Blogit Blogit

Sivut, joissa tagi blogi .

Miten Ohjaamon tulisi olla läsnä sosiaalisessa mediassa?

Kevään 2019 Ohjaamojen Viestintäpäivillä oli koolla Ohjaamojen viestinnästä vastaavia työntekijöitä. Seinäjoella järjestetyillä päivillä keskusteltiin muiden aiheiden ohella Ohjaamon näkymisestä sosiaalisessa mediassa ja siitä, miten somemarkkinointia voisi kehittää. Viestijöitä oli opastamassa markkinointitoimisto Siliän kouluttaja Tiia Hamro-Drotz.

Suunnitelmallista ja tavoitteellista

Mihin sitten Ohjaamo tarvitsee sosiaalisen median viestintää? Ohjaamo on taho, joka kokoaa yhteen nuorten palveluita ja sen pyrkimys on välttää virastomaisuutta ja olla helposti nuorten tavoitettavissa. Tavoitettavuuteen kuuluu oleminen siellä, missä nuoretkin ovat. Kouluttaja-Hamro-Drotzin mielestä Ohjaamon kohdeyleisön kannalta on syytä olla läsnä Instagramissa, Facebookissa, sekä halutessaan YouTubessa. Toisaalta sosiaalisen median kentällä asiat muuttuvat nopeasti, joten on hyvä myös pyrkiä seuraamaan sitä, mitkä palvelut tavoittavat nuoria kullakin hetkellä parhaiten.

Onnistunut someviestintä on seurausta pitkäjänteisestä ja tavoitteellisesta työstä. Somepalvelut, kuten Instagram ja Facebook tarjoavat välineitä viestinnän edistymisen mittaamiseen ja analysoimiseen, mutta itse palveluiden lisäksi voi käyttää myös itsenäisiä someaktiivisuuden analysoimiseen ja suunnitteluun tarkoitettuja palveluita. Näitä ovat esimerkiksi Sprout Social, Underhood, Hootsuite ja Supermetrics.

Hyvän someviestinnän tavoitteet tunnistaa kirjainyhdistelmällä SMART. Ne ovat spesifejä (specific), mitattavia (measurable), saavutettavia (attainable), relevantteja (relevant) ja aikaan sidottuja (time-bound). Ohjaamon kannalta järkeviä tavoitteita voisivat olla uudet tavoitetut nuoret, kasvanut tunnettuus, asiakaspalvelun kehittyminen ja sitouttaminen.

Ohjaamojen kokemuksia

Koulutuksen ohessa käydyssä keskustelussa esiin nostettiin havaintoja viestijöiden omista kokemuksista. Ohjaamojen someviestinnässä oli havaittu, että päivitykset, joissa näkyy kasvoja toimivat selvästi paremmin, kuin esimerkiksi pelkkä kuva julisteesta, tai muu kuva, jossa ei näy ihmisiä. Jos työntekijät eivät halua käyttää julkaisuissa omia kasvojaan, on yksi vaihtoehto käyttää apuna esimerkiksi jotain maskottia. Moni Ohjaamo vahvisti myös kokemuksen siitä, että sosiaalisen median seuraajista suuri osa on Ohjaamon yhteistyötahoja, eikä välttämättä niitä nuoria, joita viestinnällä olisi tarkoitus tavoittaa. Toisaalta seuraajat eivät ole ainoa tapa viestiä sosiaalisessa mediassa, vaan sisältöä voi saada uusien silmien nähtäville myös esimerkiksi mikrobuustaamalla postausta, eli maksamalla vaikkapa 10-15€ summa näkyvyyden lisäämiseksi.
 

Kirjoittaja: Jyrki Virta, korkeakouluharjoittelija

Ohjaamo koulutuksen ja työn marginaalissa olevan nuoren silmin

Sanna Toiviainen

Väitöstutkimuksessani Suhteisia elämänpolkuja – yksilöiden elämänhallintaa? tutkin koulutuksen ja työn marginaaliin päätyneen seitsemäntoista nuoren aikuisen elämäntarinoita ja ohjauskokemuksia. Tutkimus tuo esiin myös näiden nuorten kokemuksia Ohjaamo-toiminnan piirissä saamastaan tuesta. Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2014–2016 nuorilta, jotka tapasin keväällä 2014 pohjoiskarjalaisessa Ohjaamossa ja Avoimessa ammattiopistossa. Tutkimusaineiston tuottamisessa sekä analysoinnissa on sovellettu etnografisen tutkimuksen sekä narratiivisen tutkimuksen lähestymistapoja.

Ohjaamosta rinnalla kulkevaa tukea ja sosiaalisia kontakteja

Nuorten kokemus onnistuneesta ohjaussuhteesta rakentuu kokonaisvaltaiselle kohtaamiselle ja nuoren tarpeet edellä etenevälle prosessille. Tämä edellyttää nuorta auttavalta ammattilaiselta usein tiivistäkin rinnalla kulkemista ja kohtaamista nuoren omassa arkiympäristössä. Nuoret arvostivat Ohjaamon ohjaajien kokonaisvaltaista tukea ja valmiutta hoitaa asioita yhdessä nuoren kanssa. Nuori, jolla on elämässä monta haastetta ja kysymystä avoimena samanaikaisesti, tarvitsee intensiivistä ja kanssakulkevaa tukea. Sen vuoksi palvelujärjestelmässä on oltava resursseja toteuttaa myös jalkautuvaa ja laajassa palveluverkostossa nuoren mukana navigoivaa työtapaa. On tärkeää, että palveluverkoston paremmin tuntevalla tukihenkilöllä on jäsentynyt kuva nuoren elämänkokonaisuudesta.

Nuorten tueksi tarkoitettujen toimintojen ja palveluiden paljous hämmentää, ja osa nuorista jää palvelujen tarjoaman tuen ulkopuolelle. Monilla ei yksinkertaisesti ole käsitystä saatavilla olevista palveluista. Tukea saadakseen nuoren on usein itse aktiivisesti haettava apua, mikä on monelle haastavaa. Harva osaa tunnistaa kaikkia tuen tarpeitaan, saati ilmaista niitä saatavilla olevien palvelujen mukaisesti. Tämän lisäksi nuoren on mukauduttava eri instituutioiden toimintatapoihin, järjestelmiin, ympäristöihin ja tavoitteisiin.

Ohjaamon nuorilähtöinen kulttuuri, ammattilaisten kiinnittymättömyys tietyn instituution toimintaraameihin ja epämuodollisempi asema suhteessa eri viranomaistoimijoihin tarjoaa sinänsä hyviä lähtökohtia ohjausprosessille. Ohjaamoiden vahvuus on myös niiden mahdollisuus organisoida ja muovata toimintamalleja nuorten ja yhteisön ehdoilla. Onnistuneissa palveluprosesseissa keskeistä on, että nuorten omat intressit ja voimavarat ovat etusijalla. Tämä mahdollistuu vain nuorilähtöisessä, tilaa antavassa, rinnalla kulkevassa ja yhteisöllisessä kohtaamisessa.

Vertaissuhteet ja yhteisöllisyys voimavarana

Vaikka Ohjaamoita kehitetään tällä hetkellä palvelupisteiksi, joista nuori saa räätälöityä yksilöllistä tukea koulutukseen, työhön ja muuhun elämäntilanteeseensa, korostui sekä nuorten että ammattilaisten haastatteluissa Ohjaamon merkitys myös sosiaalisena yhteisönä. Monelle nuorelle Ohjaamo ja Avoin ammattiopisto olivat aluksi yksinkertaisesti vain paikka, johon tulla päivittäin, tavata toisia ja saada säännöllisyyttä arkeen. Vertaisiksi koettujen toisten nuorten tarinat purkivat vaivihkaa myös leimaavan toiseuden kokemuksia siitä, että elämä oli kulkenut eri tavalla kuin monien muiden ikätovereiden.

Väitöstutkimukseni valossa nuorten syrjäytymiseen liittyvässä keskustelussa ja toimenpide-ehdotuksissa tulisi kiinnittää huomiota nimenomaan syrjään jäämisen sosiaalisiin ja yhteisöllisiin ulottuvuuksiin sekä erilaisiin nuoren voimavarat huomioiviin työ- ja koulutusmuotoihin, joissa nuorilla olisi mahdollisuus edetä sopivaan tahtiin.

 

KM Sanna Toiviaisen kasvatussosiologian alaan kuuluva väitöskirja Suhteisia elämänpolkuja – yksilöiden elämänhallintaa? Koulutuksen ja työn marginaalissa olevien nuorten toimijuus ja ohjaus tarkastettiin Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjinä väitöstilaisuudessa toimivat dosentti, yliopistonlehtori Tarja Tolonen (Helsingin yliopisto) ja dosentti, yliopettaja Jaakko Helander (Hämeen ammattikorkeakoulu) ja kustoksena emeritaprofessori Marjatta Vanhalakka-Ruoho (Itä-Suomen yliopisto).

Väitöskirja on julkaistu sarjassa Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 217. Tiede. ISBN 978-952-7175-84-2. Väitöskirjaa myy https://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisut/verkkokauppa/kirjat.

 

Lisätietoja:

Sanna Toiviainen, Email: sanna.p.toiviainen@gmail.com

Havaintoja Ohjaamojen kehittämisestä

 

Erilaiset tarpeet

Alusta alkaen on ollut selvää, että Ohjaamoja perustetaan erilaisista tarpeista käsin, johon vaikuttavat mm. alueen verkostotyö, sen historia ja kulttuuri. Ohjaamoiden verkostoissa vierailevana olen havainnut, että erilaisten tarpeiden lisäksi toimijoiden motivaatiot perustaa Ohjaamo vaihtelevat suuresti. Osassa kuntia Ohjaamo halutaan perustaa siksi, että saataisiin kerran lähteneet TE-palvelut takaisin kuntaan. Toisaalla halutaan hyötyä Ohjaamon brändistä ja viestiä omasta toiminnasta oman kunnan nuorille Ohjaamo-nimen alla. Olen myös kuullut perusteluja, että Ohjaamon perustaminen kuntaan on ollut ”pakko”. Erilaisista tarpeista huolimatta on tärkeää, että Ohjaamon perusteet toiminnassa täyttyvät ja toiminta suunnataan alle 30-vuotiaille nuorille.

Ohjaamoja on suunnitelmallisesti kehitetty nyt viiden vuoden ajan. Ohjaamoja on jo lähes kaikissa suuremmissa kaupungeissa. Tällä hetkellä Ohjaamon perustamista suunnitellaan myös pienempiin kaupunkeihin ja kuntiin. Toiminnalle on olemassa perusteet ja kaikkia Ohjaamoja yhdistävät tekijät on määritelty. Suunnitelmallisen kehittämisen ohella oma kokemukseni on, että Ohjaamoja on syntynyt Suomeen kuin sieniä sateella. Tässä vaiheessa voi todeta, että aktiivinen verkostotyö on tuottanut tulosta.

Väitän, että viidessä vuodessa Ohjaamoihin liittyvä keskustelun sävy on muuttunut parempaan suuntaan. Pääsääntöisesti koetaan, että Ohjaamo on hyvä juttu. Jos et tiedä mistä aloittaa, aloita Ohjaamosta, onkin hyvä slogan toiminnan kuvauksena. Silti vastaan tulee asioita, jotka yllättävät arjessa.

Johtaminen

Ohjaamon toiminta edellyttää, että sillä on toiminnasta vastaava koordinaattori. Ajoittain olen ollut mukana verkostoissa, joissa Ohjaamolla ei ole ollut nimettyä toiminnasta vastaavaa henkilöä. Koordinaattorin tehtävänä on huolehtia Ohjaamon monialaisen työn mahdollistamisesta monin tavoin. Koordinaattorin työtehtäviin voivat kuulua esimerkiksi verkostotyön kehittäminen, toiminnan koordinointi, viestintä ja tiedon tuottaminen.  Käytännön kokemus kertoo tästäkin, että Ohjaamon koordinointi oman työn ohella on liian vaativa tehtävä.

Viestintä

Ohjaamo haastaa julkisten palvelujen työn tekemisen monella tapaa. Perinteisesti monella julkisen palvelun toimijalla työkalenteri täyttyy asiakastapaamisista ihan itsestään. Käytännössä saattaa riittää, että saapuu työpaikalle ja alkaa tehdä omaa työtään sitä sen kummemmin ajattelematta. Ohjaamossa työskentely haastaa tämän perinteisen tavan toimia. Tämän vuoksi on suotavaa, kohteliasta ja toivottavaa, että Ohjaamossa työskentelevät kertovat sekä työkavereille että nuorille omasta osaamisestaan ja työroolistaan. Ohjaamossa työntekijän työkalenteri ei välttämättä täyty itsestään, vaan omasta osaamisesta ja työpaikalla olosta on tärkeää viestiä avoimesti muille ammattilaisille ja nuorille, myös sosiaalisen median kanavia hyödyntäen. On tärkeää, että toiminnasta viestiminen on yhden viestinnästä vastuussa olevan henkilön lisäksi kaikkien Ohjaamossa työskentelevien vastuulla. 

Monialainen yhteistyö

Ohjaamon ”the” juttu on monialainen yhteistyö. Tavoitteena on, että nuori saa tarvitsemansa avun Ohjaamosta ja tarvittaessa palvelua monialaisesti.  Monialainen yhteistyö ei kuitenkaan toteudu sillä, että työntekijät siirtyvät tekemään omaa toimistotyötään Ohjaamoon.  Monialaisen yhteisen työotteen, yhteisen kielen ja tavoitteiden toteuttaminen vaatii aikaa ja paljon yhteistä keskustelua. Ohjaamon monialainen yhteistyö ei siis synny itsestään, vaan toteutuakseen se vaatii aitoa innostusta ja jatkuvaa dialogia niin omaa kuin muiden työtä kohtaan. Joissakin tapauksissa yhteistyön kannalta voi olla merkityksellistä keskustella, että millä tavoin nuori otetaan Ohjaamossa vastaan. Kannattaa tutustua ja kiinnostua, miten työkaverisi ottaa nuoren vastaan? Miten hän toimintaansa sanoittaa: kohdataanko, tuetaanko, autetaanko vai ohjataanko nuorta Ohjaamossa?

Kirjoittaja: Titta Korpilauri, projektisuunnittelija

Kaikki ohjaamot eivät ole Ohjaamoja

Kun nelisen vuotta sitten aloitin työt Kohtaamossa, oli ensimmäisiä tehtäviä miettiä mikä on Ohjaamo. Piirsimme mind mappia, luimme taustoja, kävimme keskusteluja. Jossain vaiheessa tuli tarpeen määritellä asiaa tarkemmin. Otettiin avuksi palvelumuotoilijat ja tehtiin kuvia, etsittiin yhteisiä sanoja. Ensin laadittiin perusteet Kohtaamon porukalla, sitten Kohtaamon ohjausryhmässä. Kun Ohjaamojen ohjausryhmä syntyi loppuvuodesta 2017, oli sen ensimmäisiä työtehtäviä laatia Ohjaamo-toiminnan perusteet. Vuoden 2018 alussa aloittivat ensimmäiset aluekoordinaattorit ja alettiin puhua maakunnista. Ryhdyttiin kuvaamaan alueellista Ohjaamoa ja jossain vaiheessa otettiin taas palvelumuotoilijoita avuksi. Koko neljä vuotta on kirkastettu myös viestintää eri ammattilaisten kanssa. On mietitty oikeita sanoja, sopivia kuvia. Paljon on tehty, mutta yksi kysymys on säilynyt. Mikä on Ohjaamo?

On jotenkin turhauttavaa, että saman kysymyksen äärellä pyöritään koko ajan. Se on kuin juoksuhiekkaa, josta ei pääse eteenpäin. Samalla kuitenkin kuulen usein itseni sanovan, että tätä kysymystä toivottavasti pohditaan aina. Että Ohjaamot eivät saa koskaan ajatella olevansa valmiita, vaan että toimintaa pitää koko ajan suunnata ja mallia tulee jatkuvasti kehittää. Ohjaamon ei saa ajatella olevan valmis. Se yksi kysymys siis toivottavasti on ja pysyy, mutta silti sen jatkuva läsnäolo turhauttaa. Miksi?

Ohjaamoja yhdistävät monialaisuus, helppous, nuorilähtöisyys ja jatkuva kehittäminen

Ohjaamoille on laadittu perusteet. On myös määritelty yhdistävät tekijät.

  • Helppo tulla: Ohjaamon palvelut ovat helposti saavutettavia. Ohjaamoon voi tulla päivystysaikoina tai ajanvarauksella.
  • Yksi ovi, monialainen palvelu: Ohjaamosta saa työllisyyteen, koulutukseen ja osallisuuteen liittyviä tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluita.
  • Nopeasti ja tarpeen mukaan: Ohjaamo tarjoaa nopeaa palvelua ja yhdessä sovittuja nuoren tarpeeseen kartoitettuja palvelukokonaisuuksia.
  • Nuori elämänsä asiantuntijana: Nuori on oman elämänsä asiantuntija ja rakentaa omaa tulevaisuuttaan yhdessä ammattilaisten kanssa. Ohjaamon tehtävä on auttaa nuorta eteenpäin.
  • Jatkuva kehittäminen: Uusia toimintatapoja ja palveluita kehitetään jatkuvasti nuorten ja sidosryhmien kanssa yhdessä.

Miksi sitten turhauttaa puhua jatkuvasti siitä, mikä Ohjaamo on? No siksi, että näitä perusteita ja yhdistäviä tekijöitä tulkitaan niin monin tavoin.

Alussa suunniteltiin, että Ohjaamoja tulee suurimpiin kaupunkeihin Suomessa, kaikkiaan noin 20 kappaletta. Määrä on sittemmin noussut jo yli 70. Se on tarkoittanut, että mukaan on tullut moninaisempia kuntia ja moninaisempia alueita. Variaatio toiminnan toteutuksessa on kasvanut. Toiminnan laajeneminen on ollut hieno asia ja se, että nuoret yhä laajemmin löytävät palvelut helpommin, on mahtava juttu. Samalla se herättää kysymyksiä, joihin oikein kukaan ei uskalla vastata. Kuten kuinka paljon moninaisuutta yksi konsepti sietää, jotta voidaan puhua edelleen samasta toiminnasta.

Ohjaamoja markkinoidaan monialaisina palvelupaikkoina kaikille alle 30-vuotiaille. Ne ovat paikkoja, joissa eri alojen ammattilaiset toimivat yhdessä ja joissa nuori on aina oikeassa paikassa. Paikkoja, joista voi kysyä mitä vaan. Valtaosa Ohjaamoista toimii juuri näin. Yhdellä käynnillä hoituu parhaimmillaan monta asiaa ja yhdestä paikasta saa tukea moneen kysymykseen, myös niihin, joita ei osannut edes kysyä. On kuitenkin myös paikkoja, joissa on yksi henkilö päivystämässä. On paikkoja, jotka ovat lähinnä kunnan neuvontapisteitä, joissa henkilö neuvoo kaikenikäisiä kuuluisiko asian kanssa suunnata TE-toimistoon, Kelaan vai terveyskeskukseen. Paikkoja, joissa ovessa on Ohjaamon logo.

Mikä tekee ohjaamosta Ohjaamon?

Pelkkä logo ei tee toiminnasta Ohjaamoa. Silti toisinaan tunnutaan tavoittelevan juuri sitä logoa. Se on ymmärrettävää. Perusteeksi toiminnan käynnistämiselle ei pitäisi riittää ”koska naapurikunnassakin on”. Useamman kerran olen myös kuullut, että Ohjaamo halutaan siksi, että kuntaan halutaan sieltä aiemmin karanneet TE-palvelut. Hyvin ymmärrettävää, mutta puhutaanko silloin todella Ohjaamosta ja monialaisuuden kehittämisestä?

Mikään palvelu yksin ei voi ratkaista nuorten hyvinvoinnin kysymyksiä. Toisin päin, nuorten pahoinvointi tuskin johtuu mistään yhdestä toimijasta. Yhden toimijan toiminnan muuttaminen ei siis riitä. Tarvitaan laajempaa muutosta, isompaa ajattelu- ja työtapojen reformia. Siitä Ohjaamossa on kyse. Siihen työhön tarvitaan monia eri toimijoita, myös niitä kunnasta pois karanneita, mutta syytä on tarkastella kaikkia palveluja. Pelkkä logo ovessa ei nuoria pelasta.

Näiden neljän vuoden aikana olemme saaneet vierailla lukuisissa kunnissa keskustelemassa Ohjaamoista. Usein se on johtanut toiminnan käynnistymiseen, mutta joskus se on johtanut siihen, että on yhdessä todettu, ettei tälle työlle syystä tai toisesta ole tarvetta. Syynä on voinut olla kunnan koko ja sijainti, nuorten määrä tai olemassa olevat palvelut. En pidä näitä tapauksia huonoina ratkaisuina. Haasteellisempana näen sen, että laitetaan logo oveen, mutta tehdään asiat kuten on ennenkin tehty. Nuori saattaa kuulla Ohjaamoista, niistä monialaisista paikoista, kavereiltaan tai sosiaalisen median kautta. Mitä mahtaa tapahtua, kun hän sitten astuu sisään Ohjaamon, joka onkin vain logo ovessa?

Nuorten tulevaisuussuuntautunutta ohjausta kehittämässä

Projektipäällikkö Eija Raatikainen, Motiivi-hanke, Metropolia AMK 

Kuka minä olen? Mitä minä osaan? Mihin minä pystyn? Näihin kolmeen kysymykseen perehdytään MOTIIVI -tulevaisuussuuntautuneessa ohjaajakoulutuksessa. Työskentelyssä on keskeistä ohjata nuoria hahmottamaan tulevaisuuttaan ja jatkokoulutus- ja työpolkuja. Metropolian MOTIIVI -hanke kouluttaa Helsingin työpajojen ohjaajia löytämään työpaja-arkeen uudenlaisia tulevaisuussuuntautuneita ryhmäohjauksen menetelmiä. Hankkeessa kootaan olemassa olevia nuorten tulevaisuustyöskentelyn menetelmiä sekä kehitetään ja arvioidaan uusia toimintatapoja.

Toimintaa kehitetään yhdessä nuorten sekä maahanmuuttajajärjestöjen, nuorten työpajojen ja Ohjaamojen ammattilaisten kanssa. Motiivi ryhmätoimintamalli rakentuu tiiviiseen yhteyteen Näytön Paikka -digitaalista ohjauksen välinettä. Näytön Paikkaan on myös luotu hankkeen aikana terveyteen liittyvä itsearviointiväline. Sen avulla nuoret voivat arvioida omaan terveyteensä liittyviä asioita (esim. nukkuminen, liikuntatottumukset, ravinto), ja siitä saatavaa tietoa voidaan yhteisellä päätöksellä soveltaa myös ryhmä- tai yksilöohjauksessa. Arviointi on nuorille vapaaehtoista.

Työpajat kehittämisen keskiössä

Nuorten työpajatoimintaan osallistuu vuosittain Suomessa noin 14 000 nuorta. Nuorten työpajat ovat tarkoitettu alle 29-vuotiaille nuorille, jotka tarvitsevat tukea työelämään, elämänhallintaan ja/tai koulutukseen liittyvissä asioissa. Lisäksi työpajatoiminnan tarkoituksena on edistää nuoren itsenäistymistä ja osallisuutta yhteiskuntaan. Työpajoille tullaan TE-toimiston, sosiaalitoimen kautta tai itsenäisesti. Nuoren valmennus työpajoilla tapahtuu tekemällä työtä, vaikkakin se on samalla Valtakunnalliseen työpajapedagogiikkaan perustuva oppimisympäristö. (Nuorisolaki 1285/2016 § 13.)

Työpajapedagogiikassa painottuu sosiaalinen vahvistaminen, oikea-aikainen tuki, neuvonta ja valmennus. Siinä korostuu myös kokemuksellisuus, onnistumisen kokemukset, voimaantuminen, minä-pystyvyys ja toimijuus. Työpajajakson jälkeen nuorella tulisi olla suunnitelmia tulevaisuuttaan ajatellen. Motiivi-hankkeessa aloitettu ohjaajakoulutus nojautuu edellä mainittuun kolmeen kysymykseen: ”Kuka minä olen?”, ”Mitä minä osaan?” ja ”Mihin minä pystyn?” sekä tulevaisuussuuntautuneeseen ohjaukseen.

Tulevaisuusohjauksessa yhdistetään pidemmän aikavälin tulevaisuusajattelu ja kokonaisvaltainen opinto- ja uraohjaus. Työkaluissa ja tehtävissä sovelletaan tulevaisuudentutkimuksen ja ryhmäohjauksen menetelmiä. Tulevaisuusohjaus kehittää itseymmärrystä, joka on tärkeä taito sekä työelämässä että oman tulevaisuuden suunnittelussa. Valmiiden ratkaisujen tarjoamisen sijaan tulevaisuusohjauksessa tuetaan ihmistä omannäköisen tulevaisuuden löytämisessä ja tekemisessä.

Ohjaus on vuorovaikutusta, jossa ihmiset kohdataan tietoineen, taitoineen, reaktioineen ja tunteineen. Parhaimmillaan ohjauskeskustelut vahvistavat nuoren sisäistä puhetta omien taitojen ja toimijuuden vahvistamiseksi. (Vehviläinen 2014). Ohjaus on myös huomion ja kunnioituksen antamista (Onnismaa 2011). Nuorilähtöinen ohjaus on luottamukseen perustuvaa ohjausta, jossa nuori on keskiössä (Raatikainen 2015; 2018).

MOTIIVI-ohjaajakoulutus käytännössä

Koulutus alkoi yhteiskehittämisellä joulukuussa 2017. Koulutukseen on osallistunut tähän mennessä 30 työpajaohjaajaa. Keväällä 2019 järjestetään vielä kolmas toteutus. Koulutuksen tavoitteena on vahvistaa ohjaajan tulevaisuussuuntautunutta ohjausorientaatiota, terveysosaamista, kykyä hyödyntää digitaalista ohjausta ja sen erilaisia välineitä sekä antaa välineitä ryhmämuotoiseen toiminnalliseen ohjaukseen. Koulutuksessa ohjaajat tarkastelevat ja kehittävät omaa tulevaisuussuuntautunutta ohjaustaan sekä testaavat siihen liittyviä hyväksi todettuja ohjauksen menetelmiä. Keväällä 2019 tulevaisuussuuntautunutta ohjausta rikastutetaan oppimisvaikeusteemalla, ystävyyssuhteiden merkityksellä sekä empatialla ja tunnetaidoilla. Hankkeessa tullaan tuottamaan tulevaisuussuuntautunut ohjauksen käsikirja, josta on varmasti hyötyä myös Ohjaamoissa työskenteleville.

Lähteet

Onnismaa, J.2011. Ohjaus- ja neuvontatyö. Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Gaudeaumus.

Raatikainen, E. 2015. Lujita Luottamusta. Asiakassuhteen rakentaminen sosiaali- ja terveysalalla

Raatikainen, E.2018. Nuoren identiteetin rakentaminen kohtaamisessa. Teoksessa Rautiola, T. & Ala-Nikkola, E. (toim.) Kohtaa nuori – Kompassi suuntaa hakevan nuoren kohtaamiseen. 

Raatikainen, E. 2018. Ohjaavia kysymyksiä nuoren sisäisen motivaation herättämiseksi. Teoksessa Rautiola, T. & Ala-Nikkola, E. (toim.) Kohtaa nuori – Kompassi suuntaa hakevan nuoren kohtaamiseen. 

Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Gaudeamus Helsinki University Press.

 

Olisinpa tiennyt

Alkukesästä sosiaalisessa mediassa kiersi #olisinpatiennyt-haaste. Ajatuksena oli kirjoittaa omalle nuorelle itselleen asioita, joita olisi ollut hyvä silloin tietää. Sosiaalinen media täyttyi kannustavista sanoista ja rohkaisusta. Välillä toki muisteltiin menneitä muotivillityksiä ja tyhmiä temppuja. Moni kuitenkin vaikutti sanovan nuorelle itselleen, että apua saa tarvita ja sitä saa pyytää.

Avun pyytäminen on hankalaa. Trust me, tiedän mistä puhun. #olisinpatiennyt –haasteenkin pohjalta uskallan sanoa, että kyse lienee yleisestä ilmiöstä. Mutta mistä siinä erityisesti nuorten kohdalla on kyse? Onko kyse pärjäämiskulttuurista ja siitä, että ei kehdata myöntää, että en osaa, en jaksa, en selviä? Vai voiko kyse olla siitä, että ei ehkä osata edes sanoittaa omaa avun tarvettaan? Miten voisin kysyä jotain, kun en tiedä mitä kysyä, saatika mistä sitä pitäisi kysyä? Ja miten ihmeessä voisin pyytää apua, kun en edes tiedä mikä on ongelma?

Miten me ammattilaisina voisimme välittää nuorille sen viestin, että sinun ei tarvitse tietää mikä pulmasi on? Että meidän tehtävämme on esittää kysymyksiä, kuunnella sinua ja yrittää yhdessä löytää oikeita sanoja. Olen kuullut kysyttävän voiko esimerkiksi Ohjaamoon mennä, jollei ole oikeita ongelmia. Voi, totta kai. Jeesiä voi etsiä vaikkapa uuden harrastuksen aloittamiseen tai Kelan lomakkeen puuttuvan kohdan täyttämiseen. Ei ole pieniä tai isoja, oikeita tai vääriä asioita. On vain asioita. Siihen ehkä liittyvät nuo somekampanjankin monet kannustukset avun tarvitsemisesta ja pyytämisestä. Itse ainakin olen miettinyt, että ehkä olisin jossain kohtaa päässyt helpommalla, jos olisi ollut Ohjaamoja. Turhan pitkään esimerkiksi yritin itsekseni ratkaista mikä musta tulee isona. (Nyt tosin olen oivaltanut, että se ei ehkä koskaan selviä ja että aikuiset ovat usein näiden kysymysten kanssa ihan yhtä hukassa. Se muuten oli yksi omista ajatuksistani, joita jaoin #olisinpatiennyt –hästägin alla.)

Korkein kynnys on usein jo kotona

Puhumme paljon matalan kynnyksen palveluista ja mietimme kuinka toiminnasta rakennettaisiin mahdollisimman kynnyksetöntä. Se ensimmäinen, ja ehkä myös se korkein, kynnys on kuitenkin usein omassa päässämme. Miten sitä kynnystä voisi madaltaa? Viime viikonlopun Helsingin Sanomien (2.9.2018) asunnottomuutta käsittelevässä artikkelissa 18-vuotias Roosa totesi, että ”Tärkeintä on se, että uskallat pyytää apua. Kävelet sisään ihan mihin vain toimistoon, kunhan teet niin.” Viisaita sanoja, joista myös meidän palveluja rakentavien on syytä ottaa opiksi.

Ohjaamot ovat paikkoja, joihin voi vain kävellä sisään. Paikkoja, joissa ei tarvitse tietää mihin toimistoon astuu tai keneltä työntekijältä asiaa kysyy. Sisään voi tulla asialla kuin asialla, yhtä hyvin työn kuin asunnonkin haussa. Reilussa kolmessa vuodessa Ohjaamojen määrä on noussut noin kahdestakymmenestä noin kuuteenkymmeneen. Ohjaamosta ei varmastikaan tule jokaisen nuoren lähipalvelua, mutta jo nyt näkee, että monien alueiden toimijoita Ohjaamot ovat herättäneet. Useamassa kunnassa keskustellaan muun muassa nuorten tieto- ja neuvontapalvelujen rakentamisesta tai lisäämisestä. Puhutaan monialaisesta yhteistyöstä ja ylitetään kuntarajoja ratkaisuja mietittäessä. Mietitään miten se riittäisi, että kävelee sisään ihan mihin vaan toimistoon.

Kynnykset madaltuvat yhteistyöllä

Parhaimmillaan jokaisen nuoren lähellä, tai ainakin kohtuullisesti saavutettavissa, on tarjolla tietoa, neuvontaa ja ohjausta. Miten se tehdään ja kuinka toimitaan niin, että apua uskaltaa pyytää silloinkin, kun ei aivan tiedä mitä tarvitsisi? Uskon, että siihen tarvitaan monia toimijoita. Siihen tarvitaan Ohjaamoja, tieto- ja neuvontatyötä, etsivää nuorisotyötä, järjestöjä… Siihen tarvitaan yhteistyötä ja yhdessä tekemistä. Sitä, että tunnetaan toisemme ja tiedetään mitä naapurissa tehdään. Tarvitaan vuoropuhelua ja yhteisiä kahvihetkiä, tarvitaan luottamusta. Sitten voimme myöhemmin omalle itsellemme kirjoittaa ”olisinpa tiennyt miten paljon enemmän saamme yhdessä aikaan”.

Ohjaamon johtamisen haasteet

Ohjaamojen johtaminen on mielenkiintoinen, innostava ja toisinaan turhauttava haaste. Arkea ja työtä johdetaan monilla eri nimikkeillä. Päällikkö, projektipäällikkö, koordinaattori, palvelujohtaja… Harva heistä on kuitenkaan esimies, kukaan ei ole esimies kaikille Ohjaamonsa työntekijöille. Taustalla pyörii siis aina isompi tai pienempi joukko muita johtajia. Koordinaatiota Ohjaamo kuitenkin tarvitsee, mutta mitä se tarkoittaa?

(Selvyyden vuoksi tässä kirjoituksessa käytän Ohjaamoa koordinoivasta ja toimintaa johtavasta henkilöstä nimitystä koordinaattori. Kuten alussa totesin, samaa tehtävää voi hoitaa monella muullakin nimikkeellä.)

Koordinaattori ei ole esimies, mutta käytännössä rinnastuu sellaiseksi

Ohjaamo koostuu monesta eri toimijasta ja useista eri organisaatioista. Työntekijäjoukolla voi takanaan olla iso esimiesten joukko, joiden kanssa Ohjaamon koordinaattori toimii. Monen esimiehen lisäksi tämä organisaatioiden moninaisuus tuo mukanaan erilaisia työkäytänteitä ja ohjeistuksia sekä erilaiset budjetit. Vaikka Ohjaamolla olisi selkeä yhteinen tavoite, voi haasteeksi tulla sen kanssa ristikkäiset tavoitteet työntekijöiden omien kotiorganisaatioiden taholta. Moni koordinaattori kuvaakin omaa työtään puun ja kuoren välissä olemiseksi. Toisaalta on paljon odotuksia, toiveita ja vaateita, mutta ei asemaa eikä päätösvaltaa. Jotta arjen työ olisi sujuvaa, tulee Ohjaamon koordinaattorilla olla riittävä mandaatti toimia. Mitä se mandaatti tarkoittaa ja mihin kaikkeen se oikeuttaa, se on paikallisesti sovittava. Käytännössä usein hyväksi on koettu malli, jossa koordinaattori toimii arjessa lähiesimiehenä varsinaisen esimiesvastuun ollessa omassa kotiorganisaatiossa.

Esimiehisyyden selkiytyminen vie aikaa. Pikavoittoja ei uusissa Ohjaamoissakaan kannata odottaa. Ajan lisäksi toimintaympäristön muutokset saattavat auttaa, kun yhdessä ajatellaan, että ”tämä Ohjaamo me ainakin viedään maaliin”. Aika myös selkiyttää kotiorganisaatioiden toimijoille ja johtajille mikä Ohjaamo on, eikä hyötyjen näkyväksi tuleminenkaan ole haitannut. Työntekijöiden rekrytointienkin kautta on voinut tulla helpotusta, mikäli koordinaattori on päässyt mukaan rekrytointeihin ja kun ylipäätään on siirrytty rekrytoimaan pelkän työhön nimittämisen sijaan. Näin koordinaattori on päässyt rakentamaan tiimiä, jossa jokainen tekijä täydentää porukan osaamista oikealla tavalla.

Koska työ on moninaista, ei riitä, että Ohjaamo toimii matalalla kynnyksellä. Tarvitaan myös matalan kynnyksen johtamista. Se on sitä, että koordinaattorille on helppo tulla juttelemaan ja kaikesta voidaan puhua. Se on sitä, että ei ole kissoja, joita ei voisi pöydälle nostaa. Se on joustavuutta ja sitä, että yhteistä näkemystä työstä luodaan jatkuvasti. Se on yhdessä tekemistä tiimin kanssa.

Johdon sitoutuminen on kaiken A ja O

Uuden Ohjaamon käynnistyessä on paljon puhuttu johdon sitoutumisesta. Usein se onkin ollut ratkaiseva tekijä erityisesti alkuvaiheessa. Johtajilla on tärkeä rooli toki myöhemminkin. ”Ohjaamo on tärkeä juttu, me tehdään tämä” on tärkeä viesti ylimmältä johdolta erityisesti niissä tilanteissa, joissa ratkotaan mihin kaikkeen resurssit riittävät. Pelkän ylimmän johdon sitoutuminen ei kuitenkaan riitä. Moni koordinaattori kertoo ylimmän johdon kyllä olevan sitoutunut toimintaan, mutta väliportaan olevan haastava kohta. ”Esimiehet tarvitsisivat lisää ymmärrystä työn luonteesta ja koko Ohjaamosta. Heidät pitäisi saada edes joskus koolle yhtä aikaa.”

Ohjaamojen omat ohjausryhmät (myös ilman hankerahoitusta toimivilla Ohjaamoilla) on huomattu hyväksi tavaksi toimia. Ohjausryhmään on voitu koota esimerkiksi kaikkien Ohjaamossa mukana olevien organisaatioiden johtoa. Ohjausryhmien sijaan ja / tai rinnalla voi olla hyvä pitää omia esimiespalavereja, joissa kaikki Ohjaamossa työskentelevien esimiehet tapaavat säännöllisesti. Muutoinkin jatkuva tiedottaminen puolin ja toisin on tärkeää. Myös erilaiset kumppanuussopimukset ovat tulossa monissa Ohjaamoissa. Käytännön kokemusta näistä on vielä vähän, mutta se lisääntyy koko ajan.

Monialaisuus on suurin rikkaus ja suurin haaste

Monialaisessa työyhteisössä, niin kuin missä tahansa työyhteisössä, pienetkin asiat ovat joskus suuria. Kuka maksaa kahvin? Entä saako kahvia juoda milloin tahansa? Isompiakin kysymyksiä löytyy. Millainen työaika on ja miten sen kanssa toimitaan? Entä tietosuojakäytänteet? Erilaisissa organisaatioissa on erilaiset käytänteet ja näiden yhteen sovittaminen on toisinaan vaikeaa. Vaikkapa juuri kahvin keittämisestä voi tulla riitaa - tuttua varmasti monelta muultakin työpaikalta. Toiset asiat on helpompi ratkoa kuin toiset. Kahvin maksamiseen liittyvät kysymykset voivat ratketa sillä, että yksi organisaatio maksaa kahvit, toinen maidot koko työyhteisölle. Työaikaan liittyvät käytännöt sen sijaan ovat hankalampia. Samoin on esimerkiksi etätyön laita. Kuka Ohjaamossa voi tehdä etätöitä ja minkä verran tai voiko Ohjaamon työtä ylipäätään tehdä etänä?

Ohjaamoissa eri asiantuntijat tekevät omaa työtään, mutta se tuskin missään on samanlaista työtä kuin mitä työskentely omassa kotiorganisaatiossa olisi. Puhutaan ohjaamolaisuudesta ja ohjaamomaisesta työotteesta. Mistä näissä on kyse? Mitä ohjaamomainen työote meidän Ohjaamossamme tarkoittaa? Tämän miettiminen ja kirkastaminen vaatii yhdessä kehittämistä. Apuna työssä ovat olleet muun muassa Tessu-hankkeen valmentajat.

Ohjaamoissa osa-aikaisesti työskentelevät tai vain silloin tällöin päivystämässä piipahtavat tekijät ovat omalla tavallaan haastava joukko. Miten yhteisöllisyyttä rakennetaan arjessa? Ohjaamoissa työskentelevillä fokus on nuorissa, niin kuin pitääkin. Joskus tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että fokus ei ole oman työn tai työyhteisön kehittämisessä. Ohjaamot eivät vain kehitä nuorten palveluja, vaan myös uudistavat työtapoja ja luovat uudenlaista yhteistyötä. Aikaa pitäisi muistaa resursoida kehittämistyöhön, ei vain asiakastyöhön. On myös Ohjaamoja, joissa ei ole yhtään ainutta kokopäiväistä ohjaamolaista. Koordinaation näkökulmasta tämä haastaa työtä, kun osa-aikaisilla ohjaamolaisilla ei välttämättä ole ketään, kenen kanssa keskustella. Ohjaamotyö tarvitsee ja ansaitsee koordinaattorinsa.

Virkistysryhmä on työryhmistä tärkein

Missä tahansa työyhteisössä, mutta erityisesti monialaisessa yhteisössä, yhteisöllisyyden ja yhteishengen rakentaminen on tärkeää. Me-hengen luominen ja se, että jokainen työntekijä on ylpeä omasta työpaikastaan, ovat yhteistyön näkökulmasta keskeisiä asioita. Yhdessä toimiminen ja nuorten monialaisesti tukeminen edellyttävät toisten tuntemista. Tunteminen taas syntyy yhdessä vietetystä ajasta ja yhdessä tekemisestä. Usein helpottaa jos Ohjaamossa ajatellaan työntekijöiden olevan ensisijaisesti ohjaamolaisia ja vasta toissijaisesti oman taustaorganisaationsa edustajia.

Jollei Ohjaamoon ole vielä koottu oma virkistysryhmää, kannattaa sellainen koota ensitilassa. Yhteiset virkistyspäivät ja pienet jutut arjessa ovat tärkeitä. Töissä pitää olla hauskaa. Muistakaa myös pysähtyä säännöllisesti ja kiinnittää huomiota siihen, mitä kaikkea olette yhdessä saaneet aikaan.

Valtakunnallinen verkosto työn tukena

Koordinaattorin tehtävä on moninainen, monialainen, monimuotoinen ja monitasoinen. Siinä saa olla moneksi. Koordinaattori tekee Ohjaamossa kaikkea, minkä takia itsensä johtaminen on työn avaintaitoja. Oman tehtävän hahmottaminen ja suhteen määrittäminen toisiin toimijoihin helpottavat. Verkostoituminen toisten kanssa auttaa. Yksin ei tarvitse pestistä suoriutua. Apuna ja tukena työssä toimii valtakunnallinen Ohjaamojen verkosto. Kollegoilta saa vinkkejä miten toimia, mutta myös ideoita ja ymmärtävän kaverin, jonka kanssa voi tuskailla asioiden laitaa. Ohjaamojen päällikköpäivät, joita järjestetään kolme, neljä kertaa vuodessa, ovat olleet tässä tärkeässä roolissa. Tutuille tyypeille eri puolella Suomea on helppo soittaa tai laittaa viestiä.

Koottuja viisauksia

  • Monialaisuus ja sen myötä moniesimiehisyys haastavat. Aika, jatkuva yhteydenpito ja ylimmän johdon sitoutuminen toimintaan auttavat.
  • Ohjaamoissa on paljon tietoa ja taitoa. Sitä voi jakaa esimerkiksi niin, että kerran kuussa joku Ohjaamossa työskentelevä kertoo oman osaamisalansa asioista toisille.
  • Ohjaamossa työskentely lisää ainakin koordinaattorin luovuttaa. Monena saa olla, taatusti törmää erikoisiin kysymyksiin ja innovatiivinen pitää olla resursseja etsiessään.
  • Resurssia ei välttämättä ole ohjattu toimintaan tai esimerkiksi laitteisiin. ”Jos kerjäämisestä olisi maisterintutkinto, olisin jo tohtori” sanoi eräskin Ohjaamon koordinaattori.
  • Kiittäminen, kehuminen ja kannustaminen. Hyvän huomaaminen.
  • Tessu-hanke tarjoaa apua monialaisen työn ja työyhteisön kehittämisessä.
  • Koordinaattorina saa olla monena. Valtakunnallinen vertaistuki helpottaa.

Kesäkuussa Jyväskylässä koolla olleet Ohjaamojen päälliköt ja koordinaattorit pohtivat yhdessä Ohjaamojen johtamista. Kokemukset, opit ja sitaatit on poimittu näistä keskusteluista.

Osallisuuden ja yhdenvertaisuuden tukeminen monikulttuurisessa ohjauksessa

OSMO – Monikulttuurista osaamista Ohjaamoihin -projekti järjesti Aikuiskasvatuksen tutkimuspäivillä Joensuussa 16.2.2018 symposiumin, jonka aiheena oli Osallisuuden ja yhdenvertaisuuden tukeminen monikulttuurisen ohjauksen avulla. Symposiumissa keskusteltiin monikulttuurisen ohjauksen mahdollisuuksista ja erityispiirteistä. Keskusteluun virittäydyttiin kuulemalla OSMO-projektin Ohjaamojen työntekijöiltä kokoamista monikulttuurisen ohjauksen osaamistarpeista. Tässä kirjoituksessa kokoamme yhteen symposiumkeskustelun antia.

Kulttuurierojen käsitteleminen monikulttuurisessa ohjauksessa

Monikulttuurisuutta käsittelevistä koulutuksista odotetaan usein nopeita reseptejä siihen, miten toimia eri maahanmuuttajaryhmien kanssa. Olisi mukava saada koulutuksesta mukaan nippu ohjeita, joiden kanssa voisi lähteä kohtaamaan eri kulttuuritaustoista tulevia ihmisiä. Kulttuurien välisen kohtaamisen tueksi onkin aikojen kuluessa tehty erilaisia malleja, jotka jäsentävät kulttuureja erilaisiin kokonaisuuksiin. Esimerkkinä malleista toimii vaikkapa yhteisöllisen ja yksilöllisen kulttuurin erojen tarkastelu. Sinällään mallit tarjoavatkin tietoa yleisistä eroista kulttuurien välillä. Ne eivät kuitenkaan huomioi ihmisten yksilöllistä elämänhistoriaa ja sen vaikusta maailmankuvaan. Kulttuuri- ja kielitaustan erottaminen muusta henkilökohtaisesta taustasta ei ole helppoa tai mielekästäkään. Yleistävät mallit voivat olla jopa vaarallisia kategorisoidessaan ihmiset tietynlaisiksi ja korostaessaan yksilöiden näkemistä stereotyyppisesti. Ohjauksen vaarana on jäädä jumiin vanhakantaisiin käsityksiin siitä, että ihmiset ovat luokiteltavissa ulkoa käsin erilaisiin yksilön toimintaa ja ajattelua ohjaaviin ryhmiin.

Yksilöllisen elämäntarinan huomioiminen ja dialogia rakentavat metataidot

Eri kulttuurien ja uskontojen edustajien väliseen kohtaamiseen tarvitaan yksittäisten kikkojen sijaan metataitoja, jotka perustuvat dialogiin ja haluun tutustua toiseen sellaisena kuin hän on, kuunnella hänen kokemuksiaan ja elämänhistoriaansa, jotka ovat muovanneet hänestä sellaisen ihmisen kuin hän on.

Monikulttuurisen ohjauksen toimijat ovat myös oman kulttuurinsa kasvatteja ja tulkitsevat maailmaa tästä viitekehyksestään enemmän tai vähemmän tiedostaen. Lisäksi metataitojen kehittämiseen kuuluu ohjaajan tietoisuus oman kulttuurinsa vaikutuksesta kohtaamistilanteessa. Se, miten ohjaaja tulkitsee toisesta kulttuurista tulevan ajatuksia ja käyttäytymistä, on sidoksissa hänen omaan kulttuuriinsa ja kokemuksiinsa. Virhetulkintojen mahdollisuus on olemassa. Omia virhetulkintoja voi vähentää kysymällä toisesta kulttuuritaustasta tulevalta, mitä hän tarkoittaa. Ohjaajan tehtäväksi jää ymmärtää tehdä tuo kysymys.

Osallisuus rakentuu dialogissa – tilaa epävarmuudelle ja ohjaukseen tulevan asiantuntijuudelle

Ohjaustilanteessa neuvojen antaminen voi tuntua houkuttavan helpolta vaihtoehdolta. Se kuitenkin jättää ohjattavan passiivisen asiakkaan asemaan eikä aktivoi ihmistä itseään. Neuvojen antamisen sijaan tulisi pyrkiä yhteiseen dialogiin, jossa rohkaistaan ohjaukseen tullutta löytämään itse. Tämä ei tarkoita ihmisen heitteille jättöä, vaan yhdessä opettelua. Suomalaiset toimintatavat- ja järjestelmät sekä ohjaustilanteen toimintatavat voivat olla vieraita ohjaukseen tulevalle. Vuorovaikutuksen syntyminen edellyttääkin avointa mieltä ja pyrkimystä yhteiseen ymmärrykseen käsillä olevasta tilanteesta.

Dialogiseen kohtaamiseen ja monikulttuurisen ohjauksen metataitoihin kuuluu epävarmuuden sietäminen: tieto syntyy pikkuhiljaa vuorovaikutuksessa. Kohtaamiseen ei voi mennä omien ennakkokäsitysten kanssa tai jos meneekin, on oltava valmis romuttamaan ne. Asiantuntijakulttuuriin kuuluu harha, että meidän tulisi osata ratkaista kaikki kysymykset ja tehtävät. Monikulttuurisen ohjauksen metataidot eivät tue tällaista asiantuntijuutta, vaan uskallusta heittäytymiseen. Ja loppujen lopuksi asiantuntijahan on juuri se kohtaamamme toisesta kulttuurista tuleva. Vuorovaikutukseen antautuminen auttaa löytämään samanlaisuutta oletetun erilaisuuden keskellä ja rakentamaan yhteistyötä sen keinoin eteenpäin.

Kulttuuristaminen ja turvapaikanhakijoiden epävarma tilanne monikulttuurisen ohjauksen haasteina

Vaarana on, että myös toisesta kulttuurista tuleva henkilö oppii kulttuuristamispuheen ja alkaa luokitella asioita omaan kulttuuriin kuuluviksi ja ei-kuuluviksi. Tällä varjolla on mahdollista esimerkiksi kieltäytyä jostakin, joka ei kuulu heidän kulttuuriinsa. Työntekijä voi kulttuuristaa toisesta kulttuurista tulevan hankalaksi, vaikka kysymys voi olla vain siitä, ettei yhteistä ymmärrystä ole päässyt syntymään.

Turvapaikanhakijoiden tilanne on muita maahanmuuttajia monisyisempi. Pitkä vastaanottokeskusasuminen laitostaa ja muutaman vuoden kuluessa motivoituneesta uuden oppijasta voi tulla hankalasti integroituva uussuomalainen. Turvapaikkapolitiikka yrittää vähentää Suomeen tulemisen vetotekijöitä, mutta tekee samalla karhunpalveluksen kotoutumiselle.

Symposiumissa peräänkuulutettiin moninaisuuden laajempaa hyödyntämistä yhteiskunnassa. Sille nähtiin globaalissa maailmassa paljon tarvetta, kun erilaisista taustoista tulevat ihmiset kehittävät yhdessä yhteiskunnallisia käytäntöjä ja niiden taustalla olevaa arvopohjaa.

 

Kirjoittajat: Ulla Siirto, lehtori, VTT ja Tiina Ikonen, kuraattori, TT, Diakonia-ammattikorkeakoulu

Liiviä tehtiin, mutta takki saatiin

Sadussa hiiri ryhtyi tekemään kissalle takkia, josta tulikin liivi, josta tulivat kintaat. Ohjaamot muistuttavat tätä vanhaa satua käänteisessä järjestyksessä. Kintaita tehtiin, mutta liivi tuli ja nyt piirretään jo kaavoja takille.

Ohjaamojen alkuvaiheessa vuonna 2015 ja vielä vuoden 2016 alkupuoliskollakin toimintaa oltiin rakentamassa suurimpiin kaupunkeihin Suomessa. Tuolloin arvioitiin Ohjaamojen määräksi valtakunnallisesti 15–20 kappaletta. Ajatus Ohjaamoista lähti kuitenkin laajenemaan ja toimintaan tuli mukaan monen kokoisia kuntia. Moninaisuus ja se perusajatus, että kukin alue tuntee omat tarpeensa parhaiten, haastoivat kehittämistyötä. Samalla mukaan tuli koko ajan pienempiä ja maaseutumaisempia kuntia, ja pian huomattiin, ettei enää voi puhua toiminnasta, jota rakennetaan suurimpiin kaupunkeihin. Jossain vaiheessa heitettiin jopa ilmoille ajatus Ohjaamosta joka kuntaan. Alettiin puhua valtakunnallisesta toiminnasta.

Henkilökohtaisesti en ole vielä ymmärtänyt miksi joka kunnassa pitäisi olla Ohjaamo. Suomessa on useita kuntia ja alueita, joissa Ohjaamon logo kunnan rakennuksen seinässä ei tuo lisäarvoa. Pienissä kunnissa monialainen yhdessä tekeminen saattaa toimia jo tai toimijoita saattaa yksinkertaisesti olla vain muutamia. Olen myös miettinyt nähdäänkö Ohjaamo joissain kunnissa palvelujen palauttajana. Sankarina, joka tuo kuntaan sieltä vuosia sitten karanneet palvelut takaisin. Sellaista sankarin viittaa Ohjaamojen harteille ei mielestäni pidä sovittaa.

Viimeisen vuoden aikana on alettu puhua maakunnallisista Ohjaamoista. Maakunnallisuus on nähdäkseni ainakin osittain tullut ”Ohjaamo joka kuntaan” -ajatuksen tilalle. Miten se käytännössä tehdään, siitä tuskin vielä on montaakaan ajatusta olemassa. Meillä on maakuntia, joissa toimii tällä hetkellä yksi tai kaksi Ohjaamoa. Toivotaanko näiden palvelevan koko maakuntaa? Jos kyllä, niin mikä motivoi kuntien pitkälti ylläpitämiä Ohjaamoja toimimaan laajemman kuin oman kunnan alueen hyväksi?

Minulla on ajatus, jota haluan testata.

Kutsutaan sitä vaikka satelliitti-Ohjaamoksi tai Ohjaamo-pisteeksi.

Työpajatoiminta Suomessa kattaa maantieteellisesti lähes koko Suomen. Samoin nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden verkosto on laaja. Hyödynnetään näitä verkostoja ja rakennetaan maakunnallinen Ohjaamo niiden varaan. Mitä se käytännössä tarkoittaisi? Ensinnäkin malli vaatii toimiakseen Ohjaamon. Sellaisen perinteisen, fyysisen paikan, jossa eri alojen ammattilaiset tekevät yhdessä töitä. Paikan, jossa toimii niin kunnan, valtion, kolmannen sektorin kuin yksityisen sektorinkin toimijoita, tulevaisuudessa maakuntien toimijat lisänä. Tämä paikka, Ohjaamo tai useassa maakunnassa Ohjaamot, muodostavat toiminnan ytimen. Alueen pienempiin kuntiin voisi rakentaa satelliitti-Ohjaamoja tai Ohjaamo-pisteitä. Useassa kunnassa luonteva paikka voisi olla nuorten työpaja. Satelliitissa tai pisteellä olisi tarjolla aina tietoa ja neuvontaa (eli sitä nuorten tieto- ja neuvontatyötä, jota jo ansiokkaasti monessa kunnassa tehdään), henkilö tavoitettavissa (eli työpajan valmentaja tai esimerkiksi etsivän nuorisotyön tekijä), tietokone ja yhteys koto-Ohjaamoon. Ohjaamon monialaista palvelua saisi etäyhteydellä ja tarvittaessa Ohjaamon työntekijä tai työntekijät voisivat jalkautua sinne satelliittiin tai pisteelle. Jollain työntekijällä voisi olla jopa säännöllinen päivystysaika. Miltä kuulostaa?

Tiedän, että moni on visioinut täysipainotteista Ohjaamo-palvelua jokaiseen kuntaan.

On mielestäni epärealistista katsoa isojen kaupunkien Ohjaamoja ja toivoa, että pienessä kunnassa syntyisi yhtä laaja-alainen ja monimuotoinen palvelu. Onko se reilua niitä pienemmissä kunnissa asuvia nuoria kohtaan, se onkin sitten kokonaan toinen kysymys. Palvelujen yhdenvertaisuutta eivät Ohjaamot takaa, mutta parhaimmillaan ne voivat lisätä mahdollisuuksia.

Ohjaamot yksin eivät pelasta maailmaa (ei soviteta vieläkään sitä sankarin viittaa), eivätkä edes kaikkia Suomen nuoria. Ohjaamot ovat yksi tapa ja yksi malli, jolla nuorten palveluja voidaan kehittää. Ja kehitettävää meillä kyllä on. Ohjaamot voivat olla osa ratkaisua, vieläpä hyvin toimiva sellainen. Se, että kintaista syntyi liivi, josta nyt tehdäänkin takkia, ei ehkä ole ollenkaan huono asia.

”Tää timantti on hiottu”

Otsikko on otettu erään nuoren palautteesta Ohjaamolle. Viime vuosi oli Ohjaamojen kehittämisen kannalta menestyksekäs. Toiminta haluttiin vakinaistaa, nuorten palaute oli kiitettävää ja uusia Ohjaamoja syntyi lisää. Tässä vaiheessa voisi oikeastaan lopettaa kirjoittamisen, isot tavoitteet Ohjaamojen suhteen on saavutettu. Ohjaamojen ympärillä tapahtuu kuitenkin paljon koko ajan. Vielä on monta asiaa ratkaistavana ja työtä riittää niin tälle vuodelle kuin sitä seuraavillekin. Tänä vuonna pitäisi osata napata kiinni niistä tärkeimmistä asioista. Ainakin seuraavat kolme asiaa ovat ohjaamoheimolle tärkeitä vuonna 2018.

Nuorten tavoittaminen

Ohjaamojen ensimmäinen ja tärkein tehtävä on nuorten tavoittaminen. Miten se tehdään, se onkin hankalampi juttu. Markkinoinnin tulee olla jatkuvaa ja keinot moninaiset. Eikä riitä, että nuoret tavoitetaan. Tavoittamisen jälkeen on vakuutettava, että Ohjaamo on paikka, josta saa jeesiä asiaan kuin asiaan. Nuorten kuulemisen ja toiminnan suunnitteluun mukaan ottamisen on oltava jatkuvaa. Nuorilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa Ohjaamon toimintaan. Ohjaamot ovat onnistuneet vakuuttamaan toiminnallaan nuoret ja siitä ne ovat saaneet toistuvasti hyvää palautetta. Erään nuoren palaute viime syksyn palautekyselyssä oli: ”Minun mielestä homma toimii. Saa purkaa omia tunteita ja ohjaamolla on hyvät kikka vitoset eri tilanteisiin”. Jotta näin olisi jatkossakin, tulee nuorten pysyä toiminnan keskiössä.

Ohjaamojen uudet työntekijät

Alkuvuodesta 2018 Ohjaamoissa aloittaa joukko uusia työntekijöitä. Uusia työntekijöitä uusilla tehtävänkuvilla on tulossa kaikkiaan noin 90 henkeä ja uusia Ohjaamojakin avataan parilla kymmenellä paikkakunnalla. Uudet ihmiset tulee perehdyttää Ohjaamojen toimintaan ja toiminta-ajatukseen. Uusien henkilöiden mukana tulee aina uusia ajatuksia ja ideoita, ne ovat toiminnalle rikkaus, joka toivottavasti osataan hyödyntää. Samalla he haastavat toimintaa monella tapaa. On tärkeää huolehtia Ohjaamojen monialaisuudesta jatkossakin. Tähän liittyy olennaisesti myös jo aiemmin mainittu nuorikeskeisyys.

Nuorten palautteista poimin pari vinkkiä uusille työntekijöille tulevaan tehtävään: "Ohjaamo voisi ilmoittaa itsestään enemmän eri tavalla paikkoihin, joissa on koulutusta tai ammattia hakevia nuoria.” ”Enemmän tietoa nuorille mahtavista avuista, joita täältä saa!” Jälleen palaamme nuorten tavoittamiseen.

Uusi ohjausryhmä ohjaa toimintaa

Kolmas tärkeä asia on Ohjaamojen ohjausryhmä. Ohjaamot ovat osoittaneet tarpeellisuutensa nuorten palvelujen monialaisina palvelupisteinä. Ohjaamoja on kehitetty paikallisista tarpeista käsin ja tämän vuoksi tiukkaa määrittelyä siitä mitä Ohjaamo on ja mitä se ei ole, on tietoisesti haluttu välttää. Vuonna 2018 Ohjaamojen ohjausryhmä kokoontuu usein. Ohjausryhmä on varmasti yksi tärkeimpiä Ohjaamojen toimintaa ohjaavia ryhmiä ensi keväänä. Se on ryhmä, joka voi halutessaan ottaa kantaa siihen mitä Ohjaamo on ja mitä se ei ole. Halutessaan se voi linjata Ohjaamojen toimintaa paljonkin. Mielenkiinnolla odotan millaisen roolin ohjausryhmä ottaa ja millaisia kannanottoja se tekee.

Onneksi suunnassa ei ole paljon petrattavaa ainakaan erään nuoren palautteeseen peilaten: ”OHJAAMOJA LISÄÄ KAIKKIALLE SUOMEEN, olen erittäin tyytyväinen tähän paikkaan: saa tulla ison tai pienenkin asian kanssa ja vaikka ilman ajanvarausta kävellä suoraan ovesta ja AINA on joku kynnelle kykenemään auttamaan! Minulle Ohjaamosta on ollut iso apu!”

Tärkeitä asioita on toki enemmänkin kuin nämä mainitsemani kolme. Haasteita tulee tänäkin vuonna, mutta ne ratkomme yhdessä yksi kerrallaan. Toivottavasti osaamme iloita myös onnistumisista yhdessä!
 

Onnea alkavaan vuoteen jokaiselle!

Kirjoittaja:
Titta Korpilauri, projektisuunnittelija, Kohtaamo

Ohjaamot sillanrakentajina

Ohjaamoista on puhuttu siltapalveluna. Olen miettinyt mitä se tarkoittaa ja tullut siihen tulokseen, ettei ole olemassa vain yhtä siltaa, vaan monia siltoja.

Maakunta- ja soteuudistusten pyörteissä Ohjaamon rooliksi on tarjottu toimimista siltapalveluna. Palveluna, joka luo siltaa kuntien ja maakuntien välille. Ohjaamo kokoaa laaja-alaisesti toimijoita yhteen. Ohjaamoissa toimii tulevaisuudessa sekä valtion, maakunnan että kunnan toimijoita yhdessä. Se toimii eräänlaisena alustana ja välittäjänä eri hallinnon tasojen välillä. Ohjaamo luo myös siltaa julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välille. Verkostot ovat laajat ja sekä yritysten että järjestöjen läsnäolo Ohjaamoissa on luontevaa. Toki vielä on kehitettävää, mutta tavoite on selkeä ja avaukset yhteistyölle hyviä.

Siltoja ei rakennu vain hallinnon tasojen tai organisaatioiden välille, sillä Ohjaamo luo siltaa myös nuorten suuntaan. Se voi olla silta virastosta ostarin nurkalle tai terveyskeskuksesta nuorisotilalle. Mitä vaan, jolla nuori saa tarvitsemansa tiedon ja ohjauksen helposti ja ymmärrettävästi. Toisaalta silta voidaan nähdä yhteiskunnan keskuksen ja sen reunojen välillä. Ohjaamot tarjoavat jeesiä laajalla skaalalla. Olipa nuorella kysyttävää työn hausta tai opiskelusta tai esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalveluista, on Ohjaamo aina oikea paikka. Ohjaamot tuovat palveluja, niissä työskenteleviä ammattilaisia ja nuoria yhteen. Uskallan väittää, että tämän ansiosta Ohjaamo on työntekijöilleen todellinen näköalapaikka yhteiskuntaan.

Silta voi tarkoittaa myös konkreettista siltaa. Ei insinöörien rakentamaa rakennelmaa, vaan palvelujen tulemista lähelle. Hyvä esimerkki tästä on eri toimijoiden jalkautuminen Ohjaamoihin ja niiden kautta vaikkapa kauppakeskuksiin. Lyhytkin välimatka voi joskus olla liian pitkä ja palvelujen jalkautuminen lähemmäksi nuoria voi olla ratkaisevan tärkeää oikean tuen löytymisessä.

Toivon, että Ohjaamot rakentavat siltoja myös pysyvien organisaatioiden ja muuttuvien ympäristöjen välille. Ohjaamot ovat toimineet vasta niin vähän aikaa, etten vielä uskalla sanoa onko näitä siltoja jo olemassa, mutta uskon, että niiden rakentaminen on välttämätöntä. Ohjaamoilla tulee olla kyky uudistua. Toiminnan on jatkuvasti haettava suuntaa ja Ohjaamoissa on oltava hereillä muutoksista. Ohjaamot ovat muutoksen kärjessä luomassa uusia toimintatapoja. Se on vaativa, mutta tärkeä tehtävä.

Niin. Ohjaamot ovat siltapalveluja sanan varsinaisessa merkityksessä.

-----

Kirjoitus on julkaistu alunperin Kuntamarkkinoiden blogissa 13.9.2017.

Ohjaamo kannattaa perustaa kumppanuuteen

Kohtaamon projektisuunnittelija Tuija Kautto päätti taannoin Ohjaamobloginsa kysymykseen, rakennammeko Ohjaamoista jotakin enemmän kuin mikään aikaisempi palvelu on ollut. Tähän on helppo vastata, että rakennamme. Ja kun rakennamme, on Ohjaamoilla lupaava tulevaisuus.

Ohjaamoajattelu ja -toiminta kannattaa perustaa kumppanuuteen ja sopimuksellisuuteen varsinkin nyt, kun palvelurakenteet ovat muuttumassa ja niiden uusi kokonaisuus kehkeytyy vasta vuosien työn ja kokemusten kautta. Samalla on hyvä vaikuttaa käsittelyssä oleviin ja käsittelyyn tuleviin lakeihin niin, että niissä monialaisen palvelun koordinointi säädettäisiin esimerkiksi maakunnan tehtäväksi.

Kumppanuus on enemmän kuin yhteistyötä. Yhteistyö on käsitteenä yleisempi, vähemmän yhteisesti hahmotettuihin tavoitteisiin pohjautuva ja ajalliselta kestoltaan satunnaisempi. Verkosto nähdään yhteistyötä tarkemmin määritellyksi, luottamukseen, vastavuoroisuuteen ja monitoimijaisuuteen perustuvaksi yhteistoiminnaksi. Verkostoajattelu on näin läheistä sukua kumppanuusajattelulle.

Kumppanuuteen kuuluu yhteinen päätöksenteko 

Kumppanuudessa toimintaa koordinoidaan mukana olijoille yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Eri toimijoiden resurssit täydentävät toisiaan. Voi myös sanoa, että resurssit täydentyvät toisistaan, mikä tarkoittaa esimerkiksi yhdessä kehittämisen, tekemisen ja oppimisen kautta syntyvää uutta osaamista ja lisäarvoa. Kumppanuudessa vuorovaikutus on luottamukseen perustuvaa, vastavuoroista ja tasavertaista.

Kumppanuuteen liittyy jaettu vastuu tuloksista ja vaikutuksista sekä yhteinen päätöksenteko. Kaikkien toimijoiden sitoutuminen on peruslähtökohta. Kumppanuuteen pohjautuvaa toimintaa ja ajattelua ei omista kukaan yksin, se omistetaan yhdessä. Kumppanuus tehdään usein näkyväksi ja sitä vahvistetaan sopimuksella. Kumppanuus vaatii kehittyäkseen aikaa ja hyvin huolletun prosessin.

Pelkkä yhteinen katto ei riitä

Ohjaamoiden toiminnassa ja palveluissa ehkäpä tärkeintä on se, että eri toimijoiden osaamista kyetään yhdistämään nuorten kohtaamisessa, palvelutarpeiden tunnistamisessa sekä palveluprosesseissa ja toiminnoissa. Saman katon alla erillään toimiminen ei tuota monialaisuutta. Tarvitaan yhteisiä prosesseja, prosesseja, joihin nuori helposti löytää ja joissa nuori itse on päätoimija.

Tarvitaan monialaista huolella tehtyjä palvelutarpeen arviointeja. Ja tarvitaan tarpeen mukaisia palveluprosesseja vaihdellen itsepalvelusta pitkiin, monia haasteita ratkoviin monialaisiin ja kärsivällisiin palvelukokonaisuuksiin. Tarvitaan kasvokkain palvelua ja verkkopalvelua sekä näiden saumatonta integraatiota. Yhdessä tekeminen, asiakkaalta, toisilta ja yhdessä oppiminen sekä kokeilevuus ovat suositeltavia. 

Kaikkeen toimintaan liittyvä arvioiva ja kehittävä ote on hyvä saada osaksi arkipäivää. Yksittäisten työntekijöiden, työparien, tiimien ja koko ohjaamoyhteisön työnohjaus on keskeinen väline jatkuvassa kehittämistyössä.

Jotta edellä kuvattuun edetään, tarvitaan elävää ja pitkäjänteistä yhteiskehittämistä, jossa nuorten ja kaikkien toimijoiden ideat, innovaatiot ja into pääsevät ääneen ja soimaan.

Ari-Pekka Leminen

Erityisasiantuntija

Työ- ja elinkeinoministeriö  

 

 

 

Uusilla videoteillä oppimassa

Minä ja numerot, tuttua ja turvallista työkenttää. Kohtaamon ja Ohjaamoiden uusi avara maailma on tuonut mukavasti vaihtelua rutiineihin. Olen oppinut paljon uutta, mutta olisiko aika tuoreuttaa ajatuksia ja kokeilla itse jotain?

Eteeni avautui mahdollisuus lähteä suorittamaan tuotekehittäjän erikoisammattitutkintoa. Osana opintoja on mittava määrä käsitteitä selvitettävänä tuotekehitysprosessiin liittyen. Googlailin aikani tuota viidakkoa ja tietoa on kyllä tarjolla huimat määrät, mutta asioiden sisäistäminen ei ole ihan helppoa. Ja että vielä muistaisi lukemansa parin päivän päästä. Sitten eteeni tuli uutuustutkimus ja päätin siirtyä YouTuben puolelle. Hämmästyin, että tuolla asiasanalla ei saanut irti juuri mitään. Eikös nykyaikana kaikki katsota YouTubesta.

Sitten huippuidea! Meillähän Keski-Suomen ELYssä toimii Jouni Hynynen, Team Finland –koordinaattori, joka on toiminut keksintöasiamiehenä ja tuntee kentän kuin omat taskunsa. Voisiko oppia haastattelemalla alan huippuasiantuntijaa, videoimalla homman ja julkaisemalla YouTubeen? Samalla saadaan tietoa monelle muullekin sitä kaipaavalle. Sitten toimeksi, pikainen neuvottelu Jounin kanssa, joka on tuttu työkaveri jo monen vuoden takaa. Onneksi hän innostui mukaan välittömästi. Homma hieman laajeni kun kävimme keskustelua aiheesta. Kun tarjolla on vuosien kokemus ja vieläpä rahoitus asiaan liittyen, niin päätimme tehdä kokonaisen juttusarjan.

Sitten alkoi epäily, että jos homma ei onnistukaan. En ole videoinut, en haastatellut, en editoinut enkä varsinkaan lataillut tuotoksia YouTubeen. Kysyin opiskeluryhmästäni mukaan lähtijöitä ja riemukseni pari ilmoittautui.  Samalla sain roppakaupalla kannustusta hommaan. Myös muilta työkavereilta löytyi lisäapua ja Jouni oli ehtinyt jo tekemään pienen harjoitelman. Yhdessä lyhyt koekuvaus, vain parempi teline ja homma saattoi alkaa. Ei lähdetty hakemaan täydellisyyttä, vaan opitaan tekemällä lisää. Sovittiin kuvauspäivä, minä tehtailin kysymyksiä ja opiskelukaverini Heli Orre ilmoittautui paikanpäälle mukaan. Hänelle haastatteleminen olikin jo tuttu juttu ja pelkoni helpottivat huomattavasti.

Enää vain YouTube-tilin luominen, editointi ja videon lataaminen. Nämä osoittautuivat melko helpoksi osuudeksi tässä projektissa, mutta nytpähän on sekin homma opeteltu. Ensimmäinen video tuli ladattua mobiili-yhteydellä ja tarkkuus kärsi paljon, joten muut lataukset tein wi-fi yhteydellä ja valinnaksi paras mahdollinen laatu. Tuota videota ei pääse jälkikäteen muuttamaan tai menettää historiatiedon.

Tämä homma on ollut mielenkiintoista, erittäin antoisaa ja hauskaakin, olen oppinut paljon uutta ja nyt mietin jo uutta aihetta työstettäväksi. Ehkä jossain vaiheessa kokeilen myös haastattelijan osaa. Jounihan on vahvasti kiinni yrityskentässä ja Team Finlandin myötä mm. Tekesin, Finpron ja Finnveran palveluissa. Entä löytyisikö jokin idea, jota lähestyä Ohjaamoiden näkökulmasta? Asiantuntijuutta sieltä ainakin löytyy.

Mielenkiinnolla odotan mitä jatkossa mahtaa tulla opittavaksi. Jos IPR, tavaramerkki, mallisuoja, uutuustutkimus yms. tuotekehitykseen liittyvä kiinnostaa, katso Youtube-tiliä Tuotekehitys tutuksi.

Seija Sundqvist

projektiasiantuntija, tuotekehittämisopiskelija

Kohtaamo-hanke

Kohtaamo somessa Kohtaamo somessa