Ohjaamojen tarina

Tarina on huikea. Se kertoo kokeilusta, johon lähdettiin monen mielestä kunnianhimoisin tavoittein. Piti perustaa parikymmentä Ohjaamoa eri puolille Suomea ja vakinaistaa niiden toiminta. Aikaa oli kolme vuotta. Kolmen vuoden päästä olikin jo yli 50 Ohjaamoa ja vakinaistamiseen määräraha valtion budjetissa. Viiden vuoden päästä aloituksesta määrä on kasvanut edelleen ja toiminta vakinaistunut. Mallia käydään katsomasta ulkomaita myöten. Puhutaan menestystarinasta.

Se menestystarina oikoo mutkia suoraksi aika paljon. Se ei kerro historiaa, pitkää valmistelua, monien toimijoiden toiveita ja turhautumista vuosien, ehkä jopa vuosikymmenien aikana. Siinä saatetaan unohtaa sanoa, että nyt aika oli kypsä, tahtoa riittävästi ja päättäjillä halua viedä asioita eteenpäin. Harvoinpa tarinoissa koko totuutta onkaan. Kun puhutaan menestystarinasta, sivuutetaan helposti ne haasteet, joita toiminnassa on ollut ja on edelleen. Siinä rinnalla kyllä kulkee jatkuvasti se toinen tarina, joka tosin ei välttämättä ole sen totuudenmukaisempi. Siinä tarinassa Ohjaamo on iso paha susi, joka kappaa olemassa olevan hyvän, vie resurssit, tekee vääriä asioita tai ainakin väärällä tavalla, eikä saa edes mitään aikaan. Todellisuus lienee jossain siellä menestystarinan ja kauhukertomuksen välimaastossa.

Tarinoiden taustat

Kun kurkistaa tarinoihin sisälle, näkee, että todellisuus todellakin on monimuotoisempi. Valtakunnallisesti kaari on ollut yhdenlainen, paikallisesti kaikkea muuta. Osa on lähtenyt isolla innolla, ottanut sitten takapakkia, kasannut joukot uudelleen ja porskuttaa nyt täysillä eteenpäin. Toiset ovat lämminneet hitaasti, mutta kirineet sitten ja yhtäkkiä ponkaisseet valtakunnan kärkeen uusilla ideoillaan. Kolmas porukka ei oikein missään vaiheessa saanut hommaa kunnolla käyntiin, mutta yrittää kuitenkin edelleen.

Se valtakunnallinen menestystarina on houkutellut mukaan niitäkin, jotka eivät oikein ole tienneet mihin ovat mukaan lähteneet. Ohjaamo on tullut tutuksi ja se halutaan omaankin kuntaan. Syyt voivat olla moninaiset. Kun todellisuus toiminnan kehittämisen vaatimuksista, raportoinnista, viestinnästä ja resursseista on selvinnyt, onkin into hieman laantunut. Ei ole huomattu ajatella, että toiminta vaatii johtamista ja viestintää sekä aikaa kehittämiseen ja suunnittelemiseen.

Pahikset ja hyvikset

Tarinoissa on usein monia toimijoita, joilla on ristikkäiset tavoitteet. Vaikka Ohjaamoissa isossa kuvassa tavoitteet ovatkin olleet yhtenevät, on ristivetoa silti ollut paljon. Etenkin alkuvaiheessa jokaisessa Ohjaamossa on varmasti yhdessä työstetty tavoitteita ja mietitty kohderyhmiä. On ollut viisautta määritellä tavoitteet valtakunnallisesti riittävän ylätasoiseksi, jotta paikallisille ratkaisuille on ollut tilaa. Toisaalla painotus on ollut vahva työllistymisessä, jossain muualla taas nuorten hyvinvoinnin lisäämisessä laaja-alaisesti. Erilaiset alueet ja erilaiset tilanteet vaativat erilaisia ratkaisuja. Erilaisia tarinoita.

Yhteistä jokaiselle Ohjaamolle on, että joka tarinasta löytyy joku pahis. Se joku toimija, jonka kanssa on ollut ”niin vaikeaa” tai joka vaan ei mitenkään lähde mukaan. Se on ollut te-palvelut, sosiaalityö, etsivä nuorisotyö, terveyspalvelut, nuorisotyö – ihan mikä vaan. Pahiksia on kaikkialla, mutta se pahis on aina eri. Legendat pahiksista kiertävät perimätietona ja kiertävinä tarinoina naapurikuntiin ja laajemmallekin. Silloin helposti unohtuu, että tosielämässä ei ole hyviksiä ja pahiksia.

Draaman kaari

Tarinoihin kuuluu alku, keskikohta ja loppu. Ohjaamojen alku on nähty. Se on ollut intoa, intohimoja ja vastustusta. Siihen on kuulunut vastoinkäymisiä, mutta myös onnistumisia. Monen Ohjaamon kohdalla tarina on vasta alussa, vaikka valtaosa varmaan onkin jo siirtynyt keskivaiheeseen. Siis siihen tasanteelle, jossa arki sujuu ja toiminta on saanut muotonsa. On tosin niitäkin, joiden tarina on tullut jo päätökseen. Muutama pienemmän paikkakunnan Ohjaamo on päättänyt toimintansa Ohjaamona ja jatkanut koko kansan monialaisena palvelupisteenä. Ohjaamon tarina on päättynyt, mutta uusi tarina alkanut. Siinä tarinassa Ohjaamo on ollut alkusoitto isommalle tarinalle.

Jos Ohjaamon tarina päättyy, epäonnistuuko se silloin? Ei tämä voi epäonnistua. Jos toiminta jatkuu kaikenikäisten palveluna, koska nuorten palvelulle erikseen ei ollut tarvetta, niin hyvä niin. Ohjaamo on ollut silloin alku isommalle, tarvittava startti muutokselle. Se on onnistuminen. Onnistuminen se on silloinkin, kun toiminta päättyy kokonaan. Näitä ei vielä ole nähty, mutta tultanee näkemään. Siinä tapauksessa kokeiltiin ja todettiin, että meillä tämä ei toimi. Syyt on toivottavasti perattu ja opiksi otettu. Jos jotain oppii, ei voi epäonnistua.

Mikä valtakunnallisesti on draaman kaari? Ollaanko nyt alussa, keskikohdassa vai lopussa? Sen aika näyttää.

Kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia.

Työmarkkinakansalaisuuden ilmeneminen Ohjaamo-asiakkaiden puheissa – mitä, missä ja miten?

Annariina Kiponoja (YTK)

Ohjaamoista saatu monialainen palvelu, tuki ja ohjaus on saanut kiitosta kootessaan yhteen pirstaloitunutta nuorten palvelukenttää. Tässä kirjoituksessa ei kuitenkaan arvioida itse palvelukonseptia, vaan ollaan kiinnostuneita palvelun sisällä tapahtuvasta yksilötason puheenparresta. Kirjoitus pohjautuu Tampereen yliopistossa tehtyyn kandidaatintutkielmaan, jonka aineistona oli osa Ohjaamoista työelämään -seurantatutkimuksessa syksyllä 2018 suoritetuista haastatteluista. Haastattelut on tehty Ohjaamojen asiakkaille. Tutkielman ja blogikirjoituksen erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat sellaiset puheen tavat, joista on havaittavissa työmarkkinakansalaisuuteen liitettyjä ulottuvuuksia.

Työmarkkinakansalaisuus on nykynormi

Työmarkkinakansalaisuudella tarkoitetaan kansalaisena olemisen tapaa, jossa toiminta suuntaa niin toiminnallisella, sosiaalisella kuin puheenkin tasolla palkkatyöhön perustuvaa yhteiskuntaa kohti. Työmarkkinakansalaisuudelle tyypillistä on pitää yksilöä laajalti vastuullisena omista teoistaan ja valinnoistaan. Ajatukseen sisältyy henkilökohtaisen työelämänpolun suuntaaminen kohti vakituista palkkatyötä ja työmuotojen arvottaminen. Tutkimuksissa on todettu, että yksilötason ohella työmarkkinakansalaisuuden ideaali vaikuttaa myös palvelujen järjestämisen tasolla. Työmarkkinakansalaisuudesta sanotaankin muodostuneen monitahoisesti jaettu ymmärrys yhteiskunnan jäsenenä olemisen tavasta.

Kirjoituksen pohjana olevassa tutkielmassani analysoin Ohjaamojen asiakkaiden puheessa tuottamia tarinoita työelämänpolustaan. Sosiologina ajattelen, että yksilöiden elämäntarinat ilmentävät sosiaalisesti rakentuvaa todellisuutta ja tämän yksilölliseksi koetun todellisuuden rakenteellisia reunaehtoja. Vuorovaikutuksellisesti rakentuneita käsityksiä, käyttäytymissääntöjä, asenteita ja uskomuksia voidaan käsitellä osoittamalla yhteneväisyyksiä yksilöiden kertomuksissa. Työmarkkinakansalaisuus on tutkielmani analyysissa esille tullut olemisen tapa, joka on paitsi läsnä tekemisessä, myös tavoite.

Yhdeksän nuoren haastattelusta koostuvan aineistoni analyysissa löysin neljä teemaa, joiden kautta nuoret rakentavat työmarkkinakansalaisuuttaan. Nämä teemat olivat työorientoituneisuus, itsensä toteuttaminen, toimeentulon vakaus sekä yhteisöllisyys. Työorientoituneisuus on teema, joka läpileikkaa koko aineistoa ja jonka ajattelen kertovan yksilötasolla vahvasti sisäistyneestä työmarkkinakansalaisuudesta: toiminnan eri osa-alueiden kurottaminen kohti horisontissa siintävää vakituista palkkatyötä oli aineistossa toistuvasti esillä.

Yhteisöllisyys oli analyysini mukaan aihe, jonka nuoret kokivat kuuluvan oleelliseksi osaksi työelämää. Se motivoi ja tuottaa kuulumisen tunnetta. Huomionarvoista on, että kuuluminen yhteisöön esitettiin tärkeänä nimenomaan työelämän kautta, kuulumisena työyhteisöön. Työn ensisijaisuuteen elämässä viittaa myös kolmas kattoteema eli työhön liitetty taloudellinen vakaus. Työstä saa palkkaa, jolla maksaa oma elämä ja rahan nuoret kokevat nimenomaan työn kautta ansaittavaksi: aineistostani käy muun muassa ilmi, että työttömyysetuuksien riittämättömyys taloudellisesti suojattuun elämään suuntaa ajattelua kohti työmarkkinakansalaisuuden ideaa.  Aineiston nuoret esittävät oikeaksi työksi vain palkkasuhteiset ja mielellään myös vakituiset työpaikat, ja etuuksilla elämisen he kokevat osittain häpeällisenä, jopa leimaavana ja leiman saaneena asemana.

Neljäs, eli itsensä toteuttamisen kattoteema on osittain ristiriitainen aiemmin esitellyn kanssa. Itsensä toteuttamiseen liittyvässä puheessa tulee ilmi, kuinka työ ei ole vain työtä: työn tulisi nuorten mukaan olla jotakin, jolla toteuttaa sisäistä kutsumusta. Raha ja palkka eivät ole sisäiselle kutsumukselle prioriteetteja. Itsensä toteuttamisen puitteissa nuoret eivät ole kiinnostuneita siitä, miten markkinatalous toimii vaan siitä, miten yksilökohtaiset mieltymykset vaikuttavat käytännön valintoihin. Analyysini pohjalta pohdinkin, että työmarkkinakansalaisuuden ideaali itsessään näyttäytyy sangen kapeana kansalaisena olemisen tapana, ja se sivuuttaa mielekkyyden kokemuksen tärkeyden.

Työmarkkinat ja kansalaisuus murroksessa

Painottamalla työmarkkinoihin ”oikein” asennoitumista ja yksilöiden vastuuta työllistymisestään saattaa yhteiskunnan osuus unohtua. Työnteko itsessään on murroksessa niin ilmastonmuutoksen, jälkifossiiliseen aikaan siirtymisen ja eriytyneiden työmarkkinoiden myötä, eikä työmarkkinakansalaisuus aina kohtaa nykytyöelämää. Työmarkkinakansalaisuus perustuu ihanteisiin palkkatyöyhteiskunnasta ja talouskasvusta niin yksilöllisellä kuin valtiollisellakin tasolla. On selvää, että talouskasvuun keskittymällä toimet saattavat jopa lyödä yli inhimillisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden.

Julkista vastapuhettakin on kuultu, sen teemoissa on esiintynyt paitsi viikkotyöajan radikaali vähentäminen, myös riittävä universaali perustulo. Paitsi Ohjaamo-nuorten puheista ilmi tuleva omannäköisen elämän kaipuu, elämän jossa työstä saatava raha ei ole itseisarvo, myös nämä nostot julkisessa puheessa haastavat työmarkkinakansalaisuuden asemaa kansalaisuuden muotona. Ohjaamo-ohjauksen kontekstissa pohtimisen arvoista on, tähtääkö ohjaustoiminta ensisijaisesti työvoimapoliittisesti korrektiin aktiivisuuteen ja miksi näin on.

************

Blogi perustuu Annariina Kiponojan kandidaatintutkielmaan ”Asenne se oli mikä ratkas”. Työmarkkinakansalaisuuden rakentuminen aktivointitoimenpiteiden kohteena olevien nuorten puheessa. Kandidaatintutkielman löytää kokonaisuudessaan tästä

Tietoja, tutkimuksia ja tohinaa

 

Kesäkuun alussa kävin korkeakouluharjoittelija Jyrki Virran kanssa haastattelemassa kahden Ohjaamon työntekijöitä. Aiheina olivat ohjaajien näkemykset nuorten työelämän haasteista ja mahdollisuuksista sekä työelämäohjaus. Alkuun katsoimme aiheeseen johdattelevan videopätkän Tee unelmistasi totta. Tämän jälkeen kysyimme, mitä ajatuksia video herätti. Yksi Ohjaamon työntekijöistä huikkasi: Nuoret ovat ihania! Saman voisi kuulla omasta suustani heikkoina hetkinä, joita piisaa. Tiedän, että Ohjaamoissa tehdään nuorten eteen töitä hartiavoimin ja välillä vähän ylikin.

Me täällä Kohtaamossa teemme töitä sen eteen, että Ohjaamot saisivat mahdollisimman hyvän tuen omaan työhönsä. Tavoitteemme on viimekädessä sama: että nuoret saisivat oikea-aikaisesti neuvoja ja tukea isoihin ja pieniin kysymyksiin ja sen mikä heille yhteiskunnassa kuuluu - mahdollisuuden hyvään elämään ja osallisuuden yhteiskuntaan, sen resursseihin ja voimavaroihin. Itse olen Kohtaamossa vastuussa tiedontuottamisesta, kuten itse asiassa moni muukin Kohtaamossa, ja tutkimuksesta. Työni alkuvaiheissa, vuosina 20152016, tuli Ohjaamoilta joskus sellaista viestiä, että Kohtaamo kyselee jatkuvasti sitä ja tätä eikä mitään saa vastineeksi. Nyt harvemmin kuulen tätä viestiä. Pyrimme Kohtaamossa ja laajemminkin Ohjaamoja koskevissa tutkimuksissa yhdistämään tiedonkeruita, hyödyntämään kerättyä tietoa laajasti sekä tietysti jakamaan avoimesti syntynyttä tietoa.

Katse syksyyn

Näin syksyn alla on paikallaan kertoa, mitä tiedonkeruita ja -jakamisia on suunnitteilla. Seuraavan kerran nuorten valtakunnalliset palautteenkeruuviikot järjestetään ensi toukokuussa. Jos haluatte kerätä omassa Ohjaamossanne palautetta syksyn aikana, voitte halutessanne hyödyntää tätä lomaketta joko paperisena tai laittaa sen omaan webropoliinne tai vastaavaan. Nuorten palautteenkeruu tehtiin viimeksi toukokuussa ja siihen osallistui 26 Ohjaamoa ja vastasi 749 Ohjaamossa asioinutta. MDI:n tutkijat tekivät kiinnostavan palauteraportin

Kohtaamo on tuottanut nyt kolmannen ja viimeisen kerran kuntakohtaiset tilastoindikaattorit liittyen nuorten koulutukseen, työllistymiseen ja hyvinvointiin - tässä Seinäjoen diat esimerkkinä. Ne lähetetään yli 15 000 asukkaan Ohjaamo-kunnille powerpoint-dioina elokuun alussa. Niissä näkyy kunnan tilanne kyseisten tilastojen valossa verrattuna valtakunnalliseen. Sen lisäksi näiden 47 Ohjaamo-kunnan tilastot löytyvät avoimesti Kohtaamo.infosta Excel-tiedostona. Eli jos haluatte verrata eri Ohjaamo-kuntien indikaattoritietoja, niistä on mahdollista piirrellä vertailevat kaaviot itse.

Syyskuussa keräämme tiedon Ohjaamossanne työskentelevistä ammattilaisista ja saatavista palveluista viime vuosien tapaan. Tähän kyselyyn voidaan yhdistää myös muiden tutkimushankkeiden kysymyksiä kuten aiemminkin. Lokakuussa saatte vastattavaksenne Ohjaamojen itsearviointikyselyn, joka tehdään viimevuotisesta oppineena helpommaksi täyttää. Edelleen kerään tiedot nuorten siirtymistä (ja käynneistä, mikäli ette käytä Nuti-tilastoa) neljännesvuosittain eli 20.8.mennessä odotan sähköpostiini tiedot huhti-kesäkuulta ja 20.10. mennessä heinä-syyskuulta ja niin edelleen.

Tämän siirtymätiedon keruun automatisointi on tavoite, johon Kohtaamossa pitää panostaa jo syksyn aikana. Kysymyksiä on monia. Miten sen tekisi luotettavasti ja Ohjaamon palvelun moninaisuuden huomioon ottaen? Mitä kaikkea saisimme irti Ura-rekisteristä ja kuka tiedon sieltä noukkisi jatkossa? Yhtenä haasteena on se, ettemme vielä tiedä millainen tulee olemaan Ohjaamojen koordinaatiorakenne jatkossa ja millaiseen tiedonkeruuseen siinä on mahdollista panostaa. Kohtaamo jatkaa hankkeena vuoden 2020 loppuun, mutta paketoi tehtäviään jo vuoden päästä johtuen muun muassa lomista, kovin paljoa ei ehditä tehdä enää syksyllä 2020.

Monitieteinen kirja Ohjaamoista tekeillä

Ohjaamojen tutkimusrintamalla on vilkasta ja mikäs sen hienompaa - tässä esimerkiksi kiinnostava Vivi Vaissin gradu. Keväällä 2020 julkaistaan yhdessä Anne-Mari Souton kanssa toimittamani monitieteinen kirja Ohjaamoista. Siinä on edustettuina niin kasvatusfilosofiset, ohjauksen tutkimuksen, talousmaantieteen, nuorisotutkimuksen, organisaatiososiologian kuin sosiaalityönkin näkökulmat, ja Ohjaamo-toiminnan käytännöt ja teoriat.

Yksi tärkeä tehtäväni onkin ollut innostaa tutkijoita Ohjaamo-toiminnan tarkasteluun ja tehdä sitä itsekin. Entistä enemmän koen tehtäväkseni myös kasvattaa ja tukea nuoria tutkijoita eteenpäin. Omia tutkimusjulkaisuja syntyy hiljakseen muun tohinan, tiedontuotannon ja nopean raportoinnin keskellä, kuten tämä kesällä julkaistu englanninkielinen artikkeli koskien Ohjaamojen vastauksia vertaisoppimiskyselyihin.

Jatketaan edelleen hyvässä yhteistyössä!

Toivoopi Mirja Määttä

 

 

 

Miten Ohjaamon tulisi olla läsnä sosiaalisessa mediassa?

Kevään 2019 Ohjaamojen Viestintäpäivillä oli koolla Ohjaamojen viestinnästä vastaavia työntekijöitä. Seinäjoella järjestetyillä päivillä keskusteltiin muiden aiheiden ohella Ohjaamon näkymisestä sosiaalisessa mediassa ja siitä, miten somemarkkinointia voisi kehittää. Viestijöitä oli opastamassa markkinointitoimisto Siliän kouluttaja Tiia Hamro-Drotz.

Suunnitelmallista ja tavoitteellista

Mihin sitten Ohjaamo tarvitsee sosiaalisen median viestintää? Ohjaamo on taho, joka kokoaa yhteen nuorten palveluita ja sen pyrkimys on välttää virastomaisuutta ja olla helposti nuorten tavoitettavissa. Tavoitettavuuteen kuuluu oleminen siellä, missä nuoretkin ovat. Kouluttaja-Hamro-Drotzin mielestä Ohjaamon kohdeyleisön kannalta on syytä olla läsnä Instagramissa, Facebookissa, sekä halutessaan YouTubessa. Toisaalta sosiaalisen median kentällä asiat muuttuvat nopeasti, joten on hyvä myös pyrkiä seuraamaan sitä, mitkä palvelut tavoittavat nuoria kullakin hetkellä parhaiten.

Onnistunut someviestintä on seurausta pitkäjänteisestä ja tavoitteellisesta työstä. Somepalvelut, kuten Instagram ja Facebook tarjoavat välineitä viestinnän edistymisen mittaamiseen ja analysoimiseen, mutta itse palveluiden lisäksi voi käyttää myös itsenäisiä someaktiivisuuden analysoimiseen ja suunnitteluun tarkoitettuja palveluita. Näitä ovat esimerkiksi Sprout Social, Underhood, Hootsuite ja Supermetrics.

Hyvän someviestinnän tavoitteet tunnistaa kirjainyhdistelmällä SMART. Ne ovat spesifejä (specific), mitattavia (measurable), saavutettavia (attainable), relevantteja (relevant) ja aikaan sidottuja (time-bound). Ohjaamon kannalta järkeviä tavoitteita voisivat olla uudet tavoitetut nuoret, kasvanut tunnettuus, asiakaspalvelun kehittyminen ja sitouttaminen.

Ohjaamojen kokemuksia

Koulutuksen ohessa käydyssä keskustelussa esiin nostettiin havaintoja viestijöiden omista kokemuksista. Ohjaamojen someviestinnässä oli havaittu, että päivitykset, joissa näkyy kasvoja toimivat selvästi paremmin, kuin esimerkiksi pelkkä kuva julisteesta, tai muu kuva, jossa ei näy ihmisiä. Jos työntekijät eivät halua käyttää julkaisuissa omia kasvojaan, on yksi vaihtoehto käyttää apuna esimerkiksi jotain maskottia. Moni Ohjaamo vahvisti myös kokemuksen siitä, että sosiaalisen median seuraajista suuri osa on Ohjaamon yhteistyötahoja, eikä välttämättä niitä nuoria, joita viestinnällä olisi tarkoitus tavoittaa. Toisaalta seuraajat eivät ole ainoa tapa viestiä sosiaalisessa mediassa, vaan sisältöä voi saada uusien silmien nähtäville myös esimerkiksi mikrobuustaamalla postausta, eli maksamalla vaikkapa 10-15€ summa näkyvyyden lisäämiseksi.
 

Kirjoittaja: Jyrki Virta, korkeakouluharjoittelija

Ohjaamo koulutuksen ja työn marginaalissa olevan nuoren silmin

Sanna Toiviainen

Väitöstutkimuksessani Suhteisia elämänpolkuja – yksilöiden elämänhallintaa? tutkin koulutuksen ja työn marginaaliin päätyneen seitsemäntoista nuoren aikuisen elämäntarinoita ja ohjauskokemuksia. Tutkimus tuo esiin myös näiden nuorten kokemuksia Ohjaamo-toiminnan piirissä saamastaan tuesta. Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2014–2016 nuorilta, jotka tapasin keväällä 2014 pohjoiskarjalaisessa Ohjaamossa ja Avoimessa ammattiopistossa. Tutkimusaineiston tuottamisessa sekä analysoinnissa on sovellettu etnografisen tutkimuksen sekä narratiivisen tutkimuksen lähestymistapoja.

Ohjaamosta rinnalla kulkevaa tukea ja sosiaalisia kontakteja

Nuorten kokemus onnistuneesta ohjaussuhteesta rakentuu kokonaisvaltaiselle kohtaamiselle ja nuoren tarpeet edellä etenevälle prosessille. Tämä edellyttää nuorta auttavalta ammattilaiselta usein tiivistäkin rinnalla kulkemista ja kohtaamista nuoren omassa arkiympäristössä. Nuoret arvostivat Ohjaamon ohjaajien kokonaisvaltaista tukea ja valmiutta hoitaa asioita yhdessä nuoren kanssa. Nuori, jolla on elämässä monta haastetta ja kysymystä avoimena samanaikaisesti, tarvitsee intensiivistä ja kanssakulkevaa tukea. Sen vuoksi palvelujärjestelmässä on oltava resursseja toteuttaa myös jalkautuvaa ja laajassa palveluverkostossa nuoren mukana navigoivaa työtapaa. On tärkeää, että palveluverkoston paremmin tuntevalla tukihenkilöllä on jäsentynyt kuva nuoren elämänkokonaisuudesta.

Nuorten tueksi tarkoitettujen toimintojen ja palveluiden paljous hämmentää, ja osa nuorista jää palvelujen tarjoaman tuen ulkopuolelle. Monilla ei yksinkertaisesti ole käsitystä saatavilla olevista palveluista. Tukea saadakseen nuoren on usein itse aktiivisesti haettava apua, mikä on monelle haastavaa. Harva osaa tunnistaa kaikkia tuen tarpeitaan, saati ilmaista niitä saatavilla olevien palvelujen mukaisesti. Tämän lisäksi nuoren on mukauduttava eri instituutioiden toimintatapoihin, järjestelmiin, ympäristöihin ja tavoitteisiin.

Ohjaamon nuorilähtöinen kulttuuri, ammattilaisten kiinnittymättömyys tietyn instituution toimintaraameihin ja epämuodollisempi asema suhteessa eri viranomaistoimijoihin tarjoaa sinänsä hyviä lähtökohtia ohjausprosessille. Ohjaamoiden vahvuus on myös niiden mahdollisuus organisoida ja muovata toimintamalleja nuorten ja yhteisön ehdoilla. Onnistuneissa palveluprosesseissa keskeistä on, että nuorten omat intressit ja voimavarat ovat etusijalla. Tämä mahdollistuu vain nuorilähtöisessä, tilaa antavassa, rinnalla kulkevassa ja yhteisöllisessä kohtaamisessa.

Vertaissuhteet ja yhteisöllisyys voimavarana

Vaikka Ohjaamoita kehitetään tällä hetkellä palvelupisteiksi, joista nuori saa räätälöityä yksilöllistä tukea koulutukseen, työhön ja muuhun elämäntilanteeseensa, korostui sekä nuorten että ammattilaisten haastatteluissa Ohjaamon merkitys myös sosiaalisena yhteisönä. Monelle nuorelle Ohjaamo ja Avoin ammattiopisto olivat aluksi yksinkertaisesti vain paikka, johon tulla päivittäin, tavata toisia ja saada säännöllisyyttä arkeen. Vertaisiksi koettujen toisten nuorten tarinat purkivat vaivihkaa myös leimaavan toiseuden kokemuksia siitä, että elämä oli kulkenut eri tavalla kuin monien muiden ikätovereiden.

Väitöstutkimukseni valossa nuorten syrjäytymiseen liittyvässä keskustelussa ja toimenpide-ehdotuksissa tulisi kiinnittää huomiota nimenomaan syrjään jäämisen sosiaalisiin ja yhteisöllisiin ulottuvuuksiin sekä erilaisiin nuoren voimavarat huomioiviin työ- ja koulutusmuotoihin, joissa nuorilla olisi mahdollisuus edetä sopivaan tahtiin.

 

KM Sanna Toiviaisen kasvatussosiologian alaan kuuluva väitöskirja Suhteisia elämänpolkuja – yksilöiden elämänhallintaa? Koulutuksen ja työn marginaalissa olevien nuorten toimijuus ja ohjaus tarkastettiin Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjinä väitöstilaisuudessa toimivat dosentti, yliopistonlehtori Tarja Tolonen (Helsingin yliopisto) ja dosentti, yliopettaja Jaakko Helander (Hämeen ammattikorkeakoulu) ja kustoksena emeritaprofessori Marjatta Vanhalakka-Ruoho (Itä-Suomen yliopisto).

Väitöskirja on julkaistu sarjassa Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 217. Tiede. ISBN 978-952-7175-84-2. Väitöskirjaa myy https://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisut/verkkokauppa/kirjat.

 

Lisätietoja:

Sanna Toiviainen, Email: sanna.p.toiviainen@gmail.com

Havaintoja Ohjaamojen kehittämisestä

 

Erilaiset tarpeet

Alusta alkaen on ollut selvää, että Ohjaamoja perustetaan erilaisista tarpeista käsin, johon vaikuttavat mm. alueen verkostotyö, sen historia ja kulttuuri. Ohjaamoiden verkostoissa vierailevana olen havainnut, että erilaisten tarpeiden lisäksi toimijoiden motivaatiot perustaa Ohjaamo vaihtelevat suuresti. Osassa kuntia Ohjaamo halutaan perustaa siksi, että saataisiin kerran lähteneet TE-palvelut takaisin kuntaan. Toisaalla halutaan hyötyä Ohjaamon brändistä ja viestiä omasta toiminnasta oman kunnan nuorille Ohjaamo-nimen alla. Olen myös kuullut perusteluja, että Ohjaamon perustaminen kuntaan on ollut ”pakko”. Erilaisista tarpeista huolimatta on tärkeää, että Ohjaamon perusteet toiminnassa täyttyvät ja toiminta suunnataan alle 30-vuotiaille nuorille.

Ohjaamoja on suunnitelmallisesti kehitetty nyt viiden vuoden ajan. Ohjaamoja on jo lähes kaikissa suuremmissa kaupungeissa. Tällä hetkellä Ohjaamon perustamista suunnitellaan myös pienempiin kaupunkeihin ja kuntiin. Toiminnalle on olemassa perusteet ja kaikkia Ohjaamoja yhdistävät tekijät on määritelty. Suunnitelmallisen kehittämisen ohella oma kokemukseni on, että Ohjaamoja on syntynyt Suomeen kuin sieniä sateella. Tässä vaiheessa voi todeta, että aktiivinen verkostotyö on tuottanut tulosta.

Väitän, että viidessä vuodessa Ohjaamoihin liittyvä keskustelun sävy on muuttunut parempaan suuntaan. Pääsääntöisesti koetaan, että Ohjaamo on hyvä juttu. Jos et tiedä mistä aloittaa, aloita Ohjaamosta, onkin hyvä slogan toiminnan kuvauksena. Silti vastaan tulee asioita, jotka yllättävät arjessa.

Johtaminen

Ohjaamon toiminta edellyttää, että sillä on toiminnasta vastaava koordinaattori. Ajoittain olen ollut mukana verkostoissa, joissa Ohjaamolla ei ole ollut nimettyä toiminnasta vastaavaa henkilöä. Koordinaattorin tehtävänä on huolehtia Ohjaamon monialaisen työn mahdollistamisesta monin tavoin. Koordinaattorin työtehtäviin voivat kuulua esimerkiksi verkostotyön kehittäminen, toiminnan koordinointi, viestintä ja tiedon tuottaminen.  Käytännön kokemus kertoo tästäkin, että Ohjaamon koordinointi oman työn ohella on liian vaativa tehtävä.

Viestintä

Ohjaamo haastaa julkisten palvelujen työn tekemisen monella tapaa. Perinteisesti monella julkisen palvelun toimijalla työkalenteri täyttyy asiakastapaamisista ihan itsestään. Käytännössä saattaa riittää, että saapuu työpaikalle ja alkaa tehdä omaa työtään sitä sen kummemmin ajattelematta. Ohjaamossa työskentely haastaa tämän perinteisen tavan toimia. Tämän vuoksi on suotavaa, kohteliasta ja toivottavaa, että Ohjaamossa työskentelevät kertovat sekä työkavereille että nuorille omasta osaamisestaan ja työroolistaan. Ohjaamossa työntekijän työkalenteri ei välttämättä täyty itsestään, vaan omasta osaamisesta ja työpaikalla olosta on tärkeää viestiä avoimesti muille ammattilaisille ja nuorille, myös sosiaalisen median kanavia hyödyntäen. On tärkeää, että toiminnasta viestiminen on yhden viestinnästä vastuussa olevan henkilön lisäksi kaikkien Ohjaamossa työskentelevien vastuulla. 

Monialainen yhteistyö

Ohjaamon ”the” juttu on monialainen yhteistyö. Tavoitteena on, että nuori saa tarvitsemansa avun Ohjaamosta ja tarvittaessa palvelua monialaisesti.  Monialainen yhteistyö ei kuitenkaan toteudu sillä, että työntekijät siirtyvät tekemään omaa toimistotyötään Ohjaamoon.  Monialaisen yhteisen työotteen, yhteisen kielen ja tavoitteiden toteuttaminen vaatii aikaa ja paljon yhteistä keskustelua. Ohjaamon monialainen yhteistyö ei siis synny itsestään, vaan toteutuakseen se vaatii aitoa innostusta ja jatkuvaa dialogia niin omaa kuin muiden työtä kohtaan. Joissakin tapauksissa yhteistyön kannalta voi olla merkityksellistä keskustella, että millä tavoin nuori otetaan Ohjaamossa vastaan. Kannattaa tutustua ja kiinnostua, miten työkaverisi ottaa nuoren vastaan? Miten hän toimintaansa sanoittaa: kohdataanko, tuetaanko, autetaanko vai ohjataanko nuorta Ohjaamossa?

Kirjoittaja: Titta Korpilauri, projektisuunnittelija

Askelta pidemmälle

Ohjaamoiden synnyttäminen perustui alun perin kahteen perusajatukseen siitä, miten nuorille saataisiin parempia palveluja. Ensinnäkin tavoitteena oli saada palvelut paremmin nuorten saataville saman oven taakse. Toinen keskeinen tavoite oli saada palveluntuottajat yhteistyöhön silloin kun nuoren tilanne ja asioiden selvittämien sitä vaatii. Näin nuori saisi kysymyksiinsä nopeammin avun ja myös resursseja säästyisi. Ohjaamon idea ei siis ole tuottaa palveluja rinnakkain vaan ennen kaikkea yhdessä.

Kun aloitin Kohtaamo-hankkeen töissä kolme ja puoli vuotta sitten, olin jo aikaisemman työhistoriani vuoksi kiinnostunut erityisesti siitä, mitä osaamisvaatimuksia Ohjaamokonsepti työntekijöiltä edellyttää. Melko itsestään selvästi yhteistyön taito monialaisessa tiimissä näytti tärkeältä vaatimukselta. Onhan siitä tullut yksi keskeinen ns. yleinen työelämätaito. Yhteistyö ja sen tunkeutuminen yhä useampaan työhön haastaa työntekijät erityisesti siksi, että yhteistyötä ei voi opettaa, mutta sitä tulee oppia. Parhainkin koulutus tuottaa vain perusteet ja työkalut sen omaksumiseen. Loppu syntyy tai on syntymättä siinä yhteisössä, jossa työtä tehdään ja tässä osallistumisen prosessissa työstä voi tulla yhteistä ja jaettua.

Mitä ohjaamoissa pitäisi osata?

Ohjaamon perusteet- asiakirjassa lueteltu mitä osaamista Ohjaamoissa tulee olla. Siinä Ohjaamojen erityisosaamisen ja neuvonnan alueiksi mainitaan

  • Palvelutarpeen arviointi ja palveluohjaus

  • Urasuunnittelu ja työnhaku

  • Elämän- ja arjenhallinta

  • Fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi

  • Osaamisen kehittäminen ja koulutusmahdollisuudet

  • Osallisuuden tukeminen

  • Toimeentulo ja asuminen

On selvää, että tällaista osaamisen laajaa asiantuntijuutta ei löydy yksittäiseltä ammattilaiselta missään organisaatiossa. Taustaoletus onkin, että eri organisaatiot tuovat tätä osaamista tarjolle Ohjaamoon nuorten palvelun parantamiseksi. Vaikka kaikki edellä lueteltu osaaminen Ohjaamosta löytyisi, koskaan kyse ei ole ”on” tai ”off” -ilmiöstä. Osaamisen kertyminen on prosessi, joka syntyy suurelta osin ammattilaisten osallistumisesta Ohjaamojen yhteiseen työhön. Siksi osaamisluetteloita tulee lukea myös ikään kuin arviointikriteereinä: kuinka pitkälle olemme päässeet näillä osaamisen alueilla?

Ohjaamoista on tullut selkeätä viestiä alusta asti siitä, että kaikki työntekijät eivät ole kokeneet Ohjaamo-työtä mielekkäänä tai merkityksellisenä ja halunneet vaihtaa takaisin entiseen työympäristöön. Tämä jo yksittäisenä havaintona kertoo, että kyse ei ole vain uudesta fyysisestä työn tekemisen paikasta vaan uudesta tavasta tehdä työtä. Mitä se siis tekijöiltään vaatii?

Oppiminen on osallistumista

Monialaisen yhteistyön haasteisin saatetaan ratkaisuksi ehdottaa lisää resursseja. Resurssien lisäys kyllä kuulostaa hyvältä, mutta ei ratkaise kokonaan osaamisen ja oppimisen haastetta. Rohkenen jopa väittää, että ”more the same” -ajattelu ei riitä vaan saattaa pahimmillaan pimittää todellisen kehittymisen haasteen. En edellisellä tarkoita, että vastustaisin resurssien lisäystä, vaan korostan että jotain muutakin tarvitaan. Tämä muu on sellaista osaamista jota kellään ei ole valmiina, ja se syntyy tässä uudessa kontekstissa.

Muutos tuottaa myös kitkaa, sillä yhteistyössä paljastuu se mitä osataan, mutta myös se mitä ei osata. Onnistunut yhteistyö edellyttääkin ilmapiiriä, joka sallii keskeneräisyyden ja jotakin parempaa kohti kasvamisen, siis ei odoteta valmista osaamista jota voisi heti ottaa käyttöön. Oikeastaan jäljelle jää kaikkein keskeisin osaamisen alue: uuden oppimisen taito. Uuden oppimisessa on aina kyse osallisuudesta johonkin sellaiseen, jota ei vielä osata, ja jota ei myöskään yksin saada haltuun. Ohjaamossa osaaminen syntyy myös työntekijöiden välillä.

Yhteistyön oppiminen muistuttaa paljon myös luonnehdintaa joka on tehty ns. hiljaisen tiedon luonteesta. Työhön liittyvä hiljainen tietohan on hiljaista siksi, että sitä on vaikea sanallistaa ja ilmaista, siis pukea ohjeiksi tai toimintakaavioiksi. Ja sitä on vaikea ilmaista siksi, että se kiinnittyy aina tiettyihin ainutlaatuisiin tilanteisiin esim. ohjausvuorovaikutuksessa, niissä hetkissä joissa asiantuntija joutuu tekemään ratkaisuja päivittäin. Tämä ainutlaatuisuus koskee myös yhteistyön käytäntöjä.  

Nuorten kanssa pidemmälle

Ammattilaisten osallistuminen Ohjaamotyön kehittämiseen on osallistumalla oppimista. Kaikkea osaamista ei voi vasta työtä tehdessä oppia, eli perusammattitaito tulee olla kaiken perustana. Näistähän puhumme ohjausalallakin yleisinä työelämätaitoina kuten työn suunnittelu, arviointi, viestintätaidot ja vuorovaikutustaidot. Tärkeintä on kuitenkin se mitä tapahtuu ihmisten välillä niiden haasteiden ratkaisemisessa, jotka koskevat nuorten pääsemistä elämässä eteenpäin.

On ilahduttavaa, että toiminnan kehittämiseen osallistetaan yhä enemmän nuoria. Ohjaamoissa on alettu tehdä sitä mitä monella muulla taholla vielä puhutaan. Nuorten kehittämisryhmät ja raadit ovat monissa Ohjaamoissa olennainen osa toiminnan arviointia ja eteenpäin suuntaamista eli palvelujen muotoilua. Näin nuorten kanssa voidaan päästä askelta pidemmälle ja todeta, että Ohjaamo näyttää tietä palvelujen kehittämiselle yleisemminkin.

Ohjaamojen tiedontuotannon tukena paljon väkeä

Paljon on meneillään Ohjaamoja koskevan tutkimuksen ja tiedontuotannon ytimissä tänä vuonna. Tutkijana olen tästä hyvin iloinen. Yhden tutkijan näkökulmat ja linssit ovat rajalliset, reunoiltaan epäselvät. Vaikka Kohtaamon vastuulla olevaa Ohjaamo-tutkimusta ei ole koskaan ihan ypöyksin tehtykään, lisävoivat tulevat tarpeeseen.

Alusta asti (siis vuoden 2015 kesästä alkaen) mukaan on otettu Ohjaamojen tarpeet, toiveet ja esitykset, mutta myös ministeriöiden tuumailut ja ehdotukset. Olen myös kutsunut eri alojen tutkijoita mukaan aivoriihiin ja kehitelmiin, ja innostanut heitä tutkimaan kehittyvää Ohjaamoa. Kohtaamon ja Ohjaamojen ohjausryhmillä moninaisine taustaorganisaatioineen on ollut myös sanansa sanottavana.

Tänä vuonna asiat ovat kuitenkin erityisen hyvällä mallilla, koska kiinnostavat tutkimushankkeet ovat käynnissä, osa myös ulkopuolisen rahoituksen turvin. Kohtaamonkin projektivaroilla on pystytty hankkimaan Ohjaamojen kannalta keskeisiä selvityksiä ja näin on jatkossakin hyödyllistä edetä. Mutta siis selvittäviä, analysoivia ja tulkitsevia harmaita aivosoluja on nyt hyvin varattuna Ohjaamoille!

Esittelen tässä muutaman meneillään olevat tutkimus- ja selvityshankkeen, joiden kanssa teemme tietojen ja aineistojen vaihtoa ja yhteistuumailua. Lisää tehdystä ja meneillään olevasta tutkimuksesta voit lukea linkin koosteesta.

1.      Monialaisen yhteistyön vaikuttavuuden arviointi nuorten työllistymistä edistävissä palveluissa eli MONET-hanke on Valtioneuvoston rahoittama ja Mikko Valtakarin (MDI) johtama hanke. Siinä selvitetään Ohjaamojen vaikuttavuutta ja tarkastelussa on myös se, ovatko taloudelliset satsaukset Ohjaamoihin olleet yhteiskunnan kannalta kannattava ja tarkoituksenmukainen ratkaisu.

2.      Mikko Kesä Oy tekee selvityksen Ohjaamojen asiakashallintaa ja asiakasseurantaa tukevien tietojärjestelmien tarpeista ja tietosuojaratkaisuista, ja tuottaa myös suosituksen asiakashallinnan monialaisesta järjestelmästä Ohjaamoille. Selvitys tehdään pikaisella aikataululla ja se valmistuu huhtikuussa. Tarkastelu kohdentuu erityisesti sellaisille Ohjaamoille, joilla on käytössä NUTI-tilaston ohella Ohjaamon omia asiakashallinnan tietojärjestelmiä.

3.      Paikkariippumattomuus tulevaisuuden nuorten palveluissa maaseudulla eli PANU-hanke selvittää Ohjaamo-palvelujen ja eräiden muiden nuorten työllistymistä tukevien palvelujen sijaintia ja saavutettavuutta. Hankkeessa hahmotetaan maaseutunuorten työllistymisen kannalta keskeisten palvelutyyppien digitalisaatiota hyödyntäviä tulevaisuuden toteuttamismalleja. Hanke toteutetaan Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun ja Luonnonvarakeskuksen yhteistyönä maa- ja metsätalousministeriön maaseutupolitiikan kehittämisrahaston tuella.

4.      Ohjaamoista työelämään –seurantatutkimusta toteutetaan minun johdollani. Tutkimus kohdistuu kahden Ohjaamon monialaiseen, työelämäpolkuja avaavaan neuvonta- ja ohjaustoimintaan. Siinä tarkastellaan nuorten aikuisten seurantahaastatteluin (2018, 2019, 2020) heidän työelämäkokemuksiaan ja sitä, mitä merkitystä Ohjaamosta saadulla työelämäohjauksella on nuorten elämänkulussa. Tarkastelussa on myös työntekijöiden näkemykset nykyisten työmarkkinoiden vaateista ja mahdollisuuksista. Tuloksia julkaistaan blogeissa, yhteisartikkeleissa sekä erilaisissa opinnäytteissä.

Ilman Ohjaamojen omaa osallistumista uuden tiedon tuottaminen ei onnistu. Pyydänkin siis myötämielisyyttä meneillään olevalle tutkimustyölle. Minun tehtävänä on toimia jonkinlaisena tiedonkeruun järkeistäjänä, ettei päällekkäisiä ja kuormittavia tai huonosti suunniteltuja kyselyitä lähtisi Ohjaamoihin. Jatkamme tietenkin perustiedonkeruuta tänäkin vuonna – nuorten palautteenkeruuviikkoja, Nuti-tilaston kirjauksia ja siirtymien seurantaa.

Uskon, että näillä tutkimus- ja selvitysvoimavaroilla saamme moninäkökulmaisen ristivalotuksen Ohjaamojen nykytilaan ja tulevaisuuteenkin, myös siihen, mikä oikein on oleellista tietoa jatkossa ja miten sitä parhaiten voidaan tuottaa.

Kaikki ohjaamot eivät ole Ohjaamoja

Kun nelisen vuotta sitten aloitin työt Kohtaamossa, oli ensimmäisiä tehtäviä miettiä mikä on Ohjaamo. Piirsimme mind mappia, luimme taustoja, kävimme keskusteluja. Jossain vaiheessa tuli tarpeen määritellä asiaa tarkemmin. Otettiin avuksi palvelumuotoilijat ja tehtiin kuvia, etsittiin yhteisiä sanoja. Ensin laadittiin perusteet Kohtaamon porukalla, sitten Kohtaamon ohjausryhmässä. Kun Ohjaamojen ohjausryhmä syntyi loppuvuodesta 2017, oli sen ensimmäisiä työtehtäviä laatia Ohjaamo-toiminnan perusteet. Vuoden 2018 alussa aloittivat ensimmäiset aluekoordinaattorit ja alettiin puhua maakunnista. Ryhdyttiin kuvaamaan alueellista Ohjaamoa ja jossain vaiheessa otettiin taas palvelumuotoilijoita avuksi. Koko neljä vuotta on kirkastettu myös viestintää eri ammattilaisten kanssa. On mietitty oikeita sanoja, sopivia kuvia. Paljon on tehty, mutta yksi kysymys on säilynyt. Mikä on Ohjaamo?

On jotenkin turhauttavaa, että saman kysymyksen äärellä pyöritään koko ajan. Se on kuin juoksuhiekkaa, josta ei pääse eteenpäin. Samalla kuitenkin kuulen usein itseni sanovan, että tätä kysymystä toivottavasti pohditaan aina. Että Ohjaamot eivät saa koskaan ajatella olevansa valmiita, vaan että toimintaa pitää koko ajan suunnata ja mallia tulee jatkuvasti kehittää. Ohjaamon ei saa ajatella olevan valmis. Se yksi kysymys siis toivottavasti on ja pysyy, mutta silti sen jatkuva läsnäolo turhauttaa. Miksi?

Ohjaamoja yhdistävät monialaisuus, helppous, nuorilähtöisyys ja jatkuva kehittäminen

Ohjaamoille on laadittu perusteet. On myös määritelty yhdistävät tekijät.

  • Helppo tulla: Ohjaamon palvelut ovat helposti saavutettavia. Ohjaamoon voi tulla päivystysaikoina tai ajanvarauksella.
  • Yksi ovi, monialainen palvelu: Ohjaamosta saa työllisyyteen, koulutukseen ja osallisuuteen liittyviä tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluita.
  • Nopeasti ja tarpeen mukaan: Ohjaamo tarjoaa nopeaa palvelua ja yhdessä sovittuja nuoren tarpeeseen kartoitettuja palvelukokonaisuuksia.
  • Nuori elämänsä asiantuntijana: Nuori on oman elämänsä asiantuntija ja rakentaa omaa tulevaisuuttaan yhdessä ammattilaisten kanssa. Ohjaamon tehtävä on auttaa nuorta eteenpäin.
  • Jatkuva kehittäminen: Uusia toimintatapoja ja palveluita kehitetään jatkuvasti nuorten ja sidosryhmien kanssa yhdessä.

Miksi sitten turhauttaa puhua jatkuvasti siitä, mikä Ohjaamo on? No siksi, että näitä perusteita ja yhdistäviä tekijöitä tulkitaan niin monin tavoin.

Alussa suunniteltiin, että Ohjaamoja tulee suurimpiin kaupunkeihin Suomessa, kaikkiaan noin 20 kappaletta. Määrä on sittemmin noussut jo yli 70. Se on tarkoittanut, että mukaan on tullut moninaisempia kuntia ja moninaisempia alueita. Variaatio toiminnan toteutuksessa on kasvanut. Toiminnan laajeneminen on ollut hieno asia ja se, että nuoret yhä laajemmin löytävät palvelut helpommin, on mahtava juttu. Samalla se herättää kysymyksiä, joihin oikein kukaan ei uskalla vastata. Kuten kuinka paljon moninaisuutta yksi konsepti sietää, jotta voidaan puhua edelleen samasta toiminnasta.

Ohjaamoja markkinoidaan monialaisina palvelupaikkoina kaikille alle 30-vuotiaille. Ne ovat paikkoja, joissa eri alojen ammattilaiset toimivat yhdessä ja joissa nuori on aina oikeassa paikassa. Paikkoja, joista voi kysyä mitä vaan. Valtaosa Ohjaamoista toimii juuri näin. Yhdellä käynnillä hoituu parhaimmillaan monta asiaa ja yhdestä paikasta saa tukea moneen kysymykseen, myös niihin, joita ei osannut edes kysyä. On kuitenkin myös paikkoja, joissa on yksi henkilö päivystämässä. On paikkoja, jotka ovat lähinnä kunnan neuvontapisteitä, joissa henkilö neuvoo kaikenikäisiä kuuluisiko asian kanssa suunnata TE-toimistoon, Kelaan vai terveyskeskukseen. Paikkoja, joissa ovessa on Ohjaamon logo.

Mikä tekee ohjaamosta Ohjaamon?

Pelkkä logo ei tee toiminnasta Ohjaamoa. Silti toisinaan tunnutaan tavoittelevan juuri sitä logoa. Se on ymmärrettävää. Perusteeksi toiminnan käynnistämiselle ei pitäisi riittää ”koska naapurikunnassakin on”. Useamman kerran olen myös kuullut, että Ohjaamo halutaan siksi, että kuntaan halutaan sieltä aiemmin karanneet TE-palvelut. Hyvin ymmärrettävää, mutta puhutaanko silloin todella Ohjaamosta ja monialaisuuden kehittämisestä?

Mikään palvelu yksin ei voi ratkaista nuorten hyvinvoinnin kysymyksiä. Toisin päin, nuorten pahoinvointi tuskin johtuu mistään yhdestä toimijasta. Yhden toimijan toiminnan muuttaminen ei siis riitä. Tarvitaan laajempaa muutosta, isompaa ajattelu- ja työtapojen reformia. Siitä Ohjaamossa on kyse. Siihen työhön tarvitaan monia eri toimijoita, myös niitä kunnasta pois karanneita, mutta syytä on tarkastella kaikkia palveluja. Pelkkä logo ovessa ei nuoria pelasta.

Näiden neljän vuoden aikana olemme saaneet vierailla lukuisissa kunnissa keskustelemassa Ohjaamoista. Usein se on johtanut toiminnan käynnistymiseen, mutta joskus se on johtanut siihen, että on yhdessä todettu, ettei tälle työlle syystä tai toisesta ole tarvetta. Syynä on voinut olla kunnan koko ja sijainti, nuorten määrä tai olemassa olevat palvelut. En pidä näitä tapauksia huonoina ratkaisuina. Haasteellisempana näen sen, että laitetaan logo oveen, mutta tehdään asiat kuten on ennenkin tehty. Nuori saattaa kuulla Ohjaamoista, niistä monialaisista paikoista, kavereiltaan tai sosiaalisen median kautta. Mitä mahtaa tapahtua, kun hän sitten astuu sisään Ohjaamon, joka onkin vain logo ovessa?

Ohjaamot ja Kohtaamo assistentin silmin

Mitä se Kohtaamon uusi assistentti nyt sitten tekee ja mitä sen toimenkuvaan kuuluu? Sitä olen itsekin ratkonut ensimmäiset työviikot, joihin on mahtunut paljon uutta tietoa ja uusia ihmisiä.

Vaikka osa Ohjaamoista on minulle aikaisemmin yhteistyökumppanin roolista tuttuja, on koko Ohjaamoverkoston hahmottaminen haastavaa. Ohjaamoja on joka lähtöön; on vuosia toimineita, on juuri alkavia, on hankerahoituksella toimivia, on vahvana osana kaupungin palveluverkostoa toimivia, on järjestövetoisesti toimivia, on joka päivä avoinna olevia, on kerran viikossa avoinna olevia sekä jalkautuvia pop up Ohjaamoita. Ja mitä kaikkea muuta. Sen olen oppinut, vaikka perusteet ovat samat, jokainen Ohjaamo on oma yksilö. Olen myös itselle armollinen sen suhteen, että en vielä kolmen viikon jälkeen tunne jokaisen Ohjaamon toimintaa ja historiaa perusteellisesti.

Kolmeen viikkoon on perehtymisen ja Ohjaamokentän hahmottamisen lisäksi kuulunut mm. twitterin verkostochat, uuden avaavan Ohjaamon toimijoiden tapaaminen, nettisivukoulutusta, päällikköpäivät, Ohjaamojen valtakunnallinen tuki tulevaisuudessa –seminaari, some-koulutusta hotellihuoneessa, ministeriöiden tapaamisia, nuorten asumisen ajankohtaispäivä sekä muita verkostotapaamisia ja skype-palavereja. Työtehtäviin on kuulunut myös eri somekanaviin tutustumista ja niiden haltuunottoa pikkuhiljaa.

Ohjaamojen päällikköpäivillä Tahkolla oli ohjelmassa mm. Ohjaamoverkoston yhteiskehittämistä sekä yhteisiä viestintäohjeistuksia. Keskusteluja käytiin niin osana ohjelmaa kuin kahvitauoilla ja iltasella. Nämä kohtaamiset ja keskustelut ovat monelle varmasti se oman työn kulmakivi ja niitä kaivataan säännöllisesti. Minulle ja muille uusille nämä ovat loistava paikka tutustua verkostoon ja kuulla opettavaisia tarinoita konkareilta. Täällä assistentti pääsi käyttämään myös suunnistustaitojaan, että löysi tien iltaohjelmaan varatulle kodalle.

Päällimmäisenä päällikköpäiviltä jäi mieleen yhteisistä viestintätavoista ja -kanavista keskustelu sekä yhdessä samaan suuntaan menemisestä. Näitä peilaan myös omaan työhöni, mitä minä Kohtaamon assistenttina voin tehdä näiden asioiden edistämäseksi. Vaikka uutena työntekijänä täytyy miettiä tarkoin, miten viestin Kohtaamon nimissä, aion ottaa haltuun eri somekanavia ja jakaa informaatiota aktiivisemmin.

Vaikka viikkoihin on mahtunut myös myöhästyneitä junia, auton pelastamista lumipenkasta, kopiokoneen kanssa yhteistyön harjoittelua ja unohtuneita kahvitaukoja, on ne kuitenkin enemmän sisältäneet naurua, yhdessä tekemisen iloa ja halua toimia nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Avoimin mielin suhtaudun seuraaviin viikkoihinn ja tulevaan vuoteen, mitä se sitten tuokaan tullessaan. Samoin kuin ensimmäisenä työpäivänä, innosta puhkuen odotan ensi viikon Ohjaamoviikkoa ja Ohjaamoissa vierailuja sekä tulevia Seinäjoen päällikköpäiviä toukokuussa, joiden suunnittelu ja järjestelyt minulla on seuraavana työlistalla.

Kirjoittaja: Outi Pantsar, assistentti, Kohtaamo

Nuorten tulevaisuussuuntautunutta ohjausta kehittämässä

Projektipäällikkö Eija Raatikainen, Motiivi-hanke, Metropolia AMK 

Kuka minä olen? Mitä minä osaan? Mihin minä pystyn? Näihin kolmeen kysymykseen perehdytään MOTIIVI -tulevaisuussuuntautuneessa ohjaajakoulutuksessa. Työskentelyssä on keskeistä ohjata nuoria hahmottamaan tulevaisuuttaan ja jatkokoulutus- ja työpolkuja. Metropolian MOTIIVI -hanke kouluttaa Helsingin työpajojen ohjaajia löytämään työpaja-arkeen uudenlaisia tulevaisuussuuntautuneita ryhmäohjauksen menetelmiä. Hankkeessa kootaan olemassa olevia nuorten tulevaisuustyöskentelyn menetelmiä sekä kehitetään ja arvioidaan uusia toimintatapoja.

Toimintaa kehitetään yhdessä nuorten sekä maahanmuuttajajärjestöjen, nuorten työpajojen ja Ohjaamojen ammattilaisten kanssa. Motiivi ryhmätoimintamalli rakentuu tiiviiseen yhteyteen Näytön Paikka -digitaalista ohjauksen välinettä. Näytön Paikkaan on myös luotu hankkeen aikana terveyteen liittyvä itsearviointiväline. Sen avulla nuoret voivat arvioida omaan terveyteensä liittyviä asioita (esim. nukkuminen, liikuntatottumukset, ravinto), ja siitä saatavaa tietoa voidaan yhteisellä päätöksellä soveltaa myös ryhmä- tai yksilöohjauksessa. Arviointi on nuorille vapaaehtoista.

Työpajat kehittämisen keskiössä

Nuorten työpajatoimintaan osallistuu vuosittain Suomessa noin 14 000 nuorta. Nuorten työpajat ovat tarkoitettu alle 29-vuotiaille nuorille, jotka tarvitsevat tukea työelämään, elämänhallintaan ja/tai koulutukseen liittyvissä asioissa. Lisäksi työpajatoiminnan tarkoituksena on edistää nuoren itsenäistymistä ja osallisuutta yhteiskuntaan. Työpajoille tullaan TE-toimiston, sosiaalitoimen kautta tai itsenäisesti. Nuoren valmennus työpajoilla tapahtuu tekemällä työtä, vaikkakin se on samalla Valtakunnalliseen työpajapedagogiikkaan perustuva oppimisympäristö. (Nuorisolaki 1285/2016 § 13.)

Työpajapedagogiikassa painottuu sosiaalinen vahvistaminen, oikea-aikainen tuki, neuvonta ja valmennus. Siinä korostuu myös kokemuksellisuus, onnistumisen kokemukset, voimaantuminen, minä-pystyvyys ja toimijuus. Työpajajakson jälkeen nuorella tulisi olla suunnitelmia tulevaisuuttaan ajatellen. Motiivi-hankkeessa aloitettu ohjaajakoulutus nojautuu edellä mainittuun kolmeen kysymykseen: ”Kuka minä olen?”, ”Mitä minä osaan?” ja ”Mihin minä pystyn?” sekä tulevaisuussuuntautuneeseen ohjaukseen.

Tulevaisuusohjauksessa yhdistetään pidemmän aikavälin tulevaisuusajattelu ja kokonaisvaltainen opinto- ja uraohjaus. Työkaluissa ja tehtävissä sovelletaan tulevaisuudentutkimuksen ja ryhmäohjauksen menetelmiä. Tulevaisuusohjaus kehittää itseymmärrystä, joka on tärkeä taito sekä työelämässä että oman tulevaisuuden suunnittelussa. Valmiiden ratkaisujen tarjoamisen sijaan tulevaisuusohjauksessa tuetaan ihmistä omannäköisen tulevaisuuden löytämisessä ja tekemisessä.

Ohjaus on vuorovaikutusta, jossa ihmiset kohdataan tietoineen, taitoineen, reaktioineen ja tunteineen. Parhaimmillaan ohjauskeskustelut vahvistavat nuoren sisäistä puhetta omien taitojen ja toimijuuden vahvistamiseksi. (Vehviläinen 2014). Ohjaus on myös huomion ja kunnioituksen antamista (Onnismaa 2011). Nuorilähtöinen ohjaus on luottamukseen perustuvaa ohjausta, jossa nuori on keskiössä (Raatikainen 2015; 2018).

MOTIIVI-ohjaajakoulutus käytännössä

Koulutus alkoi yhteiskehittämisellä joulukuussa 2017. Koulutukseen on osallistunut tähän mennessä 30 työpajaohjaajaa. Keväällä 2019 järjestetään vielä kolmas toteutus. Koulutuksen tavoitteena on vahvistaa ohjaajan tulevaisuussuuntautunutta ohjausorientaatiota, terveysosaamista, kykyä hyödyntää digitaalista ohjausta ja sen erilaisia välineitä sekä antaa välineitä ryhmämuotoiseen toiminnalliseen ohjaukseen. Koulutuksessa ohjaajat tarkastelevat ja kehittävät omaa tulevaisuussuuntautunutta ohjaustaan sekä testaavat siihen liittyviä hyväksi todettuja ohjauksen menetelmiä. Keväällä 2019 tulevaisuussuuntautunutta ohjausta rikastutetaan oppimisvaikeusteemalla, ystävyyssuhteiden merkityksellä sekä empatialla ja tunnetaidoilla. Hankkeessa tullaan tuottamaan tulevaisuussuuntautunut ohjauksen käsikirja, josta on varmasti hyötyä myös Ohjaamoissa työskenteleville.

Lähteet

Onnismaa, J.2011. Ohjaus- ja neuvontatyö. Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Gaudeaumus.

Raatikainen, E. 2015. Lujita Luottamusta. Asiakassuhteen rakentaminen sosiaali- ja terveysalalla

Raatikainen, E.2018. Nuoren identiteetin rakentaminen kohtaamisessa. Teoksessa Rautiola, T. & Ala-Nikkola, E. (toim.) Kohtaa nuori – Kompassi suuntaa hakevan nuoren kohtaamiseen. 

Raatikainen, E. 2018. Ohjaavia kysymyksiä nuoren sisäisen motivaation herättämiseksi. Teoksessa Rautiola, T. & Ala-Nikkola, E. (toim.) Kohtaa nuori – Kompassi suuntaa hakevan nuoren kohtaamiseen. 

Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Gaudeamus Helsinki University Press.

 

Ohjaamojen vuosi

Kun Ohjaamo-töissä mennyttä vuotta katsoo taaksepäin, voi todeta kuten muinakin vuosina: tämä oli omalla tavallaan erityinen vuosi. Erityisen hyvänä voi pitää valtion myöntämiä lisäresursseja Ohjaamojen vakinaistamiseen ja yhtä hienoa on ollut kaupunkien ja kuntien innostus vakinaistaa Ohjaamot osaksi nuorille suunnattua palvelutarjontaa. Tämän ansiosta Ohjaamot ovat lopullisesti lyöneet läpi sekä nuorten että ammattilaisten keskuudessa. Ohjaamo on monialaisuuden myötä päässyt marginaalista osaksi palvelujen kehittämisen valtavirtaa.  

Projekti tunteina

Ohjaamot edustavat paljon puhuttua kokeilukulttuuria, jossa keskeistä ei ole tarkka etukäteissuunnittelu vaan asioiden yhteiskehittäminen. Suunnittelukulttuurista irtautuminen ei käy kitkatta vaan se tuottaa monenlaisia tunteita, jotka tulevat myös projektityöläisille tutuksi. Yksi tunne on se, että kaikki on ikuisesti kesken. Tähän liittyy meihin ehkä sisäänrakennettu kaipuu joihinkin pysyviin rakenteisiin ja siihen että maailma edes joltakin osin tulisi valmiiksi. Tuo ei taida olla vielä näkyvissä. Keskeneräisyyden ohella toinen tunne on se, että olemme aina myöhässä: asiat jotka juuri tuomme innolla esiin olisi monen tahon mielestä pitänyt olla jo tehty vähintään puoli vuotta sitten. Kolmas tunne joka syö projektityöntekijän mieltä on se, että mikään ei riitä. Haasteet joihin olemme vastaamassa ovat paljon suurempia kuin ne ratkaisut joita alustavasti olemme saaneet jopa toimimaan. Nuorisotyöttömyys vaivaa, palveluista pudotaan edelleen, NEET-nuorten määrä pysyy vakaana jne.

Päämäärä ja liike

Monimutkaistuvassa maailmassa tarvitaan sitkeyttä ja päämäärätietoisuutta. Edesmennyt presidentti Mauno Koivisto teki tunnetuksi sanonnan jonka mukaan tärkeätä ei ole päämäärä vaan liike. Tätä kuulee joskus tulkittavan, että päämäärällä ei olisi mitään väliä, kunhan jotain tehdään. Oma tulkintani on, että tässä ihmisten maailmassa päämäärät ovat usein ideaaleja joiden täydellinen tavoittaminen ei ole koskaan mahdollista. Siksi tulee keskittyä siihen, että kaikki mitä teemme edistää tavalla tai toisella yhteistä päämäärää. Ohjaamo-toiminnassa tämä tarkoittaa, että olemme koko ajan matkalla kohti parempia palveluja nuorille. Eikä liike saa pysähtyä.

On selvää, että keskeneräisyyden ja riittämättömyyden tunteet voivat pahimmillaan uuvuttaa. Näiden tunteiden ja jännitteiden kanssa meidän on elettävä ja säilytettävä toimintakykymme. Samalla on nähtävä pidemmälle. Onneksi innostus, tyytyväisyys ja toivo kantavat meitä eteenpäin. Kaikki on kesken, mutta olemme joka vuosi parantaneet palvelujen saatavuutta ja resurssiviisaus lisääntyy. Vaikka joitakin asioita olisi voinut tehdä nopeammin niin olemme rakentaneet yhdessä kestävää alustaa koota nuorten palveluja yhteen. Nämä onnistumiset antavat syyn tyytyväisyyteen. Samalla on syytä toivoa, että ne antavat koko Ohjaamoheimolle työn iloa ja voimia tulevaan vuoteen.

Nuorten asunnottomuus on ratkaistavissa yhteistyöllä

ARA:n julkaiseman vuosittaisen ASUNNOTTOMAT –selvityksen (2017) mukaan Suomi on viime vuosina onnistunut vähentämään asunnottomien ihmisten kokonaismäärää, mutta samaan aikaan nuorten, alle 25 –vuotiaiden määrä on noussut 13 % edellisvuoteen verrattuna. Nuorten asunnottomien määrän kasvu on huolestuttava ilmiö ja sen vähentämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Nuoruuteen kuuluvat useat luonnolliset siirtymävaiheet, joissa nuoret harjoittelevat itsenäisen elämän taitoja.  Siirtymävaiheissaan nuoret tarvitsevat vielä omaa perhettä tai läheisiä ja samaan aikaan yhteiskunnan rakenteita turvaamaan kasvuaan kohti aikuisuutta ja itsenäistä elämää. Mikäli yhteiskunnan rakenteet eivät jousta, ja omassa tai perhe-elämässä on ongelmia, ne voivat heijastua asumisen asioihin.

Tämän vuoksi asumisen näkökulman tulisi olla läpäisevänä mukana kaikissa huono-osaisuutta ehkäisevissä toimenpiteissä. Asumisneuvonnan osuus Ohjaamoissa on tärkeä osa monialaista palvelua ja asumiseen liittyvien ongelmien ennaltaehkäisyä. Asumisneuvonnalla saadaan muun muassa vähennettyä nuorten häätöjä ja vuokravelkaongelmia. Nuorisoasuntoliitto NAL tekee ansiokasta yhteistyötä Ohjaamoiden kanssa nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyssä.

Asunnottomuuden ennaltaehkäisy on pitkäjänteistä työtä. Asumiseen liittyvien asioiden huomioiminen olisi tärkeää toteuttaa poikkihallinnollisena työnä. Talouden hoidon ja asumisen asioiden neuvontaa voivat tehdä monet ammattilaiset osana omaa työtään. Esimerkiksi maksuhäiriömerkinnän merkitystä tulisi korostaa nuorille. Nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluilla sekä niiden oikea-aikaisella kohdentumisella on myös iso merkitys myös nuorten asunnottomuuden vähentämisessä.

Asunnottomuus on aina myös henkilökohtainen kokemus, johon liittyy pelon ja turvattomuuden tunteita. Nuorten asunnottomuus on asia, jonka taklaamiseksi Suomella on olemassa varallisuutta ja keinoja, käytetään niitä!

Useat Ohjaamot ovat mukana 17.10.2018 Asunnottomien yön –tapahtumassa eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

Tuen ja hallinnoinnin välimaastossa? – Palvelukokemuksia Ohjaamosta

Kirjoittaja: Armi Itätalo

Tarkastelin pro gradu -tutkielmassa rodullistettujen nuorten palvelukokemuksia Ohjaamo Helsingissä. Maahanmuuttajataustaisten nuorten aikuisten palvelukokemuksista viranomaispalveluissa ei löydy juurikaan aikaisempaa tutkimustietoa. Palvelukokemusten ohella tutkimuksessa pureuduttiin työn ja työmarkkinakansalaisuuden eetokseen yhteiskunnassamme. Pyrin selvittämään, miten nuorten koulutuksen ja työelämän siirtymiä ohjataan ja mitä se kertoo nuoriin kohdistuvasta yhteiskunnallisesta hallinnasta. Tutkimustulokset valottavat osaltaan Ohjaamossa saatujen palvelukokemuksien merkitystä sekä työn ja koulutuksen keskeisyyttä haastateltujen nuorten elämässä.

Palveluiden nuorilähtöisyyden kehittämisen kannalta tutkimustiedolle on tarvetta. Palvelut ja niiden tarjoaminen nähdään lähtökohtaisesti myönteisenä asiana. Palveluissa nuorta pyritään tukemaan, ohjaamaan ja auttamaan. Samalla palveluissa on kuitenkin kyse nuorten elämäntapojen säätelystä ja hallinnoinnista, aktivoinnista ja toisinaan sanktioinnista.

Huoli koskien nuorten työllistymistä ja syrjäytymistä on johtanut toimenpiteisiin ja palveluiden kehittämiseen, josta Ohjaamon monialainen ”yhden luukun” palvelumalli voidaan nähdä yhtenä esimerkkinä. Tällaiselle palvelumuodolle on ollut tilausta, sillä palvelukenttä näyttäytyy monesti ammattilaisenkin silmään melko pirstaleisena ja oikeanlaisen avun piiriin löytäminen ei ole aina itsestäänselvyys. Huolen ja sen myötä riskipuheen lisääntyminen yhteiskunnassamme on kuitenkin lisännyt nuoriin kohdistuvia aktivointitoimia ja tarvetta puuttua entistä vahvemmin nuorten elämänkulkuihin.

Ilmiö on havaittavissa myös kansainvälisesti. Huolen aiheena ovat useimmiten maahanmuuttajataustaiset nuoret, joiden katsotaan olevan erityisen syrjäytymisuhan alla. Huoli on näin ollen etnistynyt ja osaltaan myös sukupuolittunut. Syrjäytymistä koskevassa keskustelussa maahanmuuttajataustaiset nuoret pojat ja miehet ovat usein korostetusti esillä. Erityisesti nuorten työ- ja koulutussiirtymistä sekä erilaisista nivelvaiheista ollaan kiinnostuneita. Paine nuorten työttömyyslukujen alentamiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn on kasvanut ja aktivointipuheet sitä mukaa voimistuneet. Nuoruuden siirtymien toivotaan sujuvan jouhevasti ja tehokkaasti kohti työelämää. Aktivointipuheissa on kuultavissa yksilökeskeinen retoriikka, joka syyllistää tilanteesta nuoria ja painottaa työssä käymisen tärkeyttä kunnon kansalaisen kriteerinä.

Työllisyyden merkityksen korostaminen tuottaa helposti tulkintoja esimerkiksi kotoutumisen epäonnistumisesta ja osallistumisen puutteellisuudesta. Vahvistuneilla ohjauskäytännöillä ja työllistymistä kohti suuntaavilla tavoitteilla pyritään minimoimaan riskit nuorten elämänkuluissa. Kuitenkin pelkästään yksilöön keskittyvien tukitoimien vaarana on se, että yhteiskunnassamme olevien rakenteellisten esteiden olemassaolo saatetaan jättää liian vähälle huomiolle. On myös ongelmallista, jos ymmärrys kansalaisuudesta rakentuu voimakkaasti työssä käymiselle.

Koulutuksen ja työelämän keskeisyys tuli odottamattomalla tavalla tutkimuksen aineistossa esiin. Osaltaan tätä saattaa selittää se, että Ohjaamon tarjoamiin palveluihin hakeudutaan useimmiten työ- ja koulutusasiat edellä. Aineistosta oli nähtävissä, että nuoret olivat sisäistäneet yhteiskunnassa vallalla olevan työ- ja koulutuspuheen ja tiedostivat hyvin oman roolinsa siinä. Työpaikka nähtiin ”elämän avaimena” ja sen avulla oli mahdollista tulla kunnolliseksi veronmaksajaksi, joka on hyödyllinen kansalainen myös muiden silmissä. Koulutus ja työpaikan saaminen nähtiin edellytyksenä aikuisuudelle ja tulevaisuuden haaveet liittyivät monella työhön ja koulutukseen. Monella olikin kiire päästä osaksi työelämää. Nuoret tiedostivat oman hankalan asemansa työmarkkinoilla ja olivat havainneet syrjiviä käytäntöjä työelämässä.

Ohjaamosta saadut palvelukokemukset olivat monella tavalla myönteisiä. Haastatteluissa esiin nousi avun ja tuen saanti matalalla kynnyksellä. Nuoret korostivat yhdestä paikasta saatavilla olevan tuen merkitystä korostettiin ja kiittelivät moniammatillisen koulutetun tiimin osaamista. Riittävän ajan antaminen ja kokemus siitä, että omiin asioihin perehdyttiin aidosti ja välittäen saivat Ohjaamon erottumaan muiden viranomaisten tarjoamista palveluista. Muista viranomaispalveluista Ohjaamo erottui positiivisesti myös siinä, että Ohjaamoon tultiin viettämään aikaa ja tervehtimään työntekijöitä myös silloin, kun akuuttia ongelmaa ei ollut. Ohjaamolla näyttäytyi olevan monenlaisia merkityksiä palvelua käyttävien nuorten elämässä.

Jännite palvelusta saatavan tuen ja institutionaalisten tavoitteiden välillä on aineistossa ilmeinen. Ohjaamo on lunastanut paikkansa luotettavana toimijana ja avuntarjoajana nuorten keskuudessa. Vapaaehtoisuus, rentous ja paikan neutraalius ovat osaltaan auttaneet nuoria löytämään palveluiden piiriin. Samalla toiminnan taustalla on nähtävissä institutionaaliset tavoitteet, jotka pakottavat ohjaamaan nuoria kohti tietynlaista, normatiivisen kansalaisen ideaalia. Tehokkaat ja suorat reitit koulutukseen ja työelämään tapahtuvat sujuvien siirtymien ja vahvistuneen ohjauksen kautta. Myönteisyys palvelukokemuksissa on vaarassa karista, mikäli toiminnan taustalla olevat institutionaaliset tavoitteet ja vaateet korostuvat entisestään. Vuoden 2018 alussa voimaan tullut aktiivimalli lisää osaltaan työntekijöiden painetta työntää nuoria kohti työ- ja opiskelupaikkoja, työpajoja ja –harjoitteluja.

Jotta palvelut pysyvät nuorilähtöisinä ja nuoria ensisijaisesti palvelevana, tulisi kiinnittää huomioita asioihin, jotka tekevät palvelussa asioimisen myönteiseksi. Nuoret tarvitsevat kokonaisvaltaista kohtaamista, joka huomioi nuoren elämän monipaikkaisen todellisuuden ja siinä olevat verkostot. Nuoret tarvitsevat paikkoja, joissa voi esittää kysymyksensä samalla tuntien olevansa tervetullut ja oikeassa paikassa. Tilanteet voivat olla hyvin monisyisiä ja solmut vaativat avautuakseen luottamuksellisia suhteita työntekijöihin. Sanktiot, velvoittavuus ja rangaistusperustaisuus viestivät nuorille heihin kohdistuvasta epäluottamuksesta, joka ei edesauta nuorten tilanteiden kokonaisvaltaista ratkaisemista. Vapaaehtoisuus, kiireettömyys ja kokonaisvaltaisuus sen sijaan luovat pohjaa onnistuneelle kohtaamiselle ja asioiden eteenpäin viemiselle.

Tutkimuksen aineisto on kerätty vuoden 2017 syksyn aikana. Tutkimus keskittyy aikavälillä 1.3.2015–28.2.2018 toteutetun Ohjaamo-hankkeen palveluiden arviointiin. Aineisto koostuu kymmenestä nuoren teemahaastattelusta. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Koko pro gradun pääset lukemaan tästä linkistä Elämän avaimia etsimässä : rodullistettujen nuorten kokemuksia Ohjaamon palveluista.

Kirjoittaja on Tampereen yliopiston pian valmistuva yhteiskuntatieteiden maisteri nuorisotyön ja -tutkimuksen opintosuunnasta. 

Olisinpa tiennyt

Alkukesästä sosiaalisessa mediassa kiersi #olisinpatiennyt-haaste. Ajatuksena oli kirjoittaa omalle nuorelle itselleen asioita, joita olisi ollut hyvä silloin tietää. Sosiaalinen media täyttyi kannustavista sanoista ja rohkaisusta. Välillä toki muisteltiin menneitä muotivillityksiä ja tyhmiä temppuja. Moni kuitenkin vaikutti sanovan nuorelle itselleen, että apua saa tarvita ja sitä saa pyytää.

Avun pyytäminen on hankalaa. Trust me, tiedän mistä puhun. #olisinpatiennyt –haasteenkin pohjalta uskallan sanoa, että kyse lienee yleisestä ilmiöstä. Mutta mistä siinä erityisesti nuorten kohdalla on kyse? Onko kyse pärjäämiskulttuurista ja siitä, että ei kehdata myöntää, että en osaa, en jaksa, en selviä? Vai voiko kyse olla siitä, että ei ehkä osata edes sanoittaa omaa avun tarvettaan? Miten voisin kysyä jotain, kun en tiedä mitä kysyä, saatika mistä sitä pitäisi kysyä? Ja miten ihmeessä voisin pyytää apua, kun en edes tiedä mikä on ongelma?

Miten me ammattilaisina voisimme välittää nuorille sen viestin, että sinun ei tarvitse tietää mikä pulmasi on? Että meidän tehtävämme on esittää kysymyksiä, kuunnella sinua ja yrittää yhdessä löytää oikeita sanoja. Olen kuullut kysyttävän voiko esimerkiksi Ohjaamoon mennä, jollei ole oikeita ongelmia. Voi, totta kai. Jeesiä voi etsiä vaikkapa uuden harrastuksen aloittamiseen tai Kelan lomakkeen puuttuvan kohdan täyttämiseen. Ei ole pieniä tai isoja, oikeita tai vääriä asioita. On vain asioita. Siihen ehkä liittyvät nuo somekampanjankin monet kannustukset avun tarvitsemisesta ja pyytämisestä. Itse ainakin olen miettinyt, että ehkä olisin jossain kohtaa päässyt helpommalla, jos olisi ollut Ohjaamoja. Turhan pitkään esimerkiksi yritin itsekseni ratkaista mikä musta tulee isona. (Nyt tosin olen oivaltanut, että se ei ehkä koskaan selviä ja että aikuiset ovat usein näiden kysymysten kanssa ihan yhtä hukassa. Se muuten oli yksi omista ajatuksistani, joita jaoin #olisinpatiennyt –hästägin alla.)

Korkein kynnys on usein jo kotona

Puhumme paljon matalan kynnyksen palveluista ja mietimme kuinka toiminnasta rakennettaisiin mahdollisimman kynnyksetöntä. Se ensimmäinen, ja ehkä myös se korkein, kynnys on kuitenkin usein omassa päässämme. Miten sitä kynnystä voisi madaltaa? Viime viikonlopun Helsingin Sanomien (2.9.2018) asunnottomuutta käsittelevässä artikkelissa 18-vuotias Roosa totesi, että ”Tärkeintä on se, että uskallat pyytää apua. Kävelet sisään ihan mihin vain toimistoon, kunhan teet niin.” Viisaita sanoja, joista myös meidän palveluja rakentavien on syytä ottaa opiksi.

Ohjaamot ovat paikkoja, joihin voi vain kävellä sisään. Paikkoja, joissa ei tarvitse tietää mihin toimistoon astuu tai keneltä työntekijältä asiaa kysyy. Sisään voi tulla asialla kuin asialla, yhtä hyvin työn kuin asunnonkin haussa. Reilussa kolmessa vuodessa Ohjaamojen määrä on noussut noin kahdestakymmenestä noin kuuteenkymmeneen. Ohjaamosta ei varmastikaan tule jokaisen nuoren lähipalvelua, mutta jo nyt näkee, että monien alueiden toimijoita Ohjaamot ovat herättäneet. Useamassa kunnassa keskustellaan muun muassa nuorten tieto- ja neuvontapalvelujen rakentamisesta tai lisäämisestä. Puhutaan monialaisesta yhteistyöstä ja ylitetään kuntarajoja ratkaisuja mietittäessä. Mietitään miten se riittäisi, että kävelee sisään ihan mihin vaan toimistoon.

Kynnykset madaltuvat yhteistyöllä

Parhaimmillaan jokaisen nuoren lähellä, tai ainakin kohtuullisesti saavutettavissa, on tarjolla tietoa, neuvontaa ja ohjausta. Miten se tehdään ja kuinka toimitaan niin, että apua uskaltaa pyytää silloinkin, kun ei aivan tiedä mitä tarvitsisi? Uskon, että siihen tarvitaan monia toimijoita. Siihen tarvitaan Ohjaamoja, tieto- ja neuvontatyötä, etsivää nuorisotyötä, järjestöjä… Siihen tarvitaan yhteistyötä ja yhdessä tekemistä. Sitä, että tunnetaan toisemme ja tiedetään mitä naapurissa tehdään. Tarvitaan vuoropuhelua ja yhteisiä kahvihetkiä, tarvitaan luottamusta. Sitten voimme myöhemmin omalle itsellemme kirjoittaa ”olisinpa tiennyt miten paljon enemmän saamme yhdessä aikaan”.

Viestitkö Ohjaamon toiminnasta nuorille suunnitellusti vai suunnittelemattomasti?

Viestitkö Ohjaamon toiminnasta nuorille suunnitellusti vai suunnittelemattomasti?

Yli kolmen vuoden Ohjaamojen koordinaatiotyön kokemuksella yleistän, että jokainen Ohjaamo on toimintaa aloittaessa miettinyt tapoja, miten nuoret tavoitetaan ja saadaan Ohjaamon palvelujen pariin. Nuorille suunnattuun viestintään on näiden vuosien aikana tehty monenlaisia kokeiluja. Välillä viestintää on toteutettu suunnitellusti ja välillä suunnittelemattomasti. Kaikenlaista on tehty ja niistä on opittu. Ohjaamon viestintä on iso kokonaisuus kaikkine näkökulmineen. Tämän vuoksi kokoan tähän blogiin ajankohtaisia asioita viestinnästä, jotka tulisi olla jokaisen Ohjaamossa työskentelevän tiedossa.

Viestintäsuunnitelmasta kannattaa aloittaa

Ensiksi kannattaa aloittaa oman Ohjaamon viestintäsuunnitelman tutustumisella. Mikäli sitä ei ole vielä tehty, niin tee se ensimmäisenä. Viestintäsuunnitelmassa on hyvä olla näkyvillä eri kohderyhmät, joille Ohjaamon toiminnasta viestitään. Päättäjille, asiantuntijoille ja nuorille suunnatussa viestinnässä oman Ohjaamon viestit on hyvä muotoilla kohderyhmän näköisiksi. Nuorille suunnattu viestintä on erilaista kuin päättäjille suunnattu viestintä. Viestintäsuunnitelman tekemisessä apuna voi käyttää Ohjaamon viestinnän vuosikelloa ja kohtaamo.infon materiaalipankin aineistoja. Kannattaa myös tsekata sivustolta löytyvän aloituspakkauksen sisältö viestinnän osalta.

Kanavia on monia

Viestintäsuunnitelmaa tehtäessä on pohdittava kanavat, joissa Ohjaamon toiminnasta viestitään. Mitä viestinnällä tavoitellaan? Millainen mielikuva Ohjaamon toiminnasta halutaan antaa? Onko Ohjaamo rento viranomaispaikka, jossa asiat hoituvat jämäkästi mutta rennosti vai jotain muuta? Miten ja missä Ohjaamon tunnelmaa tuodaan esille? Entä miten viestinnässä näkyy nuorten saama henkilökohtainen ohjaus ja tuki?  Millä tavoin henkilökunta on esillä viestinnässä?

Sosiaalisen median kanavia on paljon. Onko Ohjaamonne esillä Facebookissa, Instagramissa, Twitterissä, YouTubessa, Snapchatissa…? Kanavia valitessa on hyvä muistaa, että jokaisella kanavalla on oma käyttäjäryhmänsä ja siten myös käyttötarkoituksensa. Karkeasti yleistäen Facebookista nuoret etsivät tietoa ja siellä Ohjaamon kannattaa kertoa omista tapahtumistaan. Instagram viestintäkanavana perustuu kuvilla viestimiseen ja kuvien käyttöä Instagramissa viestimiseen kannattaa opiskella. Instagramin käyttöön on olemassa monia näkökulmia joista työntekijän on hyvä olla tietoinen kun Insta-tiliä nuorten tavoittamiseen käyttää. Twitter on ennen kaikkea asiantuntijaviestinnän kanava, jonka avulla nuoria tavoitetaan vähemmän kuin muilla some-tileillä. YouTubeen Ohjaamon kannattaa perustaa oman kanava, jossa on vähintään Ohjaamon perustiedot näkyvillä. Sen lisäksi Ohjaamon esittelyvideo ja työntekijöiden esittelyvideot ovat asioita joissa sitä kannattaa hyödyntää. Snapchatin etuja kannattaa myös harkita, olisiko työntekijöiden snappaamisesta hyötyä nuorten tavoittamiseen? Edellä mainittujen sosiaalisen median kanavien lisäksi Ohjaamon kannattaa kertoa toiminnastaan paikallislehdissä. Ohjaamon julisteita voi jakaa esimerkiksi oppilaitosten ilmoitustauluille ja yhteistyökumppaneiden järjestämiin tilaisuuksiin kannattaa jalkautua kertomaan Ohjaamon toiminnasta.

Ohjaamot.fi -sivusto kokoaa Ohjaamot yhdelle sivustolle. Kaikkien Ohjaamojen tulee perustaa oma sivu valtakunnallisille Ohjaamot.fi -sivustolle. Ohjaamon tulee näkyä vähintään Ohjaamon yhteystiedot ja kaikki lorem ipsumit on syytä poistaa. Valtakunnallisessa nuorille suunnatussa markkinoinnissa nuoret ohjataan löytämään lähin Ohjaamo Ohjaamot.fi –sivustolta.

Ohjaamojen hyvät käytänteet

Ohjaamoilla on jo paljon hyviä tapoja viestiä toiminnastaan. Ohjaamoissa työskentelevät nuoret somettajat ovat kullanarvoisia työn viestinviejiä, samoin esimerkiksi yhteistyö paikallisten tubettajien kanssa voi edistää toiminnan markkinointia. Ohjaamossa kannattaa tehdä oma esittelyvideo. Kohtaamon YouTube-kanavalta löydät esittelyvideoita koottuna. Niistä voi ottaa mallia ja vinkkejä. Ohjaamon tapahtumat on hyvä laittaa tapahtumiksi Facebookiin ja työntekijöiden esittelyt eri kanavia hyödyntäen ovat hyvä keino madaltaa Ohjaamon kynnystä.  Nuorten tarinoiden kerääminen ja niiden hyödyntäminen viestinnässä kannattaa myös muistaa. Erilaiset kisat, joulukalenterit ynnä muut kampanjat, joissa osallistujat saavat pieniä palkintoja esimerkiksi paikallisilta yrittäjiltä, voivat olla viestinnän piristäjiä. Kannattaa myös muistaa, että viestinnässä hyvä huumori toimii aina!

Jäikö näiden vinkkien jälkeen joku asia mietityttämään? Ei hätää, sillä 25.9.2018 Tampereella järjestetään Ohjaamot sosiaalisessa mediassa -koulutus. Koulutuksen järjestävät Kohtaamo ja Verke. Lisätietoa ja ilmoittaumislinkin koulutukseen löydät täältä.

Neuvominen ohjauskeskustelussa - Mitä, miten ja miksi?

Katri Myllylä (KM) ja Elina Pehkonen (KM)

Ohjaamoista nuoret ja nuoret aikuiset saavat apua työhön, koulutukseen ja arkeen liittyvissä asioissa. Apua tarjotaan asiakkaille tiedotuksen, neuvonnan ja ohjauksen muodoissa nopeasti ja tarpeenmukaisesti. Keskeinen väline avun tarjoamisessa on ohjauskeskustelu, joka on yleisin ja myös eniten hyödylliseksi koettu ohjauksen muoto Ohjaamossa. Sama ohjauskeskustelu voi sisältää niin tiedotusta, neuvontaa kuin ohjaustakin.

Mitä neuvominen on?

Tiedottaminen, neuvonta ja ohjaus ovat erilaisia ammatillisia toimintatapoja, joilla on erilaiset tavoitteet. Tiedottamisen tarkoituksena on antaa ohjattavalle hänen tarvitsemiaan tietoja. Ohjaaja on tiedon jakaja ja ohjattava tiedon vastaanottaja. Tiedonvälitys muodostuu yleensä ohjattavan kysymyksestä ja ohjaajan vastauksesta. Neuvonta puolestaan on vuorovaikutteisempaa kuin pelkkä tiedottaminen. Neuvonnassa ohjattava voi pyytää ja ottaa vastaan neuvoja, mutta tekee päätöksen niiden noudattamisesta itse. Neuvontatilanne voi syntyä ohjattavan pyynnöstä, mutta ohjaaja voi neuvoa myös omasta aloitteestaan.

Ohjauksessa ajatellaan, että ohjattava on itse aktiivinen ongelmanratkaisija. Ohjaajan tavoite on vahvistaa ohjattavan itseohjautuvuutta ja siksi ohjaaja välttää valmiiden ratkaisujen antamista esimerkiksi neuvoina. Toimintatapoja siis erottaa toisistaan ohjaajan asiantuntijaroolin muuttuminen sekä ohjattavan aktiivisuus vuorovaikutuksessa. Toimintatavat myös luovat erilaisia kohtaamisia asiakkaan ja työntekijän välille.

Neuvominen on keskustelun toiminto, jossa tarjotaan, kuvaillaan tai muuten edistetään tiettyä vaihtoehtoa tai toimintatapaa neuvon vastaanottajalle. Neuvolla välitetään tietoa, jota neuvoja uskoo neuvon vastaanottajan tarvitsevan tai joka auttaa neuvon vastaanottajaa ongelmanratkaisussa, mutta neuvolla voi myös auttaa ja osoittaa tukea. Rajanvetoa neuvomisen, ehdottamisen tai esimerkiksi käskemisen välillä on lähes mahdotonta tehdä, mikäli arviossa huomioidaan ainoastaan neuvon muotoilu ja kielellinen sisältö. Neuvo kuitenkin annetaan ja se arvioidaan aina omassa sosiaalisessa kontekstissaan. Ehdotuksen tai kehotuksen tulkintaan vaikuttaa esimerkiksi se, kuka neuvon antaa.

Ohjauksen ja neuvomisen suhde on jännitteinen, sillä neuvominen asettaa keskustelijat epäsymmetriseen asemaan, jossa neuvojalla nähdään olevan enemmän tietoa kuin neuvon vastaanottajalla. Neuvon vastaanottajan tulevalle toiminnalle asetetaan myös toivottu normi eli ilmaistaan, että neuvon vastaanottajan tulisi toimia neuvon mukaan. Neuvomista ei siis monestikaan mielletä osaksi ohjauksen ideaalia, johon liittyy ajatus keskustelun tasavertaisuudesta ja ohjattavan itseohjautuvuudesta.

Neuvoja neuvomiseen

Neuvoa muotoillessa saa olla kieli keskellä suuta, mikäli haluaa, että neuvo tulee kuulluksi ja on asiakkaalle hyödyksi. Seuraavaksi kuvaamme esimerkkien kautta joitakin neuvomistilanteita Ohjaamojen ohjauskeskusteluissa ja annamme vinkkejä siihen, miten neuvomista voisi käyttää apuna tilanteen ratkaisussa. Esimerkit on poimittu pro gradu -työmme aineistosta.

Asiakas on tullut Ohjaamoon tekemään työhakemusta. Hakemusta kirjoittaessaan asiakas kysyy ohjaajalta, kannattaako hakemuksessa kertoa ensin motivoituneisuudesta työhön vai kuvata omaa osaamistaan.

Tässä esimerkissä nuori pyytää itse neuvoa ja siten määrittää itsensä neuvon tarvitsijaksi ja vastaanottajaksi. Tällöin neuvomiselle tyypillinen osallistujien välinen epäsymmetria ei ole ongelmallista. Neuvonpyyntöön vastaaminen suoralla neuvolla voi kuitenkin olla ongelmallista, mikäli ohjauksen tavoitteena pidetään nuoren itseohjautuvuuden vahvistumista. Antaessaan suoria neuvoja, vaikkakin hyvässä tarkoituksessa, ohjaaja tekee ajatustyön ohjattavan puolesta. Molemmat osapuolet voivat olla tyytyväisiä ohjauskeskustelun päättyessä, mutta todellisuudessa ohjattavan ongelmanratkaisutaidot eivät päässeet kehittymään, eikä hänen oma osaamisensa vahvistunut.

Miten ohjattavan neuvonpyyntöön voisi sitten vastata? Yksi tapa on siirtyä neuvoon askelittaisen siirtymän avulla. Tällöin ohjaaja esittää tarkentavia kysymyksiä asiakkaan tilanteesta ja hyödyntää ohjattavan vastauksia neuvon muotoilemisessa. Tässä tapauksessa ohjaaja voi esimerkiksi kysyä, kumpi on asiakkaan mielestä tärkeämpi asia - motivoituneisuus vai oma osaaminen. Asiakas saa myös mahdollisuuden oivaltaa itse, mikä voisi olla ratkaisu.

Asiakas on aloittanut uudessa työpaikassa ja kertoo siitä ohjaajalle. Asiakas kertoo, että uudet työkaverit eivät ole samanhenkisiä kuin hän ja kokee hankalana viettää paljon aikaa työkavereiden seurassa.

Esimerkissä nuori tuo ohjauskeskustelussa esille huolen tai ongelman. Neuvo on yksi tapa reagoida huoleen. Jos kyseessä on sensitiivinen asia, neuvon muotoiluun on kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta neuvonanto ei vaaranna asiakkaan kasvoja. Neuvon voi esimerkiksi muotoilla kohdentamatta sitä suoraan nuorelle esittämällä neuvo ikään kuin yleismaailmallisena ajattelutapana. Tässä tilanteessa kohdentamaton neuvo voisi olla muun muassa yleisenä totuutena pidetty asia “kaikkien kanssa ei tarvitse kaveerata mutta toimeen kyllä tulee”. Kohdentamaton neuvo normalisoi ohjattavan huolen ja ilmaisee, että ohjattava ei ole huolensa kanssa yksin vaan moni muukin voisi hyötyä samasta neuvosta.

Asiakas kertoo, että on muuttamassa uuteen asuntoon. Keskustelussa on käyty läpi asioita, joita täytyy hoitaa ennen muuttoa. Ohjaaja neuvoo asiakasta, että nykyinen asunto täytyy siivota hyvin poismuuttaessa.

Suuri osa neuvoista annetaan ohjaajan aloitteesta. Silloin nuori ei pyydä neuvoa vaan ohjaaja tulkitsee asiantuntemuksensa avulla, milloin keskustelussa on paikka neuvolle. Ohjaajan aloitteesta antamat neuvot liittyvät usein sellaisiin asioihin, joista ohjaajalla on enemmän tietoa ja kokemusta kuin nuorella. Ohjaajan asiantuntijarooli asettaa nuoren vähemmän tietävän asemaan. Tässä esimerkissä asumisasiat hyvin tunteva ohjaaja näkee tarpeelliseksi neuvoa asunnon loppusiivouksessa. Ohjaaja voi tasapainottaa tiedollista epäsymmetriaa neuvon suosittavalla muotoilulla esimerkiksi kannattaa-verbin tai konditionaalin avulla.

Neuvontatyöhön liittyy velvollisuus neuvoa asiakasta asiantuntijatiedon perusteella, mutta samalla ohjauksessa pyritään tasavertaiseen kohtaamiseen. Vaikka neuvomisen ja ohjauksen suhde on jännitteinen, neuvominen on olennainen ja kiistaton osa ohjauskeskustelua.

Ohjaamojen ohjauskeskustelut ovat paikka, jossa nuorilla on mahdollisuus pyytää apua ja käsitellä huoliaan ja toisaalta saada neuvoja erilaisiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Neuvominen voi toimia tuen antamisena ja edistää ohjattavan itseohjautuvuutta. Ohjaaja voi tarjota neuvolla nuoren tarvitsemaa tietoa, jota hyödyntäen nuori kykenee tekemään itse perusteltuja päätöksiä ja valintoja. Neuvot ovat ohjaajan keino tuoda esille omia ajatuksiaan ja näkemyksiään sekä muun muassa osallistua ohjattavan asioiden käsittelyyn. Mitä ohjauksesta jäisi jäljelle, jos keskustelusta poistettaisiin kaikki neuvot?

Blogi perustuu Katri Myllylän ja Elina Pehkosen pro graduun: Neuvominen Ohjaamojen ohjauskeskusteluissa: keskustelunanalyyttinen tutkimus. Gradun löytää kokonaisuudessaan tästä.

Yhteistyön kehittäminen Ohjaamossa

Eri ammattialojen työntekijöiden kokemuksen mukaan moniammatillinen yhteistyö nopeuttaa asiakasprosesseja sekä madaltaa nuoren ja ammattilaisten yhteydenoton kynnystä, todentaa tuore opinnäytetyöni (YAMK), jonka tein Ohjaamo Olkkarissa Mikkelissä. Nuoret, heidän huoltajansa ja ammattilaisverkostot saavat tukea elämän erilaisissa tilanteissa ilman ajanvarausta ja lähetettä yhden katon alta. Moniammatillinen yhteistyö lisää työntekijöiden kokemuksen mukaan myös heidän ammatillista osaamistaan, tuo merkitystä sekä tukea ammattilaisten työhön ja laajentaa työntekijöiden verkostoja nuorten ohjauksessa. Se lisää vahvaa yhteistä osaamista Ohjaamo Olkkarissa, jonka asiakaskunta koostuu 13-29-vuotiaista sekä heidän läheisistään ja ammattilaisverkostoista.

Moniammatillinen yhteistyö vaatii työntekijöiden kokemuksen mukaan vahvaa ammatillista osaamista. Yhteistyön esteitä ovat:

1. työntekijän ammatillinen epävarmuus ja ennakkoluulot

2. verkostotyö, jossa toimitaan yhteisissä toimitiloissa vain kerran viikossa tai harvemmin

3. matalan kynnyksen palvelun ja nuorisotalotoiminnan yhteiset tilat. Osa ammattilaisista kokee, että mielikuva nuorisotilasta on liian vahva, mikä estää moniammatillisten toimijoiden palvelujen täysimääräisen hyödyntämisen.

4. joidenkin ammattialojen työntekijöiden määrittelemättömät Ohjaamo-työnkuvat

5. suuret muutokset ja johdon riittämätön tuki niissä, sekä

6. tiedonkulun haasteet.

Tulevaisuudessa Ohjaamo Olkkarissa kehitetään edelleen ennaltaehkäiseviä palveluja. Matalan kynnyksen palvelujen tilaratkaisut tulee suunnitella niin, että moniammatillisten toimijoiden palvelut ovat paremmin saavutettavissa. Yhteistyössä olevien organisaatioiden välille tarvitaan yhteistyösopimukset sekä toiminnan päivitetty palvelukuvaus. Johtamista kehitetään niin, että asiakkaiden ääni tulee vahvemmin kuuluville johtoryhmässä. Organisaatioiden johdon tulisi olla myös läsnä arjessa tiiviimmin, mikä vahvistaisi moniammatillista yhteistyötä.

Opinnäytetyön valmistumisen jälkeen moni asia on edennyt positiivisesti. Organisaatioiden välille on ryhdytty luomaan sopimuksia ja päivitettyä palvelukuvausta. Myös tiedotussuunnitelma on tekeillä. Ohjaamo Olkkari on tällä hetkellä tilojen suhteen haastavassa tilanteessa entisissä tiloissa tapahtuneen vesivahingon vuoksi. Uudet tilat ovat kuitenkin löytyneet ja niitä on päästy kehittämään yhdessä moniammatillisen verkoston kanssa. Uudet tilat mahdollistavat toimintojen uudelleensuunnittelun entistä paremmin ja mahdollisesti jopa uudenlaisen palvelun syntymisen. Näin voikin todeta, että haasteet ovat uusi mahdollisuus!

Kirjoittaja: Sari-Anne Ratia, toiminnanohjaaja, Mikkelin Ohjaamo Olkkari

Mikkelin Ohjaamo Olkkarin henkilökunnan kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä on kuvattu huhtikuussa 2018 valmistuneessa Sari-Anne Ratian opinnäytetyössä. Kysymyksiin etsittiin vastauksia laadullisella tutkimusotteella, käyttäen menetelmänä teemahaastattelua. Haastatteluihin osallistui työntekijöitä kaikista organisaatioista, jotka ovat mukana moniammatillisessa Ohjaamo Olkkari -yhteistyössä. Opinnäytetyö tukee Ohjaamo Olkkarin palvelukuvauksen ajantasaistamista ja kehittämistä tulevassa maakunta- ja sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksessa. Lisätiedot: Sari-Anne Ratia, Ohjaamo Olkkarin toiminnanohjaaja, p. 050 311 7083 tai sari-anne.ratia@essote.fi

Ohjaamon johtamisen haasteet

Ohjaamojen johtaminen on mielenkiintoinen, innostava ja toisinaan turhauttava haaste. Arkea ja työtä johdetaan monilla eri nimikkeillä. Päällikkö, projektipäällikkö, koordinaattori, palvelujohtaja… Harva heistä on kuitenkaan esimies, kukaan ei ole esimies kaikille Ohjaamonsa työntekijöille. Taustalla pyörii siis aina isompi tai pienempi joukko muita johtajia. Koordinaatiota Ohjaamo kuitenkin tarvitsee, mutta mitä se tarkoittaa?

(Selvyyden vuoksi tässä kirjoituksessa käytän Ohjaamoa koordinoivasta ja toimintaa johtavasta henkilöstä nimitystä koordinaattori. Kuten alussa totesin, samaa tehtävää voi hoitaa monella muullakin nimikkeellä.)

Koordinaattori ei ole esimies, mutta käytännössä rinnastuu sellaiseksi

Ohjaamo koostuu monesta eri toimijasta ja useista eri organisaatioista. Työntekijäjoukolla voi takanaan olla iso esimiesten joukko, joiden kanssa Ohjaamon koordinaattori toimii. Monen esimiehen lisäksi tämä organisaatioiden moninaisuus tuo mukanaan erilaisia työkäytänteitä ja ohjeistuksia sekä erilaiset budjetit. Vaikka Ohjaamolla olisi selkeä yhteinen tavoite, voi haasteeksi tulla sen kanssa ristikkäiset tavoitteet työntekijöiden omien kotiorganisaatioiden taholta. Moni koordinaattori kuvaakin omaa työtään puun ja kuoren välissä olemiseksi. Toisaalta on paljon odotuksia, toiveita ja vaateita, mutta ei asemaa eikä päätösvaltaa. Jotta arjen työ olisi sujuvaa, tulee Ohjaamon koordinaattorilla olla riittävä mandaatti toimia. Mitä se mandaatti tarkoittaa ja mihin kaikkeen se oikeuttaa, se on paikallisesti sovittava. Käytännössä usein hyväksi on koettu malli, jossa koordinaattori toimii arjessa lähiesimiehenä varsinaisen esimiesvastuun ollessa omassa kotiorganisaatiossa.

Esimiehisyyden selkiytyminen vie aikaa. Pikavoittoja ei uusissa Ohjaamoissakaan kannata odottaa. Ajan lisäksi toimintaympäristön muutokset saattavat auttaa, kun yhdessä ajatellaan, että ”tämä Ohjaamo me ainakin viedään maaliin”. Aika myös selkiyttää kotiorganisaatioiden toimijoille ja johtajille mikä Ohjaamo on, eikä hyötyjen näkyväksi tuleminenkaan ole haitannut. Työntekijöiden rekrytointienkin kautta on voinut tulla helpotusta, mikäli koordinaattori on päässyt mukaan rekrytointeihin ja kun ylipäätään on siirrytty rekrytoimaan pelkän työhön nimittämisen sijaan. Näin koordinaattori on päässyt rakentamaan tiimiä, jossa jokainen tekijä täydentää porukan osaamista oikealla tavalla.

Koska työ on moninaista, ei riitä, että Ohjaamo toimii matalalla kynnyksellä. Tarvitaan myös matalan kynnyksen johtamista. Se on sitä, että koordinaattorille on helppo tulla juttelemaan ja kaikesta voidaan puhua. Se on sitä, että ei ole kissoja, joita ei voisi pöydälle nostaa. Se on joustavuutta ja sitä, että yhteistä näkemystä työstä luodaan jatkuvasti. Se on yhdessä tekemistä tiimin kanssa.

Johdon sitoutuminen on kaiken A ja O

Uuden Ohjaamon käynnistyessä on paljon puhuttu johdon sitoutumisesta. Usein se onkin ollut ratkaiseva tekijä erityisesti alkuvaiheessa. Johtajilla on tärkeä rooli toki myöhemminkin. ”Ohjaamo on tärkeä juttu, me tehdään tämä” on tärkeä viesti ylimmältä johdolta erityisesti niissä tilanteissa, joissa ratkotaan mihin kaikkeen resurssit riittävät. Pelkän ylimmän johdon sitoutuminen ei kuitenkaan riitä. Moni koordinaattori kertoo ylimmän johdon kyllä olevan sitoutunut toimintaan, mutta väliportaan olevan haastava kohta. ”Esimiehet tarvitsisivat lisää ymmärrystä työn luonteesta ja koko Ohjaamosta. Heidät pitäisi saada edes joskus koolle yhtä aikaa.”

Ohjaamojen omat ohjausryhmät (myös ilman hankerahoitusta toimivilla Ohjaamoilla) on huomattu hyväksi tavaksi toimia. Ohjausryhmään on voitu koota esimerkiksi kaikkien Ohjaamossa mukana olevien organisaatioiden johtoa. Ohjausryhmien sijaan ja / tai rinnalla voi olla hyvä pitää omia esimiespalavereja, joissa kaikki Ohjaamossa työskentelevien esimiehet tapaavat säännöllisesti. Muutoinkin jatkuva tiedottaminen puolin ja toisin on tärkeää. Myös erilaiset kumppanuussopimukset ovat tulossa monissa Ohjaamoissa. Käytännön kokemusta näistä on vielä vähän, mutta se lisääntyy koko ajan.

Monialaisuus on suurin rikkaus ja suurin haaste

Monialaisessa työyhteisössä, niin kuin missä tahansa työyhteisössä, pienetkin asiat ovat joskus suuria. Kuka maksaa kahvin? Entä saako kahvia juoda milloin tahansa? Isompiakin kysymyksiä löytyy. Millainen työaika on ja miten sen kanssa toimitaan? Entä tietosuojakäytänteet? Erilaisissa organisaatioissa on erilaiset käytänteet ja näiden yhteen sovittaminen on toisinaan vaikeaa. Vaikkapa juuri kahvin keittämisestä voi tulla riitaa - tuttua varmasti monelta muultakin työpaikalta. Toiset asiat on helpompi ratkoa kuin toiset. Kahvin maksamiseen liittyvät kysymykset voivat ratketa sillä, että yksi organisaatio maksaa kahvit, toinen maidot koko työyhteisölle. Työaikaan liittyvät käytännöt sen sijaan ovat hankalampia. Samoin on esimerkiksi etätyön laita. Kuka Ohjaamossa voi tehdä etätöitä ja minkä verran tai voiko Ohjaamon työtä ylipäätään tehdä etänä?

Ohjaamoissa eri asiantuntijat tekevät omaa työtään, mutta se tuskin missään on samanlaista työtä kuin mitä työskentely omassa kotiorganisaatiossa olisi. Puhutaan ohjaamolaisuudesta ja ohjaamomaisesta työotteesta. Mistä näissä on kyse? Mitä ohjaamomainen työote meidän Ohjaamossamme tarkoittaa? Tämän miettiminen ja kirkastaminen vaatii yhdessä kehittämistä. Apuna työssä ovat olleet muun muassa Tessu-hankkeen valmentajat.

Ohjaamoissa osa-aikaisesti työskentelevät tai vain silloin tällöin päivystämässä piipahtavat tekijät ovat omalla tavallaan haastava joukko. Miten yhteisöllisyyttä rakennetaan arjessa? Ohjaamoissa työskentelevillä fokus on nuorissa, niin kuin pitääkin. Joskus tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että fokus ei ole oman työn tai työyhteisön kehittämisessä. Ohjaamot eivät vain kehitä nuorten palveluja, vaan myös uudistavat työtapoja ja luovat uudenlaista yhteistyötä. Aikaa pitäisi muistaa resursoida kehittämistyöhön, ei vain asiakastyöhön. On myös Ohjaamoja, joissa ei ole yhtään ainutta kokopäiväistä ohjaamolaista. Koordinaation näkökulmasta tämä haastaa työtä, kun osa-aikaisilla ohjaamolaisilla ei välttämättä ole ketään, kenen kanssa keskustella. Ohjaamotyö tarvitsee ja ansaitsee koordinaattorinsa.

Virkistysryhmä on työryhmistä tärkein

Missä tahansa työyhteisössä, mutta erityisesti monialaisessa yhteisössä, yhteisöllisyyden ja yhteishengen rakentaminen on tärkeää. Me-hengen luominen ja se, että jokainen työntekijä on ylpeä omasta työpaikastaan, ovat yhteistyön näkökulmasta keskeisiä asioita. Yhdessä toimiminen ja nuorten monialaisesti tukeminen edellyttävät toisten tuntemista. Tunteminen taas syntyy yhdessä vietetystä ajasta ja yhdessä tekemisestä. Usein helpottaa jos Ohjaamossa ajatellaan työntekijöiden olevan ensisijaisesti ohjaamolaisia ja vasta toissijaisesti oman taustaorganisaationsa edustajia.

Jollei Ohjaamoon ole vielä koottu oma virkistysryhmää, kannattaa sellainen koota ensitilassa. Yhteiset virkistyspäivät ja pienet jutut arjessa ovat tärkeitä. Töissä pitää olla hauskaa. Muistakaa myös pysähtyä säännöllisesti ja kiinnittää huomiota siihen, mitä kaikkea olette yhdessä saaneet aikaan.

Valtakunnallinen verkosto työn tukena

Koordinaattorin tehtävä on moninainen, monialainen, monimuotoinen ja monitasoinen. Siinä saa olla moneksi. Koordinaattori tekee Ohjaamossa kaikkea, minkä takia itsensä johtaminen on työn avaintaitoja. Oman tehtävän hahmottaminen ja suhteen määrittäminen toisiin toimijoihin helpottavat. Verkostoituminen toisten kanssa auttaa. Yksin ei tarvitse pestistä suoriutua. Apuna ja tukena työssä toimii valtakunnallinen Ohjaamojen verkosto. Kollegoilta saa vinkkejä miten toimia, mutta myös ideoita ja ymmärtävän kaverin, jonka kanssa voi tuskailla asioiden laitaa. Ohjaamojen päällikköpäivät, joita järjestetään kolme, neljä kertaa vuodessa, ovat olleet tässä tärkeässä roolissa. Tutuille tyypeille eri puolella Suomea on helppo soittaa tai laittaa viestiä.

Koottuja viisauksia

  • Monialaisuus ja sen myötä moniesimiehisyys haastavat. Aika, jatkuva yhteydenpito ja ylimmän johdon sitoutuminen toimintaan auttavat.
  • Ohjaamoissa on paljon tietoa ja taitoa. Sitä voi jakaa esimerkiksi niin, että kerran kuussa joku Ohjaamossa työskentelevä kertoo oman osaamisalansa asioista toisille.
  • Ohjaamossa työskentely lisää ainakin koordinaattorin luovuttaa. Monena saa olla, taatusti törmää erikoisiin kysymyksiin ja innovatiivinen pitää olla resursseja etsiessään.
  • Resurssia ei välttämättä ole ohjattu toimintaan tai esimerkiksi laitteisiin. ”Jos kerjäämisestä olisi maisterintutkinto, olisin jo tohtori” sanoi eräskin Ohjaamon koordinaattori.
  • Kiittäminen, kehuminen ja kannustaminen. Hyvän huomaaminen.
  • Tessu-hanke tarjoaa apua monialaisen työn ja työyhteisön kehittämisessä.
  • Koordinaattorina saa olla monena. Valtakunnallinen vertaistuki helpottaa.

Kesäkuussa Jyväskylässä koolla olleet Ohjaamojen päälliköt ja koordinaattorit pohtivat yhdessä Ohjaamojen johtamista. Kokemukset, opit ja sitaatit on poimittu näistä keskusteluista.

Miten käyttäytymistaloustiedettä voisi hyödyntää Ohjaamoissa?

Miksi kaikki palveluihin myötämielisesti suhtautuvat eivät tule Ohjaamon asiakkaiksi niissä tilanteissa kuin palveluille olisi – ainakin ammattilaisten mielestä – tarvetta? Tilannetta voidaan tarkastella käyttäytymistaloustieteen ja sosiaalisen markkinoinnin näkökulmista, jossa tarkastelun kohteena ovat ihmisten päätöksiin vaikuttavat tekijät. Käyttäytymistaloustieteessä ajatellaan, ettei ihminen ole jatkuvasti rationaalisesti toimiva homo economicus, vaan päätöksiin vaikuttavat muun muassa tunteet, aiemmat kokemukset ja sosiaalinen ympäristö. Varsinkin voittoon tähtäävässä liiketoiminnassa käyttäytymistaloustiedettä on hyödynnetty paljon, vaikka siitä on usein puhuttu eri nimellä. Ei ole sattumaa, miksi ruokakaupassa kalliit hillopurkit on sijoitettu juustotiskin luo tai miksi nettiostoksia voi tehdä parilla klikkauksella. Tällä hyödynnetään ihmisen taipumusta toimia monissa tilanteissa ikään kuin autopilotilla.

Julkisissa palveluissa on usein unohdettu, että ilmaisistakin palveluista aiheutuu asiakkaille kustannuksia: palveluun osallistuminen vie aikaa ja siitä saattaa koitua vaivaa. Vaikka ammattilaisille palvelut saattaisivat näyttäytyä kohderyhmän kannalta pelkästään positiivisena, kohderyhmänä oleville ne eivät välttämättä sitä ole, jos asiaan liittyvät riskit menevät mahdollisten hyötyjen ohi. Käyttäytymistaloustieteessä asiaa kuvataan tappiokammon käsitteellä, jonka mukaan tappiot tuntuvat ihmisistä suuremmilta kuin mahdollisten voittojen saaminen. Ohjaamon tapauksessa asiakkaalle koituva tappio voi olla ajan menetyksen lisäksi esimerkiksi mahdollinen pettymys siitä, ettei hänen tilanteensa ratkeakaan.

Tappiokammoa voidaan vähentää esimerkiksi esittelemällä tarjotut palvelut ja palvelupolku mahdollisimman selkeästi ja tuomalla esille asiakkaan niistä saama konkreettinen hyöty, kuten palvelun kautta työllistyneiden määrä. Myös työntekijöitä kannattaa esitellä esimerkiksi nettisivuilla ja tuoda palvelua sitä kautta helpommin saavutettavaksi.

Asiakkaan asenteeseen voi vaikuttaa myös esimerkiksi valintaväsymys. Jos palvelussa esitetään paljon erilaisia vaihtoehtoja, joiden välillä asiakkaan pitää tehdä usein toistuvia valintoja, seurauksena voi olla ainakin hetkittäinen lamaannus. Siksi selkeiden – ja asiakasta hyödyttävien – palvelupolkujen luominen voi olla hyödyllisempää kuin jatkuviin valintatilanteisiin asettaminen.

Miten sosiaalista markkinointia ja käyttäytymistaloustiedettä voi sitten hyödyntää palveluiden ja niiden markkinoinnin suunnittelussa? Monella tavalla kyseistä työtä tehdään jo usein tiedostamatta. Käyttäytymistaloustieteessä halutaan selvittää mahdollisen palvelun käyttäjän päätöksentekoprosessi ja siihen vaikuttavia pullonkauloja eli haasteita palvelun käytössä. Tämä muistuttaa monella tavalla palvelumuotoilun palvelupolun (customer journey map) käsitettä, ja palveluiden kehittämisessä palvelumuotoilu ja päätöksenteon ilmiöiden ymmärrys täydentävätkin toisiaan.

Kun pullonkaulat on hahmotettu, niihin voidaan yrittää vaikuttaa yrittämällä tuupata asiakasta toivottuun suuntaan. Tuuppaamisessa muokataan kontekstia, joissa päätöksiä tehdään, mutta siihen ei liity pakkoa tai painostusta. Esimerkiksi brittiläinen julkishallinnollisen Behaviour Insight Team on luonut EAST-viitekehyksen. Sen mukaan ihmisiin voidaan vaikuttaa tuomalla esille haluttu asia helposti toteutettavasti (easy), houkuttelevasti (attractive), oikea-aikaisesti (timely) tai vetoamalla sosiaalisuuteen (social). EAST-malli on melko yksinkertainen, mutta se antaa erilaisia välineitä myös palvelunkäyttäjien tilanteiden ymmärtämiseen.

Julkisissa palveluissa on tärkeää pohtia, kenen politiikkaa eri keinoja soveltaen halutaan ajaa ja millaiseen ihmiskuvaan politiikkaa perustuu, koska päätöksiä ei tehdä tyhjiössä. Sosiaalisesta markkinoinnista ja päätöksenteon ilmiöiden laajemmasta tarkastelusta voi saada välineitä palveluiden suunnitteluun ja niitä käyttävien ihmisten ymmärtämiseen, mikä Ohjaamoissakin on tavoitteena.

Ohessa muutamia tapoja hyödyntää EAST -viitekehystä Ohjaamoissa

  1. Houkuttelevuus: Tee asia houkuttelevaksi: korosta palvelun tuomia hyötyjä.

  2. Helppous: Tuo esille konkretiaa, esimerkiksi, mitä eri palvelukokonaisuuksissa tapahtuu. Vaihtoehtoja, joista pitää valita, ei kannata olla liikaa. Nimeä palvelut houkutteleviksi ja selkeiksi.

  3. Oikea-aikaisuus: Tavoittele esimerkiksi juuri työttömäksi jääneitä tai vastavalmistuneita nuoria oppilaitosten, TE-toimiston tai Kelan kautta.

  4. Sosiaalisuuden korostaminen: Kerro konkreettisia onnistumistarinoita. Kerro esimerkiksi, kuinka moni muu samaa alaa opiskellut on hyötynyt palvelusta ja millä tavoin.

Ja lopuksi: tee tehdyt asiat näkyviksi. Monet tilanteet, kuten työ- tai opiskelupaikan haku voivat tuntua asiakkaista pitkiltä prosesseilta. Kirjaa asiakkaan kanssa ylös, mitä on jo saatu aikaan ja tehkää yhdessä tehty työ näkyväksi.

 

Maria Kankkunen

Kirjoittaja on opintovapaalla Ohjaamo Vantaasta. Hän tekee YAMK-opinnäytetyönään taloudenhallinnan ennaltaehkäisevien palveluiden kehittämistä Takuusäätiölle. Pidempi versio tekstistä on luettavissa Yhteistyötä ja onnistumisia – Ohjaamo Vantaan hankekausi 2015–2018 -julkaisussa.

 

— 20 Items per Page
Showing 1 - 20 of 47 results.