Miten päästään Ohjaamon tavoitteiden mukaiseen nuoren kohtaamiseen ja moniammatillisuuteen?

Kirjoittanut yhteisöpedagogi Aku Eerola

Esittelen kirjoituksessa opinnäytetyötäni, jossa kehitin Ohjaamon uusille työntekijöille perehdytysmateriaalia. Perehdytysmateriaali tarjoaa yhtenäisen, mutta joustavan näkemyksen siihen, millä tavalla Ohjaamoissa kohdataan nuoria. Kehittämistyötä viitoittivat tutkimuskysymykset nuoren kohtaamisesta ja moniammatillisuudesta. Työn selkärangan muodostivat tutkimushaastattelut ja aivoriihi. Kehittämisessä olivat mukana Ohjaamo Forssan asiakastyöntekijät, Ohjaamo-konseptin asiantuntijat sekä nuoret.

Ohjaamo Forssassa kohdataan nuoria yhtenäisellä, empaattisella asenteella

Kehittämistyössä nuorten kohtaamista tutkittiin työntekijöille suoritettujen teemahaastatteluiden avulla. Aineisto koostui viiden asiakastyöntekijän haastatteluista. Niiden perusteella kävi ilmi, että Ohjaamo Forssan asiakastyöntekijät jakoivat yhtenäisen kuvan siitä, millä tavalla nuori kohdataan Ohjaamossa. Haastatellut korostivat läsnäolon ja empatian tärkeyttä. Erityisen merkittäväksi he kokivat ohjaajan kyvyn kuunnella ja antaa nuorelle aikaa. Muita huomioitavia tekijöitä olivat luottamussuhteen rakentaminen, rajojen asettaminen sekä nuoren puolustaminen. Tietoperustani turvin päädyin perehdytysmateriaalissa esittelemään näitä havaintoja erilaisilla käsitteillä, kuten Sanna Vehviläisen Ohjaustyön opas -kirjan "kannattelevalla läsnäololla" sekä reflektoivan kuuntelun menetelmällä, joka on vuorostaan tuttu motivoivasta haastattelusta.

Nuorten kohtaamisen lisäksi selvitin, miten toimivaksi tai toimimattomaksi työntekijät kokivat moniammatillisen yhteistyön Ohjaamo Forssassa. Työntekijöiden havainnot olivat lähellä toisiaan. Ne antavat kuvan toimivasta työyhteisöstä, jonka rakenteen sisäistäminen saattaa olla uudelle työntekijälle haastavaa. Haastatteluissa kävi ilmi, että asiakastyöntekijät olivat perillä toistensa työnkuvista sekä mahdollisten taustaorganisaatioiden tavoitteista, mutta samalla koettiin, että tämän kokonaisuuden sisäistäminen oli vaatinut merkittävästi työntekijän aikaa. Moniammatillisessa yhteistyössä nähtiin kuitenkin vielä kehitettävää.

Kehittämistyössä syvennyttiin myös Ohjaamon tavoitteisiin. Asiantuntijahaastatteluissa Kohtaamo-hankkeen tutkija Mirja Määttä totesi, että hänestä Ohjaamon tärkeimpiä tavoitteita ovat palvelujen uudistaminen ja se, että nuori asetetaan toiminnan keskiöön. Tämä huomio korostui myös asiakastyöntekijöiden haastatteluissa. Yksi haastatelluista näki ohjaajan roolin kuuntelevana ja ymmärtävänä asiantuntijana, joka ei toimi korkeana auktoriteettina nuoren yläpuolella. Ohjaamo-koordinaattori Hanna Segarra mainitsi, ettei työntekijöiden tarvitse välttämättä työskennellä samoja tavoitteita kohti. Hän piti tärkeänä, että työntekijän ymmärtävät erilaisia tavoitteita ja niiden tärkeyttä osana suurempaa kokonaisuutta.

Perehdytysmateriaali kaikille Ohjaamoille

Kehittämistyön tuotoksena syntynyt perehdytysmateriaali on laadittu kasaan siten, että se on hyödynnettävissä kaikissa Ohjaamoissa ympäri Suomea. Materiaali on jaettu kahteen erilaiseen osaan: nuoren kohtaamiseen sekä moniammatillisuuteen. (Pääset tutustumaan materiaaliin näistä linkeistä.) Sen kulmakivenä voidaan pitää 3 sääntöä moniammatillisuuteen -sivua, jonka tarkoituksena on antaa ytimekäs ja helposti muistettava ohjeistus moniammatillisessa työyhteisössä toimimiseen. Tämän lisäksi materiaalissa esitellään motivoivan haastattelun menetelmää, dialogisuuden tärkeyttä ja luodaan katsaus Ohjaamon valtakunnallisiin tavoitteisiin. Materiaalissa uutta työntekijää kehotetaan tutustumaan Mirja Määtän vuonna 2018 kirjoittamaan tutkimusartikkeliin Työtä, osaamista ja arjen taitoja - Ohjaamot tehtäväänsä määrittelemässä.

Tarkemman kuvauksen kehittämistyöstä ja perehdytysmateriaalin luomisesta voi lukea opinnäytetyöstäni Nuoren moniammatillinen kohtaaminen: Ohjaamon perehdytysmateriaalin uudistaminen. Opinnäytetyö antaa laaja-alaisen kuvan käsitellyistä teemoista sekä tietoperustan että kehittämistyön menetelmillä saatujen tulosten voimin, mutta myös avaa ja esittelee perehdytysmateriaalin lukijalle.

Ensimmäiset työelämäkokemukset - opettavaista vai lannistavaa

Vetämässäni Ohjaamoista työelämään -seurantatutkimuksessa tarkastellaan, mitä mahdollisuuksia ja haasteita nykyiset työmarkkinat ja työolot tuovat nuorten aikuisten elämään. Siinä kysytään myös, millaista on Ohjaamojen työelämäohjaus ja mitä merkitystä sillä on nuorten elämänkulussa. Tutkimuksen taustalla on ajatus, että Ohjaamojen työelämään tähtäävässä ohjauksessa ei ole muokattavana ainoastaan nuorten tulevaisuuden suunnitelmat ja valmiudet vaan myös ohjaajien työtavat ja niiden kehittäminen sekä työnantajien asenteet ja taidot vastaanottaa nuoria työelämään. Ja laajemmassa mittakaavassa, tavoitteenahan on vahvistaa nuorten oikeuksia reiluun ja hyvään työelämään.

Haastattelemme 40 nuorta aikuista kolme kertaa vuoden välein; aloitimme haastattelut viime syksynä ja päätämme 2020. Viime vuonna haastateltavat perustelivat osallistumistaan haastatteluun esimerkiksi sillä, että tutkimus on kiinnostava, se voisi ehkä auttaa muita nuoria tai osallistumalla saisi hyödyllistä tekemistä omaan päivään.

Haastatteluissa välittyi nuorten aikuisten ymmärrys työllistymistä tukevien toimijoiden, kuten työpajojen ja Ohjaamon, työelämään kannustavasta tehtävästä, mutta myös yritysten ansaintalogiikasta. He myös pohtivat, millainen työ soveltuisi heille ja mitä he siltä toivovat. Tästä kertoo myös Annariina Kiponojan valmistunut kandidaatintyö, josta lisää tässä blogissa.

Haastattelut alkoivat työelämästä kertovan, ajallisen viivan hahmottamisella. Siihen haastatellut kuvasivat työelämään - vaikkapa opiskeluihin liittyviin harjoitteluihin, työkokeiluihin tai työsuhteisiin - liittyviä moninaisia kokemuksiaan, niin myönteisiä kuin kielteisiäkin. Myönteisiä kokemuksia oli paljon: osaamisen, onnistumisen, oman alan löytymisen ja myönteisen palautteen saamisen kokemuksia.

Tässä blogissa pysähdyn kuitenkin sen äärelle, mikä työssä on mättänyt.

Kielteiset työelämäkokemukset ovat asia, joita Ohjaamoissakin käsitellään melko usein. Haastatteluissa esille tulleita nuorten aikuisten kielteisiä kokemuksia voi luokitella vaikkapa näin:

Työnantajan vastuut ja velvoitteet eivät ole kunnossa:

  • nuorelle on epäselvää, mitä työstä ja työn jatkosta on sovittu. Työnantaja antaa suullisesti ymmärtää muuta kuin mikä näkyy sopimuksessa (esimerkiksi viikkotuntimäärä)
  • työkokeilun alussa puhutaan mahdollisesta palkallisesta jatkosta, mutta sitä ei koskaan tule
  • perehdytys työhön on puuttunut tai ollut vähäistä ja ylimalkaista
  • työnantajat tai perehdyttämisestä vastaavat ovat olleet kiireisiä, vihaisia ja mollaavia. Tämä voi jopa estää hankitun ammattitaidon käyttämisen ja kehittämisen jatkossa.

Työyhteisö on epäreilu ja työilmapiiri huono:

  • nuorella on epäreilu asema suhteessa muihin työntekijöihin työtehtävien ja työvuorojen jaossa
  • nuorelle ei kerrota olennaisia asioita, hänet suljetaan työyhteisön ulkopuolelle, selän takana puhutaan pahaa.

Heikossa asemassa olevista hyödytään eri tavoin:

  • satunnainen, on-off -keikkatyö on epävarmaa ja tuottaa byrokratiarumbaa esimerkiksi Kelan tukien hakemisessa ja taukoja toimeentuloon
  • minimipalkalla on vaikea tulla toimeen, se voi olla myös työmarkkinatukea pienempi
  • työttömistä hyödytään vuosi vuodelta esimerkiksi kiireisessä sesonkityössä, joka uuvuttaa ja estää pidempiaikaisen ratkaisun löytämistä
  • työkokeilut saattavat olla ajallisesti hyvinkin sitovia tai sisällöltään turhauttavia
  • uutta työtä hakiessa työnantajat eivät aina arvosta työkokeiluja tai työpajajaksoja työkokemuksina.   

 

Tässä erään nuoren kokemus:

Mä melkeinpä sanoisin et kyl töitä löytyy mut palkkaa ei.

Siis se on se isoin ongelma nuorilla mun näkemyksen mukaan ja kokemuksen että, siis, ku, ketään ei palkata. Ketään ei pidetä pitkäaikasesti eikä jotkut paikat ees vaivaudu kouluttaa, kun ne tietää jo etukäteen et tätä tyyppii ei sitte pidetä niin sille ei sit opeteta kunnolla, talon tavoille tai oikeestaan työelämän tavoille muutenkaan, et heitetään sille sit hanttihommat. Ja tätä mä oon kuullu omien kavereitten kautta todella paljon.

Ja, siis, seki vielä että, palkattomii, paikkoi niin niit ei lasketa työkokemukseks niin se on iso ongelma. Ku monelt sitä löytyy ja monet tietää miten työelämäs toimitaan ja miten se menee mutta, jos se on palkaton niin sil ei oo mitään välii. Että, siihen pitäis saada muutos, niitten työnantajien ajatusmaailmaan.

Useat haastatellut nuoret aikuiset ovat käyneet näitä kielteisiä kokemuksiaan läpi Ohjaamon työntekijän kanssa, osa neuvoja kysellen, osa pidemmässä ohjausprosessissa. Ohjaamo on ollut monelle tärkeä tuki, samoin ystävät ja perheenjäsenet. 

---

Ohjaamoista työelämään -tutkimusta toteutetaan kahdessa Ohjaamossa, Lahdessa ja Vantaalla. Aineistonkeruuta on lisäkseni olleet tekemässä Frida Westerback sekä Hanna Rissanen Helsingin yliopistosta sekä Jyrki Virta Jyväskylän yliopistosta. Professori Päivi Honkatukian vetämä All Youth-hankkeen osatutkimus Tampereen yliopistossa on tärkeä yhteistyökumppani. Haastatteluista kertyy mittava aineisto ja siitä on tulossa tällä hetkellä kaksi gradua ja yksi kandityö on jo valmistunut. Lisäksi aineistoa hyödynnetään tutkimusartikkeleissa. Nuorten aikuisten haastattelut jatkuvat nyt marraskuussa.

Lisätietoja tutkimuksesta saa Mirjalta (mirja.maatta (at) ely-keskus.fi)

 

 

Kolme kehittämiskohdetta

Meiltä kohtaamolaisilta kysytään usein mitä kehittämiskohteita Ohjaamoissa on. Usein kysyjä haluaa tietää mitä kehittämiskohteita näemme erityisesti hänen alueensa Ohjaamossa. Viime aikoina olen alkanut vastata kysymykseen toteamalla, että Ohjaamoissa kautta linjan on kolme haastetta. Nämä pätevät jollain tapaa jokaiseen Ohjaamoon.

Monialaiseen työhön on vielä matkaa

Yllättikö ensimmäinen kohta jonkun? Tuskin. Monialainen työ on haastavaa, eikä siihen päästä hetkessä. Sen toteutuminen vaatii aikaa, tahtoa ja toimia. Tässä kehitettävää on aina. Henkilöstössä tulee vaihdoksia, tulee uusia toimijoita mukaan ja rakenteet muuttuvat. Moni Ohjaamo on jo päässyt yhdessä työskentelyyn. Eri toimijat ovat samassa paikassa, mutta aitoon monialaisuuteen voi tällöinkin olla vielä matkaa. Tämä voi näkyä esimerkiksi puheissa minun ja sinun asiakkaina, erilaisina kirjauskäytänteinä tai nuorelle toteamuksena, että emme voi täällä jeesata enempää, koska minä en voi jeesata enempää.

Yllättävän usein törmäämme puheisiin, joissa todetaan kunnassa ohjauksen toimivan jo niin hyvin, ettei Ohjaamon työn kehittämiselle ole tarvetta. Että toinen toimija on tuossa kilometrin päässä ja meillä on suora puhelinnumero kolmannelle. Hienoa! Hyvä juttu! Sanottakoon se kuitenkin tässäkin: Ohjaamo ei ole yhtä kuin verkosto ja Ohjaamo on enemmän kuin palveluohjausta. 

Pienissä Ohjaamoissa haastekertoimet ovat luonnollisesti suuremmat. Miten niin kutsutut piipahtelijat, jotka päivystävät Ohjaamossa vain silloin tällöin, saadaan mukaan? Toisaalta verkosto voi olla jo entuudestaan niin tiivis, että yhteistyö on helppoa ja sujuu päivystysaikojen ulkopuolellakin. Toimijoiden määräkään ei välttämättä ole kovin suuri. Joskus kuitenkin näissä tilanteissa mietin miksi Ohjaamo onkaan alunperin alueelle perustettu. Jos Ohjaamon myötä päästään tarkastelemaan palveluja laajemmin kuin omasta siilosta käsin ja jos sen sitä kautta opitaan tuntemaan toisia paremmin, niin sehän on selkeä hyöty. Joskus Ohjaamon myötä myös saadaan entistä enemmän toimijoita mukaan.

Johtamista ei ole mietitty

On yllättävää miten vähän Ohjaamon johtamista on alkuvaiheissa mietitty. Uutta Ohjaamoa perustettaessa ei välttämättä ole lainkaan ajateltu, että toiminta vaatii jonkun koordinaattorin, jonkun johtajan. Verkostot eivät toimi itsestään, eikä Ohjaamon arki pyöri, ellei joku sitä johda. Ohjaamoissa on lukuisia asioita, jotka eivät niin sanotusti kuulu kenellekään. Jotta toiminta pyörisi, täytyy jonkun nämä tehdä tai jonkun johtaa kokonaisuutta, jotta asiat tulisivat tehdyksi, Ohjaamon koosta riippuen. Monialaisuuden kehittyminen vaatii johtamista sekin. Toimintatavat ja –kulttuurit muuttuvat harvoin itsestään. Tuekseen johtaja tarvitsee Ohjaamossa työskentelevien esihenkilöiden tuen, jotta arki rullaisi kunnolla. Hyväksi käytännöksi on todettu esihenkilöiden omat, säännölliset tapaamiset.

Kuka viestii?

Jollei johtamista ollut mietitty, niin viestintä saattaa vielä herkemmin unohtua. Ohjaamo tarvitsee markkinointia ja mainontaa, tiedotusta ja vuorovaikutusta. Toiminnasta pitää viestiä paitsi nuorille, niin myös verkoston toimijoille, yhteistyökumppaneille, nuorten lähipiirille, päättäjille ja niin edelleen. Tämä vaatii työtä, suunnitelmallisuutta ja toimia.

Viestinnässä on kyse myös monialaisuuden kehittämisestä ja johtamisesta. Lisäksi viestinnässä on kyse Ohjaamojen perusajatuksen, matalan kynnyksen, toteutumisesta. Miten nuori löytää tietoa Ohjaamosta, ollaanko siellä missä nuoretkin? Luodaanko viestinnän avulla mielikuva, että tämä on paikka, johon voi tulla asialla kuin asialla ja johon kaikki nuoret ja nuoret aikuiset ovat tervetulleita? Miten se näkyy kuvissa, teksteissä, sanavalinnoissa? Entä näkyvätkö työntekijät esimerkiksi sosiaalisessa mediassa? Sekin on yksi tapa madaltaa kynnystä ja helpottaa asiointia. 

Jokerina vaikuttavuus

Ne kolme kehittämiskohdetta tulivat jo, mutta haluan nostaa jokerina pöytään vielä vaikuttavuuden. Onko Ohjaamojen työ vaikuttavaa ja miten se voidaan osoittaa? Vai voidaanko? Ymmärrettävästi Ohjaamojen vaikuttavuus herättää paljon mielenkiintoa. Tähän liittyvät haasteet tunnistetaan ja esimerkiksi yhteisestä asiakasjärjestelmästä on puhuttu paljon. Toisaalta Ohjaamoihin päätee sama ongelma kuin muihinkin nuorten parissa toimiviin palveluihin; miten osoittaa, että toiminnan seurauksena jotain ei tapahtunut, että nuori ei syrjäytynyt tai ei joutunut asunnottomaksi? Jos ja kun Ohjaamo nähdään ennaltaehkäisevänä palveluna, tämä piirre korostuu. Toisaalta monin paikoin Ohjaamon tunnistetaan paikkaavan palveluvajeita. Mikä tällöin on Ohjaamon rooli ja vaikuttavuus? Alkuvuodesta 2020 Monet-hanke tuo tähän lisää vastauksia ja luultavasti jälleen myös uusia kysymyksiä.

Onko kehittämiskohteena sittenkin ihan vaan Ohjaamo?

Jos tämän kaiken kiteyttäisi, niin kehittämiskohteena voisi sanoa olevan Ohjaamo-toiminnan. Siihen kiteytyy Ohjaamon ydin eli monialaisuus, mutta myös toiminnan rakenteet eli johtaminen. Viestintää puolestaan tarvitaan mahdollistamaan edellä mainitut, mutta myös madaltamaan kynnystä ja kertomaan palvelusta. Ohjaamo on kokonaisuus, joka vaatii uuden luomista, uudenlaisia toimintatapoja, kuten vaikkapa uudenlaista johtamista, ja vanhasta poisoppimista. Se ei ole helppoa ja joskus arjessa se unohtuu.

Onneksi apua ja tukea on saatavilla. Tessu-hanke tekee hyvää työtä monialaisuuden eteenpäin viemisessä, säännölliset päällikköpäivät tarjoavat Ohjaamojen johtajille vertaistukea ja viestijöillekin on koulutusta ja verkostoja tarjolla. Ennen kaikkea sitä tukea on saatavilla valtakunnallisesta verkostosta. Yhdessä taklataan haaste kerrallaan.

Ohjaamojen johtamisen haasteet

Syyskuussa pidetyillä Ohjaamojen päällikköpäivillä oli teemana Ohjaamojen johtaminen. Tämä on kaikkia ohjaamolaisia, niiden päälliköitä ja koordinaattoreita sekä varmasti myös sidosryhmiä kiinnostava teema. Ohjaamon johtamisesta on keskusteltu oikeastaan niin kauan kuin Ohjaamoja on ollut olemassa. Jos asia olisi helppo ja Ohjaamojen johtamismenettelyt monistettavissa aina uuteen alkavaan Ohjaamoon, niiden johtamisen erityishaasteet olisi luultavasti jo ratkaistu.

Ohjaamojen johtamisen voi sanoa olevan jopa poikkeuksellisen haastavaa. Ohjaamoa johtaa tavallisesti päällikkö- tai koordinaattorinimikkeellä oleva henkilö. Ohjaamossa työskennellään moniammatillisesti. Se tarkoittaa sitä, että monen eri hallinnonalan asiantuntijat työskentelevät yhdessä Ohjaamon tiloissa. He ovat useimmiten erillään omista ammattikollegoistaan ja esimiehestään. Ohjaamon päälliköllä voi olla omiakin alaisia, mutta useimmille Ohjaamon työntekijöille hän ei siis ole esimies. Yhden Ohjaamon työntekijöillä on yleensä joukko esimiehiä, jotka ovat eri hallinnonaloilta ja eri organisaatioista. Esimiehet eivät välttämättä keskustele säännöllisesti keskenään Ohjaamon asioista. Näin ei onneksi ole kaikkien Ohjaamojen kohdalla. Osassa niistä esimiehet ovat aktiivisesti vuorovaikutuksessa keskenään ja Ohjaamon päällikön tai koordinaattorin kanssa.

Ohjaamon johtamista ei ole välttämättä mietitty etukäteen, kun uusi Ohjaamo aloittaa. Ei ole pohdittu Ohjaamon johtamisjärjestelmää, eikä sitä, millainen päällikön valta ja mandaatti tulisi olla. Mistä asioista hän voi päättää ja mistä asioista päättävät vaikkapa Ohjaamossa työskentelevien asiantuntijoiden esimiehet? Onko Ohjaamolle mietitty ohjausryhmä tai kehittämisryhmä? Missä eri kokoonpanoissa Ohjaamon asioita käsitellään? Otetaanko nuoret mukaan Ohjaamon suunnitteluun ja kehittämiseen? Moni Ohjaamo onkin sitten kehittyessään huomannut, että Ohjaamon johtaminen vaatiikin rakenteita, periaatteita ja ylipäätään johtamisen suunnittelua.

Odotusten ja resurssien riittävyyden ristipaineissa

Eri hallinnonaloilla on erilaisia tavoitteita ja odotuksia Ohjaamon tekemiselle ja tuloksille. Näiden yhteensovittaminen voi olla haastavaa, vaikka kaikilla toimijoilla on yhteinen tavoite: nuoren kokonaisvaltainen auttaminen hänen elämäänsä, koulutukseensa ja työllistymiseensä liittyvissä asioissa. Erilaisten lainsäädäntöjen, työtapojen ja toimintakulttuurien yhteensovittaminen ei ole helppoa. Kyse ei ole muutosvastarinnasta tai vanhasta toimintakulttuurista luopumisen vaikeudesta, vaan ihan aidoista käytännön ongelmista. On tärkeää, että ohjaamolaisten esimiehet eli yleensä kunnan tai muun organisaation väliesimiehet on sitoutettu ja informoituja eri hallinnonaloilta tulevien näkökulmien yhteensovittamisesta.

Mikään johtaminen ei onnistu kunnolla, jos siihen ei ole resursseja. Ohjaamon päälliköllä ei välttämättä ole riittävästi aikaa johtamistyöhön. Onko joskus käynyt niin, että Ohjaamon päällikkö on "joka paikan höylä", joka keittää kahvit, kiinnittää Ohjaamon irronneen kyltin, paikkaa poissaolevaa työntekijää, hoitaa verkostosuhteita, raportoi ylemmälle johdolle, toimii viestintävastaavana ja kaikkea siltä väliltä? Näinhän asia ei saisi olla. Ohjaamo, kuten mikä tahansa organisaatio, tarvitsee strategista johtamista ja päivittäisen työn johtamista. Ohjaamoissa on oltava riittävästi aikaa yhteiselle keskustelulle erityisesti sen takia, että kyseessä on moniammatillinen työyhteisö. Pitää ehtiä puhua yhtä lailla Ohjaamon strategiasta, yhteisistä tavoitteista ja toimenpiteistä kuin käytännön arjessa eteen tulevista pienistä asioista.

Viestintä on tunnetusti vaikeaa. Ohjaamon käynnistämisvaiheessa viestintää ei ole välttämättä mietitty etukäteen. Kenelle Ohjaamon viestintä kuuluu, miten viestitään, kenelle viestitään, mitä viestintäkanavia käytetään? Sanotaan, että johtaminen on viestintää ja tekoja. Viestintä ei voi olla vain Ohjaamon päällikön tehtävä, vaan myös muiden ohjaamolaisten pitäisi osallistua siihen. Jos viestit eivät kulje talosta ulospäin eikä talon sisällä, toimintaa on vaikea johtaa ja kehittää. Viestintä ei tapahdu itsekseen, vaan sitäkin on suunniteltava. Sen suunnittelulle on varattava aikaa, samalla tavalla kuin muunkin toiminnan suunnittelulle.

Työhyvinvointi ja johtamisen tuki

Oma johtamishaasteensa on Ohjaamossa työskentelevien ammattilaisten työhyvinvointi ja yhteisöllisyyden tunne. Myös tiedonkulku työntekijöiden välillä korostuu tämän tyyppisessä organisaatiossa. Osa asiantuntijoista saattaa käydä Ohjaamossa vain pari tuntia viikossa tai joku jopa tätäkin harvemmin. Tiedonkulku on iso haaste. On tärkeää, että Ohjaamossa on hyvä yhteishenki ja työilmapiiri. Ovesta sisään tuleva nuori vaistoaa helposti paikan tunnelman. Yksikään nuori ei saisi kääntyä ovelta takaisin sen takia, että Ohjaamon ilmapiiri on kireä tai että hänet vastaanottava asiantuntija ei osaa tiedonpuutteensa vuoksi neuvoa nuorta riittävästi.

On tärkeää tukea Ohjaamojen päälliköitä ja koordinaattoreita Ohjaamojen johtamisessa. Kohtaamo-hanke tekee tässä oman osansa, samoin TESSU2- hanke sekä muutkin erinomaiset, Ohjaamoja tukevat hankkeet. Eri Ohjaamojen hyvien toimintamallien jakaminen eli vertaistuki on varmasti yksi parhaista keinoista tukea johtamista. Se on se tunne, kun toinen ymmärtää täsmälleen, mistä minä puhun! Syyskuussa pidetyt päällikköpäivät antoivat yhden hyvän mahdollisuuden vertaistuen saamiselle. Hyviä käytäntöjä pitää toki jakaa eri kanavia pitkin kaiken aikaa. Toivon mukaan Ohjaamojen päälliköillä olisi aikaa vierailla tutustumassa toisiin Ohjaamoihin. On myös syytä näin julkisesti kiittää kaikkien Ohjaamojen päälliköitä ja koordinaattoreita heidän työstään. Jokainen heistä on joutunut tekemään uraa uurtavaa työtä omassa toimintaympäristössään. He ovat avainpelaajia siinä joukkueessa, joka on tehnyt hyvää työtä sen eteen, että Ohjaamoista kuuluu joka puolelta niin hyvää palautetta.

Ohjaamot ovat todellinen menestystarina suomalaisessa yhteiskunnassa. Harvoin on kehitetty näin merkittävää uutta toimintoa tai palvelua, jota kaikki poliittiset puolueet tukevat varauksettomasti. Koska Ohjaamo on osa julkishallintoa, se joutuu elämään poliittisten muutosten ja reformien keskellä. Ohjaamoilta odotetaan merkittäviä tuloksia, esimerkiksi nuorten työttömyyden vähenemistä lyhyellä tähtäimellä. Kuitenkin nuorten parissa tehdään pitkäjänteistä työtä. Ohjaamon nuori asiakas voi alkuvaiheessa olla hyvinkin kaukana opinto- ja työelämästä. Hän voi tarvita runsaasti aikaa ja monia eri palveluja ennen kuin hän sijoittuu töihin avoimille työmarkkinoille. Näiden kaikkien vaatimusten, olosuhteiden ja ristipaineiden yhteensovittaminen tekee Ohjaamon johtamisesta poikkeuksellisen vaativaa tekemistä. Vastapainona on varmasti se työn ilo ja palkitsevuus, kun nuori saa elämäänsä suuntaa ja tulevaisuuttaa Ohjaamon arvokkaan työn ansiosta.

Marja Pudas,

yksikön päällikkö, Työllisyys-, osaaminen- ja kulttuuriyksikkö
Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, kohtaamolaisten esimies.

Kirjoitus perustuu Kohtaamon projektisuunnittelijoiden Tuija Kauton ja Titta Korpilaurin Ohjaamoissa tekemiin havaintoihin sekä alustukseen, jonka he pitivät päällikköpäivillä.

Ohjaamojen tarina

Tarina on huikea. Se kertoo kokeilusta, johon lähdettiin monen mielestä kunnianhimoisin tavoittein. Piti perustaa parikymmentä Ohjaamoa eri puolille Suomea ja vakinaistaa niiden toiminta. Aikaa oli kolme vuotta. Kolmen vuoden päästä olikin jo yli 50 Ohjaamoa ja vakinaistamiseen määräraha valtion budjetissa. Viiden vuoden päästä aloituksesta määrä on kasvanut edelleen ja toiminta vakinaistunut. Mallia käydään katsomasta ulkomaita myöten. Puhutaan menestystarinasta.

Se menestystarina oikoo mutkia suoraksi aika paljon. Se ei kerro historiaa, pitkää valmistelua, monien toimijoiden toiveita ja turhautumista vuosien, ehkä jopa vuosikymmenien aikana. Siinä saatetaan unohtaa sanoa, että nyt aika oli kypsä, tahtoa riittävästi ja päättäjillä halua viedä asioita eteenpäin. Harvoinpa tarinoissa koko totuutta onkaan. Kun puhutaan menestystarinasta, sivuutetaan helposti ne haasteet, joita toiminnassa on ollut ja on edelleen. Siinä rinnalla kyllä kulkee jatkuvasti se toinen tarina, joka tosin ei välttämättä ole sen totuudenmukaisempi. Siinä tarinassa Ohjaamo on iso paha susi, joka kappaa olemassa olevan hyvän, vie resurssit, tekee vääriä asioita tai ainakin väärällä tavalla, eikä saa edes mitään aikaan. Todellisuus lienee jossain siellä menestystarinan ja kauhukertomuksen välimaastossa.

Tarinoiden taustat

Kun kurkistaa tarinoihin sisälle, näkee, että todellisuus todellakin on monimuotoisempi. Valtakunnallisesti kaari on ollut yhdenlainen, paikallisesti kaikkea muuta. Osa on lähtenyt isolla innolla, ottanut sitten takapakkia, kasannut joukot uudelleen ja porskuttaa nyt täysillä eteenpäin. Toiset ovat lämminneet hitaasti, mutta kirineet sitten ja yhtäkkiä ponkaisseet valtakunnan kärkeen uusilla ideoillaan. Kolmas porukka ei oikein missään vaiheessa saanut hommaa kunnolla käyntiin, mutta yrittää kuitenkin edelleen.

Se valtakunnallinen menestystarina on houkutellut mukaan niitäkin, jotka eivät oikein ole tienneet mihin ovat mukaan lähteneet. Ohjaamo on tullut tutuksi ja se halutaan omaankin kuntaan. Syyt voivat olla moninaiset. Kun todellisuus toiminnan kehittämisen vaatimuksista, raportoinnista, viestinnästä ja resursseista on selvinnyt, onkin into hieman laantunut. Ei ole huomattu ajatella, että toiminta vaatii johtamista ja viestintää sekä aikaa kehittämiseen ja suunnittelemiseen.

Pahikset ja hyvikset

Tarinoissa on usein monia toimijoita, joilla on ristikkäiset tavoitteet. Vaikka Ohjaamoissa isossa kuvassa tavoitteet ovatkin olleet yhtenevät, on ristivetoa silti ollut paljon. Etenkin alkuvaiheessa jokaisessa Ohjaamossa on varmasti yhdessä työstetty tavoitteita ja mietitty kohderyhmiä. On ollut viisautta määritellä tavoitteet valtakunnallisesti riittävän ylätasoiseksi, jotta paikallisille ratkaisuille on ollut tilaa. Toisaalla painotus on ollut vahva työllistymisessä, jossain muualla taas nuorten hyvinvoinnin lisäämisessä laaja-alaisesti. Erilaiset alueet ja erilaiset tilanteet vaativat erilaisia ratkaisuja. Erilaisia tarinoita.

Yhteistä jokaiselle Ohjaamolle on, että joka tarinasta löytyy joku pahis. Se joku toimija, jonka kanssa on ollut ”niin vaikeaa” tai joka vaan ei mitenkään lähde mukaan. Se on ollut te-palvelut, sosiaalityö, etsivä nuorisotyö, terveyspalvelut, nuorisotyö – ihan mikä vaan. Pahiksia on kaikkialla, mutta se pahis on aina eri. Legendat pahiksista kiertävät perimätietona ja kiertävinä tarinoina naapurikuntiin ja laajemmallekin. Silloin helposti unohtuu, että tosielämässä ei ole hyviksiä ja pahiksia.

Draaman kaari

Tarinoihin kuuluu alku, keskikohta ja loppu. Ohjaamojen alku on nähty. Se on ollut intoa, intohimoja ja vastustusta. Siihen on kuulunut vastoinkäymisiä, mutta myös onnistumisia. Monen Ohjaamon kohdalla tarina on vasta alussa, vaikka valtaosa varmaan onkin jo siirtynyt keskivaiheeseen. Siis siihen tasanteelle, jossa arki sujuu ja toiminta on saanut muotonsa. On tosin niitäkin, joiden tarina on tullut jo päätökseen. Muutama pienemmän paikkakunnan Ohjaamo on päättänyt toimintansa Ohjaamona ja jatkanut koko kansan monialaisena palvelupisteenä. Ohjaamon tarina on päättynyt, mutta uusi tarina alkanut. Siinä tarinassa Ohjaamo on ollut alkusoitto isommalle tarinalle.

Jos Ohjaamon tarina päättyy, epäonnistuuko se silloin? Ei tämä voi epäonnistua. Jos toiminta jatkuu kaikenikäisten palveluna, koska nuorten palvelulle erikseen ei ollut tarvetta, niin hyvä niin. Ohjaamo on ollut silloin alku isommalle, tarvittava startti muutokselle. Se on onnistuminen. Onnistuminen se on silloinkin, kun toiminta päättyy kokonaan. Näitä ei vielä ole nähty, mutta tultanee näkemään. Siinä tapauksessa kokeiltiin ja todettiin, että meillä tämä ei toimi. Syyt on toivottavasti perattu ja opiksi otettu. Jos jotain oppii, ei voi epäonnistua.

Mikä valtakunnallisesti on draaman kaari? Ollaanko nyt alussa, keskikohdassa vai lopussa? Sen aika näyttää.

Kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia.

Työmarkkinakansalaisuuden ilmeneminen Ohjaamo-asiakkaiden puheissa – mitä, missä ja miten?

Annariina Kiponoja (YTK)

Ohjaamoista saatu monialainen palvelu, tuki ja ohjaus on saanut kiitosta kootessaan yhteen pirstaloitunutta nuorten palvelukenttää. Tässä kirjoituksessa ei kuitenkaan arvioida itse palvelukonseptia, vaan ollaan kiinnostuneita palvelun sisällä tapahtuvasta yksilötason puheenparresta. Kirjoitus pohjautuu Tampereen yliopistossa tehtyyn kandidaatintutkielmaan, jonka aineistona oli osa Ohjaamoista työelämään -seurantatutkimuksessa syksyllä 2018 suoritetuista haastatteluista. Haastattelut on tehty Ohjaamojen asiakkaille. Tutkielman ja blogikirjoituksen erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat sellaiset puheen tavat, joista on havaittavissa työmarkkinakansalaisuuteen liitettyjä ulottuvuuksia.

Työmarkkinakansalaisuus on nykynormi

Työmarkkinakansalaisuudella tarkoitetaan kansalaisena olemisen tapaa, jossa toiminta suuntaa niin toiminnallisella, sosiaalisella kuin puheenkin tasolla palkkatyöhön perustuvaa yhteiskuntaa kohti. Työmarkkinakansalaisuudelle tyypillistä on pitää yksilöä laajalti vastuullisena omista teoistaan ja valinnoistaan. Ajatukseen sisältyy henkilökohtaisen työelämänpolun suuntaaminen kohti vakituista palkkatyötä ja työmuotojen arvottaminen. Tutkimuksissa on todettu, että yksilötason ohella työmarkkinakansalaisuuden ideaali vaikuttaa myös palvelujen järjestämisen tasolla. Työmarkkinakansalaisuudesta sanotaankin muodostuneen monitahoisesti jaettu ymmärrys yhteiskunnan jäsenenä olemisen tavasta.

Kirjoituksen pohjana olevassa tutkielmassani analysoin Ohjaamojen asiakkaiden puheessa tuottamia tarinoita työelämänpolustaan. Sosiologina ajattelen, että yksilöiden elämäntarinat ilmentävät sosiaalisesti rakentuvaa todellisuutta ja tämän yksilölliseksi koetun todellisuuden rakenteellisia reunaehtoja. Vuorovaikutuksellisesti rakentuneita käsityksiä, käyttäytymissääntöjä, asenteita ja uskomuksia voidaan käsitellä osoittamalla yhteneväisyyksiä yksilöiden kertomuksissa. Työmarkkinakansalaisuus on tutkielmani analyysissa esille tullut olemisen tapa, joka on paitsi läsnä tekemisessä, myös tavoite.

Yhdeksän nuoren haastattelusta koostuvan aineistoni analyysissa löysin neljä teemaa, joiden kautta nuoret rakentavat työmarkkinakansalaisuuttaan. Nämä teemat olivat työorientoituneisuus, itsensä toteuttaminen, toimeentulon vakaus sekä yhteisöllisyys. Työorientoituneisuus on teema, joka läpileikkaa koko aineistoa ja jonka ajattelen kertovan yksilötasolla vahvasti sisäistyneestä työmarkkinakansalaisuudesta: toiminnan eri osa-alueiden kurottaminen kohti horisontissa siintävää vakituista palkkatyötä oli aineistossa toistuvasti esillä.

Yhteisöllisyys oli analyysini mukaan aihe, jonka nuoret kokivat kuuluvan oleelliseksi osaksi työelämää. Se motivoi ja tuottaa kuulumisen tunnetta. Huomionarvoista on, että kuuluminen yhteisöön esitettiin tärkeänä nimenomaan työelämän kautta, kuulumisena työyhteisöön. Työn ensisijaisuuteen elämässä viittaa myös kolmas kattoteema eli työhön liitetty taloudellinen vakaus. Työstä saa palkkaa, jolla maksaa oma elämä ja rahan nuoret kokevat nimenomaan työn kautta ansaittavaksi: aineistostani käy muun muassa ilmi, että työttömyysetuuksien riittämättömyys taloudellisesti suojattuun elämään suuntaa ajattelua kohti työmarkkinakansalaisuuden ideaa.  Aineiston nuoret esittävät oikeaksi työksi vain palkkasuhteiset ja mielellään myös vakituiset työpaikat, ja etuuksilla elämisen he kokevat osittain häpeällisenä, jopa leimaavana ja leiman saaneena asemana.

Neljäs, eli itsensä toteuttamisen kattoteema on osittain ristiriitainen aiemmin esitellyn kanssa. Itsensä toteuttamiseen liittyvässä puheessa tulee ilmi, kuinka työ ei ole vain työtä: työn tulisi nuorten mukaan olla jotakin, jolla toteuttaa sisäistä kutsumusta. Raha ja palkka eivät ole sisäiselle kutsumukselle prioriteetteja. Itsensä toteuttamisen puitteissa nuoret eivät ole kiinnostuneita siitä, miten markkinatalous toimii vaan siitä, miten yksilökohtaiset mieltymykset vaikuttavat käytännön valintoihin. Analyysini pohjalta pohdinkin, että työmarkkinakansalaisuuden ideaali itsessään näyttäytyy sangen kapeana kansalaisena olemisen tapana, ja se sivuuttaa mielekkyyden kokemuksen tärkeyden.

Työmarkkinat ja kansalaisuus murroksessa

Painottamalla työmarkkinoihin ”oikein” asennoitumista ja yksilöiden vastuuta työllistymisestään saattaa yhteiskunnan osuus unohtua. Työnteko itsessään on murroksessa niin ilmastonmuutoksen, jälkifossiiliseen aikaan siirtymisen ja eriytyneiden työmarkkinoiden myötä, eikä työmarkkinakansalaisuus aina kohtaa nykytyöelämää. Työmarkkinakansalaisuus perustuu ihanteisiin palkkatyöyhteiskunnasta ja talouskasvusta niin yksilöllisellä kuin valtiollisellakin tasolla. On selvää, että talouskasvuun keskittymällä toimet saattavat jopa lyödä yli inhimillisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden.

Julkista vastapuhettakin on kuultu, sen teemoissa on esiintynyt paitsi viikkotyöajan radikaali vähentäminen, myös riittävä universaali perustulo. Paitsi Ohjaamo-nuorten puheista ilmi tuleva omannäköisen elämän kaipuu, elämän jossa työstä saatava raha ei ole itseisarvo, myös nämä nostot julkisessa puheessa haastavat työmarkkinakansalaisuuden asemaa kansalaisuuden muotona. Ohjaamo-ohjauksen kontekstissa pohtimisen arvoista on, tähtääkö ohjaustoiminta ensisijaisesti työvoimapoliittisesti korrektiin aktiivisuuteen ja miksi näin on.

************

Blogi perustuu Annariina Kiponojan kandidaatintutkielmaan ”Asenne se oli mikä ratkas”. Työmarkkinakansalaisuuden rakentuminen aktivointitoimenpiteiden kohteena olevien nuorten puheessa. Kandidaatintutkielman löytää kokonaisuudessaan tästä

Tietoja, tutkimuksia ja tohinaa

 

Kesäkuun alussa kävin korkeakouluharjoittelija Jyrki Virran kanssa haastattelemassa kahden Ohjaamon työntekijöitä. Aiheina olivat ohjaajien näkemykset nuorten työelämän haasteista ja mahdollisuuksista sekä työelämäohjaus. Alkuun katsoimme aiheeseen johdattelevan videopätkän Tee unelmistasi totta. Tämän jälkeen kysyimme, mitä ajatuksia video herätti. Yksi Ohjaamon työntekijöistä huikkasi: Nuoret ovat ihania! Saman voisi kuulla omasta suustani heikkoina hetkinä, joita piisaa. Tiedän, että Ohjaamoissa tehdään nuorten eteen töitä hartiavoimin ja välillä vähän ylikin.

Me täällä Kohtaamossa teemme töitä sen eteen, että Ohjaamot saisivat mahdollisimman hyvän tuen omaan työhönsä. Tavoitteemme on viimekädessä sama: että nuoret saisivat oikea-aikaisesti neuvoja ja tukea isoihin ja pieniin kysymyksiin ja sen mikä heille yhteiskunnassa kuuluu - mahdollisuuden hyvään elämään ja osallisuuden yhteiskuntaan, sen resursseihin ja voimavaroihin. Itse olen Kohtaamossa vastuussa tiedontuottamisesta, kuten itse asiassa moni muukin Kohtaamossa, ja tutkimuksesta. Työni alkuvaiheissa, vuosina 20152016, tuli Ohjaamoilta joskus sellaista viestiä, että Kohtaamo kyselee jatkuvasti sitä ja tätä eikä mitään saa vastineeksi. Nyt harvemmin kuulen tätä viestiä. Pyrimme Kohtaamossa ja laajemminkin Ohjaamoja koskevissa tutkimuksissa yhdistämään tiedonkeruita, hyödyntämään kerättyä tietoa laajasti sekä tietysti jakamaan avoimesti syntynyttä tietoa.

Katse syksyyn

Näin syksyn alla on paikallaan kertoa, mitä tiedonkeruita ja -jakamisia on suunnitteilla. Seuraavan kerran nuorten valtakunnalliset palautteenkeruuviikot järjestetään ensi toukokuussa. Jos haluatte kerätä omassa Ohjaamossanne palautetta syksyn aikana, voitte halutessanne hyödyntää tätä lomaketta joko paperisena tai laittaa sen omaan webropoliinne tai vastaavaan. Nuorten palautteenkeruu tehtiin viimeksi toukokuussa ja siihen osallistui 26 Ohjaamoa ja vastasi 749 Ohjaamossa asioinutta. MDI:n tutkijat tekivät kiinnostavan palauteraportin

Kohtaamo on tuottanut nyt kolmannen ja viimeisen kerran kuntakohtaiset tilastoindikaattorit liittyen nuorten koulutukseen, työllistymiseen ja hyvinvointiin - tässä Seinäjoen diat esimerkkinä. Ne lähetetään yli 15 000 asukkaan Ohjaamo-kunnille powerpoint-dioina elokuun alussa. Niissä näkyy kunnan tilanne kyseisten tilastojen valossa verrattuna valtakunnalliseen. Sen lisäksi näiden 47 Ohjaamo-kunnan tilastot löytyvät avoimesti Kohtaamo.infosta Excel-tiedostona. Eli jos haluatte verrata eri Ohjaamo-kuntien indikaattoritietoja, niistä on mahdollista piirrellä vertailevat kaaviot itse.

Syyskuussa keräämme tiedon Ohjaamossanne työskentelevistä ammattilaisista ja saatavista palveluista viime vuosien tapaan. Tähän kyselyyn voidaan yhdistää myös muiden tutkimushankkeiden kysymyksiä kuten aiemminkin. Lokakuussa saatte vastattavaksenne Ohjaamojen itsearviointikyselyn, joka tehdään viimevuotisesta oppineena helpommaksi täyttää. Edelleen kerään tiedot nuorten siirtymistä (ja käynneistä, mikäli ette käytä Nuti-tilastoa) neljännesvuosittain eli 20.8.mennessä odotan sähköpostiini tiedot huhti-kesäkuulta ja 20.10. mennessä heinä-syyskuulta ja niin edelleen.

Tämän siirtymätiedon keruun automatisointi on tavoite, johon Kohtaamossa pitää panostaa jo syksyn aikana. Kysymyksiä on monia. Miten sen tekisi luotettavasti ja Ohjaamon palvelun moninaisuuden huomioon ottaen? Mitä kaikkea saisimme irti Ura-rekisteristä ja kuka tiedon sieltä noukkisi jatkossa? Yhtenä haasteena on se, ettemme vielä tiedä millainen tulee olemaan Ohjaamojen koordinaatiorakenne jatkossa ja millaiseen tiedonkeruuseen siinä on mahdollista panostaa. Kohtaamo jatkaa hankkeena vuoden 2020 loppuun, mutta paketoi tehtäviään jo vuoden päästä johtuen muun muassa lomista, kovin paljoa ei ehditä tehdä enää syksyllä 2020.

Monitieteinen kirja Ohjaamoista tekeillä

Ohjaamojen tutkimusrintamalla on vilkasta ja mikäs sen hienompaa - tässä esimerkiksi kiinnostava Vivi Vaissin gradu. Keväällä 2020 julkaistaan yhdessä Anne-Mari Souton kanssa toimittamani monitieteinen kirja Ohjaamoista. Siinä on edustettuina niin kasvatusfilosofiset, ohjauksen tutkimuksen, talousmaantieteen, nuorisotutkimuksen, organisaatiososiologian kuin sosiaalityönkin näkökulmat, ja Ohjaamo-toiminnan käytännöt ja teoriat.

Yksi tärkeä tehtäväni onkin ollut innostaa tutkijoita Ohjaamo-toiminnan tarkasteluun ja tehdä sitä itsekin. Entistä enemmän koen tehtäväkseni myös kasvattaa ja tukea nuoria tutkijoita eteenpäin. Omia tutkimusjulkaisuja syntyy hiljakseen muun tohinan, tiedontuotannon ja nopean raportoinnin keskellä, kuten tämä kesällä julkaistu englanninkielinen artikkeli koskien Ohjaamojen vastauksia vertaisoppimiskyselyihin.

Jatketaan edelleen hyvässä yhteistyössä!

Toivoopi Mirja Määttä

 

 

 

Miten Ohjaamon tulisi olla läsnä sosiaalisessa mediassa?

Kevään 2019 Ohjaamojen Viestintäpäivillä oli koolla Ohjaamojen viestinnästä vastaavia työntekijöitä. Seinäjoella järjestetyillä päivillä keskusteltiin muiden aiheiden ohella Ohjaamon näkymisestä sosiaalisessa mediassa ja siitä, miten somemarkkinointia voisi kehittää. Viestijöitä oli opastamassa markkinointitoimisto Siliän kouluttaja Tiia Hamro-Drotz.

Suunnitelmallista ja tavoitteellista

Mihin sitten Ohjaamo tarvitsee sosiaalisen median viestintää? Ohjaamo on taho, joka kokoaa yhteen nuorten palveluita ja sen pyrkimys on välttää virastomaisuutta ja olla helposti nuorten tavoitettavissa. Tavoitettavuuteen kuuluu oleminen siellä, missä nuoretkin ovat. Kouluttaja-Hamro-Drotzin mielestä Ohjaamon kohdeyleisön kannalta on syytä olla läsnä Instagramissa, Facebookissa, sekä halutessaan YouTubessa. Toisaalta sosiaalisen median kentällä asiat muuttuvat nopeasti, joten on hyvä myös pyrkiä seuraamaan sitä, mitkä palvelut tavoittavat nuoria kullakin hetkellä parhaiten.

Onnistunut someviestintä on seurausta pitkäjänteisestä ja tavoitteellisesta työstä. Somepalvelut, kuten Instagram ja Facebook tarjoavat välineitä viestinnän edistymisen mittaamiseen ja analysoimiseen, mutta itse palveluiden lisäksi voi käyttää myös itsenäisiä someaktiivisuuden analysoimiseen ja suunnitteluun tarkoitettuja palveluita. Näitä ovat esimerkiksi Sprout Social, Underhood, Hootsuite ja Supermetrics.

Hyvän someviestinnän tavoitteet tunnistaa kirjainyhdistelmällä SMART. Ne ovat spesifejä (specific), mitattavia (measurable), saavutettavia (attainable), relevantteja (relevant) ja aikaan sidottuja (time-bound). Ohjaamon kannalta järkeviä tavoitteita voisivat olla uudet tavoitetut nuoret, kasvanut tunnettuus, asiakaspalvelun kehittyminen ja sitouttaminen.

Ohjaamojen kokemuksia

Koulutuksen ohessa käydyssä keskustelussa esiin nostettiin havaintoja viestijöiden omista kokemuksista. Ohjaamojen someviestinnässä oli havaittu, että päivitykset, joissa näkyy kasvoja toimivat selvästi paremmin, kuin esimerkiksi pelkkä kuva julisteesta, tai muu kuva, jossa ei näy ihmisiä. Jos työntekijät eivät halua käyttää julkaisuissa omia kasvojaan, on yksi vaihtoehto käyttää apuna esimerkiksi jotain maskottia. Moni Ohjaamo vahvisti myös kokemuksen siitä, että sosiaalisen median seuraajista suuri osa on Ohjaamon yhteistyötahoja, eikä välttämättä niitä nuoria, joita viestinnällä olisi tarkoitus tavoittaa. Toisaalta seuraajat eivät ole ainoa tapa viestiä sosiaalisessa mediassa, vaan sisältöä voi saada uusien silmien nähtäville myös esimerkiksi mikrobuustaamalla postausta, eli maksamalla vaikkapa 10-15€ summa näkyvyyden lisäämiseksi.
 

Kirjoittaja: Jyrki Virta, korkeakouluharjoittelija

Ohjaamo koulutuksen ja työn marginaalissa olevan nuoren silmin

Sanna Toiviainen

Väitöstutkimuksessani Suhteisia elämänpolkuja – yksilöiden elämänhallintaa? tutkin koulutuksen ja työn marginaaliin päätyneen seitsemäntoista nuoren aikuisen elämäntarinoita ja ohjauskokemuksia. Tutkimus tuo esiin myös näiden nuorten kokemuksia Ohjaamo-toiminnan piirissä saamastaan tuesta. Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2014–2016 nuorilta, jotka tapasin keväällä 2014 pohjoiskarjalaisessa Ohjaamossa ja Avoimessa ammattiopistossa. Tutkimusaineiston tuottamisessa sekä analysoinnissa on sovellettu etnografisen tutkimuksen sekä narratiivisen tutkimuksen lähestymistapoja.

Ohjaamosta rinnalla kulkevaa tukea ja sosiaalisia kontakteja

Nuorten kokemus onnistuneesta ohjaussuhteesta rakentuu kokonaisvaltaiselle kohtaamiselle ja nuoren tarpeet edellä etenevälle prosessille. Tämä edellyttää nuorta auttavalta ammattilaiselta usein tiivistäkin rinnalla kulkemista ja kohtaamista nuoren omassa arkiympäristössä. Nuoret arvostivat Ohjaamon ohjaajien kokonaisvaltaista tukea ja valmiutta hoitaa asioita yhdessä nuoren kanssa. Nuori, jolla on elämässä monta haastetta ja kysymystä avoimena samanaikaisesti, tarvitsee intensiivistä ja kanssakulkevaa tukea. Sen vuoksi palvelujärjestelmässä on oltava resursseja toteuttaa myös jalkautuvaa ja laajassa palveluverkostossa nuoren mukana navigoivaa työtapaa. On tärkeää, että palveluverkoston paremmin tuntevalla tukihenkilöllä on jäsentynyt kuva nuoren elämänkokonaisuudesta.

Nuorten tueksi tarkoitettujen toimintojen ja palveluiden paljous hämmentää, ja osa nuorista jää palvelujen tarjoaman tuen ulkopuolelle. Monilla ei yksinkertaisesti ole käsitystä saatavilla olevista palveluista. Tukea saadakseen nuoren on usein itse aktiivisesti haettava apua, mikä on monelle haastavaa. Harva osaa tunnistaa kaikkia tuen tarpeitaan, saati ilmaista niitä saatavilla olevien palvelujen mukaisesti. Tämän lisäksi nuoren on mukauduttava eri instituutioiden toimintatapoihin, järjestelmiin, ympäristöihin ja tavoitteisiin.

Ohjaamon nuorilähtöinen kulttuuri, ammattilaisten kiinnittymättömyys tietyn instituution toimintaraameihin ja epämuodollisempi asema suhteessa eri viranomaistoimijoihin tarjoaa sinänsä hyviä lähtökohtia ohjausprosessille. Ohjaamoiden vahvuus on myös niiden mahdollisuus organisoida ja muovata toimintamalleja nuorten ja yhteisön ehdoilla. Onnistuneissa palveluprosesseissa keskeistä on, että nuorten omat intressit ja voimavarat ovat etusijalla. Tämä mahdollistuu vain nuorilähtöisessä, tilaa antavassa, rinnalla kulkevassa ja yhteisöllisessä kohtaamisessa.

Vertaissuhteet ja yhteisöllisyys voimavarana

Vaikka Ohjaamoita kehitetään tällä hetkellä palvelupisteiksi, joista nuori saa räätälöityä yksilöllistä tukea koulutukseen, työhön ja muuhun elämäntilanteeseensa, korostui sekä nuorten että ammattilaisten haastatteluissa Ohjaamon merkitys myös sosiaalisena yhteisönä. Monelle nuorelle Ohjaamo ja Avoin ammattiopisto olivat aluksi yksinkertaisesti vain paikka, johon tulla päivittäin, tavata toisia ja saada säännöllisyyttä arkeen. Vertaisiksi koettujen toisten nuorten tarinat purkivat vaivihkaa myös leimaavan toiseuden kokemuksia siitä, että elämä oli kulkenut eri tavalla kuin monien muiden ikätovereiden.

Väitöstutkimukseni valossa nuorten syrjäytymiseen liittyvässä keskustelussa ja toimenpide-ehdotuksissa tulisi kiinnittää huomiota nimenomaan syrjään jäämisen sosiaalisiin ja yhteisöllisiin ulottuvuuksiin sekä erilaisiin nuoren voimavarat huomioiviin työ- ja koulutusmuotoihin, joissa nuorilla olisi mahdollisuus edetä sopivaan tahtiin.

 

KM Sanna Toiviaisen kasvatussosiologian alaan kuuluva väitöskirja Suhteisia elämänpolkuja – yksilöiden elämänhallintaa? Koulutuksen ja työn marginaalissa olevien nuorten toimijuus ja ohjaus tarkastettiin Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjinä väitöstilaisuudessa toimivat dosentti, yliopistonlehtori Tarja Tolonen (Helsingin yliopisto) ja dosentti, yliopettaja Jaakko Helander (Hämeen ammattikorkeakoulu) ja kustoksena emeritaprofessori Marjatta Vanhalakka-Ruoho (Itä-Suomen yliopisto).

Väitöskirja on julkaistu sarjassa Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 217. Tiede. ISBN 978-952-7175-84-2. Väitöskirjaa myy https://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisut/verkkokauppa/kirjat.

 

Lisätietoja:

Sanna Toiviainen, Email: sanna.p.toiviainen@gmail.com

Havaintoja Ohjaamojen kehittämisestä

 

Erilaiset tarpeet

Alusta alkaen on ollut selvää, että Ohjaamoja perustetaan erilaisista tarpeista käsin, johon vaikuttavat mm. alueen verkostotyö, sen historia ja kulttuuri. Ohjaamoiden verkostoissa vierailevana olen havainnut, että erilaisten tarpeiden lisäksi toimijoiden motivaatiot perustaa Ohjaamo vaihtelevat suuresti. Osassa kuntia Ohjaamo halutaan perustaa siksi, että saataisiin kerran lähteneet TE-palvelut takaisin kuntaan. Toisaalla halutaan hyötyä Ohjaamon brändistä ja viestiä omasta toiminnasta oman kunnan nuorille Ohjaamo-nimen alla. Olen myös kuullut perusteluja, että Ohjaamon perustaminen kuntaan on ollut ”pakko”. Erilaisista tarpeista huolimatta on tärkeää, että Ohjaamon perusteet toiminnassa täyttyvät ja toiminta suunnataan alle 30-vuotiaille nuorille.

Ohjaamoja on suunnitelmallisesti kehitetty nyt viiden vuoden ajan. Ohjaamoja on jo lähes kaikissa suuremmissa kaupungeissa. Tällä hetkellä Ohjaamon perustamista suunnitellaan myös pienempiin kaupunkeihin ja kuntiin. Toiminnalle on olemassa perusteet ja kaikkia Ohjaamoja yhdistävät tekijät on määritelty. Suunnitelmallisen kehittämisen ohella oma kokemukseni on, että Ohjaamoja on syntynyt Suomeen kuin sieniä sateella. Tässä vaiheessa voi todeta, että aktiivinen verkostotyö on tuottanut tulosta.

Väitän, että viidessä vuodessa Ohjaamoihin liittyvä keskustelun sävy on muuttunut parempaan suuntaan. Pääsääntöisesti koetaan, että Ohjaamo on hyvä juttu. Jos et tiedä mistä aloittaa, aloita Ohjaamosta, onkin hyvä slogan toiminnan kuvauksena. Silti vastaan tulee asioita, jotka yllättävät arjessa.

Johtaminen

Ohjaamon toiminta edellyttää, että sillä on toiminnasta vastaava koordinaattori. Ajoittain olen ollut mukana verkostoissa, joissa Ohjaamolla ei ole ollut nimettyä toiminnasta vastaavaa henkilöä. Koordinaattorin tehtävänä on huolehtia Ohjaamon monialaisen työn mahdollistamisesta monin tavoin. Koordinaattorin työtehtäviin voivat kuulua esimerkiksi verkostotyön kehittäminen, toiminnan koordinointi, viestintä ja tiedon tuottaminen.  Käytännön kokemus kertoo tästäkin, että Ohjaamon koordinointi oman työn ohella on liian vaativa tehtävä.

Viestintä

Ohjaamo haastaa julkisten palvelujen työn tekemisen monella tapaa. Perinteisesti monella julkisen palvelun toimijalla työkalenteri täyttyy asiakastapaamisista ihan itsestään. Käytännössä saattaa riittää, että saapuu työpaikalle ja alkaa tehdä omaa työtään sitä sen kummemmin ajattelematta. Ohjaamossa työskentely haastaa tämän perinteisen tavan toimia. Tämän vuoksi on suotavaa, kohteliasta ja toivottavaa, että Ohjaamossa työskentelevät kertovat sekä työkavereille että nuorille omasta osaamisestaan ja työroolistaan. Ohjaamossa työntekijän työkalenteri ei välttämättä täyty itsestään, vaan omasta osaamisesta ja työpaikalla olosta on tärkeää viestiä avoimesti muille ammattilaisille ja nuorille, myös sosiaalisen median kanavia hyödyntäen. On tärkeää, että toiminnasta viestiminen on yhden viestinnästä vastuussa olevan henkilön lisäksi kaikkien Ohjaamossa työskentelevien vastuulla. 

Monialainen yhteistyö

Ohjaamon ”the” juttu on monialainen yhteistyö. Tavoitteena on, että nuori saa tarvitsemansa avun Ohjaamosta ja tarvittaessa palvelua monialaisesti.  Monialainen yhteistyö ei kuitenkaan toteudu sillä, että työntekijät siirtyvät tekemään omaa toimistotyötään Ohjaamoon.  Monialaisen yhteisen työotteen, yhteisen kielen ja tavoitteiden toteuttaminen vaatii aikaa ja paljon yhteistä keskustelua. Ohjaamon monialainen yhteistyö ei siis synny itsestään, vaan toteutuakseen se vaatii aitoa innostusta ja jatkuvaa dialogia niin omaa kuin muiden työtä kohtaan. Joissakin tapauksissa yhteistyön kannalta voi olla merkityksellistä keskustella, että millä tavoin nuori otetaan Ohjaamossa vastaan. Kannattaa tutustua ja kiinnostua, miten työkaverisi ottaa nuoren vastaan? Miten hän toimintaansa sanoittaa: kohdataanko, tuetaanko, autetaanko vai ohjataanko nuorta Ohjaamossa?

Kirjoittaja: Titta Korpilauri, projektisuunnittelija

Askelta pidemmälle

Ohjaamoiden synnyttäminen perustui alun perin kahteen perusajatukseen siitä, miten nuorille saataisiin parempia palveluja. Ensinnäkin tavoitteena oli saada palvelut paremmin nuorten saataville saman oven taakse. Toinen keskeinen tavoite oli saada palveluntuottajat yhteistyöhön silloin kun nuoren tilanne ja asioiden selvittämien sitä vaatii. Näin nuori saisi kysymyksiinsä nopeammin avun ja myös resursseja säästyisi. Ohjaamon idea ei siis ole tuottaa palveluja rinnakkain vaan ennen kaikkea yhdessä.

Kun aloitin Kohtaamo-hankkeen töissä kolme ja puoli vuotta sitten, olin jo aikaisemman työhistoriani vuoksi kiinnostunut erityisesti siitä, mitä osaamisvaatimuksia Ohjaamokonsepti työntekijöiltä edellyttää. Melko itsestään selvästi yhteistyön taito monialaisessa tiimissä näytti tärkeältä vaatimukselta. Onhan siitä tullut yksi keskeinen ns. yleinen työelämätaito. Yhteistyö ja sen tunkeutuminen yhä useampaan työhön haastaa työntekijät erityisesti siksi, että yhteistyötä ei voi opettaa, mutta sitä tulee oppia. Parhainkin koulutus tuottaa vain perusteet ja työkalut sen omaksumiseen. Loppu syntyy tai on syntymättä siinä yhteisössä, jossa työtä tehdään ja tässä osallistumisen prosessissa työstä voi tulla yhteistä ja jaettua.

Mitä ohjaamoissa pitäisi osata?

Ohjaamon perusteet- asiakirjassa lueteltu mitä osaamista Ohjaamoissa tulee olla. Siinä Ohjaamojen erityisosaamisen ja neuvonnan alueiksi mainitaan

  • Palvelutarpeen arviointi ja palveluohjaus

  • Urasuunnittelu ja työnhaku

  • Elämän- ja arjenhallinta

  • Fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi

  • Osaamisen kehittäminen ja koulutusmahdollisuudet

  • Osallisuuden tukeminen

  • Toimeentulo ja asuminen

On selvää, että tällaista osaamisen laajaa asiantuntijuutta ei löydy yksittäiseltä ammattilaiselta missään organisaatiossa. Taustaoletus onkin, että eri organisaatiot tuovat tätä osaamista tarjolle Ohjaamoon nuorten palvelun parantamiseksi. Vaikka kaikki edellä lueteltu osaaminen Ohjaamosta löytyisi, koskaan kyse ei ole ”on” tai ”off” -ilmiöstä. Osaamisen kertyminen on prosessi, joka syntyy suurelta osin ammattilaisten osallistumisesta Ohjaamojen yhteiseen työhön. Siksi osaamisluetteloita tulee lukea myös ikään kuin arviointikriteereinä: kuinka pitkälle olemme päässeet näillä osaamisen alueilla?

Ohjaamoista on tullut selkeätä viestiä alusta asti siitä, että kaikki työntekijät eivät ole kokeneet Ohjaamo-työtä mielekkäänä tai merkityksellisenä ja halunneet vaihtaa takaisin entiseen työympäristöön. Tämä jo yksittäisenä havaintona kertoo, että kyse ei ole vain uudesta fyysisestä työn tekemisen paikasta vaan uudesta tavasta tehdä työtä. Mitä se siis tekijöiltään vaatii?

Oppiminen on osallistumista

Monialaisen yhteistyön haasteisin saatetaan ratkaisuksi ehdottaa lisää resursseja. Resurssien lisäys kyllä kuulostaa hyvältä, mutta ei ratkaise kokonaan osaamisen ja oppimisen haastetta. Rohkenen jopa väittää, että ”more the same” -ajattelu ei riitä vaan saattaa pahimmillaan pimittää todellisen kehittymisen haasteen. En edellisellä tarkoita, että vastustaisin resurssien lisäystä, vaan korostan että jotain muutakin tarvitaan. Tämä muu on sellaista osaamista jota kellään ei ole valmiina, ja se syntyy tässä uudessa kontekstissa.

Muutos tuottaa myös kitkaa, sillä yhteistyössä paljastuu se mitä osataan, mutta myös se mitä ei osata. Onnistunut yhteistyö edellyttääkin ilmapiiriä, joka sallii keskeneräisyyden ja jotakin parempaa kohti kasvamisen, siis ei odoteta valmista osaamista jota voisi heti ottaa käyttöön. Oikeastaan jäljelle jää kaikkein keskeisin osaamisen alue: uuden oppimisen taito. Uuden oppimisessa on aina kyse osallisuudesta johonkin sellaiseen, jota ei vielä osata, ja jota ei myöskään yksin saada haltuun. Ohjaamossa osaaminen syntyy myös työntekijöiden välillä.

Yhteistyön oppiminen muistuttaa paljon myös luonnehdintaa joka on tehty ns. hiljaisen tiedon luonteesta. Työhön liittyvä hiljainen tietohan on hiljaista siksi, että sitä on vaikea sanallistaa ja ilmaista, siis pukea ohjeiksi tai toimintakaavioiksi. Ja sitä on vaikea ilmaista siksi, että se kiinnittyy aina tiettyihin ainutlaatuisiin tilanteisiin esim. ohjausvuorovaikutuksessa, niissä hetkissä joissa asiantuntija joutuu tekemään ratkaisuja päivittäin. Tämä ainutlaatuisuus koskee myös yhteistyön käytäntöjä.  

Nuorten kanssa pidemmälle

Ammattilaisten osallistuminen Ohjaamotyön kehittämiseen on osallistumalla oppimista. Kaikkea osaamista ei voi vasta työtä tehdessä oppia, eli perusammattitaito tulee olla kaiken perustana. Näistähän puhumme ohjausalallakin yleisinä työelämätaitoina kuten työn suunnittelu, arviointi, viestintätaidot ja vuorovaikutustaidot. Tärkeintä on kuitenkin se mitä tapahtuu ihmisten välillä niiden haasteiden ratkaisemisessa, jotka koskevat nuorten pääsemistä elämässä eteenpäin.

On ilahduttavaa, että toiminnan kehittämiseen osallistetaan yhä enemmän nuoria. Ohjaamoissa on alettu tehdä sitä mitä monella muulla taholla vielä puhutaan. Nuorten kehittämisryhmät ja raadit ovat monissa Ohjaamoissa olennainen osa toiminnan arviointia ja eteenpäin suuntaamista eli palvelujen muotoilua. Näin nuorten kanssa voidaan päästä askelta pidemmälle ja todeta, että Ohjaamo näyttää tietä palvelujen kehittämiselle yleisemminkin.

Ohjaamojen tiedontuotannon tukena paljon väkeä

Paljon on meneillään Ohjaamoja koskevan tutkimuksen ja tiedontuotannon ytimissä tänä vuonna. Tutkijana olen tästä hyvin iloinen. Yhden tutkijan näkökulmat ja linssit ovat rajalliset, reunoiltaan epäselvät. Vaikka Kohtaamon vastuulla olevaa Ohjaamo-tutkimusta ei ole koskaan ihan ypöyksin tehtykään, lisävoivat tulevat tarpeeseen.

Alusta asti (siis vuoden 2015 kesästä alkaen) mukaan on otettu Ohjaamojen tarpeet, toiveet ja esitykset, mutta myös ministeriöiden tuumailut ja ehdotukset. Olen myös kutsunut eri alojen tutkijoita mukaan aivoriihiin ja kehitelmiin, ja innostanut heitä tutkimaan kehittyvää Ohjaamoa. Kohtaamon ja Ohjaamojen ohjausryhmillä moninaisine taustaorganisaatioineen on ollut myös sanansa sanottavana.

Tänä vuonna asiat ovat kuitenkin erityisen hyvällä mallilla, koska kiinnostavat tutkimushankkeet ovat käynnissä, osa myös ulkopuolisen rahoituksen turvin. Kohtaamonkin projektivaroilla on pystytty hankkimaan Ohjaamojen kannalta keskeisiä selvityksiä ja näin on jatkossakin hyödyllistä edetä. Mutta siis selvittäviä, analysoivia ja tulkitsevia harmaita aivosoluja on nyt hyvin varattuna Ohjaamoille!

Esittelen tässä muutaman meneillään olevat tutkimus- ja selvityshankkeen, joiden kanssa teemme tietojen ja aineistojen vaihtoa ja yhteistuumailua. Lisää tehdystä ja meneillään olevasta tutkimuksesta voit lukea linkin koosteesta.

1.      Monialaisen yhteistyön vaikuttavuuden arviointi nuorten työllistymistä edistävissä palveluissa eli MONET-hanke on Valtioneuvoston rahoittama ja Mikko Valtakarin (MDI) johtama hanke. Siinä selvitetään Ohjaamojen vaikuttavuutta ja tarkastelussa on myös se, ovatko taloudelliset satsaukset Ohjaamoihin olleet yhteiskunnan kannalta kannattava ja tarkoituksenmukainen ratkaisu.

2.      Mikko Kesä Oy tekee selvityksen Ohjaamojen asiakashallintaa ja asiakasseurantaa tukevien tietojärjestelmien tarpeista ja tietosuojaratkaisuista, ja tuottaa myös suosituksen asiakashallinnan monialaisesta järjestelmästä Ohjaamoille. Selvitys tehdään pikaisella aikataululla ja se valmistuu huhtikuussa. Tarkastelu kohdentuu erityisesti sellaisille Ohjaamoille, joilla on käytössä NUTI-tilaston ohella Ohjaamon omia asiakashallinnan tietojärjestelmiä.

3.      Paikkariippumattomuus tulevaisuuden nuorten palveluissa maaseudulla eli PANU-hanke selvittää Ohjaamo-palvelujen ja eräiden muiden nuorten työllistymistä tukevien palvelujen sijaintia ja saavutettavuutta. Hankkeessa hahmotetaan maaseutunuorten työllistymisen kannalta keskeisten palvelutyyppien digitalisaatiota hyödyntäviä tulevaisuuden toteuttamismalleja. Hanke toteutetaan Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun ja Luonnonvarakeskuksen yhteistyönä maa- ja metsätalousministeriön maaseutupolitiikan kehittämisrahaston tuella.

4.      Ohjaamoista työelämään –seurantatutkimusta toteutetaan minun johdollani. Tutkimus kohdistuu kahden Ohjaamon monialaiseen, työelämäpolkuja avaavaan neuvonta- ja ohjaustoimintaan. Siinä tarkastellaan nuorten aikuisten seurantahaastatteluin (2018, 2019, 2020) heidän työelämäkokemuksiaan ja sitä, mitä merkitystä Ohjaamosta saadulla työelämäohjauksella on nuorten elämänkulussa. Tarkastelussa on myös työntekijöiden näkemykset nykyisten työmarkkinoiden vaateista ja mahdollisuuksista. Tuloksia julkaistaan blogeissa, yhteisartikkeleissa sekä erilaisissa opinnäytteissä.

Ilman Ohjaamojen omaa osallistumista uuden tiedon tuottaminen ei onnistu. Pyydänkin siis myötämielisyyttä meneillään olevalle tutkimustyölle. Minun tehtävänä on toimia jonkinlaisena tiedonkeruun järkeistäjänä, ettei päällekkäisiä ja kuormittavia tai huonosti suunniteltuja kyselyitä lähtisi Ohjaamoihin. Jatkamme tietenkin perustiedonkeruuta tänäkin vuonna – nuorten palautteenkeruuviikkoja, Nuti-tilaston kirjauksia ja siirtymien seurantaa.

Uskon, että näillä tutkimus- ja selvitysvoimavaroilla saamme moninäkökulmaisen ristivalotuksen Ohjaamojen nykytilaan ja tulevaisuuteenkin, myös siihen, mikä oikein on oleellista tietoa jatkossa ja miten sitä parhaiten voidaan tuottaa.

Kaikki ohjaamot eivät ole Ohjaamoja

Kun nelisen vuotta sitten aloitin työt Kohtaamossa, oli ensimmäisiä tehtäviä miettiä mikä on Ohjaamo. Piirsimme mind mappia, luimme taustoja, kävimme keskusteluja. Jossain vaiheessa tuli tarpeen määritellä asiaa tarkemmin. Otettiin avuksi palvelumuotoilijat ja tehtiin kuvia, etsittiin yhteisiä sanoja. Ensin laadittiin perusteet Kohtaamon porukalla, sitten Kohtaamon ohjausryhmässä. Kun Ohjaamojen ohjausryhmä syntyi loppuvuodesta 2017, oli sen ensimmäisiä työtehtäviä laatia Ohjaamo-toiminnan perusteet. Vuoden 2018 alussa aloittivat ensimmäiset aluekoordinaattorit ja alettiin puhua maakunnista. Ryhdyttiin kuvaamaan alueellista Ohjaamoa ja jossain vaiheessa otettiin taas palvelumuotoilijoita avuksi. Koko neljä vuotta on kirkastettu myös viestintää eri ammattilaisten kanssa. On mietitty oikeita sanoja, sopivia kuvia. Paljon on tehty, mutta yksi kysymys on säilynyt. Mikä on Ohjaamo?

On jotenkin turhauttavaa, että saman kysymyksen äärellä pyöritään koko ajan. Se on kuin juoksuhiekkaa, josta ei pääse eteenpäin. Samalla kuitenkin kuulen usein itseni sanovan, että tätä kysymystä toivottavasti pohditaan aina. Että Ohjaamot eivät saa koskaan ajatella olevansa valmiita, vaan että toimintaa pitää koko ajan suunnata ja mallia tulee jatkuvasti kehittää. Ohjaamon ei saa ajatella olevan valmis. Se yksi kysymys siis toivottavasti on ja pysyy, mutta silti sen jatkuva läsnäolo turhauttaa. Miksi?

Ohjaamoja yhdistävät monialaisuus, helppous, nuorilähtöisyys ja jatkuva kehittäminen

Ohjaamoille on laadittu perusteet. On myös määritelty yhdistävät tekijät.

  • Helppo tulla: Ohjaamon palvelut ovat helposti saavutettavia. Ohjaamoon voi tulla päivystysaikoina tai ajanvarauksella.
  • Yksi ovi, monialainen palvelu: Ohjaamosta saa työllisyyteen, koulutukseen ja osallisuuteen liittyviä tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluita.
  • Nopeasti ja tarpeen mukaan: Ohjaamo tarjoaa nopeaa palvelua ja yhdessä sovittuja nuoren tarpeeseen kartoitettuja palvelukokonaisuuksia.
  • Nuori elämänsä asiantuntijana: Nuori on oman elämänsä asiantuntija ja rakentaa omaa tulevaisuuttaan yhdessä ammattilaisten kanssa. Ohjaamon tehtävä on auttaa nuorta eteenpäin.
  • Jatkuva kehittäminen: Uusia toimintatapoja ja palveluita kehitetään jatkuvasti nuorten ja sidosryhmien kanssa yhdessä.

Miksi sitten turhauttaa puhua jatkuvasti siitä, mikä Ohjaamo on? No siksi, että näitä perusteita ja yhdistäviä tekijöitä tulkitaan niin monin tavoin.

Alussa suunniteltiin, että Ohjaamoja tulee suurimpiin kaupunkeihin Suomessa, kaikkiaan noin 20 kappaletta. Määrä on sittemmin noussut jo yli 70. Se on tarkoittanut, että mukaan on tullut moninaisempia kuntia ja moninaisempia alueita. Variaatio toiminnan toteutuksessa on kasvanut. Toiminnan laajeneminen on ollut hieno asia ja se, että nuoret yhä laajemmin löytävät palvelut helpommin, on mahtava juttu. Samalla se herättää kysymyksiä, joihin oikein kukaan ei uskalla vastata. Kuten kuinka paljon moninaisuutta yksi konsepti sietää, jotta voidaan puhua edelleen samasta toiminnasta.

Ohjaamoja markkinoidaan monialaisina palvelupaikkoina kaikille alle 30-vuotiaille. Ne ovat paikkoja, joissa eri alojen ammattilaiset toimivat yhdessä ja joissa nuori on aina oikeassa paikassa. Paikkoja, joista voi kysyä mitä vaan. Valtaosa Ohjaamoista toimii juuri näin. Yhdellä käynnillä hoituu parhaimmillaan monta asiaa ja yhdestä paikasta saa tukea moneen kysymykseen, myös niihin, joita ei osannut edes kysyä. On kuitenkin myös paikkoja, joissa on yksi henkilö päivystämässä. On paikkoja, jotka ovat lähinnä kunnan neuvontapisteitä, joissa henkilö neuvoo kaikenikäisiä kuuluisiko asian kanssa suunnata TE-toimistoon, Kelaan vai terveyskeskukseen. Paikkoja, joissa ovessa on Ohjaamon logo.

Mikä tekee ohjaamosta Ohjaamon?

Pelkkä logo ei tee toiminnasta Ohjaamoa. Silti toisinaan tunnutaan tavoittelevan juuri sitä logoa. Se on ymmärrettävää. Perusteeksi toiminnan käynnistämiselle ei pitäisi riittää ”koska naapurikunnassakin on”. Useamman kerran olen myös kuullut, että Ohjaamo halutaan siksi, että kuntaan halutaan sieltä aiemmin karanneet TE-palvelut. Hyvin ymmärrettävää, mutta puhutaanko silloin todella Ohjaamosta ja monialaisuuden kehittämisestä?

Mikään palvelu yksin ei voi ratkaista nuorten hyvinvoinnin kysymyksiä. Toisin päin, nuorten pahoinvointi tuskin johtuu mistään yhdestä toimijasta. Yhden toimijan toiminnan muuttaminen ei siis riitä. Tarvitaan laajempaa muutosta, isompaa ajattelu- ja työtapojen reformia. Siitä Ohjaamossa on kyse. Siihen työhön tarvitaan monia eri toimijoita, myös niitä kunnasta pois karanneita, mutta syytä on tarkastella kaikkia palveluja. Pelkkä logo ovessa ei nuoria pelasta.

Näiden neljän vuoden aikana olemme saaneet vierailla lukuisissa kunnissa keskustelemassa Ohjaamoista. Usein se on johtanut toiminnan käynnistymiseen, mutta joskus se on johtanut siihen, että on yhdessä todettu, ettei tälle työlle syystä tai toisesta ole tarvetta. Syynä on voinut olla kunnan koko ja sijainti, nuorten määrä tai olemassa olevat palvelut. En pidä näitä tapauksia huonoina ratkaisuina. Haasteellisempana näen sen, että laitetaan logo oveen, mutta tehdään asiat kuten on ennenkin tehty. Nuori saattaa kuulla Ohjaamoista, niistä monialaisista paikoista, kavereiltaan tai sosiaalisen median kautta. Mitä mahtaa tapahtua, kun hän sitten astuu sisään Ohjaamon, joka onkin vain logo ovessa?

Ohjaamot ja Kohtaamo assistentin silmin

Mitä se Kohtaamon uusi assistentti nyt sitten tekee ja mitä sen toimenkuvaan kuuluu? Sitä olen itsekin ratkonut ensimmäiset työviikot, joihin on mahtunut paljon uutta tietoa ja uusia ihmisiä.

Vaikka osa Ohjaamoista on minulle aikaisemmin yhteistyökumppanin roolista tuttuja, on koko Ohjaamoverkoston hahmottaminen haastavaa. Ohjaamoja on joka lähtöön; on vuosia toimineita, on juuri alkavia, on hankerahoituksella toimivia, on vahvana osana kaupungin palveluverkostoa toimivia, on järjestövetoisesti toimivia, on joka päivä avoinna olevia, on kerran viikossa avoinna olevia sekä jalkautuvia pop up Ohjaamoita. Ja mitä kaikkea muuta. Sen olen oppinut, vaikka perusteet ovat samat, jokainen Ohjaamo on oma yksilö. Olen myös itselle armollinen sen suhteen, että en vielä kolmen viikon jälkeen tunne jokaisen Ohjaamon toimintaa ja historiaa perusteellisesti.

Kolmeen viikkoon on perehtymisen ja Ohjaamokentän hahmottamisen lisäksi kuulunut mm. twitterin verkostochat, uuden avaavan Ohjaamon toimijoiden tapaaminen, nettisivukoulutusta, päällikköpäivät, Ohjaamojen valtakunnallinen tuki tulevaisuudessa –seminaari, some-koulutusta hotellihuoneessa, ministeriöiden tapaamisia, nuorten asumisen ajankohtaispäivä sekä muita verkostotapaamisia ja skype-palavereja. Työtehtäviin on kuulunut myös eri somekanaviin tutustumista ja niiden haltuunottoa pikkuhiljaa.

Ohjaamojen päällikköpäivillä Tahkolla oli ohjelmassa mm. Ohjaamoverkoston yhteiskehittämistä sekä yhteisiä viestintäohjeistuksia. Keskusteluja käytiin niin osana ohjelmaa kuin kahvitauoilla ja iltasella. Nämä kohtaamiset ja keskustelut ovat monelle varmasti se oman työn kulmakivi ja niitä kaivataan säännöllisesti. Minulle ja muille uusille nämä ovat loistava paikka tutustua verkostoon ja kuulla opettavaisia tarinoita konkareilta. Täällä assistentti pääsi käyttämään myös suunnistustaitojaan, että löysi tien iltaohjelmaan varatulle kodalle.

Päällimmäisenä päällikköpäiviltä jäi mieleen yhteisistä viestintätavoista ja -kanavista keskustelu sekä yhdessä samaan suuntaan menemisestä. Näitä peilaan myös omaan työhöni, mitä minä Kohtaamon assistenttina voin tehdä näiden asioiden edistämäseksi. Vaikka uutena työntekijänä täytyy miettiä tarkoin, miten viestin Kohtaamon nimissä, aion ottaa haltuun eri somekanavia ja jakaa informaatiota aktiivisemmin.

Vaikka viikkoihin on mahtunut myös myöhästyneitä junia, auton pelastamista lumipenkasta, kopiokoneen kanssa yhteistyön harjoittelua ja unohtuneita kahvitaukoja, on ne kuitenkin enemmän sisältäneet naurua, yhdessä tekemisen iloa ja halua toimia nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Avoimin mielin suhtaudun seuraaviin viikkoihinn ja tulevaan vuoteen, mitä se sitten tuokaan tullessaan. Samoin kuin ensimmäisenä työpäivänä, innosta puhkuen odotan ensi viikon Ohjaamoviikkoa ja Ohjaamoissa vierailuja sekä tulevia Seinäjoen päällikköpäiviä toukokuussa, joiden suunnittelu ja järjestelyt minulla on seuraavana työlistalla.

Kirjoittaja: Outi Pantsar, assistentti, Kohtaamo

Nuorten tulevaisuussuuntautunutta ohjausta kehittämässä

Projektipäällikkö Eija Raatikainen, Motiivi-hanke, Metropolia AMK 

Kuka minä olen? Mitä minä osaan? Mihin minä pystyn? Näihin kolmeen kysymykseen perehdytään MOTIIVI -tulevaisuussuuntautuneessa ohjaajakoulutuksessa. Työskentelyssä on keskeistä ohjata nuoria hahmottamaan tulevaisuuttaan ja jatkokoulutus- ja työpolkuja. Metropolian MOTIIVI -hanke kouluttaa Helsingin työpajojen ohjaajia löytämään työpaja-arkeen uudenlaisia tulevaisuussuuntautuneita ryhmäohjauksen menetelmiä. Hankkeessa kootaan olemassa olevia nuorten tulevaisuustyöskentelyn menetelmiä sekä kehitetään ja arvioidaan uusia toimintatapoja.

Toimintaa kehitetään yhdessä nuorten sekä maahanmuuttajajärjestöjen, nuorten työpajojen ja Ohjaamojen ammattilaisten kanssa. Motiivi ryhmätoimintamalli rakentuu tiiviiseen yhteyteen Näytön Paikka -digitaalista ohjauksen välinettä. Näytön Paikkaan on myös luotu hankkeen aikana terveyteen liittyvä itsearviointiväline. Sen avulla nuoret voivat arvioida omaan terveyteensä liittyviä asioita (esim. nukkuminen, liikuntatottumukset, ravinto), ja siitä saatavaa tietoa voidaan yhteisellä päätöksellä soveltaa myös ryhmä- tai yksilöohjauksessa. Arviointi on nuorille vapaaehtoista.

Työpajat kehittämisen keskiössä

Nuorten työpajatoimintaan osallistuu vuosittain Suomessa noin 14 000 nuorta. Nuorten työpajat ovat tarkoitettu alle 29-vuotiaille nuorille, jotka tarvitsevat tukea työelämään, elämänhallintaan ja/tai koulutukseen liittyvissä asioissa. Lisäksi työpajatoiminnan tarkoituksena on edistää nuoren itsenäistymistä ja osallisuutta yhteiskuntaan. Työpajoille tullaan TE-toimiston, sosiaalitoimen kautta tai itsenäisesti. Nuoren valmennus työpajoilla tapahtuu tekemällä työtä, vaikkakin se on samalla Valtakunnalliseen työpajapedagogiikkaan perustuva oppimisympäristö. (Nuorisolaki 1285/2016 § 13.)

Työpajapedagogiikassa painottuu sosiaalinen vahvistaminen, oikea-aikainen tuki, neuvonta ja valmennus. Siinä korostuu myös kokemuksellisuus, onnistumisen kokemukset, voimaantuminen, minä-pystyvyys ja toimijuus. Työpajajakson jälkeen nuorella tulisi olla suunnitelmia tulevaisuuttaan ajatellen. Motiivi-hankkeessa aloitettu ohjaajakoulutus nojautuu edellä mainittuun kolmeen kysymykseen: ”Kuka minä olen?”, ”Mitä minä osaan?” ja ”Mihin minä pystyn?” sekä tulevaisuussuuntautuneeseen ohjaukseen.

Tulevaisuusohjauksessa yhdistetään pidemmän aikavälin tulevaisuusajattelu ja kokonaisvaltainen opinto- ja uraohjaus. Työkaluissa ja tehtävissä sovelletaan tulevaisuudentutkimuksen ja ryhmäohjauksen menetelmiä. Tulevaisuusohjaus kehittää itseymmärrystä, joka on tärkeä taito sekä työelämässä että oman tulevaisuuden suunnittelussa. Valmiiden ratkaisujen tarjoamisen sijaan tulevaisuusohjauksessa tuetaan ihmistä omannäköisen tulevaisuuden löytämisessä ja tekemisessä.

Ohjaus on vuorovaikutusta, jossa ihmiset kohdataan tietoineen, taitoineen, reaktioineen ja tunteineen. Parhaimmillaan ohjauskeskustelut vahvistavat nuoren sisäistä puhetta omien taitojen ja toimijuuden vahvistamiseksi. (Vehviläinen 2014). Ohjaus on myös huomion ja kunnioituksen antamista (Onnismaa 2011). Nuorilähtöinen ohjaus on luottamukseen perustuvaa ohjausta, jossa nuori on keskiössä (Raatikainen 2015; 2018).

MOTIIVI-ohjaajakoulutus käytännössä

Koulutus alkoi yhteiskehittämisellä joulukuussa 2017. Koulutukseen on osallistunut tähän mennessä 30 työpajaohjaajaa. Keväällä 2019 järjestetään vielä kolmas toteutus. Koulutuksen tavoitteena on vahvistaa ohjaajan tulevaisuussuuntautunutta ohjausorientaatiota, terveysosaamista, kykyä hyödyntää digitaalista ohjausta ja sen erilaisia välineitä sekä antaa välineitä ryhmämuotoiseen toiminnalliseen ohjaukseen. Koulutuksessa ohjaajat tarkastelevat ja kehittävät omaa tulevaisuussuuntautunutta ohjaustaan sekä testaavat siihen liittyviä hyväksi todettuja ohjauksen menetelmiä. Keväällä 2019 tulevaisuussuuntautunutta ohjausta rikastutetaan oppimisvaikeusteemalla, ystävyyssuhteiden merkityksellä sekä empatialla ja tunnetaidoilla. Hankkeessa tullaan tuottamaan tulevaisuussuuntautunut ohjauksen käsikirja, josta on varmasti hyötyä myös Ohjaamoissa työskenteleville.

Lähteet

Onnismaa, J.2011. Ohjaus- ja neuvontatyö. Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Gaudeaumus.

Raatikainen, E. 2015. Lujita Luottamusta. Asiakassuhteen rakentaminen sosiaali- ja terveysalalla

Raatikainen, E.2018. Nuoren identiteetin rakentaminen kohtaamisessa. Teoksessa Rautiola, T. & Ala-Nikkola, E. (toim.) Kohtaa nuori – Kompassi suuntaa hakevan nuoren kohtaamiseen. 

Raatikainen, E. 2018. Ohjaavia kysymyksiä nuoren sisäisen motivaation herättämiseksi. Teoksessa Rautiola, T. & Ala-Nikkola, E. (toim.) Kohtaa nuori – Kompassi suuntaa hakevan nuoren kohtaamiseen. 

Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Gaudeamus Helsinki University Press.

 

Ohjaamojen vuosi

Kun Ohjaamo-töissä mennyttä vuotta katsoo taaksepäin, voi todeta kuten muinakin vuosina: tämä oli omalla tavallaan erityinen vuosi. Erityisen hyvänä voi pitää valtion myöntämiä lisäresursseja Ohjaamojen vakinaistamiseen ja yhtä hienoa on ollut kaupunkien ja kuntien innostus vakinaistaa Ohjaamot osaksi nuorille suunnattua palvelutarjontaa. Tämän ansiosta Ohjaamot ovat lopullisesti lyöneet läpi sekä nuorten että ammattilaisten keskuudessa. Ohjaamo on monialaisuuden myötä päässyt marginaalista osaksi palvelujen kehittämisen valtavirtaa.  

Projekti tunteina

Ohjaamot edustavat paljon puhuttua kokeilukulttuuria, jossa keskeistä ei ole tarkka etukäteissuunnittelu vaan asioiden yhteiskehittäminen. Suunnittelukulttuurista irtautuminen ei käy kitkatta vaan se tuottaa monenlaisia tunteita, jotka tulevat myös projektityöläisille tutuksi. Yksi tunne on se, että kaikki on ikuisesti kesken. Tähän liittyy meihin ehkä sisäänrakennettu kaipuu joihinkin pysyviin rakenteisiin ja siihen että maailma edes joltakin osin tulisi valmiiksi. Tuo ei taida olla vielä näkyvissä. Keskeneräisyyden ohella toinen tunne on se, että olemme aina myöhässä: asiat jotka juuri tuomme innolla esiin olisi monen tahon mielestä pitänyt olla jo tehty vähintään puoli vuotta sitten. Kolmas tunne joka syö projektityöntekijän mieltä on se, että mikään ei riitä. Haasteet joihin olemme vastaamassa ovat paljon suurempia kuin ne ratkaisut joita alustavasti olemme saaneet jopa toimimaan. Nuorisotyöttömyys vaivaa, palveluista pudotaan edelleen, NEET-nuorten määrä pysyy vakaana jne.

Päämäärä ja liike

Monimutkaistuvassa maailmassa tarvitaan sitkeyttä ja päämäärätietoisuutta. Edesmennyt presidentti Mauno Koivisto teki tunnetuksi sanonnan jonka mukaan tärkeätä ei ole päämäärä vaan liike. Tätä kuulee joskus tulkittavan, että päämäärällä ei olisi mitään väliä, kunhan jotain tehdään. Oma tulkintani on, että tässä ihmisten maailmassa päämäärät ovat usein ideaaleja joiden täydellinen tavoittaminen ei ole koskaan mahdollista. Siksi tulee keskittyä siihen, että kaikki mitä teemme edistää tavalla tai toisella yhteistä päämäärää. Ohjaamo-toiminnassa tämä tarkoittaa, että olemme koko ajan matkalla kohti parempia palveluja nuorille. Eikä liike saa pysähtyä.

On selvää, että keskeneräisyyden ja riittämättömyyden tunteet voivat pahimmillaan uuvuttaa. Näiden tunteiden ja jännitteiden kanssa meidän on elettävä ja säilytettävä toimintakykymme. Samalla on nähtävä pidemmälle. Onneksi innostus, tyytyväisyys ja toivo kantavat meitä eteenpäin. Kaikki on kesken, mutta olemme joka vuosi parantaneet palvelujen saatavuutta ja resurssiviisaus lisääntyy. Vaikka joitakin asioita olisi voinut tehdä nopeammin niin olemme rakentaneet yhdessä kestävää alustaa koota nuorten palveluja yhteen. Nämä onnistumiset antavat syyn tyytyväisyyteen. Samalla on syytä toivoa, että ne antavat koko Ohjaamoheimolle työn iloa ja voimia tulevaan vuoteen.

Nuorten asunnottomuus on ratkaistavissa yhteistyöllä

ARA:n julkaiseman vuosittaisen ASUNNOTTOMAT –selvityksen (2017) mukaan Suomi on viime vuosina onnistunut vähentämään asunnottomien ihmisten kokonaismäärää, mutta samaan aikaan nuorten, alle 25 –vuotiaiden määrä on noussut 13 % edellisvuoteen verrattuna. Nuorten asunnottomien määrän kasvu on huolestuttava ilmiö ja sen vähentämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Nuoruuteen kuuluvat useat luonnolliset siirtymävaiheet, joissa nuoret harjoittelevat itsenäisen elämän taitoja.  Siirtymävaiheissaan nuoret tarvitsevat vielä omaa perhettä tai läheisiä ja samaan aikaan yhteiskunnan rakenteita turvaamaan kasvuaan kohti aikuisuutta ja itsenäistä elämää. Mikäli yhteiskunnan rakenteet eivät jousta, ja omassa tai perhe-elämässä on ongelmia, ne voivat heijastua asumisen asioihin.

Tämän vuoksi asumisen näkökulman tulisi olla läpäisevänä mukana kaikissa huono-osaisuutta ehkäisevissä toimenpiteissä. Asumisneuvonnan osuus Ohjaamoissa on tärkeä osa monialaista palvelua ja asumiseen liittyvien ongelmien ennaltaehkäisyä. Asumisneuvonnalla saadaan muun muassa vähennettyä nuorten häätöjä ja vuokravelkaongelmia. Nuorisoasuntoliitto NAL tekee ansiokasta yhteistyötä Ohjaamoiden kanssa nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyssä.

Asunnottomuuden ennaltaehkäisy on pitkäjänteistä työtä. Asumiseen liittyvien asioiden huomioiminen olisi tärkeää toteuttaa poikkihallinnollisena työnä. Talouden hoidon ja asumisen asioiden neuvontaa voivat tehdä monet ammattilaiset osana omaa työtään. Esimerkiksi maksuhäiriömerkinnän merkitystä tulisi korostaa nuorille. Nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluilla sekä niiden oikea-aikaisella kohdentumisella on myös iso merkitys myös nuorten asunnottomuuden vähentämisessä.

Asunnottomuus on aina myös henkilökohtainen kokemus, johon liittyy pelon ja turvattomuuden tunteita. Nuorten asunnottomuus on asia, jonka taklaamiseksi Suomella on olemassa varallisuutta ja keinoja, käytetään niitä!

Useat Ohjaamot ovat mukana 17.10.2018 Asunnottomien yön –tapahtumassa eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

Tuen ja hallinnoinnin välimaastossa? – Palvelukokemuksia Ohjaamosta

Kirjoittaja: Armi Itätalo

Tarkastelin pro gradu -tutkielmassa rodullistettujen nuorten palvelukokemuksia Ohjaamo Helsingissä. Maahanmuuttajataustaisten nuorten aikuisten palvelukokemuksista viranomaispalveluissa ei löydy juurikaan aikaisempaa tutkimustietoa. Palvelukokemusten ohella tutkimuksessa pureuduttiin työn ja työmarkkinakansalaisuuden eetokseen yhteiskunnassamme. Pyrin selvittämään, miten nuorten koulutuksen ja työelämän siirtymiä ohjataan ja mitä se kertoo nuoriin kohdistuvasta yhteiskunnallisesta hallinnasta. Tutkimustulokset valottavat osaltaan Ohjaamossa saatujen palvelukokemuksien merkitystä sekä työn ja koulutuksen keskeisyyttä haastateltujen nuorten elämässä.

Palveluiden nuorilähtöisyyden kehittämisen kannalta tutkimustiedolle on tarvetta. Palvelut ja niiden tarjoaminen nähdään lähtökohtaisesti myönteisenä asiana. Palveluissa nuorta pyritään tukemaan, ohjaamaan ja auttamaan. Samalla palveluissa on kuitenkin kyse nuorten elämäntapojen säätelystä ja hallinnoinnista, aktivoinnista ja toisinaan sanktioinnista.

Huoli koskien nuorten työllistymistä ja syrjäytymistä on johtanut toimenpiteisiin ja palveluiden kehittämiseen, josta Ohjaamon monialainen ”yhden luukun” palvelumalli voidaan nähdä yhtenä esimerkkinä. Tällaiselle palvelumuodolle on ollut tilausta, sillä palvelukenttä näyttäytyy monesti ammattilaisenkin silmään melko pirstaleisena ja oikeanlaisen avun piiriin löytäminen ei ole aina itsestäänselvyys. Huolen ja sen myötä riskipuheen lisääntyminen yhteiskunnassamme on kuitenkin lisännyt nuoriin kohdistuvia aktivointitoimia ja tarvetta puuttua entistä vahvemmin nuorten elämänkulkuihin.

Ilmiö on havaittavissa myös kansainvälisesti. Huolen aiheena ovat useimmiten maahanmuuttajataustaiset nuoret, joiden katsotaan olevan erityisen syrjäytymisuhan alla. Huoli on näin ollen etnistynyt ja osaltaan myös sukupuolittunut. Syrjäytymistä koskevassa keskustelussa maahanmuuttajataustaiset nuoret pojat ja miehet ovat usein korostetusti esillä. Erityisesti nuorten työ- ja koulutussiirtymistä sekä erilaisista nivelvaiheista ollaan kiinnostuneita. Paine nuorten työttömyyslukujen alentamiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn on kasvanut ja aktivointipuheet sitä mukaa voimistuneet. Nuoruuden siirtymien toivotaan sujuvan jouhevasti ja tehokkaasti kohti työelämää. Aktivointipuheissa on kuultavissa yksilökeskeinen retoriikka, joka syyllistää tilanteesta nuoria ja painottaa työssä käymisen tärkeyttä kunnon kansalaisen kriteerinä.

Työllisyyden merkityksen korostaminen tuottaa helposti tulkintoja esimerkiksi kotoutumisen epäonnistumisesta ja osallistumisen puutteellisuudesta. Vahvistuneilla ohjauskäytännöillä ja työllistymistä kohti suuntaavilla tavoitteilla pyritään minimoimaan riskit nuorten elämänkuluissa. Kuitenkin pelkästään yksilöön keskittyvien tukitoimien vaarana on se, että yhteiskunnassamme olevien rakenteellisten esteiden olemassaolo saatetaan jättää liian vähälle huomiolle. On myös ongelmallista, jos ymmärrys kansalaisuudesta rakentuu voimakkaasti työssä käymiselle.

Koulutuksen ja työelämän keskeisyys tuli odottamattomalla tavalla tutkimuksen aineistossa esiin. Osaltaan tätä saattaa selittää se, että Ohjaamon tarjoamiin palveluihin hakeudutaan useimmiten työ- ja koulutusasiat edellä. Aineistosta oli nähtävissä, että nuoret olivat sisäistäneet yhteiskunnassa vallalla olevan työ- ja koulutuspuheen ja tiedostivat hyvin oman roolinsa siinä. Työpaikka nähtiin ”elämän avaimena” ja sen avulla oli mahdollista tulla kunnolliseksi veronmaksajaksi, joka on hyödyllinen kansalainen myös muiden silmissä. Koulutus ja työpaikan saaminen nähtiin edellytyksenä aikuisuudelle ja tulevaisuuden haaveet liittyivät monella työhön ja koulutukseen. Monella olikin kiire päästä osaksi työelämää. Nuoret tiedostivat oman hankalan asemansa työmarkkinoilla ja olivat havainneet syrjiviä käytäntöjä työelämässä.

Ohjaamosta saadut palvelukokemukset olivat monella tavalla myönteisiä. Haastatteluissa esiin nousi avun ja tuen saanti matalalla kynnyksellä. Nuoret korostivat yhdestä paikasta saatavilla olevan tuen merkitystä korostettiin ja kiittelivät moniammatillisen koulutetun tiimin osaamista. Riittävän ajan antaminen ja kokemus siitä, että omiin asioihin perehdyttiin aidosti ja välittäen saivat Ohjaamon erottumaan muiden viranomaisten tarjoamista palveluista. Muista viranomaispalveluista Ohjaamo erottui positiivisesti myös siinä, että Ohjaamoon tultiin viettämään aikaa ja tervehtimään työntekijöitä myös silloin, kun akuuttia ongelmaa ei ollut. Ohjaamolla näyttäytyi olevan monenlaisia merkityksiä palvelua käyttävien nuorten elämässä.

Jännite palvelusta saatavan tuen ja institutionaalisten tavoitteiden välillä on aineistossa ilmeinen. Ohjaamo on lunastanut paikkansa luotettavana toimijana ja avuntarjoajana nuorten keskuudessa. Vapaaehtoisuus, rentous ja paikan neutraalius ovat osaltaan auttaneet nuoria löytämään palveluiden piiriin. Samalla toiminnan taustalla on nähtävissä institutionaaliset tavoitteet, jotka pakottavat ohjaamaan nuoria kohti tietynlaista, normatiivisen kansalaisen ideaalia. Tehokkaat ja suorat reitit koulutukseen ja työelämään tapahtuvat sujuvien siirtymien ja vahvistuneen ohjauksen kautta. Myönteisyys palvelukokemuksissa on vaarassa karista, mikäli toiminnan taustalla olevat institutionaaliset tavoitteet ja vaateet korostuvat entisestään. Vuoden 2018 alussa voimaan tullut aktiivimalli lisää osaltaan työntekijöiden painetta työntää nuoria kohti työ- ja opiskelupaikkoja, työpajoja ja –harjoitteluja.

Jotta palvelut pysyvät nuorilähtöisinä ja nuoria ensisijaisesti palvelevana, tulisi kiinnittää huomioita asioihin, jotka tekevät palvelussa asioimisen myönteiseksi. Nuoret tarvitsevat kokonaisvaltaista kohtaamista, joka huomioi nuoren elämän monipaikkaisen todellisuuden ja siinä olevat verkostot. Nuoret tarvitsevat paikkoja, joissa voi esittää kysymyksensä samalla tuntien olevansa tervetullut ja oikeassa paikassa. Tilanteet voivat olla hyvin monisyisiä ja solmut vaativat avautuakseen luottamuksellisia suhteita työntekijöihin. Sanktiot, velvoittavuus ja rangaistusperustaisuus viestivät nuorille heihin kohdistuvasta epäluottamuksesta, joka ei edesauta nuorten tilanteiden kokonaisvaltaista ratkaisemista. Vapaaehtoisuus, kiireettömyys ja kokonaisvaltaisuus sen sijaan luovat pohjaa onnistuneelle kohtaamiselle ja asioiden eteenpäin viemiselle.

Tutkimuksen aineisto on kerätty vuoden 2017 syksyn aikana. Tutkimus keskittyy aikavälillä 1.3.2015–28.2.2018 toteutetun Ohjaamo-hankkeen palveluiden arviointiin. Aineisto koostuu kymmenestä nuoren teemahaastattelusta. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Koko pro gradun pääset lukemaan tästä linkistä Elämän avaimia etsimässä : rodullistettujen nuorten kokemuksia Ohjaamon palveluista.

Kirjoittaja on Tampereen yliopiston pian valmistuva yhteiskuntatieteiden maisteri nuorisotyön ja -tutkimuksen opintosuunnasta. 

Olisinpa tiennyt

Alkukesästä sosiaalisessa mediassa kiersi #olisinpatiennyt-haaste. Ajatuksena oli kirjoittaa omalle nuorelle itselleen asioita, joita olisi ollut hyvä silloin tietää. Sosiaalinen media täyttyi kannustavista sanoista ja rohkaisusta. Välillä toki muisteltiin menneitä muotivillityksiä ja tyhmiä temppuja. Moni kuitenkin vaikutti sanovan nuorelle itselleen, että apua saa tarvita ja sitä saa pyytää.

Avun pyytäminen on hankalaa. Trust me, tiedän mistä puhun. #olisinpatiennyt –haasteenkin pohjalta uskallan sanoa, että kyse lienee yleisestä ilmiöstä. Mutta mistä siinä erityisesti nuorten kohdalla on kyse? Onko kyse pärjäämiskulttuurista ja siitä, että ei kehdata myöntää, että en osaa, en jaksa, en selviä? Vai voiko kyse olla siitä, että ei ehkä osata edes sanoittaa omaa avun tarvettaan? Miten voisin kysyä jotain, kun en tiedä mitä kysyä, saatika mistä sitä pitäisi kysyä? Ja miten ihmeessä voisin pyytää apua, kun en edes tiedä mikä on ongelma?

Miten me ammattilaisina voisimme välittää nuorille sen viestin, että sinun ei tarvitse tietää mikä pulmasi on? Että meidän tehtävämme on esittää kysymyksiä, kuunnella sinua ja yrittää yhdessä löytää oikeita sanoja. Olen kuullut kysyttävän voiko esimerkiksi Ohjaamoon mennä, jollei ole oikeita ongelmia. Voi, totta kai. Jeesiä voi etsiä vaikkapa uuden harrastuksen aloittamiseen tai Kelan lomakkeen puuttuvan kohdan täyttämiseen. Ei ole pieniä tai isoja, oikeita tai vääriä asioita. On vain asioita. Siihen ehkä liittyvät nuo somekampanjankin monet kannustukset avun tarvitsemisesta ja pyytämisestä. Itse ainakin olen miettinyt, että ehkä olisin jossain kohtaa päässyt helpommalla, jos olisi ollut Ohjaamoja. Turhan pitkään esimerkiksi yritin itsekseni ratkaista mikä musta tulee isona. (Nyt tosin olen oivaltanut, että se ei ehkä koskaan selviä ja että aikuiset ovat usein näiden kysymysten kanssa ihan yhtä hukassa. Se muuten oli yksi omista ajatuksistani, joita jaoin #olisinpatiennyt –hästägin alla.)

Korkein kynnys on usein jo kotona

Puhumme paljon matalan kynnyksen palveluista ja mietimme kuinka toiminnasta rakennettaisiin mahdollisimman kynnyksetöntä. Se ensimmäinen, ja ehkä myös se korkein, kynnys on kuitenkin usein omassa päässämme. Miten sitä kynnystä voisi madaltaa? Viime viikonlopun Helsingin Sanomien (2.9.2018) asunnottomuutta käsittelevässä artikkelissa 18-vuotias Roosa totesi, että ”Tärkeintä on se, että uskallat pyytää apua. Kävelet sisään ihan mihin vain toimistoon, kunhan teet niin.” Viisaita sanoja, joista myös meidän palveluja rakentavien on syytä ottaa opiksi.

Ohjaamot ovat paikkoja, joihin voi vain kävellä sisään. Paikkoja, joissa ei tarvitse tietää mihin toimistoon astuu tai keneltä työntekijältä asiaa kysyy. Sisään voi tulla asialla kuin asialla, yhtä hyvin työn kuin asunnonkin haussa. Reilussa kolmessa vuodessa Ohjaamojen määrä on noussut noin kahdestakymmenestä noin kuuteenkymmeneen. Ohjaamosta ei varmastikaan tule jokaisen nuoren lähipalvelua, mutta jo nyt näkee, että monien alueiden toimijoita Ohjaamot ovat herättäneet. Useamassa kunnassa keskustellaan muun muassa nuorten tieto- ja neuvontapalvelujen rakentamisesta tai lisäämisestä. Puhutaan monialaisesta yhteistyöstä ja ylitetään kuntarajoja ratkaisuja mietittäessä. Mietitään miten se riittäisi, että kävelee sisään ihan mihin vaan toimistoon.

Kynnykset madaltuvat yhteistyöllä

Parhaimmillaan jokaisen nuoren lähellä, tai ainakin kohtuullisesti saavutettavissa, on tarjolla tietoa, neuvontaa ja ohjausta. Miten se tehdään ja kuinka toimitaan niin, että apua uskaltaa pyytää silloinkin, kun ei aivan tiedä mitä tarvitsisi? Uskon, että siihen tarvitaan monia toimijoita. Siihen tarvitaan Ohjaamoja, tieto- ja neuvontatyötä, etsivää nuorisotyötä, järjestöjä… Siihen tarvitaan yhteistyötä ja yhdessä tekemistä. Sitä, että tunnetaan toisemme ja tiedetään mitä naapurissa tehdään. Tarvitaan vuoropuhelua ja yhteisiä kahvihetkiä, tarvitaan luottamusta. Sitten voimme myöhemmin omalle itsellemme kirjoittaa ”olisinpa tiennyt miten paljon enemmän saamme yhdessä aikaan”.

Viestitkö Ohjaamon toiminnasta nuorille suunnitellusti vai suunnittelemattomasti?

Viestitkö Ohjaamon toiminnasta nuorille suunnitellusti vai suunnittelemattomasti?

Yli kolmen vuoden Ohjaamojen koordinaatiotyön kokemuksella yleistän, että jokainen Ohjaamo on toimintaa aloittaessa miettinyt tapoja, miten nuoret tavoitetaan ja saadaan Ohjaamon palvelujen pariin. Nuorille suunnattuun viestintään on näiden vuosien aikana tehty monenlaisia kokeiluja. Välillä viestintää on toteutettu suunnitellusti ja välillä suunnittelemattomasti. Kaikenlaista on tehty ja niistä on opittu. Ohjaamon viestintä on iso kokonaisuus kaikkine näkökulmineen. Tämän vuoksi kokoan tähän blogiin ajankohtaisia asioita viestinnästä, jotka tulisi olla jokaisen Ohjaamossa työskentelevän tiedossa.

Viestintäsuunnitelmasta kannattaa aloittaa

Ensiksi kannattaa aloittaa oman Ohjaamon viestintäsuunnitelman tutustumisella. Mikäli sitä ei ole vielä tehty, niin tee se ensimmäisenä. Viestintäsuunnitelmassa on hyvä olla näkyvillä eri kohderyhmät, joille Ohjaamon toiminnasta viestitään. Päättäjille, asiantuntijoille ja nuorille suunnatussa viestinnässä oman Ohjaamon viestit on hyvä muotoilla kohderyhmän näköisiksi. Nuorille suunnattu viestintä on erilaista kuin päättäjille suunnattu viestintä. Viestintäsuunnitelman tekemisessä apuna voi käyttää Ohjaamon viestinnän vuosikelloa ja kohtaamo.infon materiaalipankin aineistoja. Kannattaa myös tsekata sivustolta löytyvän aloituspakkauksen sisältö viestinnän osalta.

Kanavia on monia

Viestintäsuunnitelmaa tehtäessä on pohdittava kanavat, joissa Ohjaamon toiminnasta viestitään. Mitä viestinnällä tavoitellaan? Millainen mielikuva Ohjaamon toiminnasta halutaan antaa? Onko Ohjaamo rento viranomaispaikka, jossa asiat hoituvat jämäkästi mutta rennosti vai jotain muuta? Miten ja missä Ohjaamon tunnelmaa tuodaan esille? Entä miten viestinnässä näkyy nuorten saama henkilökohtainen ohjaus ja tuki?  Millä tavoin henkilökunta on esillä viestinnässä?

Sosiaalisen median kanavia on paljon. Onko Ohjaamonne esillä Facebookissa, Instagramissa, Twitterissä, YouTubessa, Snapchatissa…? Kanavia valitessa on hyvä muistaa, että jokaisella kanavalla on oma käyttäjäryhmänsä ja siten myös käyttötarkoituksensa. Karkeasti yleistäen Facebookista nuoret etsivät tietoa ja siellä Ohjaamon kannattaa kertoa omista tapahtumistaan. Instagram viestintäkanavana perustuu kuvilla viestimiseen ja kuvien käyttöä Instagramissa viestimiseen kannattaa opiskella. Instagramin käyttöön on olemassa monia näkökulmia joista työntekijän on hyvä olla tietoinen kun Insta-tiliä nuorten tavoittamiseen käyttää. Twitter on ennen kaikkea asiantuntijaviestinnän kanava, jonka avulla nuoria tavoitetaan vähemmän kuin muilla some-tileillä. YouTubeen Ohjaamon kannattaa perustaa oman kanava, jossa on vähintään Ohjaamon perustiedot näkyvillä. Sen lisäksi Ohjaamon esittelyvideo ja työntekijöiden esittelyvideot ovat asioita joissa sitä kannattaa hyödyntää. Snapchatin etuja kannattaa myös harkita, olisiko työntekijöiden snappaamisesta hyötyä nuorten tavoittamiseen? Edellä mainittujen sosiaalisen median kanavien lisäksi Ohjaamon kannattaa kertoa toiminnastaan paikallislehdissä. Ohjaamon julisteita voi jakaa esimerkiksi oppilaitosten ilmoitustauluille ja yhteistyökumppaneiden järjestämiin tilaisuuksiin kannattaa jalkautua kertomaan Ohjaamon toiminnasta.

Ohjaamot.fi -sivusto kokoaa Ohjaamot yhdelle sivustolle. Kaikkien Ohjaamojen tulee perustaa oma sivu valtakunnallisille Ohjaamot.fi -sivustolle. Ohjaamon tulee näkyä vähintään Ohjaamon yhteystiedot ja kaikki lorem ipsumit on syytä poistaa. Valtakunnallisessa nuorille suunnatussa markkinoinnissa nuoret ohjataan löytämään lähin Ohjaamo Ohjaamot.fi –sivustolta.

Ohjaamojen hyvät käytänteet

Ohjaamoilla on jo paljon hyviä tapoja viestiä toiminnastaan. Ohjaamoissa työskentelevät nuoret somettajat ovat kullanarvoisia työn viestinviejiä, samoin esimerkiksi yhteistyö paikallisten tubettajien kanssa voi edistää toiminnan markkinointia. Ohjaamossa kannattaa tehdä oma esittelyvideo. Kohtaamon YouTube-kanavalta löydät esittelyvideoita koottuna. Niistä voi ottaa mallia ja vinkkejä. Ohjaamon tapahtumat on hyvä laittaa tapahtumiksi Facebookiin ja työntekijöiden esittelyt eri kanavia hyödyntäen ovat hyvä keino madaltaa Ohjaamon kynnystä.  Nuorten tarinoiden kerääminen ja niiden hyödyntäminen viestinnässä kannattaa myös muistaa. Erilaiset kisat, joulukalenterit ynnä muut kampanjat, joissa osallistujat saavat pieniä palkintoja esimerkiksi paikallisilta yrittäjiltä, voivat olla viestinnän piristäjiä. Kannattaa myös muistaa, että viestinnässä hyvä huumori toimii aina!

Jäikö näiden vinkkien jälkeen joku asia mietityttämään? Ei hätää, sillä 25.9.2018 Tampereella järjestetään Ohjaamot sosiaalisessa mediassa -koulutus. Koulutuksen järjestävät Kohtaamo ja Verke. Lisätietoa ja ilmoittaumislinkin koulutukseen löydät täältä.