninaisuuden laajempaa hyödyntämistä yhteiskunnassa. Sille nähtiin globaalissa maailmassa paljon tarvetta, kun erilaisista taustoista tulevat ihmiset kehittävät yhdessä yhteiskunnallisia käytäntöjä ja niiden taustalla olevaa arvopohjaa.

 

Kirjoittajat: Ulla Siirto, lehtori, VTT ja Tiina Ikonen, kuraattori, TT, Diakonia-ammattikorkeakoulu

Unelmana koti, jossa on hyvä olla

Asumisneuvonnalla saadaan paljon hyvää aikaan nuorten elämässä. Nuorisoasuntoliiton (NAL) tuoreen tutkimuksen mukaan asumisneuvonnalla voidaan vähentää esimerkiksi nuorten häätöjä ja maksuhäiriömerkintöjä. Keskeistä asumisen asioiden ratkaisemisessa on palveluiden matala kynnys ja saavutettavuus, toimiva palveluohjaus sekä hyvät yhteistyökäytännöt. Aiemman tutkimuksen mukaan nuoret eivät välttämättä tunne palvelu- ja tukijärjestelmää hyvin, eivätkä kysy tai vastaanota helposti apua ulkopuolisilta. Siksi on tärkeää, että heillä olisi ainakin yksi luotettava aikuinen tukenaan.

Asumisneuvonta osana Ohjaamo-palveluja

Näihin vaatimuksiin pystytään vastaamaan Ohjaamo-toiminnalla sekä NAL:n asumisneuvonnalla. Asumisneuvonnan resepti on kaikessa yksinkertaisuudessaan varsin toimiva. Aikuinen kulkee nuoren rinnalla ja etsii yhdessä nuoren kanssa ratkaisuja asumiseen liittyviin kysymyksiin. Matalalla kynnyksellä varmistetaan, että mahdollisimman moni nuori pääsee palvelujen piiriin.

NAL:n yhteistyö Ohjaamojen kanssa on avannut uusia, mielenkiintoisia mahdollisuuksia asumisneuvonnan kentällä. Yhdessä olemme vahvistaneet asumisneuvonnan asemaa yhtenä Ohjaamojen palveluista ja nyt entistä useampi nuori on saanut vastauksia askarruttaneisiin kysymyksiinsä.

Kohtaamon keräämien valtakunnallisten tilastojen mukaan asumisen kysymykset ovat yksi yleisemmistä syistä, joiden vuoksi nuoret tulevat Ohjaamoon. NAL:n asumisohjaajien kokemuksen mukaan Ohjaamoissa asioivien nuorten tärkeimmät tarpeet asumisneuvonnan suhteen liittyvät mm. asunnon hakuun, arjenhallintaan, toimeentuloon sekä taloudellisen tilanteen selvittämiseen ja taloudenhallintaan. Koti on nuoren toimivan arjen perusta – ilman asuntoa ja vakaata arkea on elämän muidenkin osa-alueiden hallitseminen haastavampaa. Siksi asumisen tulisi olla ensimmäisiä asioita, joita nuoren kanssa käydään läpi Ohjaamossa.

Nuorten asumisen palvelupolku mallinnetaan

Meille NAL:ssa on erityisen tärkeää, että nuoria työssään kohtaavilla ammattilaisilla on osaamista ottaa asumisen asiat puheeksi. Viimeisen vuoden aikana olemme järjestäneet ympäri Suomea asumisen ja taloudenhallinnan koulutuksia, tuottaneet aiheeseen liittyvää materiaalia niin ammattilaisten kuin nuorten käyttöön sekä kehittäneet hyviä käytäntöjä ja toimintamalleja paikallisesti. Olemme myös keränneet konkreettisia esimerkkejä Ohjaamojen ja NAL-paikallisyhdistysten välisestä yhteistyöstä.

On hienoa, että asumisneuvonnan tärkeys on huomattu myös valtakunnan päättäjien keskuudessa. Asumisneuvonnan laajentaminen on yksi viime syksynä hyväksytyn valtion nuorisotyön ja -politiikan ohjelman (Vanupo) tavoitteista. Tällä viikolla saimme upean tunnustuksen työstämme, kun Kohtaamo-hanke myönsi meille vuoden Ohjaamo-teko palkinnon. Olemme NAL:ssa tästä todella iloisia. Toivomme, että yhteistyö nuorten asumisen palveluiden kehittämisen eteen laajenee entisestään tulevina vuosina.

Ensimmäinen konkreettinen askel eteenpäin otetaan jo tänä keväänä, kun NAL:n Onnistu asumisessa -hanke mallintaa Ohjaamojen nuorten asumisen palveluiden palvelupolun. Mallintaminen tehdään tiiviissä yhteistyössä Ohjaamojen ja NAL:n paikallisyhdistysten kanssa. Ohjaamot voivat hyödyntää palvelupolkua asumisen palveluiden ja osaamisen vahvistamisessa sekä uusien toimintamallien ja yhteistyömuotojen kehittämisessä. Mallin pohjalta pystymme myös jatkossa kehittämään asumisneuvontaa entisestään.

Unelmamme on, että tulevaisuudessa kaikilla nuorilla olisi oma koti, jossa on hyvä olla. Uskomme, että asumisneuvonnan tukeminen ja kehittäminen auttavat meitä pääsemään tähän tavoitteeseen.

Kirjoittaja: Samuli Liuskari, projektikoordinaattori, Nuorisoasuntoliitto ry

Ohjausta verkossa vai verkoissa?

Moneen muuhun maahan verrattuna Suomessa on kattavat ja hyvin toimivat monialaiset tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelut (TNO-palvelut). 2000-luvun taitteessa Suomea arvostettiin edelläkävijänä myös tieto- ja viestintäteknologian (TVT) ohjauskäytön kehittämisessä, koska tuolloin meillä oli myös useita innovatiivisia pilotteja netissä. Kehitystyön taustalla olivat silloisen Suomi tietoyhteiskunnaksi -ohjelman (Valtionvarainministeriö 1996) tavoitteet, joissa korostettiin mm. tietoyhteiskuntavalmiuksien kehittämistä kaikille, verkko-opiskelun vakiinnuttamista ja tietoyhteiskunnan rakenteiden vahvistamista.  2000-luvun alussa käytiin neuvotteluja yhteisten palvelujen kehittämiseksi, mutta lopputuloksena 2010-luvulle tultaessa Suomessa oli kymmenien EU-rahoitteisten projektien rinnalla erillisiä rinnakkaisia verkkopalveluja.  2010-luvun puolivälissä alkoi näyttää siltä, että Suomi jää jälkeen kansainvälisistä trendeistä, joissa TVT:n mahdollisuuksia hyödynnetään kansallisten monialaisten palvelujen kokonaisuuden mallintamisessa.  Myös Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuksen (2015) mukaan eri osapuolten keskinäinen erillisyys näkyi TVT:n ohjauskäytön hajanaisuutena.

Verkko-ohjauspalvelujen rinnakkaista kehittämistä?

Vuonna 2015 Kohtaamo (ESR)-hanke käynnisti verkko-ohjauspalvelualustan kehittämistyön, jonka tavoitteena on parantaa valtakunnallisten ohjauspalvelujen saatavuutta ja tehostaa niiden tarjontaa vähentämällä päällekkäisyyksiä yhtä aikaa ja yhdessä ns. Ohjaamo-palveluverkoston kehittämisen kanssa. Kehittämistyön tukena olevassa työryhmässä ovat mukana mm. TE-asiakaspalvelukeskuksen, Nuortenelämä.fi – palvelun, Opintopolku.fi – portaalin sekä Työmarkkinatori.fi – palvelun kehittäjiä. Hankesuunnitelmassa pyrittiin moniammatilliseen ja -alaiseen kokonaisvoimavarojen laajempaan yhteiskäyttöön. Tässä vaiheessa olen kuitenkin huolissani, että meneillään olevien rinnakkaisten koulutusjärjestelmän ja kasvupalvelujen uudistusten omat sisäiset tarpeet tuntuvat edelleen hidastavan yhteisten ratkaisujen etsimistä. Nopeatempoisessa uudistustyössä on houkutus lähteä rakentamaan työvälineitä ratkaisuiksi yksittäisiin esille nouseviin oman hallinnonalan kysymyksiin, jotka liittyvät esimerkiksi työnhakuun tai osaamisen kehittämiseen ilman riittävää yhteistä kansallista keskustelua palvelujen kokonaisuuden mallintamisesta.

Yksittäisten kansalaisten ja ammattilaisten käyttöön tarkoitettujen työvälineiden rakentamisen yhteydessä tulisi selvittää, miltä osin eri hallinnonalojen ohjaustoimijoilla olisi yhteinen kansallinen tai alueellinen kokoava koordinaatio tulevien maakunnallisten kasvupalvelujen kanssa.

Kohti palvelujen integraatiota

Ensimmäinen kehittämistyön vaihe olisi laatia monihallinnollisen ja – kanavaisen elinikäisen ohjauksen kansallinen kuvaus, joka toimii integroitujen TNO-palvelujen kokonaisuuden toiminnallisena määrittelynä. Mallissa tulisi olla mukana ainakin seuraavat elementit:

  • teknologian avulla mallinnettu eri hallinnonalojen yhteisesti sopima kokonaisuus elinikäisistä monialaisista TNO-palveluista osana kansalaisten palvelukanavaa

  • koulutusta ja työmarkkinoita koskeva tarkoituksenmukainen tietosisältö, itsearviointityövälineet ja osaamisen kehittymisen dokumentoinnin välineet kansalaisten ja ammattilaisten käyttöön

  • monialaiset yhteiset työtilat kansalaisille ja ammattilaisille

  • tietokanta TNO-palvelujen tuottajista

  • työvälineet ammattilaisille oman ammattitaidon ylläpitämiseksi

  • pysyvät työvälineet palvelujen laadun ja vaikuttavuuden arviointia varten

Integroidussa kokonaisuudessa olevat sisällöt ja työvälineet olisivat pohjana myös paikallisten ohjauksen palvelupisteiden kansallisesti sovitulle minimitasolle. Ohjaushenkilöstö hyödyntäisi työvälineitä asiakastyössään tai opastaisivat kansalaisia verkon itsenäisessä käytössä. Alueet voisivat edellytystensä ja käyttäjien tarpeiden mukaan myös varioida ”ohjaamoitaan”. Verkossa olevat palvelut olisivat myös asiakkaiden käytössä oppilaitoksissa ja kirjastoissa. Yhden luukun periaate tarkoittaisi tällöin sitä, että verkostossa olevat ammattilaiset edustaisivat valtakunnallista brändiä ja vastaisivat kansalaisten kysymyksiin kompetenssiensa rajoissa tai informoisivat paikallisen verkoston muista mahdollisuuksista. Verkossa olevaan kokonaisuuteen voisi integroida työvälineet alueellisten toimijoiden yhteistyön mallintamiseksi. Tavoitteena olisi kansalaisten yhdenvertaisuus palvelujen saatavuudessa.

Yhteinen työympäristö olisi tarkoituksenmukaista rakentaa jo palvelujen kehittämisvaiheessa siten, että se palvelisi alueellisten Ohjaamojen sekä ELY-keskusten hallinnoimien ELO-ryhmien toimintaa. Sekä ELO-ryhmät että Ohjaamot ovat ilmaisseet tarpeen valtakunnalliselle tuelle ja keskinäiselle vertaisoppimiselle.

Kirjoittaja: Raimo Vuorinen, KT, projektipäällikkö, Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto

Liiviä tehtiin, mutta takki saatiin

Sadussa hiiri ryhtyi tekemään kissalle takkia, josta tulikin liivi, josta tulivat kintaat. Ohjaamot muistuttavat tätä vanhaa satua käänteisessä järjestyksessä. Kintaita tehtiin, mutta liivi tuli ja nyt piirretään jo kaavoja takille.

Ohjaamojen alkuvaiheessa vuonna 2015 ja vielä vuoden 2016 alkupuoliskollakin toimintaa oltiin rakentamassa suurimpiin kaupunkeihin Suomessa. Tuolloin arvioitiin Ohjaamojen määräksi valtakunnallisesti 15–20 kappaletta. Ajatus Ohjaamoista lähti kuitenkin laajenemaan ja toimintaan tuli mukaan monen kokoisia kuntia. Moninaisuus ja se perusajatus, että kukin alue tuntee omat tarpeensa parhaiten, haastoivat kehittämistyötä. Samalla mukaan tuli koko ajan pienempiä ja maaseutumaisempia kuntia, ja pian huomattiin, ettei enää voi puhua toiminnasta, jota rakennetaan suurimpiin kaupunkeihin. Jossain vaiheessa heitettiin jopa ilmoille ajatus Ohjaamosta joka kuntaan. Alettiin puhua valtakunnallisesta toiminnasta.

Henkilökohtaisesti en ole vielä ymmärtänyt miksi joka kunnassa pitäisi olla Ohjaamo. Suomessa on useita kuntia ja alueita, joissa Ohjaamon logo kunnan rakennuksen seinässä ei tuo lisäarvoa. Pienissä kunnissa monialainen yhdessä tekeminen saattaa toimia jo tai toimijoita saattaa yksinkertaisesti olla vain muutamia. Olen myös miettinyt nähdäänkö Ohjaamo joissain kunnissa palvelujen palauttajana. Sankarina, joka tuo kuntaan sieltä vuosia sitten karanneet palvelut takaisin. Sellaista sankarin viittaa Ohjaamojen harteille ei mielestäni pidä sovittaa.

Viimeisen vuoden aikana on alettu puhua maakunnallisista Ohjaamoista. Maakunnallisuus on nähdäkseni ainakin osittain tullut ”Ohjaamo joka kuntaan” -ajatuksen tilalle. Miten se käytännössä tehdään, siitä tuskin vielä on montaakaan ajatusta olemassa. Meillä on maakuntia, joissa toimii tällä hetkellä yksi tai kaksi Ohjaamoa. Toivotaanko näiden palvelevan koko maakuntaa? Jos kyllä, niin mikä motivoi kuntien pitkälti ylläpitämiä Ohjaamoja toimimaan laajemman kuin oman kunnan alueen hyväksi?

Minulla on ajatus, jota haluan testata.

Kutsutaan sitä vaikka satelliitti-Ohjaamoksi tai Ohjaamo-pisteeksi.

Työpajatoiminta Suomessa kattaa maantieteellisesti lähes koko Suomen. Samoin nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden verkosto on laaja. Hyödynnetään näitä verkostoja ja rakennetaan maakunnallinen Ohjaamo niiden varaan. Mitä se käytännössä tarkoittaisi? Ensinnäkin malli vaatii toimiakseen Ohjaamon. Sellaisen perinteisen, fyysisen paikan, jossa eri alojen ammattilaiset tekevät yhdessä töitä. Paikan, jossa toimii niin kunnan, valtion, kolmannen sektorin kuin yksityisen sektorinkin toimijoita, tulevaisuudessa maakuntien toimijat lisänä. Tämä paikka, Ohjaamo tai useassa maakunnassa Ohjaamot, muodostavat toiminnan ytimen. Alueen pienempiin kuntiin voisi rakentaa satelliitti-Ohjaamoja tai Ohjaamo-pisteitä. Useassa kunnassa luonteva paikka voisi olla nuorten työpaja. Satelliitissa tai pisteellä olisi tarjolla aina tietoa ja neuvontaa (eli sitä nuorten tieto- ja neuvontatyötä, jota jo ansiokkaasti monessa kunnassa tehdään), henkilö tavoitettavissa (eli työpajan valmentaja tai esimerkiksi etsivän nuorisotyön tekijä), tietokone ja yhteys koto-Ohjaamoon. Ohjaamon monialaista palvelua saisi etäyhteydellä ja tarvittaessa Ohjaamon työntekijä tai työntekijät voisivat jalkautua sinne satelliittiin tai pisteelle. Jollain työntekijällä voisi olla jopa säännöllinen päivystysaika. Miltä kuulostaa?

Tiedän, että moni on visioinut täysipainotteista Ohjaamo-palvelua jokaiseen kuntaan.

On mielestäni epärealistista katsoa isojen kaupunkien Ohjaamoja ja toivoa, että pienessä kunnassa syntyisi yhtä laaja-alainen ja monimuotoinen palvelu. Onko se reilua niitä pienemmissä kunnissa asuvia nuoria kohtaan, se onkin sitten kokonaan toinen kysymys. Palvelujen yhdenvertaisuutta eivät Ohjaamot takaa, mutta parhaimmillaan ne voivat lisätä mahdollisuuksia.

Ohjaamot yksin eivät pelasta maailmaa (ei soviteta vieläkään sitä sankarin viittaa), eivätkä edes kaikkia Suomen nuoria. Ohjaamot ovat yksi tapa ja yksi malli, jolla nuorten palveluja voidaan kehittää. Ja kehitettävää meillä kyllä on. Ohjaamot voivat olla osa ratkaisua, vieläpä hyvin toimiva sellainen. Se, että kintaista syntyi liivi, josta nyt tehdäänkin takkia, ei ehkä ole ollenkaan huono asia.

”Tää timantti on hiottu”

Otsikko on otettu erään nuoren palautteesta Ohjaamolle. Viime vuosi oli Ohjaamojen kehittämisen kannalta menestyksekäs. Toiminta haluttiin vakinaistaa, nuorten palaute oli kiitettävää ja uusia Ohjaamoja syntyi lisää. Tässä vaiheessa voisi oikeastaan lopettaa kirjoittamisen, isot tavoitteet Ohjaamojen suhteen on saavutettu. Ohjaamojen ympärillä tapahtuu kuitenkin paljon koko ajan. Vielä on monta asiaa ratkaistavana ja työtä riittää niin tälle vuodelle kuin sitä seuraavillekin. Tänä vuonna pitäisi osata napata kiinni niistä tärkeimmistä asioista. Ainakin seuraavat kolme asiaa ovat ohjaamoheimolle tärkeitä vuonna 2018.

Nuorten tavoittaminen

Ohjaamojen ensimmäinen ja tärkein tehtävä on nuorten tavoittaminen. Miten se tehdään, se onkin hankalampi juttu. Markkinoinnin tulee olla jatkuvaa ja keinot moninaiset. Eikä riitä, että nuoret tavoitetaan. Tavoittamisen jälkeen on vakuutettava, että Ohjaamo on paikka, josta saa jeesiä asiaan kuin asiaan. Nuorten kuulemisen ja toiminnan suunnitteluun mukaan ottamisen on oltava jatkuvaa. Nuorilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa Ohjaamon toimintaan. Ohjaamot ovat onnistuneet vakuuttamaan toiminnallaan nuoret ja siitä ne ovat saaneet toistuvasti hyvää palautetta. Erään nuoren palaute viime syksyn palautekyselyssä oli: ”Minun mielestä homma toimii. Saa purkaa omia tunteita ja ohjaamolla on hyvät kikka vitoset eri tilanteisiin”. Jotta näin olisi jatkossakin, tulee nuorten pysyä toiminnan keskiössä.

Ohjaamojen uudet työntekijät

Alkuvuodesta 2018 Ohjaamoissa aloittaa joukko uusia työntekijöitä. Uusia työntekijöitä uusilla tehtävänkuvilla on tulossa kaikkiaan noin 90 henkeä ja uusia Ohjaamojakin avataan parilla kymmenellä paikkakunnalla. Uudet ihmiset tulee perehdyttää Ohjaamojen toimintaan ja toiminta-ajatukseen. Uusien henkilöiden mukana tulee aina uusia ajatuksia ja ideoita, ne ovat toiminnalle rikkaus, joka toivottavasti osataan hyödyntää. Samalla he haastavat toimintaa monella tapaa. On tärkeää huolehtia Ohjaamojen monialaisuudesta jatkossakin. Tähän liittyy olennaisesti myös jo aiemmin mainittu nuorikeskeisyys.

Nuorten palautteista poimin pari vinkkiä uusille työntekijöille tulevaan tehtävään: "Ohjaamo voisi ilmoittaa itsestään enemmän eri tavalla paikkoihin, joissa on koulutusta tai ammattia hakevia nuoria.” ”Enemmän tietoa nuorille mahtavista avuista, joita täältä saa!” Jälleen palaamme nuorten tavoittamiseen.

Uusi ohjausryhmä ohjaa toimintaa

Kolmas tärkeä asia on Ohjaamojen ohjausryhmä. Ohjaamot ovat osoittaneet tarpeellisuutensa nuorten palvelujen monialaisina palvelupisteinä. Ohjaamoja on kehitetty paikallisista tarpeista käsin ja tämän vuoksi tiukkaa määrittelyä siitä mitä Ohjaamo on ja mitä se ei ole, on tietoisesti haluttu välttää. Vuonna 2018 Ohjaamojen ohjausryhmä kokoontuu usein. Ohjausryhmä on varmasti yksi tärkeimpiä Ohjaamojen toimintaa ohjaavia ryhmiä ensi keväänä. Se on ryhmä, joka voi halutessaan ottaa kantaa siihen mitä Ohjaamo on ja mitä se ei ole. Halutessaan se voi linjata Ohjaamojen toimintaa paljonkin. Mielenkiinnolla odotan millaisen roolin ohjausryhmä ottaa ja millaisia kannanottoja se tekee.

Onneksi suunnassa ei ole paljon petrattavaa ainakaan erään nuoren palautteeseen peilaten: ”OHJAAMOJA LISÄÄ KAIKKIALLE SUOMEEN, olen erittäin tyytyväinen tähän paikkaan: saa tulla ison tai pienenkin asian kanssa ja vaikka ilman ajanvarausta kävellä suoraan ovesta ja AINA on joku kynnelle kykenemään auttamaan! Minulle Ohjaamosta on ollut iso apu!”

Tärkeitä asioita on toki enemmänkin kuin nämä mainitsemani kolme. Haasteita tulee tänäkin vuonna, mutta ne ratkomme yhdessä yksi kerrallaan. Toivottavasti osaamme iloita myös onnistumisista yhdessä!
 

Onnea alkavaan vuoteen jokaiselle!

Kirjoittaja:
Titta Korpilauri, projektisuunnittelija, Kohtaamo

Joulukirje Ohjaamoille

Hei vaan kaikki Ohjaamot ympäri Suomen maan. Ajattelin kirjoittaa teille kirjeen. Joulun tienoohan on kirjeiden ja korttien sesonkiaikaa – virkistymme muistamaan kaikkia etäisiäkin ystäviä ja lähestymme joulupukkia toiveikkain viestein. Luin aamun Helsingin Sanomista, että joulupukin pääpostiin saapuu vuodessa noin 500 000 kirjettä Suomesta ja ulkomailta. Postitonttu kertoo viihtyvänsä hyvin työssään, lisäbonuksena hänen pestissään on kertomansa mukaan hyväntuuliset asiakkaat.

Tätä kirjettä kirjoittaa kehittämisasiantuntija, psykologi, kouluttaja, ohjaaja ja myös ihan vaan asioista kiinnostunut tyyppi. Erityisesti minua kiehtovat ne ilmiöt, paikat ja tilanteet, missä ihmiset tekevät hyviä asioita toisille ja toisten kanssa, yhteistyössä.  Niissä on paljonkin tutkimista ja pohtimista.  Sanotaan että maailma on nyt kylmä ja kova paikka – totta sekin. Ja samaan aikaan tapahtuu monenlaista upeaa edistystä. Esimerkkinä mainitsen CoPassion –tutkimushankkeen, jossa monitieteisesti tutkittiin myötätunnon ja inhimillisyyden vaikutusta hyvinvointiin ja tuottavuuteen. Joskus pitää itse tehdä valinta, mihin huomionsa kiinnittää. Viisaasti on sanottu, että se johon keskityt alkaa kasvaa. Toivon että te Ohjaamotkin jaksatte keskittyä hyvään tulevaisuuteen, vaikka haasteita olette jo kohdanneetkin.

Tutkija Mirja Määttä on toimittanut kiitosten arvoisen teoksen Ohjaamoista. Moni asia tässä kirjassa ilahdutti minua. Erityisesti haluan kokeneena ohjaajana nostaa esiin maininnan kuuntelemisen tärkeydestä.  Teette Ohjaamoissa paljon upeaa työtä, ja kaiken sen pohjalla on kuitenkin kuunteleva läsnäolo. Palautteissa mainitaan ”ohjaaja kuunteli ajatuksiani ja toiveitani”. Sille rakentuu kaikki. Olisipa tärkeää että edelleen jaksatte kuunnella. Ja toinen puoli: toivon että teitäkin kuunnellaan tässä yhteiskunnassa myös jatkossa.

Kirjan lukemisen lisäksi sain tuntumaa Ohjaamo-toimintaan alkusyksyn Ohjaamo-risteilyllä ja sitä edeltävässä seminaarissa.  Katselen teitä Ohjaamoita tällä hetkellä vähän sivusta: en ole asiakas, en ohjaamotyöntekijä enkä ihan suora yhteistyökumppanikaan kuin välillisesti. Teen töitäni KEHA-keskuksessa, toiminnan kehittämisen yksikössä. Monien muiden töiden ohella edelleen kehitämme TE-toimistojen asiantuntijoiden ja psykologien ohjauksen osaamista valtakunnallisesti. Käytännössä suunnittelen valmennuksia, koulutan, annan työnohjausta, tuen eri tavoin ihmisten työn tekemistä. Osa asiakkaistamme työskentelee Ohjaamoissa, ja valmennuksiimme osallistuvien kautta tulee kokemustietoa työstänne.

Työssäni saan seurata läheltä TE-toimistoissa tapahtuvia muutoksia. Maakuntauudistuksen myötä Te-palvelut siirtyvät osaksi kasvupalveluja maakuntiin ja sittemmin mahdollisesti yksityisille palvelutuottajille. Emme tiedä vielä, mitä se käytännössä tarkoittaa. Ja kuten muutostilanteissa aina tapahtuu – herää myös huolta tulevasta, surua mahdollisista menetyksistä, pelkoja – aiheellisia tai aiheettomia, emme tiedä. Mikä muuttuu? Miten muuttuu? Ja miten muutokset itse kunkin töihin ja tekemisiin vaikuttavat? Asiakastyö, ohjaustyö - kuka hoitaa, miten ja missä? Onko muutos hyväksi vai pahaksi? Lisääntyykö syrjäytyminen vai ovatko uudet järjestelmät ja tekemisen muodot ketterämpiä? Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. Myös oma työyksikköni on epävarmuuden tilassa. Valtakunnallisella osaamisen kehittämisellä TE-hallinnossa on yli 40-vuotinen historia ja nyt varmaa on vain se, että tässä muodossa jatkamme vuoteen 2020 saakka.  Tässä muutosten tohinassa myönteiset uutiset Ohjaamoista ovat olleet mieltä vahvistavia. Katsotaan onko meillä mahdollisuus vielä näinä viimeisinä vuosina tukea ohjaamolaisten osaamista – asiasta on varovaista keskustelua käyty.

Tapahtui mitä tahansa näen ihmisten välisten yhteyden, puhumisen, jakamisen ja avoimuuden isona kantavana voimana muutoksissa. Ihmisolento on vahvasti sidoksissa toisiin ihmisolentoihin. On hyvä löytää tilanteita ja paikkoja, joissa ohjausalan väki voisi monialaisesti miettiä alan hyvää ja entistäkin parempaa tulevaisuutta. Esimerkiksi alueelliset ELO-ryhmät ovat mahdollisuus, jota ei kannata nyt hukata vaan vahvistaa toimintaa – koulutuksia, aamukahveja, keskustelua, ajatusten vaihtoa, mukavia hetkiä hyvässä hengessä edelleen niin kuin tähänkin asti.

Toivotan Ohjaamoille pitkää ikää ja terveyttä. Rahaa oli jaossa kuluneena vuonna pitkän iän varmistamiseksi (rekrytoinnit), ja henkistä terveyttä tukee TESSU ja OSMO- projektit valmennuksillaan vielä jonkin aikaa. Ohjaamojen konsepti on erinomainen ja Ohjaamojen vakinaistaminen oli aplodien arvoinen uutinen.  Ohjaamot ovat siis keskeinen ja jatkossa pysyvä osa ohjauksen kokonaiskuvaa maassamme.

Joulukirjeeni lopuksi nostan teille, hyvät Ohjaamot, kolme hyvän mielen korttia (Tukiainen, M. 2016, PS-kustannus) uudelle vuodelle 2018. Näin kortit antavat teille vinkkiä ensi vuodeksi: JOUSTAVUUS, PALAUTTEEN PYYTÄMINEN ja ONNISTUMISEN JUHLISTAMINEN. Kyllä kortit tietävät :)

Rentoa joulua ja onnekasta vuotta 2018!

Kirjoittaja:
Merja Niemi-Pynttäri, kehittämisasiantuntija, KEHA-keskus

Vielä on maata käännettävänä, kantoja kaivamatta – Tutkivaa elämää Ohjaamo-kirjan jälkeen

Ohjaamojen syntyä ja kehittymistä kaudella 2014–2017 käsittelevä kokoomateos Uutta auringon alla? julkaistiin lokakuun lopussa. Ohjaamot ovat edenneet ESR-kauden ensimmäisen puolikkaan aikana suunnittelusta toteutukseen ja kirja kuvaa tätä matkaa Ohjaamo-toimintaa toteuttavien, kehittävien ja tutkivien näkökulmista. Kirja onkin monipuolinen kattaus. Siinä tarkastellaan Ohjaamo-toiminnan juuria ja tavoitteita sekä toteutetusta eri alueilla ja kuvataan, mitä Ohjaamo tarjoaa nuorille ja millaisia kehittämistarpeita Ohjaamo-kentällä hahmotetaan. Kirja avaa liikkeessä olevaa, valtakunnallista kehittämis- ja projektitoimintaa, joten se tarjoaa näkökulmia laajemminkin kehittämistoiminnan haasteisiin.

Kirjojen otsikot syntyvät usein tiimiaivotyönä. Kysymysmuotoinen yläotsikko nostaa pohdittavaksi sen, missä määrin Ohjaamo-toiminta tuo jotain uutta ja mitä se uusi olisi. Vastaankin, että pääasiassa sitä, että nuori tai nuori aikuinen saa yhdestä palvelupisteestä monialaisesti tietoa ja ohjausta. Eri hallinnonalat, yksityiset ja järjestöjen toimijat tuovat panostaan nuorten työllistymisen ja kouluttautumisen tukemiseen. Ja kuten ministeriöiden väki toteaakin kirjan alkusanoissa: ennen kaikkea toimijat ovat rohjenneet haastaa vanhoja tapoja ja toimintakulttuuria. Vaikka paljon on puhuttu monialaisesta yhteistyöstä ja palvelusta, Ohjaamojen käytännön työssä on edetty reipas askel eteenpäin.

Pohdinnassa oli myös muita kirjan nimiä, kuten Laatikkoleikeistä yhteispeliin – onnistuuko Ohjaamoissa? tai Hallintohumpasta nuorten kohtaamiseen – Ohjaamojen tavoitteet ja toteutus tai Innostus, uusi ote ja herttainen kaaos – Ohjaamot 2014–2017. En ole ihan varma, kokevatko Ohjaamo-toimijat arjen työssään tuota herttaista kaaosta, mutta se on varmaa, etteivät palvelujärjestelmän uudistaminen, Ohjaamo-toiminnan eteenpäin vieminen ja verkostotyön johtaminen ole yksinkertaisia, suoraviivaisia tehtäviä. Sitäkin kirja tuo esille.

Mistä kirja ei sitten kerro, jääkö jotain oleellista huomaamatta? Aivan varmasti jää. Ohjaamo-toiminta on niin laajaa – osallistuuhan pelkästään sen käytännön toteutukseen yli 400 ammattilaista ja verkostoihin ehkä viisinkertainen määrä; nuoria kohdataan kymmeniä tuhansia kertoja vuodessa ja niin edelleen. Myös toiminnan kirjo on suurta. Hahmottelen johdantoluvussa (s. 7) asioita, mistä Ohjaamojen kesken vallitsee jonkinlainen yksimielisyys sekä asioita, mistä saataisiin kiinnostavia väittelyjä aikaiseksi. Esimerkiksi kysymyksiin, miten monialaista ja tarvittaessa pitkäaikaista Ohjaamon ohjauksen ja tuen tulisi olla tai miten painottuvat palvelun vapaaehtoisuus ja velvoittavuus, voidaan vastata hyvin eri tavoin. Kuvitteellisessa (sopuisaksi käsikirjoitetussa) väittelyssä voitaisiin todeta lopuksi: tehkää te teidän kunnassa noin, teillä on siihen perusteet, me teemme toisin, koska meilläkin on hyvät perusteet. Tämä monimuotoisuus tuottaa myös moninaisia tutkimustarpeita ja -kysymyksiä.

Hahmotan tähän muutamia keskeisiä kysymyksiä, mihin tutkimusta kannattaisi jatkossa suunnata.

1. Mitä Ohjaamojen pidempiaikaisessa ohjaussuhteissa olleiden rekisteritiedot kertovat ohjausprosesseista, työn vaikutuksista ja nuorten siirtymistä? Tätä tietoa tarvitaan niin monialaisen asiakastyön kehittämiseksi kuin valtakunnallisen arvioinnin tueksi.

2. Millaisiin työpaikkoihin ja työsuhteisiin nuoret päätyvät Ohjaamojen ohjauksessa ja rekrytointitilaisuuksissa? Millaista työelämäohjausta ja -kokemuksia he saavat? Mitä ovat nuorten haasteet ja mahdollisuudet tämän päivän työelämässä ja miten Ohjaamoissa vastataan niihin?

3. Millaista on monialainen ja –kanavainen ohjaus digiaikana? Millä eri tavoilla verkko-ohjausta voi hyödyntää, millaisia kasvokkaisen ja digitaalisen ohjauksen yhdistelmiä syntyy? Mitä monikanavainen ohjaus tuottaa; mikä siinä toimii, mikä ei?

Kuulen mielelläni, millaisia tutkimustarpeita muut hahmottavat. Niitä voimme kehittää esimerkiksi kirjan pohjalta järjestettävässä tutkimustapaamisessa 20.11. Helsingissä.

Tieto asiakkaista ohjaa työtämme

Mitä asiakkaamme tarvitsevat nyt ja mitä he tarvitsevat tulevaisuudessa? Tätä aihetta sivuttiin Koordinaatin (valtakunnallinen nuorten tieto- ja neuvontatyön kehittämiskeskus) järjestämillä valtakunnallisilla nuorten tieto- ja neuvontatyön MOODI17-kehittämispäivillä Turussa lokakuun alussa. Asiakkaiden tarpeiden tunteminen ja tunnistaminen eivät ole ihan yksinkertainen asia. Nuorten tieto- ja neuvontapalvelut ja osa Ohjaamoista hyödyntävät Nutitilastot.fi-sovellusta, jonka avulla saadaan tietoa siitä, keitä asiakkaat ovat ja missä asioissa he ovat palveluita käyttäneet. Pelkällä mututuntumalla asiakkaan palvelutarpeita ei tulisi määritellä.

Nuorten tiedontarpeet

Nuorten tieto- ja neuvontapalveluissa on aikoinaan määritelty neljä kategoriaa tiedon tarpeiden määrittelyyn.  Jaottelu on luonut ymmärrystä siihen, ettei tarve tiedolle, neuvonnalle ja ohjaukselle ole aina yksiselitteinen. Asiaan vaikuttavat myös asiakkaan kokemus, aikaisemmat tiedot, tiedon ymmärtäminen ja kyky tarkastella saatua tietoa kriittisesti, sekä kyky soveltaa tietoa omaan elämäntilanteeseen.

Jos asiakkaalla ei ole ymmärrystä siitä, mihin tieto liittyy ja miten sitä voi mahdollisesti soveltaa omiin tarpeisiin, tarvitaan ”tiedon tulkkeja”. Näitä ”tulkkeja” ovat muun muassa nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden työntekijät, samoin Ohjaamoissa työskentelevät.

Asiakkaiden palvelutarpeita määritellessämme meidän tulisi pohtia, myös niitä nuoria, jotka eivät palveluita käytä. Kuinka tiedämme heidän palvelutarpeensa? Erilaiset selvitykset, kyselyt ja haastattelut voivat toimia hyvinä työkaluina, mutta tarvitaan myös suunnitelmallisempaan tiedon keräämistä ja analyysiä.

Tietoperustaiset palvelut

Paikallisten viranomaisten monialaisen yhteistyön yleistä suunnittelua ja toimeenpanon kehittämistä varten kunnassa on oltava ohjaus- ja palveluverkosto tai muu vastaava yhteistyöryhmä, jonka kohderyhmänä ovat kaikki kunnassa asuvat nuoret. Tämän ryhmän tulee toimia vuorovaikutuksessa nuorisoalan järjestöjen, seurakuntien ja muiden nuorten palveluita tuottavien yhteisöjen kanssa. Verkoston tai yhteistyöryhmän yhtenä tehtävänä on koota tietoja nuorten kasvu- ja elinoloista sekä arvioida niiden pohjalta nuorten tilannetta paikallisen päätöksenteon ja suunnitelmien tueksi.

Koottua tietoa tulee jakaa ja hyödyntää, jotta myös tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluita tuottavat tahot voivat kehittää palvelusisältöjään vielä tarkemmin asiakkaiden tarpeita vastaaviksi.  Ilman analysoitua ja ajankohtaista tietoa palveluidemme sisällöissä voi olla useita katvealueita. Alueita, joihin tiedontarpeita kohdistuisi, jos vain ne tunnistaisimme. Tästä syystä yhteinen työ sekä avoin tiedonvälitys monialaisissa verkostoissa ja toimijaryhmissä on ainoa oikea tie siihen, että pystymme vastaamaan kaikkien asiakkaiden tiedontarpeisiin. Yhdenvertaisesti.

KIrjoittaja:

Jaana Fedotoff, kehittämispäällikkö, Koordinaatti - nuorten tieto- ja neuvontapalvelujen kehittämiskeskus

Miten diginatiivi työllistetään?

Ohjaamojen tehtäväksi on määritelty erityisesti nuorten työllistymisen edistäminen. Työelämän megatrendeistä puhuttaessa usein nousee esille nuorten sukupolvien suhde uuteen teknologiaan, jota digitalisoitumiseksi ja työelämän robotisoitumiseksikin kutsutaan. Sanotaan, että nuoret ovat syntyneet kännykkä kädessä ja heidän suhteensa viestinnän tapoihin, työhön ja koko elämään muuttaa sekä työtä että yhteiskuntaamme. Sitä mukaa kun nämä diginatiivit pääsevät työelämässä enemmistöksi, koko työn maailma muuttuu nopeatempoisemmaksi. Siihen on Ohjaamo-palveluidenkin sopeuduttava.

Kuuntelin vähän aikaa sitten tulevaisuudentutkija Ilkka Halavaa, joka tarkasteli kahtiajakoa uuden työn ja vanhan työn välillä. Uuteen työhön liittyy paitsi uudenlaiset matalammat organisaatiot ja nopeammat viestimisen tavat niin myös se, että raja työhön ja vapaa-aikaan hämärtyy. Jos robotit tekevät yhä enemmän toistoa ja tarkkuutta vaativat tehtävät, siis kaikki tylsimmät työt, niin ei ole tarvetta tehdä eroa kuluttavan työn ja sitä helpottavan ns. vapaa-ajan välillä.  Vastaavasti vanha työ näyttäytyy jäykkine organisaatioineen ja jopa vuosia kestävine strategiamäärittelyineen dinosaurusten aikana. Edelleen ennakoidaan, että palkkatyöstä tulee yhä kiihtyvällä tahdilla epätyypillinen työn tekemisen tapa ja ansaitsemisen logiikka on itsensä työllistäminen. Silloin tarvitaan kohtauspaikkoja, jossa työn tarve ja tekijät kohtaavat.       

Tulevaisuudentutkijat ovat Halavan mukaan määritelleet sen vuosiluvun, joka jakaa ihmiset sen mukaan kuinka hyvin he keskimäärin ovat omaksuneet nämä diginatiivien välineet ja kommunikaatiotavat. Tuo maaginen vuosiluku on 1964. Sen jälkeen syntyneet ovat kuulemma pystyneet pääsemään mukaan digiaikaan ja omaksuneet keskimäärin paremmin sen vaatimat välineet ja viestintätavat. Tuota vuotta ennen syntyneet kuuluvat Halavan leikkisästi nimeämään ”esielektroniseen” kauteen. Jos ei kuvasta näy, niin totean, että syntymäajan perusteella tulen jälkimmäisessä junassa. Älkää kysykö kuka vuosiluvun on määritellyt, mutta jotenkin se resonoi omaan kokemukseeni pystyessäni muistamaan vielä mekaanisten kirjoituskoneiden rätinän korvissani. Tiimissäni edustan onneksi vanhinta ikäluokkaa, joten toivoa on pysyä mukana kun roikun nuorempien takin liepeessä kiinni.

Kaikkeen uuteen liittyy aina ylilyöntejä ja hypetystä, mutta myös muutoksesta johtuvia käytännön hankaluuksia. Eräs valtion virasto on lähestynyt vielä viime aikoina nuoria tärkeillä työhön liittyvillä asioilla ensisijaisesti puhelinsoitolla (yleensä äänettömällä, kuka vastaa?), toiseksi tekstiviestillä (mistäs niitä löytää?), sitten sähköpostilla (kuinka monella on toimiva osoite?) ja sen jälkeen kirjeellä maapostissa (!). Voin ymmärtää, että tätä palveluproseduuria on ollut suunnittelemassa muut kuin nuoret itse, ja siksi nopean, joustavan ja nuoret tavoittavan viestinnän tarpeeseen on jo herätty.

Ohjaamosta on yhä enemmän alettu puhua alustana, joka mahdollistaa ohjauspalvelujen tuottamisen samassa paikassa mahdollistaen monialaisen yhteistyön. Samalla logiikalla Ohjaamo voi toimia alustana työmahdollisuuksien ja työn tekijöiden kohtaamiseksi ja mikä tärkeintä, tarjota ohjausta oikeaan aikaan. Viimeistään nyt lukijalle selviää blogin otsikkokysymyksen harhaisuus; eihän diginatiiveja työllistetä, he yhä enemmän työllistävät itse itsensä kunhan siihen luodaan sopivia mahdollisuuksia. Tähän kasvavaan haasteeseen on monessa Ohjaamossa jo otettu jo määrätietoisia askelia. Kaikkien ei tarvitse perustaa omaa yritystä, koska työn aloittamisen kynnystä voidaan madaltaa muillakin tavoilla. Niitä välineitä Ohjaamoissa etsitään ja kokeillaan yhdessä nuorten ja työnantajien kanssa.  

Sibeliuksen kotikaupungista silakkamarkkinoille

Suomenlinnan lautta vettä keinuttaa, torimummo huutaa ”Täältä silakkaa!” Työmatkani kulkee nykyään kuin Atomirotan Hima taas -kappaleessa, Helsingin keskustan maisemissa. Melkoinen muutos Järvenpään TE-toimiston uraohjauspsykologille siirtyä ministeriön leipiin Ari-Pekka Lemisen saappaisiin Työelämään osaamisen ryhmään. Toisaalta olo on kotoinen. Minut on otettu lämpimästi vastaan ja TE-taustaa arvostettu. Monessa asiassa on jo kysytty, että ”miten tämä oikeasti menee TE-toimistossa?” tai ”miltä tämä näyttää TE-toimiston asiakkaan näkökulmasta?”. Inhimillisen näkökulman mukana pitäminen tuleekin olemaan henkilökohtainen tavoitteeni uusissa työtehtävissäni.

Erityisen lähellä sydäntäni on budjettiriihessä määritelty psykososiaalisen tuen paketti Ohjaamoille. Tiedämmehän, että valtavalla osalla nuoria on jonkinlaisia elämän- tai arjenhallinnan haasteita. Esimerkiksi mielenterveyden ongelmat eivät ole joko-tai, vaan lievemmissä pulmissa pienestäkin tuesta ja rinnallakulkemisesta voi olla merkittävä hyöty nuoren elämässä. Nyt olisi tarkoitus luoda malli psykososiaalisten ongelmien tunnistamiseen Ohjaamoissa (ja muuallakin) ja miettiä miten mallia voitaisiin eri alueilla hyödyntää.

Psykososiaalisen tuen pakettia tehdään tiiviissä yhteistyössä esim. Sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Yhteistyö tuleekin olemaan toinen avainsana kaikessa tekemisessä. Ensinnäkin toimivia palveluita rakennetaan vain yhdessä muiden kanssa, toisaalta yhteistyö tarkoittaa myös avointa ja sujuvaa kommunikointia ihmiseltä ihmiselle. Rehellisellä, keskustelevalla ja positiivisella vuorovaikutuksella voi päästä pitkälle monessa asiassa!

Alueuudistus ja Kasvun agenda tuovat lisämausteet kaikkeen tekemiseen. Myös TEMissä on organisaatiomuutoksia luvassa. Itse kunkin tässä maailmassa on hyväksyttävä työn murros, tekemisen pirstaloituminen ja jatkuvan epävarmuuden sieto. Toisaalta uudistuksissa on aina myös kehittymisen mahdollisuus. Nyt onkin aika miettiä asioita out of the box ja uskaltaa unelmoida siitä, millaisia esim. julkiset palvelut voisivat parhaimmillaan olla.

Omalla kohdalla tämä on myös elämää out of the lunchbox. Uusi lokaatio tarjoaa valikoiman lounaspaikkoja sushista torikahveihin.  Silakkaa ei ole vielä tullut syötyä, mutta perinteiset Silakkamarkkinat Kauppatorilla ovatkin vasta lokakuussa. Kaikkea uutta ja mielenkiintoista mahtuu jokaiseen päivään niin paljon, että tällä tahdilla lokakuu on valovuosien päässä!

Kirjoittaja: Anna Toni, erityisasiantuntija, Työ- ja elinkeinoministeriö

Järjestöt ovat tärkeä kumppani Ohjaamoille

Kirjoittanut Titta Korpilauri

Oletteko ottaneet järjestöt mukaan, kun kehitätte Ohjaamojen toimintaa?  Miten olette huomioineet kolmannen sektorin?  Näihin kysymyksiin olen saanut vastata Ohjaamojen kehittämisen aikana useasti. Kysymyksiin en myöskään halua vastata kyllä tai ei –vastauksilla, sillä Ohjaamojen ja järjestöjen yhteistyön kehittämistä on tarpeen ajatella laajemmin.

Ohjaamojen perusajatuksena on kehittää monialaista yhteistyötä paikallisesti ja paikallisista tarpeista lähtien. Ohjaamoja on kehitetty yhdessä nuorten ja yhteistyöverkostojen kanssa. Ohjaamoille tehdyn kyselyn perusteella noin puolella Ohjaamoista järjestöt tarjoavat palveluja Ohjaamon tiloissa. Espoossa Ohjaamotalo kokoaa saman katon alle nuorten palveluja ja siellä yhteistä työtä nuorten hyväksi kehitetään usean järjestön kanssa. Fyysisesti samassa osoitteessa toimivat Ohjaamo, Tyttöjen talo, Monik ry ja Vamos. Juuri avattu Espoon Ohjaamotalo on yksi esimerkki raja-aidat ylittävästä yhteistyöstä nuorten palveluissa. Nuoren saapuessa Ohjaamotaloon hän saa tarvitsemansa avun ilman, että hänen tarvitsee tietää kenen ammattilaisen luokse hänen tarvitsee mennä.  Yhteiset tilat mahdollistavat sektorirajat ylittävän työn nuoren hyväksi.

Uskallan väittää, että järjestöjä on mukana jokaisen Ohjaamon verkostossa.   Esimerkiksi Martat , Vamos ja Nuorisoasuntoliitto ovat mukana useamman Ohjaamon toiminnassa. Suomen pakolaisapu on mukana  Helsingin Ohjaamossa  joka viikko. Ohjaamojen ja järjestöjen kumppanuutta on kuitenkin kehitettävä tavoitteellisesti. Yhteistyön kehittämisessä pätevät samat lainalaisuudet kuin verkostotyössä yleensä. Toiminta lähtee liikkeelle yhteisten tavoitteiden määrittelystä. Tavoitteiden määrittelyn edellytyksenä on yhteinen aika kehittämistyölle. Tavoitteiden ja yhteisen ajan taustalla tulee olla tahto ja halu tehdä yhteistyötä. Parhaimmillaan yhteinen työ tuo hyötyjä ja synergiaetuja kaikille osapuolille.

 

Järjestöjen ketteryys ja joustavuus luovat monia mahdollisuuksia reagoida nuorten tarpeisiin. Ohjaamo luo parhaimmillaan yhteistyölle alustan, jossa voivat toimia niin julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijat. Järjestöt yhteistyössä julkisten palvelujen kanssa pystyvät yhdessä luomaan siltaa nuoriin, jotka ovat riskissä jäädä julkisen palveluverkoston ulkopuolelle. Samaan aikaan järjestöt madaltavat Ohjaamojen kynnystä, koska heillä on mahdollisuus kohdata nuoria ilman viranomaisvelvoitetta.

Yhteinen työ, jota tehdään eri organisaatioiden kanssa vaatii jatkuvaa dialogia. Dialogille on juuri nyt tilausta sote –ja maakuntauudistusten keskellä. Itse uskon, että muutos on aina myös mahdollisuus. Ohjaamot ovat lyhyen elinkaarensa aikana osoittaneet tarpeellisuutena nuorten palvelujen kokoajina. Nuorten kanssa toimiessa voi aina uudelleen todeta, että koskaan ei voi olla valmis. Saman voi todeta Ohjaamoja kehitettäessä. Ohjaamokaan ei ole vielä valmis. Vain toisiamme kuunnellen, yhteisiä tavoitteita tavoitellen luomme parempia palveluja nuorille.

 

 

Ps. SOSTEn Marjo Riitta Toivonen on bloggasi viime viikolla aiheesta Kunnan kehittämisen valtti: kunta-järjestö-yhteistyö  

https://www.soste.fi/ajankohtaista/kunnan-kehittamisen-valtti-kunta-jarjesto-yhteistyo.html

Ohjaamot sillanrakentajina

Ohjaamoista on puhuttu siltapalveluna. Olen miettinyt mitä se tarkoittaa ja tullut siihen tulokseen, ettei ole olemassa vain yhtä siltaa, vaan monia siltoja.

Maakunta- ja soteuudistusten pyörteissä Ohjaamon rooliksi on tarjottu toimimista siltapalveluna. Palveluna, joka luo siltaa kuntien ja maakuntien välille. Ohjaamo kokoaa laaja-alaisesti toimijoita yhteen. Ohjaamoissa toimii tulevaisuudessa sekä valtion, maakunnan että kunnan toimijoita yhdessä. Se toimii eräänlaisena alustana ja välittäjänä eri hallinnon tasojen välillä. Ohjaamo luo myös siltaa julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välille. Verkostot ovat laajat ja sekä yritysten että järjestöjen läsnäolo Ohjaamoissa on luontevaa. Toki vielä on kehitettävää, mutta tavoite on selkeä ja avaukset yhteistyölle hyviä.

Siltoja ei rakennu vain hallinnon tasojen tai organisaatioiden välille, sillä Ohjaamo luo siltaa myös nuorten suuntaan. Se voi olla silta virastosta ostarin nurkalle tai terveyskeskuksesta nuorisotilalle. Mitä vaan, jolla nuori saa tarvitsemansa tiedon ja ohjauksen helposti ja ymmärrettävästi. Toisaalta silta voidaan nähdä yhteiskunnan keskuksen ja sen reunojen välillä. Ohjaamot tarjoavat jeesiä laajalla skaalalla. Olipa nuorella kysyttävää työn hausta tai opiskelusta tai esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalveluista, on Ohjaamo aina oikea paikka. Ohjaamot tuovat palveluja, niissä työskenteleviä ammattilaisia ja nuoria yhteen. Uskallan väittää, että tämän ansiosta Ohjaamo on työntekijöilleen todellinen näköalapaikka yhteiskuntaan.

Silta voi tarkoittaa myös konkreettista siltaa. Ei insinöörien rakentamaa rakennelmaa, vaan palvelujen tulemista lähelle. Hyvä esimerkki tästä on eri toimijoiden jalkautuminen Ohjaamoihin ja niiden kautta vaikkapa kauppakeskuksiin. Lyhytkin välimatka voi joskus olla liian pitkä ja palvelujen jalkautuminen lähemmäksi nuoria voi olla ratkaisevan tärkeää oikean tuen löytymisessä.

Toivon, että Ohjaamot rakentavat siltoja myös pysyvien organisaatioiden ja muuttuvien ympäristöjen välille. Ohjaamot ovat toimineet vasta niin vähän aikaa, etten vielä uskalla sanoa onko näitä siltoja jo olemassa, mutta uskon, että niiden rakentaminen on välttämätöntä. Ohjaamoilla tulee olla kyky uudistua. Toiminnan on jatkuvasti haettava suuntaa ja Ohjaamoissa on oltava hereillä muutoksista. Ohjaamot ovat muutoksen kärjessä luomassa uusia toimintatapoja. Se on vaativa, mutta tärkeä tehtävä.

Niin. Ohjaamot ovat siltapalveluja sanan varsinaisessa merkityksessä.

-----

Kirjoitus on julkaistu alunperin Kuntamarkkinoiden blogissa 13.9.2017.

Ei hetken rauhaa

Etenkin julkisella sektorilla toiminnan kehittäminen tapahtuu nykyisin hankerahoituksen voimin. Kun toimintaa halutaan parantaa ja prosesseja sujuvoittaa, haetaan hankerahaa ja luodaan projekti, johon palkataan henkilöstö kehittämään toimintaa pariksi kolmeksi vuodeksi. Parhaimmillaan tai pahimmillaan hankehenkilöstö tulee täysin vakinaisen henkilöstön ulkopuolelta, aloittaen kehittämisen tutustumalla organisaatioon ja sen toimintaan. Käynnistäminen vie aikaa, mutta toisaalta organisaatio saa tuoreita ajatuksia ja uusia ideoita. Usein kuitenkin samat projekti-ihmiset liikkuvat hankkeesta toiseen.

Hankkeita ei haluta tehdä vain hankkeiden vuoksi, vaan tuloksia pitäisi tulla ja hankerahalla kehittää pysyviä malleja. Kun ne projekti-ihmiset ovat päässeet toimintaan sisään ja oppineet miten organisaatiossa toimintaa, jää varsinaiselle toiminnalle hetki aikaa ennen kuin pitää vähintäänkin hetkellisesti panikoitua juurruttamisesta. Miten hankkeesta saadaan pysyvää toimintaa, kun pari vuotta on toimittu ”vain hankkeessa”? Ja kun paniikki lientyy, voi ihmetellä mihin työkaverit ovat kadonneet, kun hankkeen loppuvaiheessa projekti-ihmisistä yksi toisensa jälkeen hakeutuu jo uusiin projekteihin tai pysyvämpään työhön.

Kuulostaako tutulta? Projektityön autuus ja kauheus ovat tuttuja myös Ohjaamoissa. Monet ilmiöt ovat nähtävissä kentällä, eivätkä Ohjaamot ole suojassa projektimaailman lainalaisuuksilta. Keväällä tullut tieto Ohjaamo-toiminnan vakinaistamiseen suunnatusta määrärahasta helpotti tuskaa hieman. Ohjaamot eivät ole enää ”vain hanke” kenenkään suussa, vaan toiminta on pysyvää ja siihen halutaan panostaa. Samaa viestiä vahvisti myös hallituksen talousarvio vuodelle 2018. Toiminta on ehkä häthätää juurtunut osaksi suomalaisia nuorten palveluja, mutta seuraava mullistus odottaa jo kulman takana. Maakunta, kasvupalvelut, sote, lape… Isoja uudistuksia on tulossa.

Joskus perjantai-iltana junassa istuessa ja työmatkalta palatessa käy mielessä ajatus, että olisipa hienoa vetää hetki henkeä ja keskittyä olemassa olevan toiminnan vakauttamiseen. Että voisipa rauhassa tehdä sitä juurruttamista tutulla porukalla. Sille ei kuitenkaan ole aikaa, kun uudistuksia tulee ja Ohjaamot ovat jatkuvasti muutosten keskellä. Työ on jatkuvaa kehittämistä. Vaan on siinä paljon hyviäkin puolia. Vierivä kivi ei sammaloidu ja projekti-ihmisille on aina töitä.

Rakentajan muistilista

Ohjaamo-toiminnan laajenemisen myötä heimoon liittyy uusia kuntia ja alueita, joissa toimintaa käynnistetään. Osa toimijoista valmistelee omaa hanketta, toisaalla kääritään jo hihoja. Jossain päin Suomea kenties vasta haaveillaan nuorten palvelujen paremmasta koordinoinnista. Yhtä kaikki, jostain on lähdettävä liikkeelle. Mutta miten? Tässä muutamia vinkkejä toiminnan aloittamiseen.

Selvitä nykytila - Kartoita olemassa olevat palvelut ja nuorten tilanne

Yllättävän usein huomataan, että kukaan ei kunnassa tunne kaikkia palveluja. Tiedetään, että palveluja ja toimintaa on, tunnetaan ehkä toimijatkin, mutta kokonaisuus saattaa silti jäädä piiloon. Siksi on hyvä aloittaa kartoittamalla olemassa olevat palvelut. Moni onkin aloittanut listaamalla alueen toimijat yhteen. Kunnan tai alueen lasten ja nuorten palvelut voi laittaa vaikkapa janalle aikajärjestykseen, miettiä mitkä toimijat vastavaat toiminnasta missäkin ikävaiheessa. Onko nähtävissä aukkoja tai onko jossakin kohtaa ruuhkaa palvelun tarjoajissa? Entä millä tavoin nivelvaiheiden palvelut toimivat?

Monialaiset yhteistyöryhmät ovat hyvä paikka aloittaa. Tällainen ryhmä löytyy joka kunnasta. Kannattaa myös jututtaa alueen etsivän nuorisotyön tekijöitä. Heillä on hyvä käsitys alueen toimijoista ja palveluista. Hyvä on myös kysellä toimijoiden välisestä yhteistyöstä ja nuorten palautteista. Lisäksi tilastojen tarkastelu nuorten osalta voi tuoda lisää informaatiota. Katso myös nuorisotyön tilastot.

Mieti: Tarvitaanko alueella lisää koordinaatiota ja yhteistyötä toimijoiden välillä? Ovatko palvelut liian hajallaan, fyysisesti tai henkisesti? Löytävätkö nuoret helposti tarvitsemansa palvelut? Tarvitaanko meidän kuntaan Ohjaamoa? Vastaus viimeiseen kysymykseen voi olla myös, ettei tarvita.

”Päätös tehty, lähdemme valmistelemaan Ohjaamoa”

Kun on päätetty lähteä rakentamaan Ohjaamoa, on hyvä aloittaa käytännön järjestelyistä. Kuka tai mikä taho koordinoi toimintaa? Kannattaa muistaa, että valmistelu, suunnittelu ja koordinointi vievät aikaa ja vaativat resursseja. Tarvitaanko lisää rahoitusta? Jos haetaan hankerahaa, niin mihin kaikkeen haetaan ja kuka hakee?

Ei pidä unohtaa myöskään verkostoa. Keskustelut eri toimijoiden kanssa on hyvä aloittaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Miten verkoston toimijat näkevät alueen tilanteen ja tarpeet? Entä millaisia mahdollisuuksia eri toimijoilla on olla mukana Ohjaamossa? Ethän unohda tässä vaiheessa myöskään työnantajia ja kolmannen sektorin toimijoita! Usein erilaiset työpajat ja keskustelutilaisuudet ovat olleet hyvä startti toiminnan valmisteluun. Keskustelulle ja kuuntelulle on varattava aikaa.

Huomioi: Mitä aikaisemmassa vaiheessa nuoret otetaan mukaan valmisteluun, sitä varmemmalla pohjalla onnistuminen on. Helppoa on aloittaa esimerkiksi yhteistyöllä nuorisovaltuuston tai työpajan kanssa.

Ota opiksi toisilta 

Ohjaamoja löytyy jo noin 40 eri puolilta Suomea. On isompaa ja pienempää kuntaa, on itää ja länttä. Jokin vertailukohta löytyy varmasti. Olemassa oleviin Ohjaamoihin kannattaa tutustua ja ottaa heidän kokemuksistaan opiksi.

Koska toimintaa on jo, ei kaikkea tarvitse lähteä rakentamaan alusta. Esimerkiksi viestintään löytyy jo monenlaista materiaalia ja erilaisia Ohjaamojen palvelujakin on kehitetty jo melko pitkällekin. Olemassa oleviin materiaaleihin ja konsepteihin kannattaa tutustua.

Jos on mahdollisuus tehdä tutustumiskäyntejä, niin kannattanee valita pari erilaista kohdetta. Kaikista oppii varmasti. Sosiaalisen median kautta saa tietoa myös, eikä kannata unohtaa Ohjaamojen yhteisiä tapahtumia. Niissä kannattaa hyödyntää myös kahvi- ja lounastauot sekä ilta-aika.

Tulossa: Toukokuussa on tulossa Ohjaamo-päivä 16.5., joka on erityisesti suunnattu toimintaa suunnitteleville tai aloittaville. Päivää voi seurata myös etänä. Seuraavat Ohjaamo-päivät ovat tulossa lokakuussa.

Apua ja tukea on tarjolla – kutsu Kohtaamo ja Tessu kylään!

Verkkosivuilta löytyy yhtä ja toista (hienoa, että olet tänne sivuille jo löytänytkin!), joten näitä kannattaa tutkia. Tutustu esimerkiksi Ohjaamoihin liittyvään tutkimukseen ja Tessun toimintaan. Tulemme mielellämme myös tapaamaan teitä. Yhdessä voimme miettiä miten päästään parhaaseen lopputulokseen.

Kohtaamon yhteystiedot löydät täältä ja Tessun täältä.

Töihin tai opiskelemaan ulkomaille?

Nuorten parissa työskennellessä huomaa nopeasti, että yhä useammat nuoret ovat kiinnostuneita työnhausta ja opiskelusta ulkomailla. Jo pelkkä opiskelu kartuttaa kielitaitoa ja elämänkokemusta, mutta työskentely ulkomailla antaa myös työkokemusta ja opettaa työyhteisöjen metataitoja.

Työvoiman liikkuvuus Euroopassa (ESR) hanke kehittää Työ- ja elinkeinotoimistojen kansainvälisen työnvälityksen palvelua eli EURES-palvelua. TLE-hankkeen kehitysteemoihin kuuluu myös nuorille suunnattujen kansainvälisyyttä edistävien palveluiden kehittäminen. Hankkeessa on tehty kuluneen vajaan kahden vuoden aikana erilaisia toimia ja kokeiluja, joiden tarkoituksena on saada jaettua nuorille tietoa ulkomaan työmahdollisuuksista. Ohjaamot ovat olleet tässä merkittävässä osassa ja heidän kauttaan onkin tavoitettu kohderyhmään kuuluvia nuoria.  

Hanke on järjestänyt kansainvälisen työnhaun valmennuksia yhdessä TE-toimistojen EURES-palveluiden ja nuorten palveluiden kanssa keväällä 2017. Valmennuksia toteutettiin viidellä paikkakunnalla ja niihin osallistui yhteensä n. 40 nuorta. Nuorten kansainvälinen työnhakuvalmennus koostui muutamasta ryhmäpäivästä, verkkotyöskentelystä sekä kolmen tunnin henkilökohtaisesta valmennuksesta. Ryhmäpäivien aikana käytiin läpi tiukkaa asiaa työnhausta ulkomailla, mutta se antoi myös rohkaisua ottamaan askelia kohti omaa unelmaa. Nuoret saivat tietoa eurooppalaisista työmahdollisuuksista ja erilaisista kansainvälisen työnhaun sähköisistä kanavista. Jokainen osallistuja teki myös oman kansainvälisen työnhaun suunnitelman. Lisää tietoa valmennuksista löydät täältä ja täältä.

Sosiaalisen median kokeilut kuuluvat myös hankkeen toimintaan. Olemme tehneet muun muassa tuloksekasta yhteistyötä viime keväänä Islannissa asuvan suomalaisen blogikirjoittajan kanssa. Hänen tekstinsä työnhausta Islannissa tavoittivat yli 30 000 lukijaa jo ensimmäisen kuukauden aikana. Tänä keväänä laajensimme blogikokeilua muihin Euroopan maihin. Rantapallo.fi -sivuston kautta löysimme bloggareita, jotka kertovat elämästä ja työskentelystä Saksassa, Italiassa, Tanskassa ja Norjassa. (Lisää blogikirjoituksia löydät täältä, täältä, täältä ja täältä.) Kirjoituksia olemme jakaneet mm. EURESin sosiaalisen median kanavissa. Tuloksia blogisarjan kokeilusta saamme viimeisten kirjoitusten jälkeen. Päästimme myös muut hoitamaan Instagram-tiliämme ja saimme mukavaa näkyvyyttä kansainvälisten liikkujien keskuudessa. Somelinkit ja blogikirjoitukset löytyvät myös TLE-hankkeen nettisivuilta.

EOJD-rekrytointitapahtuma Oulussa ystävänpäivänä oli menestys erityisesti online-työnvälityksen osalta. Tällaisia tilaisuuksia kannattaa hyödyntää. Online-mahdollisuus madaltaa nuorten kynnystä kysellä työn hakemisesta ja työpaikkamahdollisuuksista eri maissa suoraan kohdemaan asiantuntijoilta. EOJD tulee sanoista European (Online) Job Days. Kyseessä on rekrytointitapahtuma, johon osallistuu online-yhteydellä useita työnantajia muistakin maista. Näitä eri maissa järjestettäviä tapahtumia löytyy www.europeanjobdays.eu -sivuilta. Suomeen on suunniteltu matkailualan online-työnvälitystapahtumaa ensi syksyksi ja isompaa online + onsite-tapahtumaa alkuvuoteen 2018. Näistä tiedotamme lähiaikoina lisää.

Euroopan komissio tarjoaa kansainväliseen nuorisotyöttömyyteen ratkaisuksi mm. drop'pin@eures -sivustoa. Sivustolla on tarjolla erilaisia harjoittelu- ja oppisopimusmahdollisuuksia nuorille.

Työvoiman liikkuvuus Euroopassa (ESR) hankkeen projektiasiantuntijat ovat sijoittuneena TE-toimistoihin ympäri Suomea ja työskentelevät tiiviisti toimistojen EURES asiantuntijoiden kanssa yhteistyössä. Nuorten teemaa koordinoi Maija Niskavirta Tampereella ja sosiaalisen median kehittämistä Tiina Ikonen.

 

Työkaluja kansainväliseen ohjaukseen

EURES-portaali

TE-palvelujen EURES

Drop'pin@eures

Maailmalle.netin kansainvälisyystesti Facebookissa

EURES Suomi Facebookissa

EURES Suomi Instagramissa

 

Kirjoittanut: Tiina Ikonen, projektiasiantuntija, Työvoiman liikkuvuus Euroopassa -hanke

Ohjaamo kannattaa perustaa kumppanuuteen

Kohtaamon projektisuunnittelija Tuija Kautto päätti taannoin Ohjaamobloginsa kysymykseen, rakennammeko Ohjaamoista jotakin enemmän kuin mikään aikaisempi palvelu on ollut. Tähän on helppo vastata, että rakennamme. Ja kun rakennamme, on Ohjaamoilla lupaava tulevaisuus.

Ohjaamoajattelu ja -toiminta kannattaa perustaa kumppanuuteen ja sopimuksellisuuteen varsinkin nyt, kun palvelurakenteet ovat muuttumassa ja niiden uusi kokonaisuus kehkeytyy vasta vuosien työn ja kokemusten kautta. Samalla on hyvä vaikuttaa käsittelyssä oleviin ja käsittelyyn tuleviin lakeihin niin, että niissä monialaisen palvelun koordinointi säädettäisiin esimerkiksi maakunnan tehtäväksi.

Kumppanuus on enemmän kuin yhteistyötä. Yhteistyö on käsitteenä yleisempi, vähemmän yhteisesti hahmotettuihin tavoitteisiin pohjautuva ja ajalliselta kestoltaan satunnaisempi. Verkosto nähdään yhteistyötä tarkemmin määritellyksi, luottamukseen, vastavuoroisuuteen ja monitoimijaisuuteen perustuvaksi yhteistoiminnaksi. Verkostoajattelu on näin läheistä sukua kumppanuusajattelulle.

Kumppanuuteen kuuluu yhteinen päätöksenteko 

Kumppanuudessa toimintaa koordinoidaan mukana olijoille yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Eri toimijoiden resurssit täydentävät toisiaan. Voi myös sanoa, että resurssit täydentyvät toisistaan, mikä tarkoittaa esimerkiksi yhdessä kehittämisen, tekemisen ja oppimisen kautta syntyvää uutta osaamista ja lisäarvoa. Kumppanuudessa vuorovaikutus on luottamukseen perustuvaa, vastavuoroista ja tasavertaista.

Kumppanuuteen liittyy jaettu vastuu tuloksista ja vaikutuksista sekä yhteinen päätöksenteko. Kaikkien toimijoiden sitoutuminen on peruslähtökohta. Kumppanuuteen pohjautuvaa toimintaa ja ajattelua ei omista kukaan yksin, se omistetaan yhdessä. Kumppanuus tehdään usein näkyväksi ja sitä vahvistetaan sopimuksella. Kumppanuus vaatii kehittyäkseen aikaa ja hyvin huolletun prosessin.

Pelkkä yhteinen katto ei riitä

Ohjaamoiden toiminnassa ja palveluissa ehkäpä tärkeintä on se, että eri toimijoiden osaamista kyetään yhdistämään nuorten kohtaamisessa, palvelutarpeiden tunnistamisessa sekä palveluprosesseissa ja toiminnoissa. Saman katon alla erillään toimiminen ei tuota monialaisuutta. Tarvitaan yhteisiä prosesseja, prosesseja, joihin nuori helposti löytää ja joissa nuori itse on päätoimija.

Tarvitaan monialaista huolella tehtyjä palvelutarpeen arviointeja. Ja tarvitaan tarpeen mukaisia palveluprosesseja vaihdellen itsepalvelusta pitkiin, monia haasteita ratkoviin monialaisiin ja kärsivällisiin palvelukokonaisuuksiin. Tarvitaan kasvokkain palvelua ja verkkopalvelua sekä näiden saumatonta integraatiota. Yhdessä tekeminen, asiakkaalta, toisilta ja yhdessä oppiminen sekä kokeilevuus ovat suositeltavia. 

Kaikkeen toimintaan liittyvä arvioiva ja kehittävä ote on hyvä saada osaksi arkipäivää. Yksittäisten työntekijöiden, työparien, tiimien ja koko ohjaamoyhteisön työnohjaus on keskeinen väline jatkuvassa kehittämistyössä.

Jotta edellä kuvattuun edetään, tarvitaan elävää ja pitkäjänteistä yhteiskehittämistä, jossa nuorten ja kaikkien toimijoiden ideat, innovaatiot ja into pääsevät ääneen ja soimaan.

Ari-Pekka Leminen

Erityisasiantuntija

Työ- ja elinkeinoministeriö  

 

 

 

Uusilla videoteillä oppimassa

Minä ja numerot, tuttua ja turvallista työkenttää. Kohtaamon ja Ohjaamoiden uusi avara maailma on tuonut mukavasti vaihtelua rutiineihin. Olen oppinut paljon uutta, mutta olisiko aika tuoreuttaa ajatuksia ja kokeilla itse jotain?

Eteeni avautui mahdollisuus lähteä suorittamaan tuotekehittäjän erikoisammattitutkintoa. Osana opintoja on mittava määrä käsitteitä selvitettävänä tuotekehitysprosessiin liittyen. Googlailin aikani tuota viidakkoa ja tietoa on kyllä tarjolla huimat määrät, mutta asioiden sisäistäminen ei ole ihan helppoa. Ja että vielä muistaisi lukemansa parin päivän päästä. Sitten eteeni tuli uutuustutkimus ja päätin siirtyä YouTuben puolelle. Hämmästyin, että tuolla asiasanalla ei saanut irti juuri mitään. Eikös nykyaikana kaikki katsota YouTubesta.

Sitten huippuidea! Meillähän Keski-Suomen ELYssä toimii Jouni Hynynen, Team Finland –koordinaattori, joka on toiminut keksintöasiamiehenä ja tuntee kentän kuin omat taskunsa. Voisiko oppia haastattelemalla alan huippuasiantuntijaa, videoimalla homman ja julkaisemalla YouTubeen? Samalla saadaan tietoa monelle muullekin sitä kaipaavalle. Sitten toimeksi, pikainen neuvottelu Jounin kanssa, joka on tuttu työkaveri jo monen vuoden takaa. Onneksi hän innostui mukaan välittömästi. Homma hieman laajeni kun kävimme keskustelua aiheesta. Kun tarjolla on vuosien kokemus ja vieläpä rahoitus asiaan liittyen, niin päätimme tehdä kokonaisen juttusarjan.

Sitten alkoi epäily, että jos homma ei onnistukaan. En ole videoinut, en haastatellut, en editoinut enkä varsinkaan lataillut tuotoksia YouTubeen. Kysyin opiskeluryhmästäni mukaan lähtijöitä ja riemukseni pari ilmoittautui.  Samalla sain roppakaupalla kannustusta hommaan. Myös muilta työkavereilta löytyi lisäapua ja Jouni oli ehtinyt jo tekemään pienen harjoitelman. Yhdessä lyhyt koekuvaus, vain parempi teline ja homma saattoi alkaa. Ei lähdetty hakemaan täydellisyyttä, vaan opitaan tekemällä lisää. Sovittiin kuvauspäivä, minä tehtailin kysymyksiä ja opiskelukaverini Heli Orre ilmoittautui paikanpäälle mukaan. Hänelle haastatteleminen olikin jo tuttu juttu ja pelkoni helpottivat huomattavasti.

Enää vain YouTube-tilin luominen, editointi ja videon lataaminen. Nämä osoittautuivat melko helpoksi osuudeksi tässä projektissa, mutta nytpähän on sekin homma opeteltu. Ensimmäinen video tuli ladattua mobiili-yhteydellä ja tarkkuus kärsi paljon, joten muut lataukset tein wi-fi yhteydellä ja valinnaksi paras mahdollinen laatu. Tuota videota ei pääse jälkikäteen muuttamaan tai menettää historiatiedon.

Tämä homma on ollut mielenkiintoista, erittäin antoisaa ja hauskaakin, olen oppinut paljon uutta ja nyt mietin jo uutta aihetta työstettäväksi. Ehkä jossain vaiheessa kokeilen myös haastattelijan osaa. Jounihan on vahvasti kiinni yrityskentässä ja Team Finlandin myötä mm. Tekesin, Finpron ja Finnveran palveluissa. Entä löytyisikö jokin idea, jota lähestyä Ohjaamoiden näkökulmasta? Asiantuntijuutta sieltä ainakin löytyy.

Mielenkiinnolla odotan mitä jatkossa mahtaa tulla opittavaksi. Jos IPR, tavaramerkki, mallisuoja, uutuustutkimus yms. tuotekehitykseen liittyvä kiinnostaa, katso Youtube-tiliä Tuotekehitys tutuksi.

Seija Sundqvist

projektiasiantuntija, tuotekehittämisopiskelija

Kohtaamo-hanke

Ohjaamo on enemmän

Välillä Ohjaamon määritteleminen olemassa olevilla sanoilla tuntuu hankalalta. Sanoilla kikkailua on paljon. Tiedäthän, ”ei se ole matalan kynnyksen palvelu, kun se on kynnyksetön, mutta jos ei ole kynnystä, niin ovesta vetää”. Tai tämä ”ei pidä tehdä vain yhteistyötä, pitää tehdä yhdessä työtä”. Näinhän se juurikin on, mutta puheessa tämä tuntuu joskus hankalalta. Siltä kikkailulta.

Samaa sarjaa on sekin, että puhutaan Ohjaamosta nuorten työkkärinä. Vaikka työllistämisen edistäminen ja työllistyvyyden parantaminen ovatkin keskeisiä asioita Ohjaamoissa, tuntuu palvelusta työkkärinä puhuminen vähättelyltä. En tarkoita sanoa, etteivätkö TE-palvelut ja muut tekisi tärkeää työtä. Kyllä tekevät, mutta vähättelyä siitä suhteessa Ohjaamoihin tekee se, että Ohjaamo on jotain enemmän.

Ohjaamo on jotain, jolle ei ole vielä kunnollisia sanoja. Se on kumppanuutta, joka on enemmän kuin yhteistyötä. Se on yhdessä toimimista, joka tarkoittaa enemmän kuin samalla hiekkalaatikolla leikkimistä. Se on helppoutta, joka syntyy enemmästä kuin kynnyksen puutteesta. Se on toimintaa, joka on enemmän kuin mitä aiemmin on ollut.

Ohjaamoiden vahvuus ja heikkous on niiden toiminnan laajuus ja monipuolisuus. Ohjaamo kutoo palveluverkon aukkoja umpeen, lisää toimijoiden yhteisymmärrystä ja kokoaa monialaisesti nuorten palveluja paitsi fyysisesti, niin myös henkisesti saman katon alle. Ja se henkinen puoli onkin tässä se vaativampi juttu. Samassa paikassa oleminen ei riitä. Tarvitaan enemmän. Sen enemmän rakentaminen vie aikaa, vaatii tutustumista ja tuntemista sekä edellyttää jatkuvaa kehittämistä ja uudistamista. Se on enemmän kuin jaettu kahvipöytä tai yhteinen tietojärjestelmä, mutta se saattaa vaatia tuekseen nämä molemmat. Se on enemmän kuin yhteinen asiakas, mutta se asiakas, se nuori, on silti kaiken keskiössä.

Ohjaamoja verrataan yhteispalvelupisteisiin, TYP:eihin, etsivään työhön, työpajoihin, nuorten tieto- ja neuvontatyöhön, infopisteisiin, terveyskeskuksiin, kirjastoihin… Näitähän riittää. Kysytään mikä ero Ohjaamolla on näihin tai miksi tehdään päällekkäistä palvelua, kun se ja se tekee tätä jo. Kyllä, Ohjaamoihin voi kytkeytyä tavalla tai toisella nämä kaikki ja paljon muutakin. Ohjaamossa voi olla samoja elementtejä ja samoja työntekijöitäkin kuin muualla. Mutta voiko se olla päällekkäistä työtä, jos se on jotain enemmän?

Joskus mietin tyydymmekö liian vähään, ovatko tavoitteemme sittenkin liian matalalla. Tavoittelemmeko oikeasti monialaista palvelua, johon on helppo tulla ja jossa nuori saa tarvitsemansa avun? Yritämmekö tehdä vain paremmin jotain sellaista, jota joku muu tekee jo tai jota jonkun muun pitäisi tehdä? Vai rakennammeko uutta toimintaympäristöä ja -kulttuuria, joka on jotain enemmän kuin mikään on aikaisemmin ollut?

Kaikki lähtee kotoa - Ohjaamot tukevat nuoria asumisessa

Koti on meille kaikille merkityksellinen paikka – se on tietyllä tapaa elämämme kivijalka. Kodin tärkeyden ymmärtää usein vasta, kun tämä perusta uhataan viedä alta. Asumisolosuhteet heijastavat kaikkeen nuoren elämässä: niin työhön, opiskeluun, terveyteen, harrastuksiin kuin perhe- ja ystäväsuhteisiin. Asunnottomuus tai vakiintumattomat asumisolosuhteet uhkaavat nuoren hyvinvointia merkittävästi.

Suomessa nuoret itsenäistyvät suhteellisen varhain verrattuna eurooppalaisiin ikätovereihinsa. Itsenäistyminen on luonnollinen osa elämää, ja oikea aika omilleen muuttoon on hyvin yksilöllistä. Ratkaisevaa on se, miten pärjääväksi ja osaavaksi nuori itsensätuntee ja miten hän on tottunut kantamaan vastuuta asioistaan.

Suurella osalla nuorista ei ole asumisen kanssa ongelmia. Nuorten asunnottomuus on laskenut jo muutaman vuoden ajan. Erityisen positiivista on nuorten pitkäaikaisasunnottomuuden väheneminen. Määrätietoinen työ asunnottomuuden vähentämiseksi on tuottanut tuloksia. Nuorten asunnottomuuteen liittyy kuitenkin tiettyjä erityispiirteitä. Se näkyy vain osittain tilastoissa ja nuoret harvoin mieltävät itseään asunnottomaksi, vaikka majailevat kavereidensaluona pitkiäkin aikoja. Nuorten asunnottomuus on yleensä lyhytaikaista ja liittyy itsenäistymisvaiheeseen.

Itsenäisen elämän alku helpottuu, kun tietyt perustaidot ovat hallinnassa. Asumisen taitoja voi ja kannattaa harjoitella jo hyvissä ajoin ennen omaan kotiin muuttoa. Niitä ovat esimerkiksi kyky suunnitella rahankäyttöä ja ylläpitää tasapainoista taloutta, asioiden hoitaminen (mm. laskujen maksu, tukihakemusten täyttö) sekä kodinhoitoon liittyvien toimenpiteiden hallitseminen.Kaikilla nuorilla arjenhallinta ei suju erilaisten syiden vuoksi yhtä hyvin. Yleisimmät asumisen haasteet liittyvät puutteellisiin taloustaitoihin ja epärealistisiin käsityksiin omista asumisvalmiuksistaan, kykyyn hoitaa arjen askareita sekä mielenterveys- ja päihdeongelmiin.

Siksi nuorten asumisen huomioiminen tulisi olla ensimmäisiä asioita, joita nuoren kanssa käydään läpi, kun työskentelyä hänen kanssaan aloitetaan niin koulussa, Ohjaamossa kuin kuntoutustoiminnassa. Mikäli asuinolot eivät ole vakaalla pohjalla, on kiinnittyminen yhteiskunnan tarjoamiin palveluihin ja toimintoihin vaikeaa. Samalla se voi viedä pohjan tukevalta ja korjaavalta toiminnalta.

Ohjaamoissa tehdäänkin merkityksellistä, monialaista nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisytyötä, joka perustuu matalan kynnyksen tukeen ja kokonaisvaltaisuuteen. Näiden piirteiden merkittävyyttä vaikuttavuuden onnistumisessa myös tutkimuskirjallisuus korostaa. Siksi Ohjaamo-toimintaan ja siellä tehtävään asumissosiaaliseen työhön, kuten asumisneuvontaan, tulee jatkossakin panostaa. Tarjotaan nuorille hyvät mahdollisuudet onnistuneeseen asumiseen.

Kirjoittanut: Samuli Liuskari, projektikoordinaattori, Onnistu asumisessa -hanke, Nuorisoasuntoliitto ry
 

Paljon hyvää ja kaunista - mitä tuloksia Ohjaamoilta odotetaan?

Ohjaamoilta odotetaan kaikkea hyvää ja kaunista, mutta erityisesti palveluverkoston selkeyttämistä ja tehokasta toimintaa nuorten aikuisten koulutukseen ja työelämään kiinnittymiseksi. Paikallisten Ohjaamojen keskeisiltä yhteistyökumppaneilta kysyttiin, mitä tuloksia tarvitaan, jotta Ohjaamo-toiminnan vakinaistamiselle olisi hyvät perusteet.

Heidän vastauksensa voidaan tiivistää näin: 

  • Ohjaamo saavuttaa riittävän määrän kohderyhmäänsä.

  • Ohjaamo tukee ja nopeuttaa alle 30-vuotiaiden siirtymiä erityisesti koulutukseen ja työelämään.

  • Ohjaamo selkeyttää nuorten palveluverkoston alueen palvelut sovitetaan yhteen.

  • Nuorten kokemukset Ohjaamosta ovat myönteiset.

  • Ohjaamo-toiminta tuottaa palvelujen tehostumista.

Eräs vastaajista esitti Ohjaamojen tulostavoitteet ja näytönpaikat näin: Nuorten työttömyys laskee, aktivointiaste kasvaa ja koulukeskeytykset vähenevät, asunnottomien nuorten määrä laskee, eläkkeelle siirtyvien nuorten määrä laskee.

Toinen taas näin: Ohjausmääriä tärkeämmäksi nousee nuorten kokemukset toiminnan laadusta ja vaikutuksista arkeensa.

Kolmas huomautti: Toimintaympäristö ja rakenteet ovat niin isossa muutoksessa, että Ohjaamo-toimintaa pitää tarkastella suhteessa siihen eikä tässä vaiheessa pysty ottamaan kantaa ovatko hyvätkään tulokset peruste toiminnan vakinaistamiselle.

Voit lukea sidosryhmäkyselyn tuloksista enemmän tästä linkistä.

Itse pohdin, kaadetaanko yhteiskunnassa liiankin suuret muutos- ja tulostavoitteet hankkeille, koska niihin on mahdollista saada rahoitusta, kun taas muualta resursseja höylätään. Juuri nyt monet Ohjaamo-hankkeet elävät tulosten tekemisen ja osoittamisen pyörteessä. Pohdinnassa on, mihin tuloksiin Ohjaamot voivat yltää.

Nostan esille tutkimuksen ja keskustelun kautta syntyneitä ajatuksia siitä, mitä Ohjaamot voivat saavuttaa.

Monialaisen yhteistyön osaajina Ohjaamot synnyttävät uudenlaista työotetta, jossa vältetään omaan pussiin pelaamista. Ymmärrys julkisten palvelujen sekä yritys- ja järjestötoimijoiden tehtävistä vahvistuu. Työ ja sen tavoitteet näyttäytyvät aiempaa enemmän yhteisenä ja kokonaisuuden osista riippuvana. Ammattilaisten monialaosaaminen mahdollistuu: he osaavat neuvoa ja tukea nuoria asiakkaita laajemmalla skaalalla kuin aiemmin, koska Ohjaamoissa tapahtuu eri ammattien välistä oppimista.

Ohjaamoissa kehittyy kokonaisvaltaista kuvaa nuorten aikuisten poluista, mutkista ja kiihdytyskaistoista. Ohjaamossa osataan oikoa byrokratialoukkoja ja toimia nuoren edun mukaisesti. Ohjaamot osoittavat yhteiskunnassa piileviä etenemisen esteitä ja voivat vaikuttaa niihin yksilötasolla, mutta myös yhteiskunnallisesti esimerkiksi työvoima-, koulutus-, hyvinvointi- ja asuntopoliittisiin ratkaisuihin.

Työmahdollisuuksia avaavissa Ohjaamoissa kehkeytyy uudenlaisia ratkaisuja nuorten työelämäpolutuksiin tämän päivän työmarkkinoilla. Siellä ymmärretään uuden työn mahdollisuuksia sekä tarkastellaan sekä nuorten että työnantajien etuja. Tästä kuulemme lisää, kun Kuntoutussäätiön vetämä Ohjaamojen  työllistämistuotteet -hanke esittelee tuloksiaan maaliskuussa.

Myönteisiä siirtymiä tukevien Ohjaamojen kirkas tavoite on avittaa nuoria eteenpäin itsenäiseen elämään. Ohjaamossa voi hoitaa monta asiaa kerralla tai useammalla kuntoon, oli se sitten kesätyönhaku, työllistyminen yritykseen, opintojen aloittaminen tai asunnon saanti. Koulutus- ja työelämäkysymyksissä nopeus ei aina ole valttia vaan kestävien suunnanottojen tekeminen. Siihen tarvitaan usein osuvaa ja oikea-aikaista ohjausta. Tutkimuksellisesti tämän moninaisen toiminnan seuranta ei ole helppo kakku, mutta varsin kiinnostavaa se on.

 

 

 

— 20 Items per Page
Näytetään tulokset 21 - 40 / 45

Kohtaamo somessa Kohtaamo somessa