Blogit Blogit

Sivut, joissa tagi blogi .

Se tunne, kun tajuaa, kuinka valtava voimavara olemme yhdessä

Auli Sesay

Ohjaamo on tähtiin kirjoitettu menestystarina. Se on merkittävin maamme nuorisotakuun puitteissa aloitettu toiminta. Tuskin alussa osattiin arvata, että ympäri Suomenmaata alkoi nousta ennätysmäärä näitä nuorten kynnyksettömiä palvelupisteitä. Niin onnistunut palvelumalli Ohjaamo on, että moni kunta sellaisen tahtoi.

Yksi merkityksellisin mahdollistaja menestystarinassa ovat ne tukihankkeet, jotka työskentelevät yhdessä Ohjaamojen kanssa. Tärkein näistä hankkeista on Kohtaamo, joka verkottaa tiiviisti yhteen nämä yli 70 Ohjaamoa ja 4 Ohjaamojen tukihanketta (TESSU2, OSMO2, URAA! ja ONNI).

Vaan miltä se TESSUn ja Kohtaamon kimppaantuminen maistuu? Sitä kysyin Kohtaamon Pasilta, Titalta, Tuijalta ja Outilta.

Alatko olee mun kaa?

TESSU-projekti ja Kohtaamo ovat alusta pitäen rakentaneet yhteiseloa kuin parisuhdetta konsanaan. Ensin katselimme toisiamme mittaillen, hämmentyen ja ihmetellen. ”Muistan kohtaamisemme ensimmäisillä kerroilla, kun mietin, mikä tämä TESSU oikein on ja mitä se tekee?”, naurahtaa projektisuunnittelija Titta Korpilauri. ”Kyllä siinä alussa oli ihan pää pyörällä, kun puhuttiin sellaisin termin ohjauksesta, jonka ymmärsi ihan toisin”, jatkaa projektisuunnittelija Tuija Kautto.

”Minulle TESSUn porukka oli jo Opin ovi ajoilta tuttuja, joten helppo oli aloittaa kosiskelu!”, tuumailee projektipäällikkö Pasi Savonmäki.” Minä muistan aina sen, kun uutena aloitin Kohtaamossa, niin TESSU:lta tuli tervetuliaistoivotus sähköpostiin ensimmäisen työpäivänä!”, hämmästelee assistentti Outi Pantsar, ja jatkaa, että ”Kyllä tuli hyvä mieli”

Onnistunut parisuhde vaatii halua ja hinkua toimia yhdessä sekä uskoa siihen, että yhdessä olemme voimavara, joka tuottaa parasta tuke Ohjaamoille. Parisuhteessamme oivallettiin, että yhdessä syntyy enemmän kuin yksin tekemällä tai vastakkain asettumalla. Yhteistyössä ei ole yhtä vahvaa osapuolta, vaan paras tulos syntyy yhteisen ajattelun kautta.

Jotta yhteistyö sujuu, yhteinen tavoite on oltava kirkas ja yhteinen ymmärrys selkeä, jolloin osapuolet ovat valmiita tekemään yhdessä työtä tavoitteen saavuttamiseksi. ”Tässä parisuhteessa pätee kaikki ne monialaisen yhteistyön periaatteet samalla tavalla kuin Ohjaamoissa”, toteavat kohtaamolaiset yhteen ääneen ja jatkavat, että ”Yhteistyöllä saadaan leveämmät hartiat Ohjaamojen tukemisessa, ja aidolla yhteistyöllä ja yhdessä tehden voidaan saavuttaa uusia innovaatioita, tehokkuutta ja parempia tuloksia”.

”Yhdes me on itketty ja naurettu – yhdes me on nähty ja koettu!”

Kumppaniin tutustumiseen, yhteisen luottamuksen rakentamiseen ja yhteiseen ymmärrykseen tarvitaan yhteistä aikaa kokousten tai muiden tapaamisten avulla. ”Kyllä ihmisten tunteminen on myös tärkeää ja sen mahdollistaa kaikki epäviralliset keskustelut”, toteaa Tuija. ”Kun oppii toisen tuntemaan, syntyy luottamus. Silloin voi asioista puhua suoraan kursailematta, koska toinen ymmärtää mistä kyse”, jatkaa Titta.

Tämä kyllä huomattiin ja monia rentoja tapaamisia järjestettiin milloin lounaan, milloin kahvittelujen merkeissä. Eikä silloin tavattu tylsissä konttoritiloissa vaan viehättävissä ja rennoissa kahviloissa ja urbaaneissa lounaspaikoissa. Mitä enemmän keskusteltiin ja vaihdettiin kokemuksia, sen vahvemmaksi parisuhde muodostui. Kyllähän me välillä nauraa rätkätettiin ja joskus jopa itkettiin. Erityisen antoisia ovat olleet yhteiset Ohjaamojen kyläilymatkat ympäri Suomea. Niissä saatiin näppärästi vaihdettua tietoa ja kokemusta Ohjaamoista. Jaettiin yhteistä todellisuutta Ohjaamoista ja pääsimme pikkuhiljaa samalle kartalle Ohjaamojen monimuotoisuudesta.

Jatkuvan vuorovaikutuksen ja tiedon vaihdon kautta molempien roolit myös selkiytyivät. Tunne, että ymmärrämme toisiamme, ja että meillä on yhteinen ja sama suunta, syveni. Yhteisesti totesimme, että olemme toisiimme kytkettyjä sähköisiä solmukohtia ja agentteja, jotka pumppaavat tietoa molempiin suuntiin sopivasti.

Ja he elivät onnellisina loppuun asti - Happy endkö?

Nyt yhteistä taivalta on kuljettu viitisen vuotta. Suhde alkaa olla vakiintunut. Yhteiselomme on hieno esimerkki kumppanuudesta. Happy endiin vaaditaan kuitenkin jatkuvaa yhdessä tekemisen harjoittelua, mutta myös reflektointia ja palautteen antoa. Hyvä on muistaa, että pienilläkin jutuilla voi saada aikaan myös yhteistä hyvinvointia. Muistuupa mieleeni tuo Ohjaamojen ABC –videon kuvaus, jossa hauskuutta meiltä ei puuttunut. Kyllä niitä otoksia otettiin aika monta kertaa, mutta niin vaan saatiin hieno Ohjaamojen perehdytystallenne aikaan.

Yhteistyö, avoimuus, luottamus, yhdessä tekeminen ja toisten kunnioittaminen. Niitä meillä nyt on parisuhteessamme. Mutta täytyy sanoa tähän loppuun, että ihanasti osaamme myös yhdessä nauraa tekemisillemme ja kömmähdyksillemme sekä kiittää toinen toisiamme. Nyt meillä on se tunne, että olemme yhtä. Vielä ei ole loppulaulun aika, sillä tämän parisuhteen tarina jatkuu aina vuoden 2021 loppuun saakka. Onnea ja menestystä meille!

Kohtaamon Pasi, Titta, Tuija ja Outi sekä TESSUn Auli virtuaalikahvilla

Kirjoittanut: Auli Sesay, projektipäällikkö, TESSU2 – Aitoon monialaiseen yhteistyö- ja ohjausosaamiseen Ohjaamoissa –projekti

TESSU2-projektin tavoitteena on tuottaa tukea, joka auttaa Ohjaamon henkilöstöä toimimaan monialaisena tiiminä, joka arvioi säännöllisesti toimintaansa ja kehittää suunnitelmallisesti asiakaslähtöistä, monialaista yhteistyö- ja ohjausosaamista ja rakentaa Ohjaamossa tarvittavaa monialaista ja uuttakin osaamista. Tarjoamme myös tukea Ohjaamon johtamiseen ja koordinointiin.

 

Kansainvälisyys kuuluu kaikille – myös Ohjaamoissa

Anne Valkeapää ja Hilma Ruokolainen

Kansainvälisyys kuuluu kaikille – myös Ohjaamoissa

Nuorten tulevaisuuden kannalta tärkeimpiin taitoihin lukeutuvat muun muassa ongelmanratkaisukyky, yhteistyötaidot, empatia ja globaalilukutaito. Missä ja miten tällaisia taitoja voi oppia? Lähtemällä konkreettisesti maailmalle tai kotimaan kansainvälisissä toimintaympäristöissä.

Tulevaisuuden osaaminen syntyy kansainvälisessä vuorovaikutuksessa

Tulevaisuuden työelämän valttikortit kuten epävarmuuden sietokyky, globaalien asiayhteyksien ymmärtäminen, empatia ja solidaarisuus kehittyvät, kun nuori toimii erilaisten ihmisten kanssa kansainvälisissä ympäristöissä. Globaalissa maailmassa ja nopeasti kansainvälistyvässä työelämässä kansainvälinen osaaminen on keskeisessä roolissa. Kansainvälistä osaamista tarvitaan kaikenlaisissa työtehtävissä, joten meillä ei ole varaa jättää ketään kansainvälisten mahdollisuuksien ulkopuolelle. Tehtävänämme on huolehtia, että kaikenlaiset nuoret kokevat, että maailma on heille avoinna.  Nuori, joka etsii suuntaansa elämässä ja työmarkkinoilla, voi hyötyä erityisesti kansainvälisistä kokemuksista. Siksi sinun ohjaajana tulee tarjota kansainvälistymisen vaihtoehtoja myös niille nuorille, jotka jäävät helpoiten kansainvälisten mahdollisuuksien ulkopuolelle. 

Nuorella on lupa toteuttaa unelmiaan – Sinun tehtävänäsi on tarjota tietoa, inspiroida ja kannustaa eteenpäin

Ohjaajana on hyvä tiedostaa oma henkilökohtainen kokemushistoria ja asenne kansainvälistymistä kohtaan, koska ne voivat vaikuttaa nuoren kohtaamiseen ja ohjaamiseen. Kaikilla nuorilla tulisi olla oikeus löytää oma polkunsa kansainvälisyyteen. Ohjaajana sinä voit auttaa löytämään sen. Tehtävänäsi on tarjota tietoa eri kansainvälistymisen vaihtoehdoista esimerkiksi Maailmallenet apuna käyttäen, inspiroida ja kannustaa eteenpäin. Kaikenlaisilla nuorilla on lupa unelmoida ja edetä kohti unelmiensa toteuttamista. Joskus lyhytkin ulkomaille lähteminen voi auttaa nuorta löytämään (uuden) suunnan elämässä. Kun rohkeus ja itsetunto ovat vahvistuneet esimerkiksi kansainvälisen vapaaehtoistyöjakson aikana, voi olla helpompi hakea opiskelemaan ja töihin kotimaahan palatessa.

Kansainvälisyyden edistäminen Ohjaamossa – Lahden malli

Lahden Ohjaamossa kansainvälisyys on jo osa toimintaa; se on yksi palvelu muiden rinnalla. Lisäksi työpajoilla se on yksi vahvistamisen ja jatkopolutuksen työkalu. Aija Kurkinen Lahden Ohjaamosta kertoo, miten kansainvälisyydestä tehdään osa Ohjaamon toimintaa: ”Laita tietoa esille sinne missä asiakkaat asioivat. Pidä kansainvälistä toimintaa esillä somekanavissa ja nettisivuilla, vapaaehtoiset voivat hyvin osallistua sisällöntuottamiseen. Ohjaamoesittelyiden yhteydessä ja yksittäisissä asiakaskohtaamisissa muista kertoa myös kansainvälisestä toiminnasta. Kokoa alan toimijat yhteen tapahtumaan, meillä sellainen on messutyylisesti järjestetty Maailmalle -tapahtuma. Verkostoidu niin saat uusimman tiedon. Lahden nuorisopalvelut on myös itse hakenut rahoitusta EU:n nuoriso-ohjelmista voidakseen lähettää ja vastaanottaa nuoria maailmalta. Tee tutustumiskäynti organisaatioon, jossa jo tehdään kansainvälistä toimintaa. Lahdessa on pitkät perinteet ja opittua jaetaan mielellään uusille asiasta innostuneille.”

Lahden Ohjaamon kautta maailmalle lähteneen nuoren ajatuksia: ”Kolmen kuukauden aikana opin paljon hyödyllisiä asioita niin henkisesti kuin fyysisesti. Tapasin upeita ihmisiä eri puolilta Eurooppaa ja sen ulkopuolelta. Opin videoeditoimaan ja toimimaan paremmin osana ryhmää sekä ottamaan vastuuta omasta tekemisestäni.”

Askel kerrallaan kohti nuorten kansainvälisyyden edistämistä tasa-arvoisesti

Kansainvälistymisen tasa-arvon lähtökohtana on tieto kansainvälistymisen vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista. Se ei aina kuitenkaan riitä, vaan lisäksi tarvitaan myös neuvontaa ja ohjausta. Tuntuuko tehtävä vaikealta? Tehtävän helpottamiseksi Opetushallituksessa toimivat Euroguidance ja Eurodesk ovat tuottaneet uuden materiaalin ”Kymmenen askelta kansainvälisyyden edistämiseen - Opas nuorten tieto-, neuvonta- ja ohjaustyöhön”. Oppaaseen on koottu 10 askelta, jotka voit käydä läpi yksi kerrallaan pohtien jokaisen merkitystä omassa työssä. Oppaasta löydät varmasti uusia ideoita ja konkreettisia keinoja edistää nuorten kansainvälistymistä. Opasta on työstetty yhteistyössä ohjaamojen kanssa muun muassa työpajassa viime vuoden Ohjaamopäivillä.  

Kansainvälistä osaamista tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa

Kansainvälisyys muuttaa muotoaan maailman muuttuessa. Sen perusidea pysyy kuitenkin samana. Jatkossa ehkä yhä enemmän kansainvälisistä kokemuksista tapahtuu virtuaalisesti ja on entistä tärkeämpää, että kansainvälisyys on myös kestävää. Ilmastomuutoksen torjuminen ja koronaviruksen aiheuttama pandemia ovat esimerkkejä siitä, että kansainvälistä yhteistyötä ja ongelmanratkaisua sekä solidaarisuutta tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Kansainväliselle osaamiselle tulee olemaan kysyntää tulevaisuudessakin.

 

Kirjoittajat Anne Valkeapää ja Hilma Ruokolainen työskentelevät tieto-, neuvonta- ja ohjausalan kansainvälistymispalveluissa Opetushallituksessa. Valkeapää työskentelee Euroguidancessa, joka edistää ohjausalan kansainvälistymistä. Ruokolainen työskentelee Eurodeskissä, joka jakaa tietoa kansainvälisistä mahdollisuuksista sekä suoraan nuorille että nuorten parissa toimiville. Yhdessä tarjoamme ohjausalan ammattilaisille tietoa, neuvontaa, koulutusta ja työkaluja omassa työssä hyödynnettäväksi. Lisäksi luomme alan toimijoille itselleen mahdollisuuksia kansainvälistyä ja kehittää osaamista eurooppalaisessa kontekstissa.Anne Valkeapää ja Hilma Ruokolainen

 

Ohjaamojen digiloikka

"Kyllä tässä on otettu aikamoinen digiloikka ihan joka tasolla", totesi eräs ohjaamolainen yhteisessä verkkotapaamisessa. "Viikko sitten en ollut vielä koskaan kuullutkaan tällaisista verkkopalveluista." Niinpä. Viikossa maailma mullistui täysin.

Ohjausta verkon kautta

Ohjaamojen onni on, että työtä verkossa on tehty aiemminkin. Aivan tyhjästä ei ole tarvinnut lähteä etäpalveluja luomaan. Puhelimitse ja sähköpostitse tehtävän ohjauksen lisäksi iso osa Ohjaamoista on hyödyntänyt Whatsappia, Instagramia ja muita sosiaalisen median ratkaisuja jo aiemminkin. Nyt rinnalle ovat nopeasti tulleet neuvontaan avuksi chatit ja Discordin kanavat. Ryhmätapaamisia on järjestetty Googlen työkaluilla ja Teamsin kautta. Instagramin live on otettu tosissaan haltuun. Pääsykoetreffit, jännittäjäryhmät, yhteishaun neuvonta ja monet muut pyörivät eteenpäin, kaikesta huolimatta. Apua ja neuvoja saa, ehkä jopa entistäkin matalammalla kynnyksellä.

Koko Suomi, itse asiassa koko maailma, ottaa valtavaa digiloikkaa valtavalla nopeudella. Yhteydet ja verkon kapasiteetti ovat kovilla, mutta niin on etätyöläisen pääkin. Uusi tilanne, uusi arki, uudet välineet, uudet tavat toimia. Onnea on laaja verkosto, josta saa vertaistukea ja vinkkejä. Onneksi on joukko asiantuntijoita kouluttamassa ja jakamassa osaamistaan. (Suuri kiitos jo nyt digitaalisen nuorisotyön osaamiskeskus Verkelle kaikesta avusta ja tuesta! Jos jollekin vielä ennen viime viikkoa oli epäselvää tämän työn merkitys, niin tuskin on enää.) Onneksi on joukko rautaisia ammattilaisia, jotka joustavasti siirtävät omaa työtään verkkoon parissa päivässä ja ottavat uusia työtapoja ja -välineitä haltuun nopeasti.

Poikkeustilanne tuo poikkeuksellisella tavalla työtä näkyväksi

Kaikkia yhdistävä poikkeustilanne on tehnyt näkyväksi miten suuri hyöty valtakunnallisesta verkostosta on Ohjaamoille ja miten tärkeää sen ylläpito on tulevaisuudessakin. Näkyväksi on tullut myös Ohjaamojen erinomainen kyky palvella nimenomaan nuoria ja nuoria aikuisia. Ohjaamoissa tehdään työtä todellakin nuoret keskiössä. Tämä näkyy niin käytetyissä kanavissa kuin tavoissa toimia. Ohjaamolaisuus on näkynyt viikon aikana asiantuntijuutena ja joustavuutena sekä nopeana reagointina. Ohjaamot ovat kyenneet nopeasti muokkaamaan toimintaansa ja eri ammattilaiset ovat tukeneet toisiaan.

Ohjaamoja yhdistävät tekijät, jotka monella tapaa muodostavat Ohjaamojen perustan, ovat tulleet hyvin näkyviksi. Matala kynnys, helppous, nopeasti ja tarpeen mukaan, jatkuva kehittäminen ja niin edelleen. Viimeisin viikko on viimeistään osoittanut Ohjaamojen omaksuneen nämä perusteet ja näyttänyt, että Ohjaamoissa tehdään kaikki mahdollinen nuorten tueksi.

Nuoria on entistä tärkeämpää kohdata juuri nyt

Juuri nyt moni asia näyttäytyy nuorille epävarmana. Miten käy pääsykokeiden? Miten selviän, jos minut lomautetaan? Miten jaksan yksin neljän seinän sisällä? Huoli läheisistä ei helpota tilannetta. Päässä myllertää ja tunteet poukkoilevat laidasta laitaan. On tärkeää, että on paikkoja, joissa huolista voi puhua ja asiantuntijoita, jotka voivat luoda selkeyttä kaaokseen ja toivoa tulevaan. Nuorisotyö, samoin kuin esimerkiksi TE-palvelut, luokiteltiin valtioneuvoston listauksessa yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisiksi ammateiksi, eikä suotta.

Ohjaamojen kyselytuokiossa maanantaina Helsingin Ohjaamon Tintti Parviainen jakoi omia kokemuksiaan etänä tehtävästä ohjauksesta ja muistutti ohjaamolaisia rohkaisemisen ja toivon luomisen tärkeydestä. "Ohjaustyön perusjuttuja", Tintti totesi, "jotka juuri nyt ovat erityisen tärkeitä ja joita ei pidä verkossakaan työskennellessä unohtaa". Muistetaan siis jokainen kertoa nuorille, että tästäkin selvitään. Yhdessä.

Kolme kehittämiskohdetta

Meiltä kohtaamolaisilta kysytään usein mitä kehittämiskohteita Ohjaamoissa on. Usein kysyjä haluaa tietää mitä kehittämiskohteita näemme erityisesti hänen alueensa Ohjaamossa. Viime aikoina olen alkanut vastata kysymykseen toteamalla, että Ohjaamoissa kautta linjan on kolme haastetta. Nämä pätevät jollain tapaa jokaiseen Ohjaamoon.

Monialaiseen työhön on vielä matkaa

Yllättikö ensimmäinen kohta jonkun? Tuskin. Monialainen työ on haastavaa, eikä siihen päästä hetkessä. Sen toteutuminen vaatii aikaa, tahtoa ja toimia. Tässä kehitettävää on aina. Henkilöstössä tulee vaihdoksia, tulee uusia toimijoita mukaan ja rakenteet muuttuvat. Moni Ohjaamo on jo päässyt yhdessä työskentelyyn. Eri toimijat ovat samassa paikassa, mutta aitoon monialaisuuteen voi tällöinkin olla vielä matkaa. Tämä voi näkyä esimerkiksi puheissa minun ja sinun asiakkaina, erilaisina kirjauskäytänteinä tai nuorelle toteamuksena, että emme voi täällä jeesata enempää, koska minä en voi jeesata enempää.

Yllättävän usein törmäämme puheisiin, joissa todetaan kunnassa ohjauksen toimivan jo niin hyvin, ettei Ohjaamon työn kehittämiselle ole tarvetta. Että toinen toimija on tuossa kilometrin päässä ja meillä on suora puhelinnumero kolmannelle. Hienoa! Hyvä juttu! Sanottakoon se kuitenkin tässäkin: Ohjaamo ei ole yhtä kuin verkosto ja Ohjaamo on enemmän kuin palveluohjausta. 

Pienissä Ohjaamoissa haastekertoimet ovat luonnollisesti suuremmat. Miten niin kutsutut piipahtelijat, jotka päivystävät Ohjaamossa vain silloin tällöin, saadaan mukaan? Toisaalta verkosto voi olla jo entuudestaan niin tiivis, että yhteistyö on helppoa ja sujuu päivystysaikojen ulkopuolellakin. Toimijoiden määräkään ei välttämättä ole kovin suuri. Joskus kuitenkin näissä tilanteissa mietin miksi Ohjaamo onkaan alunperin alueelle perustettu. Jos Ohjaamon myötä päästään tarkastelemaan palveluja laajemmin kuin omasta siilosta käsin ja jos sen sitä kautta opitaan tuntemaan toisia paremmin, niin sehän on selkeä hyöty. Joskus Ohjaamon myötä myös saadaan entistä enemmän toimijoita mukaan.

Johtamista ei ole mietitty

On yllättävää miten vähän Ohjaamon johtamista on alkuvaiheissa mietitty. Uutta Ohjaamoa perustettaessa ei välttämättä ole lainkaan ajateltu, että toiminta vaatii jonkun koordinaattorin, jonkun johtajan. Verkostot eivät toimi itsestään, eikä Ohjaamon arki pyöri, ellei joku sitä johda. Ohjaamoissa on lukuisia asioita, jotka eivät niin sanotusti kuulu kenellekään. Jotta toiminta pyörisi, täytyy jonkun nämä tehdä tai jonkun johtaa kokonaisuutta, jotta asiat tulisivat tehdyksi, Ohjaamon koosta riippuen. Monialaisuuden kehittyminen vaatii johtamista sekin. Toimintatavat ja –kulttuurit muuttuvat harvoin itsestään. Tuekseen johtaja tarvitsee Ohjaamossa työskentelevien esihenkilöiden tuen, jotta arki rullaisi kunnolla. Hyväksi käytännöksi on todettu esihenkilöiden omat, säännölliset tapaamiset.

Kuka viestii?

Jollei johtamista ollut mietitty, niin viestintä saattaa vielä herkemmin unohtua. Ohjaamo tarvitsee markkinointia ja mainontaa, tiedotusta ja vuorovaikutusta. Toiminnasta pitää viestiä paitsi nuorille, niin myös verkoston toimijoille, yhteistyökumppaneille, nuorten lähipiirille, päättäjille ja niin edelleen. Tämä vaatii työtä, suunnitelmallisuutta ja toimia.

Viestinnässä on kyse myös monialaisuuden kehittämisestä ja johtamisesta. Lisäksi viestinnässä on kyse Ohjaamojen perusajatuksen, matalan kynnyksen, toteutumisesta. Miten nuori löytää tietoa Ohjaamosta, ollaanko siellä missä nuoretkin? Luodaanko viestinnän avulla mielikuva, että tämä on paikka, johon voi tulla asialla kuin asialla ja johon kaikki nuoret ja nuoret aikuiset ovat tervetulleita? Miten se näkyy kuvissa, teksteissä, sanavalinnoissa? Entä näkyvätkö työntekijät esimerkiksi sosiaalisessa mediassa? Sekin on yksi tapa madaltaa kynnystä ja helpottaa asiointia. 

Jokerina vaikuttavuus

Ne kolme kehittämiskohdetta tulivat jo, mutta haluan nostaa jokerina pöytään vielä vaikuttavuuden. Onko Ohjaamojen työ vaikuttavaa ja miten se voidaan osoittaa? Vai voidaanko? Ymmärrettävästi Ohjaamojen vaikuttavuus herättää paljon mielenkiintoa. Tähän liittyvät haasteet tunnistetaan ja esimerkiksi yhteisestä asiakasjärjestelmästä on puhuttu paljon. Toisaalta Ohjaamoihin päätee sama ongelma kuin muihinkin nuorten parissa toimiviin palveluihin; miten osoittaa, että toiminnan seurauksena jotain ei tapahtunut, että nuori ei syrjäytynyt tai ei joutunut asunnottomaksi? Jos ja kun Ohjaamo nähdään ennaltaehkäisevänä palveluna, tämä piirre korostuu. Toisaalta monin paikoin Ohjaamon tunnistetaan paikkaavan palveluvajeita. Mikä tällöin on Ohjaamon rooli ja vaikuttavuus? Alkuvuodesta 2020 Monet-hanke tuo tähän lisää vastauksia ja luultavasti jälleen myös uusia kysymyksiä.

Onko kehittämiskohteena sittenkin ihan vaan Ohjaamo?

Jos tämän kaiken kiteyttäisi, niin kehittämiskohteena voisi sanoa olevan Ohjaamo-toiminnan. Siihen kiteytyy Ohjaamon ydin eli monialaisuus, mutta myös toiminnan rakenteet eli johtaminen. Viestintää puolestaan tarvitaan mahdollistamaan edellä mainitut, mutta myös madaltamaan kynnystä ja kertomaan palvelusta. Ohjaamo on kokonaisuus, joka vaatii uuden luomista, uudenlaisia toimintatapoja, kuten vaikkapa uudenlaista johtamista, ja vanhasta poisoppimista. Se ei ole helppoa ja joskus arjessa se unohtuu.

Onneksi apua ja tukea on saatavilla. Tessu-hanke tekee hyvää työtä monialaisuuden eteenpäin viemisessä, säännölliset päällikköpäivät tarjoavat Ohjaamojen johtajille vertaistukea ja viestijöillekin on koulutusta ja verkostoja tarjolla. Ennen kaikkea sitä tukea on saatavilla valtakunnallisesta verkostosta. Yhdessä taklataan haaste kerrallaan.

Ohjaamojen tarina

Tarina on huikea. Se kertoo kokeilusta, johon lähdettiin monen mielestä kunnianhimoisin tavoittein. Piti perustaa parikymmentä Ohjaamoa eri puolille Suomea ja vakinaistaa niiden toiminta. Aikaa oli kolme vuotta. Kolmen vuoden päästä olikin jo yli 50 Ohjaamoa ja vakinaistamiseen määräraha valtion budjetissa. Viiden vuoden päästä aloituksesta määrä on kasvanut edelleen ja toiminta vakinaistunut. Mallia käydään katsomasta ulkomaita myöten. Puhutaan menestystarinasta.

Se menestystarina oikoo mutkia suoraksi aika paljon. Se ei kerro historiaa, pitkää valmistelua, monien toimijoiden toiveita ja turhautumista vuosien, ehkä jopa vuosikymmenien aikana. Siinä saatetaan unohtaa sanoa, että nyt aika oli kypsä, tahtoa riittävästi ja päättäjillä halua viedä asioita eteenpäin. Harvoinpa tarinoissa koko totuutta onkaan. Kun puhutaan menestystarinasta, sivuutetaan helposti ne haasteet, joita toiminnassa on ollut ja on edelleen. Siinä rinnalla kyllä kulkee jatkuvasti se toinen tarina, joka tosin ei välttämättä ole sen totuudenmukaisempi. Siinä tarinassa Ohjaamo on iso paha susi, joka kappaa olemassa olevan hyvän, vie resurssit, tekee vääriä asioita tai ainakin väärällä tavalla, eikä saa edes mitään aikaan. Todellisuus lienee jossain siellä menestystarinan ja kauhukertomuksen välimaastossa.

Tarinoiden taustat

Kun kurkistaa tarinoihin sisälle, näkee, että todellisuus todellakin on monimuotoisempi. Valtakunnallisesti kaari on ollut yhdenlainen, paikallisesti kaikkea muuta. Osa on lähtenyt isolla innolla, ottanut sitten takapakkia, kasannut joukot uudelleen ja porskuttaa nyt täysillä eteenpäin. Toiset ovat lämminneet hitaasti, mutta kirineet sitten ja yhtäkkiä ponkaisseet valtakunnan kärkeen uusilla ideoillaan. Kolmas porukka ei oikein missään vaiheessa saanut hommaa kunnolla käyntiin, mutta yrittää kuitenkin edelleen.

Se valtakunnallinen menestystarina on houkutellut mukaan niitäkin, jotka eivät oikein ole tienneet mihin ovat mukaan lähteneet. Ohjaamo on tullut tutuksi ja se halutaan omaankin kuntaan. Syyt voivat olla moninaiset. Kun todellisuus toiminnan kehittämisen vaatimuksista, raportoinnista, viestinnästä ja resursseista on selvinnyt, onkin into hieman laantunut. Ei ole huomattu ajatella, että toiminta vaatii johtamista ja viestintää sekä aikaa kehittämiseen ja suunnittelemiseen.

Pahikset ja hyvikset

Tarinoissa on usein monia toimijoita, joilla on ristikkäiset tavoitteet. Vaikka Ohjaamoissa isossa kuvassa tavoitteet ovatkin olleet yhtenevät, on ristivetoa silti ollut paljon. Etenkin alkuvaiheessa jokaisessa Ohjaamossa on varmasti yhdessä työstetty tavoitteita ja mietitty kohderyhmiä. On ollut viisautta määritellä tavoitteet valtakunnallisesti riittävän ylätasoiseksi, jotta paikallisille ratkaisuille on ollut tilaa. Toisaalla painotus on ollut vahva työllistymisessä, jossain muualla taas nuorten hyvinvoinnin lisäämisessä laaja-alaisesti. Erilaiset alueet ja erilaiset tilanteet vaativat erilaisia ratkaisuja. Erilaisia tarinoita.

Yhteistä jokaiselle Ohjaamolle on, että joka tarinasta löytyy joku pahis. Se joku toimija, jonka kanssa on ollut ”niin vaikeaa” tai joka vaan ei mitenkään lähde mukaan. Se on ollut te-palvelut, sosiaalityö, etsivä nuorisotyö, terveyspalvelut, nuorisotyö – ihan mikä vaan. Pahiksia on kaikkialla, mutta se pahis on aina eri. Legendat pahiksista kiertävät perimätietona ja kiertävinä tarinoina naapurikuntiin ja laajemmallekin. Silloin helposti unohtuu, että tosielämässä ei ole hyviksiä ja pahiksia.

Draaman kaari

Tarinoihin kuuluu alku, keskikohta ja loppu. Ohjaamojen alku on nähty. Se on ollut intoa, intohimoja ja vastustusta. Siihen on kuulunut vastoinkäymisiä, mutta myös onnistumisia. Monen Ohjaamon kohdalla tarina on vasta alussa, vaikka valtaosa varmaan onkin jo siirtynyt keskivaiheeseen. Siis siihen tasanteelle, jossa arki sujuu ja toiminta on saanut muotonsa. On tosin niitäkin, joiden tarina on tullut jo päätökseen. Muutama pienemmän paikkakunnan Ohjaamo on päättänyt toimintansa Ohjaamona ja jatkanut koko kansan monialaisena palvelupisteenä. Ohjaamon tarina on päättynyt, mutta uusi tarina alkanut. Siinä tarinassa Ohjaamo on ollut alkusoitto isommalle tarinalle.

Jos Ohjaamon tarina päättyy, epäonnistuuko se silloin? Ei tämä voi epäonnistua. Jos toiminta jatkuu kaikenikäisten palveluna, koska nuorten palvelulle erikseen ei ollut tarvetta, niin hyvä niin. Ohjaamo on ollut silloin alku isommalle, tarvittava startti muutokselle. Se on onnistuminen. Onnistuminen se on silloinkin, kun toiminta päättyy kokonaan. Näitä ei vielä ole nähty, mutta tultanee näkemään. Siinä tapauksessa kokeiltiin ja todettiin, että meillä tämä ei toimi. Syyt on toivottavasti perattu ja opiksi otettu. Jos jotain oppii, ei voi epäonnistua.

Mikä valtakunnallisesti on draaman kaari? Ollaanko nyt alussa, keskikohdassa vai lopussa? Sen aika näyttää.

Kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia.

Työmarkkinakansalaisuuden ilmeneminen Ohjaamo-asiakkaiden puheissa – mitä, missä ja miten?

Annariina Kiponoja (YTK)

Ohjaamoista saatu monialainen palvelu, tuki ja ohjaus on saanut kiitosta kootessaan yhteen pirstaloitunutta nuorten palvelukenttää. Tässä kirjoituksessa ei kuitenkaan arvioida itse palvelukonseptia, vaan ollaan kiinnostuneita palvelun sisällä tapahtuvasta yksilötason puheenparresta. Kirjoitus pohjautuu Tampereen yliopistossa tehtyyn kandidaatintutkielmaan, jonka aineistona oli osa Ohjaamoista työelämään -seurantatutkimuksessa syksyllä 2018 suoritetuista haastatteluista. Haastattelut on tehty Ohjaamojen asiakkaille. Tutkielman ja blogikirjoituksen erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat sellaiset puheen tavat, joista on havaittavissa työmarkkinakansalaisuuteen liitettyjä ulottuvuuksia.

Työmarkkinakansalaisuus on nykynormi

Työmarkkinakansalaisuudella tarkoitetaan kansalaisena olemisen tapaa, jossa toiminta suuntaa niin toiminnallisella, sosiaalisella kuin puheenkin tasolla palkkatyöhön perustuvaa yhteiskuntaa kohti. Työmarkkinakansalaisuudelle tyypillistä on pitää yksilöä laajalti vastuullisena omista teoistaan ja valinnoistaan. Ajatukseen sisältyy henkilökohtaisen työelämänpolun suuntaaminen kohti vakituista palkkatyötä ja työmuotojen arvottaminen. Tutkimuksissa on todettu, että yksilötason ohella työmarkkinakansalaisuuden ideaali vaikuttaa myös palvelujen järjestämisen tasolla. Työmarkkinakansalaisuudesta sanotaankin muodostuneen monitahoisesti jaettu ymmärrys yhteiskunnan jäsenenä olemisen tavasta.

Kirjoituksen pohjana olevassa tutkielmassani analysoin Ohjaamojen asiakkaiden puheessa tuottamia tarinoita työelämänpolustaan. Sosiologina ajattelen, että yksilöiden elämäntarinat ilmentävät sosiaalisesti rakentuvaa todellisuutta ja tämän yksilölliseksi koetun todellisuuden rakenteellisia reunaehtoja. Vuorovaikutuksellisesti rakentuneita käsityksiä, käyttäytymissääntöjä, asenteita ja uskomuksia voidaan käsitellä osoittamalla yhteneväisyyksiä yksilöiden kertomuksissa. Työmarkkinakansalaisuus on tutkielmani analyysissa esille tullut olemisen tapa, joka on paitsi läsnä tekemisessä, myös tavoite.

Yhdeksän nuoren haastattelusta koostuvan aineistoni analyysissa löysin neljä teemaa, joiden kautta nuoret rakentavat työmarkkinakansalaisuuttaan. Nämä teemat olivat työorientoituneisuus, itsensä toteuttaminen, toimeentulon vakaus sekä yhteisöllisyys. Työorientoituneisuus on teema, joka läpileikkaa koko aineistoa ja jonka ajattelen kertovan yksilötasolla vahvasti sisäistyneestä työmarkkinakansalaisuudesta: toiminnan eri osa-alueiden kurottaminen kohti horisontissa siintävää vakituista palkkatyötä oli aineistossa toistuvasti esillä.

Yhteisöllisyys oli analyysini mukaan aihe, jonka nuoret kokivat kuuluvan oleelliseksi osaksi työelämää. Se motivoi ja tuottaa kuulumisen tunnetta. Huomionarvoista on, että kuuluminen yhteisöön esitettiin tärkeänä nimenomaan työelämän kautta, kuulumisena työyhteisöön. Työn ensisijaisuuteen elämässä viittaa myös kolmas kattoteema eli työhön liitetty taloudellinen vakaus. Työstä saa palkkaa, jolla maksaa oma elämä ja rahan nuoret kokevat nimenomaan työn kautta ansaittavaksi: aineistostani käy muun muassa ilmi, että työttömyysetuuksien riittämättömyys taloudellisesti suojattuun elämään suuntaa ajattelua kohti työmarkkinakansalaisuuden ideaa.  Aineiston nuoret esittävät oikeaksi työksi vain palkkasuhteiset ja mielellään myös vakituiset työpaikat, ja etuuksilla elämisen he kokevat osittain häpeällisenä, jopa leimaavana ja leiman saaneena asemana.

Neljäs, eli itsensä toteuttamisen kattoteema on osittain ristiriitainen aiemmin esitellyn kanssa. Itsensä toteuttamiseen liittyvässä puheessa tulee ilmi, kuinka työ ei ole vain työtä: työn tulisi nuorten mukaan olla jotakin, jolla toteuttaa sisäistä kutsumusta. Raha ja palkka eivät ole sisäiselle kutsumukselle prioriteetteja. Itsensä toteuttamisen puitteissa nuoret eivät ole kiinnostuneita siitä, miten markkinatalous toimii vaan siitä, miten yksilökohtaiset mieltymykset vaikuttavat käytännön valintoihin. Analyysini pohjalta pohdinkin, että työmarkkinakansalaisuuden ideaali itsessään näyttäytyy sangen kapeana kansalaisena olemisen tapana, ja se sivuuttaa mielekkyyden kokemuksen tärkeyden.

Työmarkkinat ja kansalaisuus murroksessa

Painottamalla työmarkkinoihin ”oikein” asennoitumista ja yksilöiden vastuuta työllistymisestään saattaa yhteiskunnan osuus unohtua. Työnteko itsessään on murroksessa niin ilmastonmuutoksen, jälkifossiiliseen aikaan siirtymisen ja eriytyneiden työmarkkinoiden myötä, eikä työmarkkinakansalaisuus aina kohtaa nykytyöelämää. Työmarkkinakansalaisuus perustuu ihanteisiin palkkatyöyhteiskunnasta ja talouskasvusta niin yksilöllisellä kuin valtiollisellakin tasolla. On selvää, että talouskasvuun keskittymällä toimet saattavat jopa lyödä yli inhimillisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden.

Julkista vastapuhettakin on kuultu, sen teemoissa on esiintynyt paitsi viikkotyöajan radikaali vähentäminen, myös riittävä universaali perustulo. Paitsi Ohjaamo-nuorten puheista ilmi tuleva omannäköisen elämän kaipuu, elämän jossa työstä saatava raha ei ole itseisarvo, myös nämä nostot julkisessa puheessa haastavat työmarkkinakansalaisuuden asemaa kansalaisuuden muotona. Ohjaamo-ohjauksen kontekstissa pohtimisen arvoista on, tähtääkö ohjaustoiminta ensisijaisesti työvoimapoliittisesti korrektiin aktiivisuuteen ja miksi näin on.

************

Blogi perustuu Annariina Kiponojan kandidaatintutkielmaan ”Asenne se oli mikä ratkas”. Työmarkkinakansalaisuuden rakentuminen aktivointitoimenpiteiden kohteena olevien nuorten puheessa. Kandidaatintutkielman löytää kokonaisuudessaan tästä

Tietoja, tutkimuksia ja tohinaa

 

Kesäkuun alussa kävin korkeakouluharjoittelija Jyrki Virran kanssa haastattelemassa kahden Ohjaamon työntekijöitä. Aiheina olivat ohjaajien näkemykset nuorten työelämän haasteista ja mahdollisuuksista sekä työelämäohjaus. Alkuun katsoimme aiheeseen johdattelevan videopätkän Tee unelmistasi totta. Tämän jälkeen kysyimme, mitä ajatuksia video herätti. Yksi Ohjaamon työntekijöistä huikkasi: Nuoret ovat ihania! Saman voisi kuulla omasta suustani heikkoina hetkinä, joita piisaa. Tiedän, että Ohjaamoissa tehdään nuorten eteen töitä hartiavoimin ja välillä vähän ylikin.

Me täällä Kohtaamossa teemme töitä sen eteen, että Ohjaamot saisivat mahdollisimman hyvän tuen omaan työhönsä. Tavoitteemme on viimekädessä sama: että nuoret saisivat oikea-aikaisesti neuvoja ja tukea isoihin ja pieniin kysymyksiin ja sen mikä heille yhteiskunnassa kuuluu - mahdollisuuden hyvään elämään ja osallisuuden yhteiskuntaan, sen resursseihin ja voimavaroihin. Itse olen Kohtaamossa vastuussa tiedontuottamisesta, kuten itse asiassa moni muukin Kohtaamossa, ja tutkimuksesta. Työni alkuvaiheissa, vuosina 20152016, tuli Ohjaamoilta joskus sellaista viestiä, että Kohtaamo kyselee jatkuvasti sitä ja tätä eikä mitään saa vastineeksi. Nyt harvemmin kuulen tätä viestiä. Pyrimme Kohtaamossa ja laajemminkin Ohjaamoja koskevissa tutkimuksissa yhdistämään tiedonkeruita, hyödyntämään kerättyä tietoa laajasti sekä tietysti jakamaan avoimesti syntynyttä tietoa.

Katse syksyyn

Näin syksyn alla on paikallaan kertoa, mitä tiedonkeruita ja -jakamisia on suunnitteilla. Seuraavan kerran nuorten valtakunnalliset palautteenkeruuviikot järjestetään ensi toukokuussa. Jos haluatte kerätä omassa Ohjaamossanne palautetta syksyn aikana, voitte halutessanne hyödyntää tätä lomaketta joko paperisena tai laittaa sen omaan webropoliinne tai vastaavaan. Nuorten palautteenkeruu tehtiin viimeksi toukokuussa ja siihen osallistui 26 Ohjaamoa ja vastasi 749 Ohjaamossa asioinutta. MDI:n tutkijat tekivät kiinnostavan palauteraportin

Kohtaamo on tuottanut nyt kolmannen ja viimeisen kerran kuntakohtaiset tilastoindikaattorit liittyen nuorten koulutukseen, työllistymiseen ja hyvinvointiin - tässä Seinäjoen diat esimerkkinä. Ne lähetetään yli 15 000 asukkaan Ohjaamo-kunnille powerpoint-dioina elokuun alussa. Niissä näkyy kunnan tilanne kyseisten tilastojen valossa verrattuna valtakunnalliseen. Sen lisäksi näiden 47 Ohjaamo-kunnan tilastot löytyvät avoimesti Kohtaamo.infosta Excel-tiedostona. Eli jos haluatte verrata eri Ohjaamo-kuntien indikaattoritietoja, niistä on mahdollista piirrellä vertailevat kaaviot itse.

Syyskuussa keräämme tiedon Ohjaamossanne työskentelevistä ammattilaisista ja saatavista palveluista viime vuosien tapaan. Tähän kyselyyn voidaan yhdistää myös muiden tutkimushankkeiden kysymyksiä kuten aiemminkin. Lokakuussa saatte vastattavaksenne Ohjaamojen itsearviointikyselyn, joka tehdään viimevuotisesta oppineena helpommaksi täyttää. Edelleen kerään tiedot nuorten siirtymistä (ja käynneistä, mikäli ette käytä Nuti-tilastoa) neljännesvuosittain eli 20.8.mennessä odotan sähköpostiini tiedot huhti-kesäkuulta ja 20.10. mennessä heinä-syyskuulta ja niin edelleen.

Tämän siirtymätiedon keruun automatisointi on tavoite, johon Kohtaamossa pitää panostaa jo syksyn aikana. Kysymyksiä on monia. Miten sen tekisi luotettavasti ja Ohjaamon palvelun moninaisuuden huomioon ottaen? Mitä kaikkea saisimme irti Ura-rekisteristä ja kuka tiedon sieltä noukkisi jatkossa? Yhtenä haasteena on se, ettemme vielä tiedä millainen tulee olemaan Ohjaamojen koordinaatiorakenne jatkossa ja millaiseen tiedonkeruuseen siinä on mahdollista panostaa. Kohtaamo jatkaa hankkeena vuoden 2020 loppuun, mutta paketoi tehtäviään jo vuoden päästä johtuen muun muassa lomista, kovin paljoa ei ehditä tehdä enää syksyllä 2020.

Monitieteinen kirja Ohjaamoista tekeillä

Ohjaamojen tutkimusrintamalla on vilkasta ja mikäs sen hienompaa - tässä esimerkiksi kiinnostava Vivi Vaissin gradu. Keväällä 2020 julkaistaan yhdessä Anne-Mari Souton kanssa toimittamani monitieteinen kirja Ohjaamoista. Siinä on edustettuina niin kasvatusfilosofiset, ohjauksen tutkimuksen, talousmaantieteen, nuorisotutkimuksen, organisaatiososiologian kuin sosiaalityönkin näkökulmat, ja Ohjaamo-toiminnan käytännöt ja teoriat.

Yksi tärkeä tehtäväni onkin ollut innostaa tutkijoita Ohjaamo-toiminnan tarkasteluun ja tehdä sitä itsekin. Entistä enemmän koen tehtäväkseni myös kasvattaa ja tukea nuoria tutkijoita eteenpäin. Omia tutkimusjulkaisuja syntyy hiljakseen muun tohinan, tiedontuotannon ja nopean raportoinnin keskellä, kuten tämä kesällä julkaistu englanninkielinen artikkeli koskien Ohjaamojen vastauksia vertaisoppimiskyselyihin.

Jatketaan edelleen hyvässä yhteistyössä!

Toivoopi Mirja Määttä

 

 

 

Miten Ohjaamon tulisi olla läsnä sosiaalisessa mediassa?

Kevään 2019 Ohjaamojen Viestintäpäivillä oli koolla Ohjaamojen viestinnästä vastaavia työntekijöitä. Seinäjoella järjestetyillä päivillä keskusteltiin muiden aiheiden ohella Ohjaamon näkymisestä sosiaalisessa mediassa ja siitä, miten somemarkkinointia voisi kehittää. Viestijöitä oli opastamassa markkinointitoimisto Siliän kouluttaja Tiia Hamro-Drotz.

Suunnitelmallista ja tavoitteellista

Mihin sitten Ohjaamo tarvitsee sosiaalisen median viestintää? Ohjaamo on taho, joka kokoaa yhteen nuorten palveluita ja sen pyrkimys on välttää virastomaisuutta ja olla helposti nuorten tavoitettavissa. Tavoitettavuuteen kuuluu oleminen siellä, missä nuoretkin ovat. Kouluttaja-Hamro-Drotzin mielestä Ohjaamon kohdeyleisön kannalta on syytä olla läsnä Instagramissa, Facebookissa, sekä halutessaan YouTubessa. Toisaalta sosiaalisen median kentällä asiat muuttuvat nopeasti, joten on hyvä myös pyrkiä seuraamaan sitä, mitkä palvelut tavoittavat nuoria kullakin hetkellä parhaiten.

Onnistunut someviestintä on seurausta pitkäjänteisestä ja tavoitteellisesta työstä. Somepalvelut, kuten Instagram ja Facebook tarjoavat välineitä viestinnän edistymisen mittaamiseen ja analysoimiseen, mutta itse palveluiden lisäksi voi käyttää myös itsenäisiä someaktiivisuuden analysoimiseen ja suunnitteluun tarkoitettuja palveluita. Näitä ovat esimerkiksi Sprout Social, Underhood, Hootsuite ja Supermetrics.

Hyvän someviestinnän tavoitteet tunnistaa kirjainyhdistelmällä SMART. Ne ovat spesifejä (specific), mitattavia (measurable), saavutettavia (attainable), relevantteja (relevant) ja aikaan sidottuja (time-bound). Ohjaamon kannalta järkeviä tavoitteita voisivat olla uudet tavoitetut nuoret, kasvanut tunnettuus, asiakaspalvelun kehittyminen ja sitouttaminen.

Ohjaamojen kokemuksia

Koulutuksen ohessa käydyssä keskustelussa esiin nostettiin havaintoja viestijöiden omista kokemuksista. Ohjaamojen someviestinnässä oli havaittu, että päivitykset, joissa näkyy kasvoja toimivat selvästi paremmin, kuin esimerkiksi pelkkä kuva julisteesta, tai muu kuva, jossa ei näy ihmisiä. Jos työntekijät eivät halua käyttää julkaisuissa omia kasvojaan, on yksi vaihtoehto käyttää apuna esimerkiksi jotain maskottia. Moni Ohjaamo vahvisti myös kokemuksen siitä, että sosiaalisen median seuraajista suuri osa on Ohjaamon yhteistyötahoja, eikä välttämättä niitä nuoria, joita viestinnällä olisi tarkoitus tavoittaa. Toisaalta seuraajat eivät ole ainoa tapa viestiä sosiaalisessa mediassa, vaan sisältöä voi saada uusien silmien nähtäville myös esimerkiksi mikrobuustaamalla postausta, eli maksamalla vaikkapa 10-15€ summa näkyvyyden lisäämiseksi.
 

Kirjoittaja: Jyrki Virta, korkeakouluharjoittelija

Ohjaamo koulutuksen ja työn marginaalissa olevan nuoren silmin

Sanna Toiviainen

Väitöstutkimuksessani Suhteisia elämänpolkuja – yksilöiden elämänhallintaa? tutkin koulutuksen ja työn marginaaliin päätyneen seitsemäntoista nuoren aikuisen elämäntarinoita ja ohjauskokemuksia. Tutkimus tuo esiin myös näiden nuorten kokemuksia Ohjaamo-toiminnan piirissä saamastaan tuesta. Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2014–2016 nuorilta, jotka tapasin keväällä 2014 pohjoiskarjalaisessa Ohjaamossa ja Avoimessa ammattiopistossa. Tutkimusaineiston tuottamisessa sekä analysoinnissa on sovellettu etnografisen tutkimuksen sekä narratiivisen tutkimuksen lähestymistapoja.

Ohjaamosta rinnalla kulkevaa tukea ja sosiaalisia kontakteja

Nuorten kokemus onnistuneesta ohjaussuhteesta rakentuu kokonaisvaltaiselle kohtaamiselle ja nuoren tarpeet edellä etenevälle prosessille. Tämä edellyttää nuorta auttavalta ammattilaiselta usein tiivistäkin rinnalla kulkemista ja kohtaamista nuoren omassa arkiympäristössä. Nuoret arvostivat Ohjaamon ohjaajien kokonaisvaltaista tukea ja valmiutta hoitaa asioita yhdessä nuoren kanssa. Nuori, jolla on elämässä monta haastetta ja kysymystä avoimena samanaikaisesti, tarvitsee intensiivistä ja kanssakulkevaa tukea. Sen vuoksi palvelujärjestelmässä on oltava resursseja toteuttaa myös jalkautuvaa ja laajassa palveluverkostossa nuoren mukana navigoivaa työtapaa. On tärkeää, että palveluverkoston paremmin tuntevalla tukihenkilöllä on jäsentynyt kuva nuoren elämänkokonaisuudesta.

Nuorten tueksi tarkoitettujen toimintojen ja palveluiden paljous hämmentää, ja osa nuorista jää palvelujen tarjoaman tuen ulkopuolelle. Monilla ei yksinkertaisesti ole käsitystä saatavilla olevista palveluista. Tukea saadakseen nuoren on usein itse aktiivisesti haettava apua, mikä on monelle haastavaa. Harva osaa tunnistaa kaikkia tuen tarpeitaan, saati ilmaista niitä saatavilla olevien palvelujen mukaisesti. Tämän lisäksi nuoren on mukauduttava eri instituutioiden toimintatapoihin, järjestelmiin, ympäristöihin ja tavoitteisiin.

Ohjaamon nuorilähtöinen kulttuuri, ammattilaisten kiinnittymättömyys tietyn instituution toimintaraameihin ja epämuodollisempi asema suhteessa eri viranomaistoimijoihin tarjoaa sinänsä hyviä lähtökohtia ohjausprosessille. Ohjaamoiden vahvuus on myös niiden mahdollisuus organisoida ja muovata toimintamalleja nuorten ja yhteisön ehdoilla. Onnistuneissa palveluprosesseissa keskeistä on, että nuorten omat intressit ja voimavarat ovat etusijalla. Tämä mahdollistuu vain nuorilähtöisessä, tilaa antavassa, rinnalla kulkevassa ja yhteisöllisessä kohtaamisessa.

Vertaissuhteet ja yhteisöllisyys voimavarana

Vaikka Ohjaamoita kehitetään tällä hetkellä palvelupisteiksi, joista nuori saa räätälöityä yksilöllistä tukea koulutukseen, työhön ja muuhun elämäntilanteeseensa, korostui sekä nuorten että ammattilaisten haastatteluissa Ohjaamon merkitys myös sosiaalisena yhteisönä. Monelle nuorelle Ohjaamo ja Avoin ammattiopisto olivat aluksi yksinkertaisesti vain paikka, johon tulla päivittäin, tavata toisia ja saada säännöllisyyttä arkeen. Vertaisiksi koettujen toisten nuorten tarinat purkivat vaivihkaa myös leimaavan toiseuden kokemuksia siitä, että elämä oli kulkenut eri tavalla kuin monien muiden ikätovereiden.

Väitöstutkimukseni valossa nuorten syrjäytymiseen liittyvässä keskustelussa ja toimenpide-ehdotuksissa tulisi kiinnittää huomiota nimenomaan syrjään jäämisen sosiaalisiin ja yhteisöllisiin ulottuvuuksiin sekä erilaisiin nuoren voimavarat huomioiviin työ- ja koulutusmuotoihin, joissa nuorilla olisi mahdollisuus edetä sopivaan tahtiin.

 

KM Sanna Toiviaisen kasvatussosiologian alaan kuuluva väitöskirja Suhteisia elämänpolkuja – yksilöiden elämänhallintaa? Koulutuksen ja työn marginaalissa olevien nuorten toimijuus ja ohjaus tarkastettiin Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjinä väitöstilaisuudessa toimivat dosentti, yliopistonlehtori Tarja Tolonen (Helsingin yliopisto) ja dosentti, yliopettaja Jaakko Helander (Hämeen ammattikorkeakoulu) ja kustoksena emeritaprofessori Marjatta Vanhalakka-Ruoho (Itä-Suomen yliopisto).

Väitöskirja on julkaistu sarjassa Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 217. Tiede. ISBN 978-952-7175-84-2. Väitöskirjaa myy https://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisut/verkkokauppa/kirjat.

 

Lisätietoja:

Sanna Toiviainen, Email: sanna.p.toiviainen@gmail.com

Havaintoja Ohjaamojen kehittämisestä

 

Erilaiset tarpeet

Alusta alkaen on ollut selvää, että Ohjaamoja perustetaan erilaisista tarpeista käsin, johon vaikuttavat mm. alueen verkostotyö, sen historia ja kulttuuri. Ohjaamoiden verkostoissa vierailevana olen havainnut, että erilaisten tarpeiden lisäksi toimijoiden motivaatiot perustaa Ohjaamo vaihtelevat suuresti. Osassa kuntia Ohjaamo halutaan perustaa siksi, että saataisiin kerran lähteneet TE-palvelut takaisin kuntaan. Toisaalla halutaan hyötyä Ohjaamon brändistä ja viestiä omasta toiminnasta oman kunnan nuorille Ohjaamo-nimen alla. Olen myös kuullut perusteluja, että Ohjaamon perustaminen kuntaan on ollut ”pakko”. Erilaisista tarpeista huolimatta on tärkeää, että Ohjaamon perusteet toiminnassa täyttyvät ja toiminta suunnataan alle 30-vuotiaille nuorille.

Ohjaamoja on suunnitelmallisesti kehitetty nyt viiden vuoden ajan. Ohjaamoja on jo lähes kaikissa suuremmissa kaupungeissa. Tällä hetkellä Ohjaamon perustamista suunnitellaan myös pienempiin kaupunkeihin ja kuntiin. Toiminnalle on olemassa perusteet ja kaikkia Ohjaamoja yhdistävät tekijät on määritelty. Suunnitelmallisen kehittämisen ohella oma kokemukseni on, että Ohjaamoja on syntynyt Suomeen kuin sieniä sateella. Tässä vaiheessa voi todeta, että aktiivinen verkostotyö on tuottanut tulosta.

Väitän, että viidessä vuodessa Ohjaamoihin liittyvä keskustelun sävy on muuttunut parempaan suuntaan. Pääsääntöisesti koetaan, että Ohjaamo on hyvä juttu. Jos et tiedä mistä aloittaa, aloita Ohjaamosta, onkin hyvä slogan toiminnan kuvauksena. Silti vastaan tulee asioita, jotka yllättävät arjessa.

Johtaminen

Ohjaamon toiminta edellyttää, että sillä on toiminnasta vastaava koordinaattori. Ajoittain olen ollut mukana verkostoissa, joissa Ohjaamolla ei ole ollut nimettyä toiminnasta vastaavaa henkilöä. Koordinaattorin tehtävänä on huolehtia Ohjaamon monialaisen työn mahdollistamisesta monin tavoin. Koordinaattorin työtehtäviin voivat kuulua esimerkiksi verkostotyön kehittäminen, toiminnan koordinointi, viestintä ja tiedon tuottaminen.  Käytännön kokemus kertoo tästäkin, että Ohjaamon koordinointi oman työn ohella on liian vaativa tehtävä.

Viestintä

Ohjaamo haastaa julkisten palvelujen työn tekemisen monella tapaa. Perinteisesti monella julkisen palvelun toimijalla työkalenteri täyttyy asiakastapaamisista ihan itsestään. Käytännössä saattaa riittää, että saapuu työpaikalle ja alkaa tehdä omaa työtään sitä sen kummemmin ajattelematta. Ohjaamossa työskentely haastaa tämän perinteisen tavan toimia. Tämän vuoksi on suotavaa, kohteliasta ja toivottavaa, että Ohjaamossa työskentelevät kertovat sekä työkavereille että nuorille omasta osaamisestaan ja työroolistaan. Ohjaamossa työntekijän työkalenteri ei välttämättä täyty itsestään, vaan omasta osaamisesta ja työpaikalla olosta on tärkeää viestiä avoimesti muille ammattilaisille ja nuorille, myös sosiaalisen median kanavia hyödyntäen. On tärkeää, että toiminnasta viestiminen on yhden viestinnästä vastuussa olevan henkilön lisäksi kaikkien Ohjaamossa työskentelevien vastuulla. 

Monialainen yhteistyö

Ohjaamon ”the” juttu on monialainen yhteistyö. Tavoitteena on, että nuori saa tarvitsemansa avun Ohjaamosta ja tarvittaessa palvelua monialaisesti.  Monialainen yhteistyö ei kuitenkaan toteudu sillä, että työntekijät siirtyvät tekemään omaa toimistotyötään Ohjaamoon.  Monialaisen yhteisen työotteen, yhteisen kielen ja tavoitteiden toteuttaminen vaatii aikaa ja paljon yhteistä keskustelua. Ohjaamon monialainen yhteistyö ei siis synny itsestään, vaan toteutuakseen se vaatii aitoa innostusta ja jatkuvaa dialogia niin omaa kuin muiden työtä kohtaan. Joissakin tapauksissa yhteistyön kannalta voi olla merkityksellistä keskustella, että millä tavoin nuori otetaan Ohjaamossa vastaan. Kannattaa tutustua ja kiinnostua, miten työkaverisi ottaa nuoren vastaan? Miten hän toimintaansa sanoittaa: kohdataanko, tuetaanko, autetaanko vai ohjataanko nuorta Ohjaamossa?

Kirjoittaja: Titta Korpilauri, projektisuunnittelija

Kaikki ohjaamot eivät ole Ohjaamoja

Kun nelisen vuotta sitten aloitin työt Kohtaamossa, oli ensimmäisiä tehtäviä miettiä mikä on Ohjaamo. Piirsimme mind mappia, luimme taustoja, kävimme keskusteluja. Jossain vaiheessa tuli tarpeen määritellä asiaa tarkemmin. Otettiin avuksi palvelumuotoilijat ja tehtiin kuvia, etsittiin yhteisiä sanoja. Ensin laadittiin perusteet Kohtaamon porukalla, sitten Kohtaamon ohjausryhmässä. Kun Ohjaamojen ohjausryhmä syntyi loppuvuodesta 2017, oli sen ensimmäisiä työtehtäviä laatia Ohjaamo-toiminnan perusteet. Vuoden 2018 alussa aloittivat ensimmäiset aluekoordinaattorit ja alettiin puhua maakunnista. Ryhdyttiin kuvaamaan alueellista Ohjaamoa ja jossain vaiheessa otettiin taas palvelumuotoilijoita avuksi. Koko neljä vuotta on kirkastettu myös viestintää eri ammattilaisten kanssa. On mietitty oikeita sanoja, sopivia kuvia. Paljon on tehty, mutta yksi kysymys on säilynyt. Mikä on Ohjaamo?

On jotenkin turhauttavaa, että saman kysymyksen äärellä pyöritään koko ajan. Se on kuin juoksuhiekkaa, josta ei pääse eteenpäin. Samalla kuitenkin kuulen usein itseni sanovan, että tätä kysymystä toivottavasti pohditaan aina. Että Ohjaamot eivät saa koskaan ajatella olevansa valmiita, vaan että toimintaa pitää koko ajan suunnata ja mallia tulee jatkuvasti kehittää. Ohjaamon ei saa ajatella olevan valmis. Se yksi kysymys siis toivottavasti on ja pysyy, mutta silti sen jatkuva läsnäolo turhauttaa. Miksi?

Ohjaamoja yhdistävät monialaisuus, helppous, nuorilähtöisyys ja jatkuva kehittäminen

Ohjaamoille on laadittu perusteet. On myös määritelty yhdistävät tekijät.

  • Helppo tulla: Ohjaamon palvelut ovat helposti saavutettavia. Ohjaamoon voi tulla päivystysaikoina tai ajanvarauksella.
  • Yksi ovi, monialainen palvelu: Ohjaamosta saa työllisyyteen, koulutukseen ja osallisuuteen liittyviä tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluita.
  • Nopeasti ja tarpeen mukaan: Ohjaamo tarjoaa nopeaa palvelua ja yhdessä sovittuja nuoren tarpeeseen kartoitettuja palvelukokonaisuuksia.
  • Nuori elämänsä asiantuntijana: Nuori on oman elämänsä asiantuntija ja rakentaa omaa tulevaisuuttaan yhdessä ammattilaisten kanssa. Ohjaamon tehtävä on auttaa nuorta eteenpäin.
  • Jatkuva kehittäminen: Uusia toimintatapoja ja palveluita kehitetään jatkuvasti nuorten ja sidosryhmien kanssa yhdessä.

Miksi sitten turhauttaa puhua jatkuvasti siitä, mikä Ohjaamo on? No siksi, että näitä perusteita ja yhdistäviä tekijöitä tulkitaan niin monin tavoin.

Alussa suunniteltiin, että Ohjaamoja tulee suurimpiin kaupunkeihin Suomessa, kaikkiaan noin 20 kappaletta. Määrä on sittemmin noussut jo yli 70. Se on tarkoittanut, että mukaan on tullut moninaisempia kuntia ja moninaisempia alueita. Variaatio toiminnan toteutuksessa on kasvanut. Toiminnan laajeneminen on ollut hieno asia ja se, että nuoret yhä laajemmin löytävät palvelut helpommin, on mahtava juttu. Samalla se herättää kysymyksiä, joihin oikein kukaan ei uskalla vastata. Kuten kuinka paljon moninaisuutta yksi konsepti sietää, jotta voidaan puhua edelleen samasta toiminnasta.

Ohjaamoja markkinoidaan monialaisina palvelupaikkoina kaikille alle 30-vuotiaille. Ne ovat paikkoja, joissa eri alojen ammattilaiset toimivat yhdessä ja joissa nuori on aina oikeassa paikassa. Paikkoja, joista voi kysyä mitä vaan. Valtaosa Ohjaamoista toimii juuri näin. Yhdellä käynnillä hoituu parhaimmillaan monta asiaa ja yhdestä paikasta saa tukea moneen kysymykseen, myös niihin, joita ei osannut edes kysyä. On kuitenkin myös paikkoja, joissa on yksi henkilö päivystämässä. On paikkoja, jotka ovat lähinnä kunnan neuvontapisteitä, joissa henkilö neuvoo kaikenikäisiä kuuluisiko asian kanssa suunnata TE-toimistoon, Kelaan vai terveyskeskukseen. Paikkoja, joissa ovessa on Ohjaamon logo.

Mikä tekee ohjaamosta Ohjaamon?

Pelkkä logo ei tee toiminnasta Ohjaamoa. Silti toisinaan tunnutaan tavoittelevan juuri sitä logoa. Se on ymmärrettävää. Perusteeksi toiminnan käynnistämiselle ei pitäisi riittää ”koska naapurikunnassakin on”. Useamman kerran olen myös kuullut, että Ohjaamo halutaan siksi, että kuntaan halutaan sieltä aiemmin karanneet TE-palvelut. Hyvin ymmärrettävää, mutta puhutaanko silloin todella Ohjaamosta ja monialaisuuden kehittämisestä?

Mikään palvelu yksin ei voi ratkaista nuorten hyvinvoinnin kysymyksiä. Toisin päin, nuorten pahoinvointi tuskin johtuu mistään yhdestä toimijasta. Yhden toimijan toiminnan muuttaminen ei siis riitä. Tarvitaan laajempaa muutosta, isompaa ajattelu- ja työtapojen reformia. Siitä Ohjaamossa on kyse. Siihen työhön tarvitaan monia eri toimijoita, myös niitä kunnasta pois karanneita, mutta syytä on tarkastella kaikkia palveluja. Pelkkä logo ovessa ei nuoria pelasta.

Näiden neljän vuoden aikana olemme saaneet vierailla lukuisissa kunnissa keskustelemassa Ohjaamoista. Usein se on johtanut toiminnan käynnistymiseen, mutta joskus se on johtanut siihen, että on yhdessä todettu, ettei tälle työlle syystä tai toisesta ole tarvetta. Syynä on voinut olla kunnan koko ja sijainti, nuorten määrä tai olemassa olevat palvelut. En pidä näitä tapauksia huonoina ratkaisuina. Haasteellisempana näen sen, että laitetaan logo oveen, mutta tehdään asiat kuten on ennenkin tehty. Nuori saattaa kuulla Ohjaamoista, niistä monialaisista paikoista, kavereiltaan tai sosiaalisen median kautta. Mitä mahtaa tapahtua, kun hän sitten astuu sisään Ohjaamon, joka onkin vain logo ovessa?

Nuorten tulevaisuussuuntautunutta ohjausta kehittämässä

Projektipäällikkö Eija Raatikainen, Motiivi-hanke, Metropolia AMK 

Kuka minä olen? Mitä minä osaan? Mihin minä pystyn? Näihin kolmeen kysymykseen perehdytään MOTIIVI -tulevaisuussuuntautuneessa ohjaajakoulutuksessa. Työskentelyssä on keskeistä ohjata nuoria hahmottamaan tulevaisuuttaan ja jatkokoulutus- ja työpolkuja. Metropolian MOTIIVI -hanke kouluttaa Helsingin työpajojen ohjaajia löytämään työpaja-arkeen uudenlaisia tulevaisuussuuntautuneita ryhmäohjauksen menetelmiä. Hankkeessa kootaan olemassa olevia nuorten tulevaisuustyöskentelyn menetelmiä sekä kehitetään ja arvioidaan uusia toimintatapoja.

Toimintaa kehitetään yhdessä nuorten sekä maahanmuuttajajärjestöjen, nuorten työpajojen ja Ohjaamojen ammattilaisten kanssa. Motiivi ryhmätoimintamalli rakentuu tiiviiseen yhteyteen Näytön Paikka -digitaalista ohjauksen välinettä. Näytön Paikkaan on myös luotu hankkeen aikana terveyteen liittyvä itsearviointiväline. Sen avulla nuoret voivat arvioida omaan terveyteensä liittyviä asioita (esim. nukkuminen, liikuntatottumukset, ravinto), ja siitä saatavaa tietoa voidaan yhteisellä päätöksellä soveltaa myös ryhmä- tai yksilöohjauksessa. Arviointi on nuorille vapaaehtoista.

Työpajat kehittämisen keskiössä

Nuorten työpajatoimintaan osallistuu vuosittain Suomessa noin 14 000 nuorta. Nuorten työpajat ovat tarkoitettu alle 29-vuotiaille nuorille, jotka tarvitsevat tukea työelämään, elämänhallintaan ja/tai koulutukseen liittyvissä asioissa. Lisäksi työpajatoiminnan tarkoituksena on edistää nuoren itsenäistymistä ja osallisuutta yhteiskuntaan. Työpajoille tullaan TE-toimiston, sosiaalitoimen kautta tai itsenäisesti. Nuoren valmennus työpajoilla tapahtuu tekemällä työtä, vaikkakin se on samalla Valtakunnalliseen työpajapedagogiikkaan perustuva oppimisympäristö. (Nuorisolaki 1285/2016 § 13.)

Työpajapedagogiikassa painottuu sosiaalinen vahvistaminen, oikea-aikainen tuki, neuvonta ja valmennus. Siinä korostuu myös kokemuksellisuus, onnistumisen kokemukset, voimaantuminen, minä-pystyvyys ja toimijuus. Työpajajakson jälkeen nuorella tulisi olla suunnitelmia tulevaisuuttaan ajatellen. Motiivi-hankkeessa aloitettu ohjaajakoulutus nojautuu edellä mainittuun kolmeen kysymykseen: ”Kuka minä olen?”, ”Mitä minä osaan?” ja ”Mihin minä pystyn?” sekä tulevaisuussuuntautuneeseen ohjaukseen.

Tulevaisuusohjauksessa yhdistetään pidemmän aikavälin tulevaisuusajattelu ja kokonaisvaltainen opinto- ja uraohjaus. Työkaluissa ja tehtävissä sovelletaan tulevaisuudentutkimuksen ja ryhmäohjauksen menetelmiä. Tulevaisuusohjaus kehittää itseymmärrystä, joka on tärkeä taito sekä työelämässä että oman tulevaisuuden suunnittelussa. Valmiiden ratkaisujen tarjoamisen sijaan tulevaisuusohjauksessa tuetaan ihmistä omannäköisen tulevaisuuden löytämisessä ja tekemisessä.

Ohjaus on vuorovaikutusta, jossa ihmiset kohdataan tietoineen, taitoineen, reaktioineen ja tunteineen. Parhaimmillaan ohjauskeskustelut vahvistavat nuoren sisäistä puhetta omien taitojen ja toimijuuden vahvistamiseksi. (Vehviläinen 2014). Ohjaus on myös huomion ja kunnioituksen antamista (Onnismaa 2011). Nuorilähtöinen ohjaus on luottamukseen perustuvaa ohjausta, jossa nuori on keskiössä (Raatikainen 2015; 2018).

MOTIIVI-ohjaajakoulutus käytännössä

Koulutus alkoi yhteiskehittämisellä joulukuussa 2017. Koulutukseen on osallistunut tähän mennessä 30 työpajaohjaajaa. Keväällä 2019 järjestetään vielä kolmas toteutus. Koulutuksen tavoitteena on vahvistaa ohjaajan tulevaisuussuuntautunutta ohjausorientaatiota, terveysosaamista, kykyä hyödyntää digitaalista ohjausta ja sen erilaisia välineitä sekä antaa välineitä ryhmämuotoiseen toiminnalliseen ohjaukseen. Koulutuksessa ohjaajat tarkastelevat ja kehittävät omaa tulevaisuussuuntautunutta ohjaustaan sekä testaavat siihen liittyviä hyväksi todettuja ohjauksen menetelmiä. Keväällä 2019 tulevaisuussuuntautunutta ohjausta rikastutetaan oppimisvaikeusteemalla, ystävyyssuhteiden merkityksellä sekä empatialla ja tunnetaidoilla. Hankkeessa tullaan tuottamaan tulevaisuussuuntautunut ohjauksen käsikirja, josta on varmasti hyötyä myös Ohjaamoissa työskenteleville.

Lähteet

Onnismaa, J.2011. Ohjaus- ja neuvontatyö. Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Gaudeaumus.

Raatikainen, E. 2015. Lujita Luottamusta. Asiakassuhteen rakentaminen sosiaali- ja terveysalalla

Raatikainen, E.2018. Nuoren identiteetin rakentaminen kohtaamisessa. Teoksessa Rautiola, T. & Ala-Nikkola, E. (toim.) Kohtaa nuori – Kompassi suuntaa hakevan nuoren kohtaamiseen. 

Raatikainen, E. 2018. Ohjaavia kysymyksiä nuoren sisäisen motivaation herättämiseksi. Teoksessa Rautiola, T. & Ala-Nikkola, E. (toim.) Kohtaa nuori – Kompassi suuntaa hakevan nuoren kohtaamiseen. 

Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Gaudeamus Helsinki University Press.

 

Olisinpa tiennyt

Alkukesästä sosiaalisessa mediassa kiersi #olisinpatiennyt-haaste. Ajatuksena oli kirjoittaa omalle nuorelle itselleen asioita, joita olisi ollut hyvä silloin tietää. Sosiaalinen media täyttyi kannustavista sanoista ja rohkaisusta. Välillä toki muisteltiin menneitä muotivillityksiä ja tyhmiä temppuja. Moni kuitenkin vaikutti sanovan nuorelle itselleen, että apua saa tarvita ja sitä saa pyytää.

Avun pyytäminen on hankalaa. Trust me, tiedän mistä puhun. #olisinpatiennyt –haasteenkin pohjalta uskallan sanoa, että kyse lienee yleisestä ilmiöstä. Mutta mistä siinä erityisesti nuorten kohdalla on kyse? Onko kyse pärjäämiskulttuurista ja siitä, että ei kehdata myöntää, että en osaa, en jaksa, en selviä? Vai voiko kyse olla siitä, että ei ehkä osata edes sanoittaa omaa avun tarvettaan? Miten voisin kysyä jotain, kun en tiedä mitä kysyä, saatika mistä sitä pitäisi kysyä? Ja miten ihmeessä voisin pyytää apua, kun en edes tiedä mikä on ongelma?

Miten me ammattilaisina voisimme välittää nuorille sen viestin, että sinun ei tarvitse tietää mikä pulmasi on? Että meidän tehtävämme on esittää kysymyksiä, kuunnella sinua ja yrittää yhdessä löytää oikeita sanoja. Olen kuullut kysyttävän voiko esimerkiksi Ohjaamoon mennä, jollei ole oikeita ongelmia. Voi, totta kai. Jeesiä voi etsiä vaikkapa uuden harrastuksen aloittamiseen tai Kelan lomakkeen puuttuvan kohdan täyttämiseen. Ei ole pieniä tai isoja, oikeita tai vääriä asioita. On vain asioita. Siihen ehkä liittyvät nuo somekampanjankin monet kannustukset avun tarvitsemisesta ja pyytämisestä. Itse ainakin olen miettinyt, että ehkä olisin jossain kohtaa päässyt helpommalla, jos olisi ollut Ohjaamoja. Turhan pitkään esimerkiksi yritin itsekseni ratkaista mikä musta tulee isona. (Nyt tosin olen oivaltanut, että se ei ehkä koskaan selviä ja että aikuiset ovat usein näiden kysymysten kanssa ihan yhtä hukassa. Se muuten oli yksi omista ajatuksistani, joita jaoin #olisinpatiennyt –hästägin alla.)

Korkein kynnys on usein jo kotona

Puhumme paljon matalan kynnyksen palveluista ja mietimme kuinka toiminnasta rakennettaisiin mahdollisimman kynnyksetöntä. Se ensimmäinen, ja ehkä myös se korkein, kynnys on kuitenkin usein omassa päässämme. Miten sitä kynnystä voisi madaltaa? Viime viikonlopun Helsingin Sanomien (2.9.2018) asunnottomuutta käsittelevässä artikkelissa 18-vuotias Roosa totesi, että ”Tärkeintä on se, että uskallat pyytää apua. Kävelet sisään ihan mihin vain toimistoon, kunhan teet niin.” Viisaita sanoja, joista myös meidän palveluja rakentavien on syytä ottaa opiksi.

Ohjaamot ovat paikkoja, joihin voi vain kävellä sisään. Paikkoja, joissa ei tarvitse tietää mihin toimistoon astuu tai keneltä työntekijältä asiaa kysyy. Sisään voi tulla asialla kuin asialla, yhtä hyvin työn kuin asunnonkin haussa. Reilussa kolmessa vuodessa Ohjaamojen määrä on noussut noin kahdestakymmenestä noin kuuteenkymmeneen. Ohjaamosta ei varmastikaan tule jokaisen nuoren lähipalvelua, mutta jo nyt näkee, että monien alueiden toimijoita Ohjaamot ovat herättäneet. Useamassa kunnassa keskustellaan muun muassa nuorten tieto- ja neuvontapalvelujen rakentamisesta tai lisäämisestä. Puhutaan monialaisesta yhteistyöstä ja ylitetään kuntarajoja ratkaisuja mietittäessä. Mietitään miten se riittäisi, että kävelee sisään ihan mihin vaan toimistoon.

Kynnykset madaltuvat yhteistyöllä

Parhaimmillaan jokaisen nuoren lähellä, tai ainakin kohtuullisesti saavutettavissa, on tarjolla tietoa, neuvontaa ja ohjausta. Miten se tehdään ja kuinka toimitaan niin, että apua uskaltaa pyytää silloinkin, kun ei aivan tiedä mitä tarvitsisi? Uskon, että siihen tarvitaan monia toimijoita. Siihen tarvitaan Ohjaamoja, tieto- ja neuvontatyötä, etsivää nuorisotyötä, järjestöjä… Siihen tarvitaan yhteistyötä ja yhdessä tekemistä. Sitä, että tunnetaan toisemme ja tiedetään mitä naapurissa tehdään. Tarvitaan vuoropuhelua ja yhteisiä kahvihetkiä, tarvitaan luottamusta. Sitten voimme myöhemmin omalle itsellemme kirjoittaa ”olisinpa tiennyt miten paljon enemmän saamme yhdessä aikaan”.

Ohjaamon johtamisen haasteet

Ohjaamojen johtaminen on mielenkiintoinen, innostava ja toisinaan turhauttava haaste. Arkea ja työtä johdetaan monilla eri nimikkeillä. Päällikkö, projektipäällikkö, koordinaattori, palvelujohtaja… Harva heistä on kuitenkaan esimies, kukaan ei ole esimies kaikille Ohjaamonsa työntekijöille. Taustalla pyörii siis aina isompi tai pienempi joukko muita johtajia. Koordinaatiota Ohjaamo kuitenkin tarvitsee, mutta mitä se tarkoittaa?

(Selvyyden vuoksi tässä kirjoituksessa käytän Ohjaamoa koordinoivasta ja toimintaa johtavasta henkilöstä nimitystä koordinaattori. Kuten alussa totesin, samaa tehtävää voi hoitaa monella muullakin nimikkeellä.)

Koordinaattori ei ole esimies, mutta käytännössä rinnastuu sellaiseksi

Ohjaamo koostuu monesta eri toimijasta ja useista eri organisaatioista. Työntekijäjoukolla voi takanaan olla iso esimiesten joukko, joiden kanssa Ohjaamon koordinaattori toimii. Monen esimiehen lisäksi tämä organisaatioiden moninaisuus tuo mukanaan erilaisia työkäytänteitä ja ohjeistuksia sekä erilaiset budjetit. Vaikka Ohjaamolla olisi selkeä yhteinen tavoite, voi haasteeksi tulla sen kanssa ristikkäiset tavoitteet työntekijöiden omien kotiorganisaatioiden taholta. Moni koordinaattori kuvaakin omaa työtään puun ja kuoren välissä olemiseksi. Toisaalta on paljon odotuksia, toiveita ja vaateita, mutta ei asemaa eikä päätösvaltaa. Jotta arjen työ olisi sujuvaa, tulee Ohjaamon koordinaattorilla olla riittävä mandaatti toimia. Mitä se mandaatti tarkoittaa ja mihin kaikkeen se oikeuttaa, se on paikallisesti sovittava. Käytännössä usein hyväksi on koettu malli, jossa koordinaattori toimii arjessa lähiesimiehenä varsinaisen esimiesvastuun ollessa omassa kotiorganisaatiossa.

Esimiehisyyden selkiytyminen vie aikaa. Pikavoittoja ei uusissa Ohjaamoissakaan kannata odottaa. Ajan lisäksi toimintaympäristön muutokset saattavat auttaa, kun yhdessä ajatellaan, että ”tämä Ohjaamo me ainakin viedään maaliin”. Aika myös selkiyttää kotiorganisaatioiden toimijoille ja johtajille mikä Ohjaamo on, eikä hyötyjen näkyväksi tuleminenkaan ole haitannut. Työntekijöiden rekrytointienkin kautta on voinut tulla helpotusta, mikäli koordinaattori on päässyt mukaan rekrytointeihin ja kun ylipäätään on siirrytty rekrytoimaan pelkän työhön nimittämisen sijaan. Näin koordinaattori on päässyt rakentamaan tiimiä, jossa jokainen tekijä täydentää porukan osaamista oikealla tavalla.

Koska työ on moninaista, ei riitä, että Ohjaamo toimii matalalla kynnyksellä. Tarvitaan myös matalan kynnyksen johtamista. Se on sitä, että koordinaattorille on helppo tulla juttelemaan ja kaikesta voidaan puhua. Se on sitä, että ei ole kissoja, joita ei voisi pöydälle nostaa. Se on joustavuutta ja sitä, että yhteistä näkemystä työstä luodaan jatkuvasti. Se on yhdessä tekemistä tiimin kanssa.

Johdon sitoutuminen on kaiken A ja O

Uuden Ohjaamon käynnistyessä on paljon puhuttu johdon sitoutumisesta. Usein se onkin ollut ratkaiseva tekijä erityisesti alkuvaiheessa. Johtajilla on tärkeä rooli toki myöhemminkin. ”Ohjaamo on tärkeä juttu, me tehdään tämä” on tärkeä viesti ylimmältä johdolta erityisesti niissä tilanteissa, joissa ratkotaan mihin kaikkeen resurssit riittävät. Pelkän ylimmän johdon sitoutuminen ei kuitenkaan riitä. Moni koordinaattori kertoo ylimmän johdon kyllä olevan sitoutunut toimintaan, mutta väliportaan olevan haastava kohta. ”Esimiehet tarvitsisivat lisää ymmärrystä työn luonteesta ja koko Ohjaamosta. Heidät pitäisi saada edes joskus koolle yhtä aikaa.”

Ohjaamojen omat ohjausryhmät (myös ilman hankerahoitusta toimivilla Ohjaamoilla) on huomattu hyväksi tavaksi toimia. Ohjausryhmään on voitu koota esimerkiksi kaikkien Ohjaamossa mukana olevien organisaatioiden johtoa. Ohjausryhmien sijaan ja / tai rinnalla voi olla hyvä pitää omia esimiespalavereja, joissa kaikki Ohjaamossa työskentelevien esimiehet tapaavat säännöllisesti. Muutoinkin jatkuva tiedottaminen puolin ja toisin on tärkeää. Myös erilaiset kumppanuussopimukset ovat tulossa monissa Ohjaamoissa. Käytännön kokemusta näistä on vielä vähän, mutta se lisääntyy koko ajan.

Monialaisuus on suurin rikkaus ja suurin haaste

Monialaisessa työyhteisössä, niin kuin missä tahansa työyhteisössä, pienetkin asiat ovat joskus suuria. Kuka maksaa kahvin? Entä saako kahvia juoda milloin tahansa? Isompiakin kysymyksiä löytyy. Millainen työaika on ja miten sen kanssa toimitaan? Entä tietosuojakäytänteet? Erilaisissa organisaatioissa on erilaiset käytänteet ja näiden yhteen sovittaminen on toisinaan vaikeaa. Vaikkapa juuri kahvin keittämisestä voi tulla riitaa - tuttua varmasti monelta muultakin työpaikalta. Toiset asiat on helpompi ratkoa kuin toiset. Kahvin maksamiseen liittyvät kysymykset voivat ratketa sillä, että yksi organisaatio maksaa kahvit, toinen maidot koko työyhteisölle. Työaikaan liittyvät käytännöt sen sijaan ovat hankalampia. Samoin on esimerkiksi etätyön laita. Kuka Ohjaamossa voi tehdä etätöitä ja minkä verran tai voiko Ohjaamon työtä ylipäätään tehdä etänä?

Ohjaamoissa eri asiantuntijat tekevät omaa työtään, mutta se tuskin missään on samanlaista työtä kuin mitä työskentely omassa kotiorganisaatiossa olisi. Puhutaan ohjaamolaisuudesta ja ohjaamomaisesta työotteesta. Mistä näissä on kyse? Mitä ohjaamomainen työote meidän Ohjaamossamme tarkoittaa? Tämän miettiminen ja kirkastaminen vaatii yhdessä kehittämistä. Apuna työssä ovat olleet muun muassa Tessu-hankkeen valmentajat.

Ohjaamoissa osa-aikaisesti työskentelevät tai vain silloin tällöin päivystämässä piipahtavat tekijät ovat omalla tavallaan haastava joukko. Miten yhteisöllisyyttä rakennetaan arjessa? Ohjaamoissa työskentelevillä fokus on nuorissa, niin kuin pitääkin. Joskus tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että fokus ei ole oman työn tai työyhteisön kehittämisessä. Ohjaamot eivät vain kehitä nuorten palveluja, vaan myös uudistavat työtapoja ja luovat uudenlaista yhteistyötä. Aikaa pitäisi muistaa resursoida kehittämistyöhön, ei vain asiakastyöhön. On myös Ohjaamoja, joissa ei ole yhtään ainutta kokopäiväistä ohjaamolaista. Koordinaation näkökulmasta tämä haastaa työtä, kun osa-aikaisilla ohjaamolaisilla ei välttämättä ole ketään, kenen kanssa keskustella. Ohjaamotyö tarvitsee ja ansaitsee koordinaattorinsa.

Virkistysryhmä on työryhmistä tärkein

Missä tahansa työyhteisössä, mutta erityisesti monialaisessa yhteisössä, yhteisöllisyyden ja yhteishengen rakentaminen on tärkeää. Me-hengen luominen ja se, että jokainen työntekijä on ylpeä omasta työpaikastaan, ovat yhteistyön näkökulmasta keskeisiä asioita. Yhdessä toimiminen ja nuorten monialaisesti tukeminen edellyttävät toisten tuntemista. Tunteminen taas syntyy yhdessä vietetystä ajasta ja yhdessä tekemisestä. Usein helpottaa jos Ohjaamossa ajatellaan työntekijöiden olevan ensisijaisesti ohjaamolaisia ja vasta toissijaisesti oman taustaorganisaationsa edustajia.

Jollei Ohjaamoon ole vielä koottu oma virkistysryhmää, kannattaa sellainen koota ensitilassa. Yhteiset virkistyspäivät ja pienet jutut arjessa ovat tärkeitä. Töissä pitää olla hauskaa. Muistakaa myös pysähtyä säännöllisesti ja kiinnittää huomiota siihen, mitä kaikkea olette yhdessä saaneet aikaan.

Valtakunnallinen verkosto työn tukena

Koordinaattorin tehtävä on moninainen, monialainen, monimuotoinen ja monitasoinen. Siinä saa olla moneksi. Koordinaattori tekee Ohjaamossa kaikkea, minkä takia itsensä johtaminen on työn avaintaitoja. Oman tehtävän hahmottaminen ja suhteen määrittäminen toisiin toimijoihin helpottavat. Verkostoituminen toisten kanssa auttaa. Yksin ei tarvitse pestistä suoriutua. Apuna ja tukena työssä toimii valtakunnallinen Ohjaamojen verkosto. Kollegoilta saa vinkkejä miten toimia, mutta myös ideoita ja ymmärtävän kaverin, jonka kanssa voi tuskailla asioiden laitaa. Ohjaamojen päällikköpäivät, joita järjestetään kolme, neljä kertaa vuodessa, ovat olleet tässä tärkeässä roolissa. Tutuille tyypeille eri puolella Suomea on helppo soittaa tai laittaa viestiä.

Koottuja viisauksia

  • Monialaisuus ja sen myötä moniesimiehisyys haastavat. Aika, jatkuva yhteydenpito ja ylimmän johdon sitoutuminen toimintaan auttavat.
  • Ohjaamoissa on paljon tietoa ja taitoa. Sitä voi jakaa esimerkiksi niin, että kerran kuussa joku Ohjaamossa työskentelevä kertoo oman osaamisalansa asioista toisille.
  • Ohjaamossa työskentely lisää ainakin koordinaattorin luovuttaa. Monena saa olla, taatusti törmää erikoisiin kysymyksiin ja innovatiivinen pitää olla resursseja etsiessään.
  • Resurssia ei välttämättä ole ohjattu toimintaan tai esimerkiksi laitteisiin. ”Jos kerjäämisestä olisi maisterintutkinto, olisin jo tohtori” sanoi eräskin Ohjaamon koordinaattori.
  • Kiittäminen, kehuminen ja kannustaminen. Hyvän huomaaminen.
  • Tessu-hanke tarjoaa apua monialaisen työn ja työyhteisön kehittämisessä.
  • Koordinaattorina saa olla monena. Valtakunnallinen vertaistuki helpottaa.

Kesäkuussa Jyväskylässä koolla olleet Ohjaamojen päälliköt ja koordinaattorit pohtivat yhdessä Ohjaamojen johtamista. Kokemukset, opit ja sitaatit on poimittu näistä keskusteluista.

Osallisuuden ja yhdenvertaisuuden tukeminen monikulttuurisessa ohjauksessa

OSMO – Monikulttuurista osaamista Ohjaamoihin -projekti järjesti Aikuiskasvatuksen tutkimuspäivillä Joensuussa 16.2.2018 symposiumin, jonka aiheena oli Osallisuuden ja yhdenvertaisuuden tukeminen monikulttuurisen ohjauksen avulla. Symposiumissa keskusteltiin monikulttuurisen ohjauksen mahdollisuuksista ja erityispiirteistä. Keskusteluun virittäydyttiin kuulemalla OSMO-projektin Ohjaamojen työntekijöiltä kokoamista monikulttuurisen ohjauksen osaamistarpeista. Tässä kirjoituksessa kokoamme yhteen symposiumkeskustelun antia.

Kulttuurierojen käsitteleminen monikulttuurisessa ohjauksessa

Monikulttuurisuutta käsittelevistä koulutuksista odotetaan usein nopeita reseptejä siihen, miten toimia eri maahanmuuttajaryhmien kanssa. Olisi mukava saada koulutuksesta mukaan nippu ohjeita, joiden kanssa voisi lähteä kohtaamaan eri kulttuuritaustoista tulevia ihmisiä. Kulttuurien välisen kohtaamisen tueksi onkin aikojen kuluessa tehty erilaisia malleja, jotka jäsentävät kulttuureja erilaisiin kokonaisuuksiin. Esimerkkinä malleista toimii vaikkapa yhteisöllisen ja yksilöllisen kulttuurin erojen tarkastelu. Sinällään mallit tarjoavatkin tietoa yleisistä eroista kulttuurien välillä. Ne eivät kuitenkaan huomioi ihmisten yksilöllistä elämänhistoriaa ja sen vaikusta maailmankuvaan. Kulttuuri- ja kielitaustan erottaminen muusta henkilökohtaisesta taustasta ei ole helppoa tai mielekästäkään. Yleistävät mallit voivat olla jopa vaarallisia kategorisoidessaan ihmiset tietynlaisiksi ja korostaessaan yksilöiden näkemistä stereotyyppisesti. Ohjauksen vaarana on jäädä jumiin vanhakantaisiin käsityksiin siitä, että ihmiset ovat luokiteltavissa ulkoa käsin erilaisiin yksilön toimintaa ja ajattelua ohjaaviin ryhmiin.

Yksilöllisen elämäntarinan huomioiminen ja dialogia rakentavat metataidot

Eri kulttuurien ja uskontojen edustajien väliseen kohtaamiseen tarvitaan yksittäisten kikkojen sijaan metataitoja, jotka perustuvat dialogiin ja haluun tutustua toiseen sellaisena kuin hän on, kuunnella hänen kokemuksiaan ja elämänhistoriaansa, jotka ovat muovanneet hänestä sellaisen ihmisen kuin hän on.

Monikulttuurisen ohjauksen toimijat ovat myös oman kulttuurinsa kasvatteja ja tulkitsevat maailmaa tästä viitekehyksestään enemmän tai vähemmän tiedostaen. Lisäksi metataitojen kehittämiseen kuuluu ohjaajan tietoisuus oman kulttuurinsa vaikutuksesta kohtaamistilanteessa. Se, miten ohjaaja tulkitsee toisesta kulttuurista tulevan ajatuksia ja käyttäytymistä, on sidoksissa hänen omaan kulttuuriinsa ja kokemuksiinsa. Virhetulkintojen mahdollisuus on olemassa. Omia virhetulkintoja voi vähentää kysymällä toisesta kulttuuritaustasta tulevalta, mitä hän tarkoittaa. Ohjaajan tehtäväksi jää ymmärtää tehdä tuo kysymys.

Osallisuus rakentuu dialogissa – tilaa epävarmuudelle ja ohjaukseen tulevan asiantuntijuudelle

Ohjaustilanteessa neuvojen antaminen voi tuntua houkuttavan helpolta vaihtoehdolta. Se kuitenkin jättää ohjattavan passiivisen asiakkaan asemaan eikä aktivoi ihmistä itseään. Neuvojen antamisen sijaan tulisi pyrkiä yhteiseen dialogiin, jossa rohkaistaan ohjaukseen tullutta löytämään itse. Tämä ei tarkoita ihmisen heitteille jättöä, vaan yhdessä opettelua. Suomalaiset toimintatavat- ja järjestelmät sekä ohjaustilanteen toimintatavat voivat olla vieraita ohjaukseen tulevalle. Vuorovaikutuksen syntyminen edellyttääkin avointa mieltä ja pyrkimystä yhteiseen ymmärrykseen käsillä olevasta tilanteesta.

Dialogiseen kohtaamiseen ja monikulttuurisen ohjauksen metataitoihin kuuluu epävarmuuden sietäminen: tieto syntyy pikkuhiljaa vuorovaikutuksessa. Kohtaamiseen ei voi mennä omien ennakkokäsitysten kanssa tai jos meneekin, on oltava valmis romuttamaan ne. Asiantuntijakulttuuriin kuuluu harha, että meidän tulisi osata ratkaista kaikki kysymykset ja tehtävät. Monikulttuurisen ohjauksen metataidot eivät tue tällaista asiantuntijuutta, vaan uskallusta heittäytymiseen. Ja loppujen lopuksi asiantuntijahan on juuri se kohtaamamme toisesta kulttuurista tuleva. Vuorovaikutukseen antautuminen auttaa löytämään samanlaisuutta oletetun erilaisuuden keskellä ja rakentamaan yhteistyötä sen keinoin eteenpäin.

Kulttuuristaminen ja turvapaikanhakijoiden epävarma tilanne monikulttuurisen ohjauksen haasteina

Vaarana on, että myös toisesta kulttuurista tuleva henkilö oppii kulttuuristamispuheen ja alkaa luokitella asioita omaan kulttuuriin kuuluviksi ja ei-kuuluviksi. Tällä varjolla on mahdollista esimerkiksi kieltäytyä jostakin, joka ei kuulu heidän kulttuuriinsa. Työntekijä voi kulttuuristaa toisesta kulttuurista tulevan hankalaksi, vaikka kysymys voi olla vain siitä, ettei yhteistä ymmärrystä ole päässyt syntymään.

Turvapaikanhakijoiden tilanne on muita maahanmuuttajia monisyisempi. Pitkä vastaanottokeskusasuminen laitostaa ja muutaman vuoden kuluessa motivoituneesta uuden oppijasta voi tulla hankalasti integroituva uussuomalainen. Turvapaikkapolitiikka yrittää vähentää Suomeen tulemisen vetotekijöitä, mutta tekee samalla karhunpalveluksen kotoutumiselle.

Symposiumissa peräänkuulutettiin moninaisuuden laajempaa hyödyntämistä yhteiskunnassa. Sille nähtiin globaalissa maailmassa paljon tarvetta, kun erilaisista taustoista tulevat ihmiset kehittävät yhdessä yhteiskunnallisia käytäntöjä ja niiden taustalla olevaa arvopohjaa.

 

Kirjoittajat: Ulla Siirto, lehtori, VTT ja Tiina Ikonen, kuraattori, TT, Diakonia-ammattikorkeakoulu

Liiviä tehtiin, mutta takki saatiin

Sadussa hiiri ryhtyi tekemään kissalle takkia, josta tulikin liivi, josta tulivat kintaat. Ohjaamot muistuttavat tätä vanhaa satua käänteisessä järjestyksessä. Kintaita tehtiin, mutta liivi tuli ja nyt piirretään jo kaavoja takille.

Ohjaamojen alkuvaiheessa vuonna 2015 ja vielä vuoden 2016 alkupuoliskollakin toimintaa oltiin rakentamassa suurimpiin kaupunkeihin Suomessa. Tuolloin arvioitiin Ohjaamojen määräksi valtakunnallisesti 15–20 kappaletta. Ajatus Ohjaamoista lähti kuitenkin laajenemaan ja toimintaan tuli mukaan monen kokoisia kuntia. Moninaisuus ja se perusajatus, että kukin alue tuntee omat tarpeensa parhaiten, haastoivat kehittämistyötä. Samalla mukaan tuli koko ajan pienempiä ja maaseutumaisempia kuntia, ja pian huomattiin, ettei enää voi puhua toiminnasta, jota rakennetaan suurimpiin kaupunkeihin. Jossain vaiheessa heitettiin jopa ilmoille ajatus Ohjaamosta joka kuntaan. Alettiin puhua valtakunnallisesta toiminnasta.

Henkilökohtaisesti en ole vielä ymmärtänyt miksi joka kunnassa pitäisi olla Ohjaamo. Suomessa on useita kuntia ja alueita, joissa Ohjaamon logo kunnan rakennuksen seinässä ei tuo lisäarvoa. Pienissä kunnissa monialainen yhdessä tekeminen saattaa toimia jo tai toimijoita saattaa yksinkertaisesti olla vain muutamia. Olen myös miettinyt nähdäänkö Ohjaamo joissain kunnissa palvelujen palauttajana. Sankarina, joka tuo kuntaan sieltä vuosia sitten karanneet palvelut takaisin. Sellaista sankarin viittaa Ohjaamojen harteille ei mielestäni pidä sovittaa.

Viimeisen vuoden aikana on alettu puhua maakunnallisista Ohjaamoista. Maakunnallisuus on nähdäkseni ainakin osittain tullut ”Ohjaamo joka kuntaan” -ajatuksen tilalle. Miten se käytännössä tehdään, siitä tuskin vielä on montaakaan ajatusta olemassa. Meillä on maakuntia, joissa toimii tällä hetkellä yksi tai kaksi Ohjaamoa. Toivotaanko näiden palvelevan koko maakuntaa? Jos kyllä, niin mikä motivoi kuntien pitkälti ylläpitämiä Ohjaamoja toimimaan laajemman kuin oman kunnan alueen hyväksi?

Minulla on ajatus, jota haluan testata.

Kutsutaan sitä vaikka satelliitti-Ohjaamoksi tai Ohjaamo-pisteeksi.

Työpajatoiminta Suomessa kattaa maantieteellisesti lähes koko Suomen. Samoin nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden verkosto on laaja. Hyödynnetään näitä verkostoja ja rakennetaan maakunnallinen Ohjaamo niiden varaan. Mitä se käytännössä tarkoittaisi? Ensinnäkin malli vaatii toimiakseen Ohjaamon. Sellaisen perinteisen, fyysisen paikan, jossa eri alojen ammattilaiset tekevät yhdessä töitä. Paikan, jossa toimii niin kunnan, valtion, kolmannen sektorin kuin yksityisen sektorinkin toimijoita, tulevaisuudessa maakuntien toimijat lisänä. Tämä paikka, Ohjaamo tai useassa maakunnassa Ohjaamot, muodostavat toiminnan ytimen. Alueen pienempiin kuntiin voisi rakentaa satelliitti-Ohjaamoja tai Ohjaamo-pisteitä. Useassa kunnassa luonteva paikka voisi olla nuorten työpaja. Satelliitissa tai pisteellä olisi tarjolla aina tietoa ja neuvontaa (eli sitä nuorten tieto- ja neuvontatyötä, jota jo ansiokkaasti monessa kunnassa tehdään), henkilö tavoitettavissa (eli työpajan valmentaja tai esimerkiksi etsivän nuorisotyön tekijä), tietokone ja yhteys koto-Ohjaamoon. Ohjaamon monialaista palvelua saisi etäyhteydellä ja tarvittaessa Ohjaamon työntekijä tai työntekijät voisivat jalkautua sinne satelliittiin tai pisteelle. Jollain työntekijällä voisi olla jopa säännöllinen päivystysaika. Miltä kuulostaa?

Tiedän, että moni on visioinut täysipainotteista Ohjaamo-palvelua jokaiseen kuntaan.

On mielestäni epärealistista katsoa isojen kaupunkien Ohjaamoja ja toivoa, että pienessä kunnassa syntyisi yhtä laaja-alainen ja monimuotoinen palvelu. Onko se reilua niitä pienemmissä kunnissa asuvia nuoria kohtaan, se onkin sitten kokonaan toinen kysymys. Palvelujen yhdenvertaisuutta eivät Ohjaamot takaa, mutta parhaimmillaan ne voivat lisätä mahdollisuuksia.

Ohjaamot yksin eivät pelasta maailmaa (ei soviteta vieläkään sitä sankarin viittaa), eivätkä edes kaikkia Suomen nuoria. Ohjaamot ovat yksi tapa ja yksi malli, jolla nuorten palveluja voidaan kehittää. Ja kehitettävää meillä kyllä on. Ohjaamot voivat olla osa ratkaisua, vieläpä hyvin toimiva sellainen. Se, että kintaista syntyi liivi, josta nyt tehdäänkin takkia, ei ehkä ole ollenkaan huono asia.

”Tää timantti on hiottu”

Otsikko on otettu erään nuoren palautteesta Ohjaamolle. Viime vuosi oli Ohjaamojen kehittämisen kannalta menestyksekäs. Toiminta haluttiin vakinaistaa, nuorten palaute oli kiitettävää ja uusia Ohjaamoja syntyi lisää. Tässä vaiheessa voisi oikeastaan lopettaa kirjoittamisen, isot tavoitteet Ohjaamojen suhteen on saavutettu. Ohjaamojen ympärillä tapahtuu kuitenkin paljon koko ajan. Vielä on monta asiaa ratkaistavana ja työtä riittää niin tälle vuodelle kuin sitä seuraavillekin. Tänä vuonna pitäisi osata napata kiinni niistä tärkeimmistä asioista. Ainakin seuraavat kolme asiaa ovat ohjaamoheimolle tärkeitä vuonna 2018.

Nuorten tavoittaminen

Ohjaamojen ensimmäinen ja tärkein tehtävä on nuorten tavoittaminen. Miten se tehdään, se onkin hankalampi juttu. Markkinoinnin tulee olla jatkuvaa ja keinot moninaiset. Eikä riitä, että nuoret tavoitetaan. Tavoittamisen jälkeen on vakuutettava, että Ohjaamo on paikka, josta saa jeesiä asiaan kuin asiaan. Nuorten kuulemisen ja toiminnan suunnitteluun mukaan ottamisen on oltava jatkuvaa. Nuorilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa Ohjaamon toimintaan. Ohjaamot ovat onnistuneet vakuuttamaan toiminnallaan nuoret ja siitä ne ovat saaneet toistuvasti hyvää palautetta. Erään nuoren palaute viime syksyn palautekyselyssä oli: ”Minun mielestä homma toimii. Saa purkaa omia tunteita ja ohjaamolla on hyvät kikka vitoset eri tilanteisiin”. Jotta näin olisi jatkossakin, tulee nuorten pysyä toiminnan keskiössä.

Ohjaamojen uudet työntekijät

Alkuvuodesta 2018 Ohjaamoissa aloittaa joukko uusia työntekijöitä. Uusia työntekijöitä uusilla tehtävänkuvilla on tulossa kaikkiaan noin 90 henkeä ja uusia Ohjaamojakin avataan parilla kymmenellä paikkakunnalla. Uudet ihmiset tulee perehdyttää Ohjaamojen toimintaan ja toiminta-ajatukseen. Uusien henkilöiden mukana tulee aina uusia ajatuksia ja ideoita, ne ovat toiminnalle rikkaus, joka toivottavasti osataan hyödyntää. Samalla he haastavat toimintaa monella tapaa. On tärkeää huolehtia Ohjaamojen monialaisuudesta jatkossakin. Tähän liittyy olennaisesti myös jo aiemmin mainittu nuorikeskeisyys.

Nuorten palautteista poimin pari vinkkiä uusille työntekijöille tulevaan tehtävään: "Ohjaamo voisi ilmoittaa itsestään enemmän eri tavalla paikkoihin, joissa on koulutusta tai ammattia hakevia nuoria.” ”Enemmän tietoa nuorille mahtavista avuista, joita täältä saa!” Jälleen palaamme nuorten tavoittamiseen.

Uusi ohjausryhmä ohjaa toimintaa

Kolmas tärkeä asia on Ohjaamojen ohjausryhmä. Ohjaamot ovat osoittaneet tarpeellisuutensa nuorten palvelujen monialaisina palvelupisteinä. Ohjaamoja on kehitetty paikallisista tarpeista käsin ja tämän vuoksi tiukkaa määrittelyä siitä mitä Ohjaamo on ja mitä se ei ole, on tietoisesti haluttu välttää. Vuonna 2018 Ohjaamojen ohjausryhmä kokoontuu usein. Ohjausryhmä on varmasti yksi tärkeimpiä Ohjaamojen toimintaa ohjaavia ryhmiä ensi keväänä. Se on ryhmä, joka voi halutessaan ottaa kantaa siihen mitä Ohjaamo on ja mitä se ei ole. Halutessaan se voi linjata Ohjaamojen toimintaa paljonkin. Mielenkiinnolla odotan millaisen roolin ohjausryhmä ottaa ja millaisia kannanottoja se tekee.

Onneksi suunnassa ei ole paljon petrattavaa ainakaan erään nuoren palautteeseen peilaten: ”OHJAAMOJA LISÄÄ KAIKKIALLE SUOMEEN, olen erittäin tyytyväinen tähän paikkaan: saa tulla ison tai pienenkin asian kanssa ja vaikka ilman ajanvarausta kävellä suoraan ovesta ja AINA on joku kynnelle kykenemään auttamaan! Minulle Ohjaamosta on ollut iso apu!”

Tärkeitä asioita on toki enemmänkin kuin nämä mainitsemani kolme. Haasteita tulee tänäkin vuonna, mutta ne ratkomme yhdessä yksi kerrallaan. Toivottavasti osaamme iloita myös onnistumisista yhdessä!
 

Onnea alkavaan vuoteen jokaiselle!

Kirjoittaja:
Titta Korpilauri, projektisuunnittelija, Kohtaamo

Ohjaamot sillanrakentajina

Ohjaamoista on puhuttu siltapalveluna. Olen miettinyt mitä se tarkoittaa ja tullut siihen tulokseen, ettei ole olemassa vain yhtä siltaa, vaan monia siltoja.

Maakunta- ja soteuudistusten pyörteissä Ohjaamon rooliksi on tarjottu toimimista siltapalveluna. Palveluna, joka luo siltaa kuntien ja maakuntien välille. Ohjaamo kokoaa laaja-alaisesti toimijoita yhteen. Ohjaamoissa toimii tulevaisuudessa sekä valtion, maakunnan että kunnan toimijoita yhdessä. Se toimii eräänlaisena alustana ja välittäjänä eri hallinnon tasojen välillä. Ohjaamo luo myös siltaa julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välille. Verkostot ovat laajat ja sekä yritysten että järjestöjen läsnäolo Ohjaamoissa on luontevaa. Toki vielä on kehitettävää, mutta tavoite on selkeä ja avaukset yhteistyölle hyviä.

Siltoja ei rakennu vain hallinnon tasojen tai organisaatioiden välille, sillä Ohjaamo luo siltaa myös nuorten suuntaan. Se voi olla silta virastosta ostarin nurkalle tai terveyskeskuksesta nuorisotilalle. Mitä vaan, jolla nuori saa tarvitsemansa tiedon ja ohjauksen helposti ja ymmärrettävästi. Toisaalta silta voidaan nähdä yhteiskunnan keskuksen ja sen reunojen välillä. Ohjaamot tarjoavat jeesiä laajalla skaalalla. Olipa nuorella kysyttävää työn hausta tai opiskelusta tai esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalveluista, on Ohjaamo aina oikea paikka. Ohjaamot tuovat palveluja, niissä työskenteleviä ammattilaisia ja nuoria yhteen. Uskallan väittää, että tämän ansiosta Ohjaamo on työntekijöilleen todellinen näköalapaikka yhteiskuntaan.

Silta voi tarkoittaa myös konkreettista siltaa. Ei insinöörien rakentamaa rakennelmaa, vaan palvelujen tulemista lähelle. Hyvä esimerkki tästä on eri toimijoiden jalkautuminen Ohjaamoihin ja niiden kautta vaikkapa kauppakeskuksiin. Lyhytkin välimatka voi joskus olla liian pitkä ja palvelujen jalkautuminen lähemmäksi nuoria voi olla ratkaisevan tärkeää oikean tuen löytymisessä.

Toivon, että Ohjaamot rakentavat siltoja myös pysyvien organisaatioiden ja muuttuvien ympäristöjen välille. Ohjaamot ovat toimineet vasta niin vähän aikaa, etten vielä uskalla sanoa onko näitä siltoja jo olemassa, mutta uskon, että niiden rakentaminen on välttämätöntä. Ohjaamoilla tulee olla kyky uudistua. Toiminnan on jatkuvasti haettava suuntaa ja Ohjaamoissa on oltava hereillä muutoksista. Ohjaamot ovat muutoksen kärjessä luomassa uusia toimintatapoja. Se on vaativa, mutta tärkeä tehtävä.

Niin. Ohjaamot ovat siltapalveluja sanan varsinaisessa merkityksessä.

-----

Kirjoitus on julkaistu alunperin Kuntamarkkinoiden blogissa 13.9.2017.

Ohjaamo kannattaa perustaa kumppanuuteen

Kohtaamon projektisuunnittelija Tuija Kautto päätti taannoin Ohjaamobloginsa kysymykseen, rakennammeko Ohjaamoista jotakin enemmän kuin mikään aikaisempi palvelu on ollut. Tähän on helppo vastata, että rakennamme. Ja kun rakennamme, on Ohjaamoilla lupaava tulevaisuus.

Ohjaamoajattelu ja -toiminta kannattaa perustaa kumppanuuteen ja sopimuksellisuuteen varsinkin nyt, kun palvelurakenteet ovat muuttumassa ja niiden uusi kokonaisuus kehkeytyy vasta vuosien työn ja kokemusten kautta. Samalla on hyvä vaikuttaa käsittelyssä oleviin ja käsittelyyn tuleviin lakeihin niin, että niissä monialaisen palvelun koordinointi säädettäisiin esimerkiksi maakunnan tehtäväksi.

Kumppanuus on enemmän kuin yhteistyötä. Yhteistyö on käsitteenä yleisempi, vähemmän yhteisesti hahmotettuihin tavoitteisiin pohjautuva ja ajalliselta kestoltaan satunnaisempi. Verkosto nähdään yhteistyötä tarkemmin määritellyksi, luottamukseen, vastavuoroisuuteen ja monitoimijaisuuteen perustuvaksi yhteistoiminnaksi. Verkostoajattelu on näin läheistä sukua kumppanuusajattelulle.

Kumppanuuteen kuuluu yhteinen päätöksenteko 

Kumppanuudessa toimintaa koordinoidaan mukana olijoille yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Eri toimijoiden resurssit täydentävät toisiaan. Voi myös sanoa, että resurssit täydentyvät toisistaan, mikä tarkoittaa esimerkiksi yhdessä kehittämisen, tekemisen ja oppimisen kautta syntyvää uutta osaamista ja lisäarvoa. Kumppanuudessa vuorovaikutus on luottamukseen perustuvaa, vastavuoroista ja tasavertaista.

Kumppanuuteen liittyy jaettu vastuu tuloksista ja vaikutuksista sekä yhteinen päätöksenteko. Kaikkien toimijoiden sitoutuminen on peruslähtökohta. Kumppanuuteen pohjautuvaa toimintaa ja ajattelua ei omista kukaan yksin, se omistetaan yhdessä. Kumppanuus tehdään usein näkyväksi ja sitä vahvistetaan sopimuksella. Kumppanuus vaatii kehittyäkseen aikaa ja hyvin huolletun prosessin.

Pelkkä yhteinen katto ei riitä

Ohjaamoiden toiminnassa ja palveluissa ehkäpä tärkeintä on se, että eri toimijoiden osaamista kyetään yhdistämään nuorten kohtaamisessa, palvelutarpeiden tunnistamisessa sekä palveluprosesseissa ja toiminnoissa. Saman katon alla erillään toimiminen ei tuota monialaisuutta. Tarvitaan yhteisiä prosesseja, prosesseja, joihin nuori helposti löytää ja joissa nuori itse on päätoimija.

Tarvitaan monialaista huolella tehtyjä palvelutarpeen arviointeja. Ja tarvitaan tarpeen mukaisia palveluprosesseja vaihdellen itsepalvelusta pitkiin, monia haasteita ratkoviin monialaisiin ja kärsivällisiin palvelukokonaisuuksiin. Tarvitaan kasvokkain palvelua ja verkkopalvelua sekä näiden saumatonta integraatiota. Yhdessä tekeminen, asiakkaalta, toisilta ja yhdessä oppiminen sekä kokeilevuus ovat suositeltavia. 

Kaikkeen toimintaan liittyvä arvioiva ja kehittävä ote on hyvä saada osaksi arkipäivää. Yksittäisten työntekijöiden, työparien, tiimien ja koko ohjaamoyhteisön työnohjaus on keskeinen väline jatkuvassa kehittämistyössä.

Jotta edellä kuvattuun edetään, tarvitaan elävää ja pitkäjänteistä yhteiskehittämistä, jossa nuorten ja kaikkien toimijoiden ideat, innovaatiot ja into pääsevät ääneen ja soimaan.

Ari-Pekka Leminen

Erityisasiantuntija

Työ- ja elinkeinoministeriö  

 

 

 

Uusilla videoteillä oppimassa

Minä ja numerot, tuttua ja turvallista työkenttää. Kohtaamon ja Ohjaamoiden uusi avara maailma on tuonut mukavasti vaihtelua rutiineihin. Olen oppinut paljon uutta, mutta olisiko aika tuoreuttaa ajatuksia ja kokeilla itse jotain?

Eteeni avautui mahdollisuus lähteä suorittamaan tuotekehittäjän erikoisammattitutkintoa. Osana opintoja on mittava määrä käsitteitä selvitettävänä tuotekehitysprosessiin liittyen. Googlailin aikani tuota viidakkoa ja tietoa on kyllä tarjolla huimat määrät, mutta asioiden sisäistäminen ei ole ihan helppoa. Ja että vielä muistaisi lukemansa parin päivän päästä. Sitten eteeni tuli uutuustutkimus ja päätin siirtyä YouTuben puolelle. Hämmästyin, että tuolla asiasanalla ei saanut irti juuri mitään. Eikös nykyaikana kaikki katsota YouTubesta.

Sitten huippuidea! Meillähän Keski-Suomen ELYssä toimii Jouni Hynynen, Team Finland –koordinaattori, joka on toiminut keksintöasiamiehenä ja tuntee kentän kuin omat taskunsa. Voisiko oppia haastattelemalla alan huippuasiantuntijaa, videoimalla homman ja julkaisemalla YouTubeen? Samalla saadaan tietoa monelle muullekin sitä kaipaavalle. Sitten toimeksi, pikainen neuvottelu Jounin kanssa, joka on tuttu työkaveri jo monen vuoden takaa. Onneksi hän innostui mukaan välittömästi. Homma hieman laajeni kun kävimme keskustelua aiheesta. Kun tarjolla on vuosien kokemus ja vieläpä rahoitus asiaan liittyen, niin päätimme tehdä kokonaisen juttusarjan.

Sitten alkoi epäily, että jos homma ei onnistukaan. En ole videoinut, en haastatellut, en editoinut enkä varsinkaan lataillut tuotoksia YouTubeen. Kysyin opiskeluryhmästäni mukaan lähtijöitä ja riemukseni pari ilmoittautui.  Samalla sain roppakaupalla kannustusta hommaan. Myös muilta työkavereilta löytyi lisäapua ja Jouni oli ehtinyt jo tekemään pienen harjoitelman. Yhdessä lyhyt koekuvaus, vain parempi teline ja homma saattoi alkaa. Ei lähdetty hakemaan täydellisyyttä, vaan opitaan tekemällä lisää. Sovittiin kuvauspäivä, minä tehtailin kysymyksiä ja opiskelukaverini Heli Orre ilmoittautui paikanpäälle mukaan. Hänelle haastatteleminen olikin jo tuttu juttu ja pelkoni helpottivat huomattavasti.

Enää vain YouTube-tilin luominen, editointi ja videon lataaminen. Nämä osoittautuivat melko helpoksi osuudeksi tässä projektissa, mutta nytpähän on sekin homma opeteltu. Ensimmäinen video tuli ladattua mobiili-yhteydellä ja tarkkuus kärsi paljon, joten muut lataukset tein wi-fi yhteydellä ja valinnaksi paras mahdollinen laatu. Tuota videota ei pääse jälkikäteen muuttamaan tai menettää historiatiedon.

Tämä homma on ollut mielenkiintoista, erittäin antoisaa ja hauskaakin, olen oppinut paljon uutta ja nyt mietin jo uutta aihetta työstettäväksi. Ehkä jossain vaiheessa kokeilen myös haastattelijan osaa. Jounihan on vahvasti kiinni yrityskentässä ja Team Finlandin myötä mm. Tekesin, Finpron ja Finnveran palveluissa. Entä löytyisikö jokin idea, jota lähestyä Ohjaamoiden näkökulmasta? Asiantuntijuutta sieltä ainakin löytyy.

Mielenkiinnolla odotan mitä jatkossa mahtaa tulla opittavaksi. Jos IPR, tavaramerkki, mallisuoja, uutuustutkimus yms. tuotekehitykseen liittyvä kiinnostaa, katso Youtube-tiliä Tuotekehitys tutuksi.

Seija Sundqvist

projektiasiantuntija, tuotekehittämisopiskelija

Kohtaamo-hanke

Kohtaamo somessa Kohtaamo somessa