Ohjaamojen tiedontuotannon tukena paljon väkeä

Paljon on meneillään Ohjaamoja koskevan tutkimuksen ja tiedontuotannon ytimissä tänä vuonna. Tutkijana olen tästä hyvin iloinen. Yhden tutkijan näkökulmat ja linssit ovat rajalliset, reunoiltaan epäselvät. Vaikka Kohtaamon vastuulla olevaa Ohjaamo-tutkimusta ei ole koskaan ihan ypöyksin tehtykään, lisävoivat tulevat tarpeeseen.

Alusta asti (siis vuoden 2015 kesästä alkaen) mukaan on otettu Ohjaamojen tarpeet, toiveet ja esitykset, mutta myös ministeriöiden tuumailut ja ehdotukset. Olen myös kutsunut eri alojen tutkijoita mukaan aivoriihiin ja kehitelmiin, ja innostanut heitä tutkimaan kehittyvää Ohjaamoa. Kohtaamon ja Ohjaamojen ohjausryhmillä moninaisine taustaorganisaatioineen on ollut myös sanansa sanottavana.

Tänä vuonna asiat ovat kuitenkin erityisen hyvällä mallilla, koska kiinnostavat tutkimushankkeet ovat käynnissä, osa myös ulkopuolisen rahoituksen turvin. Kohtaamonkin projektivaroilla on pystytty hankkimaan Ohjaamojen kannalta keskeisiä selvityksiä ja näin on jatkossakin hyödyllistä edetä. Mutta siis selvittäviä, analysoivia ja tulkitsevia harmaita aivosoluja on nyt hyvin varattuna Ohjaamoille!

Esittelen tässä muutaman meneillään olevat tutkimus- ja selvityshankkeen, joiden kanssa teemme tietojen ja aineistojen vaihtoa ja yhteistuumailua. Lisää tehdystä ja meneillään olevasta tutkimuksesta voit lukea linkin koosteesta.

1.      Monialaisen yhteistyön vaikuttavuuden arviointi nuorten työllistymistä edistävissä palveluissa eli MONET-hanke on Valtioneuvoston rahoittama ja Mikko Valtakarin (MDI) johtama hanke. Siinä selvitetään Ohjaamojen vaikuttavuutta ja tarkastelussa on myös se, ovatko taloudelliset satsaukset Ohjaamoihin olleet yhteiskunnan kannalta kannattava ja tarkoituksenmukainen ratkaisu.

2.      Mikko Kesä Oy tekee selvityksen Ohjaamojen asiakashallintaa ja asiakasseurantaa tukevien tietojärjestelmien tarpeista ja tietosuojaratkaisuista, ja tuottaa myös suosituksen asiakashallinnan monialaisesta järjestelmästä Ohjaamoille. Selvitys tehdään pikaisella aikataululla ja se valmistuu huhtikuussa. Tarkastelu kohdentuu erityisesti sellaisille Ohjaamoille, joilla on käytössä NUTI-tilaston ohella Ohjaamon omia asiakashallinnan tietojärjestelmiä.

3.      Paikkariippumattomuus tulevaisuuden nuorten palveluissa maaseudulla eli PANU-hanke selvittää Ohjaamo-palvelujen ja eräiden muiden nuorten työllistymistä tukevien palvelujen sijaintia ja saavutettavuutta. Hankkeessa hahmotetaan maaseutunuorten työllistymisen kannalta keskeisten palvelutyyppien digitalisaatiota hyödyntäviä tulevaisuuden toteuttamismalleja. Hanke toteutetaan Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun ja Luonnonvarakeskuksen yhteistyönä maa- ja metsätalousministeriön maaseutupolitiikan kehittämisrahaston tuella.

4.      Ohjaamoista työelämään –seurantatutkimusta toteutetaan minun johdollani. Tutkimus kohdistuu kahden Ohjaamon monialaiseen, työelämäpolkuja avaavaan neuvonta- ja ohjaustoimintaan. Siinä tarkastellaan nuorten aikuisten seurantahaastatteluin (2018, 2019, 2020) heidän työelämäkokemuksiaan ja sitä, mitä merkitystä Ohjaamosta saadulla työelämäohjauksella on nuorten elämänkulussa. Tarkastelussa on myös työntekijöiden näkemykset nykyisten työmarkkinoiden vaateista ja mahdollisuuksista. Tuloksia julkaistaan blogeissa, yhteisartikkeleissa sekä erilaisissa opinnäytteissä.

Ilman Ohjaamojen omaa osallistumista uuden tiedon tuottaminen ei onnistu. Pyydänkin siis myötämielisyyttä meneillään olevalle tutkimustyölle. Minun tehtävänä on toimia jonkinlaisena tiedonkeruun järkeistäjänä, ettei päällekkäisiä ja kuormittavia tai huonosti suunniteltuja kyselyitä lähtisi Ohjaamoihin. Jatkamme tietenkin perustiedonkeruuta tänäkin vuonna – nuorten palautteenkeruuviikkoja, Nuti-tilaston kirjauksia ja siirtymien seurantaa.

Uskon, että näillä tutkimus- ja selvitysvoimavaroilla saamme moninäkökulmaisen ristivalotuksen Ohjaamojen nykytilaan ja tulevaisuuteenkin, myös siihen, mikä oikein on oleellista tietoa jatkossa ja miten sitä parhaiten voidaan tuottaa.

Kaikki ohjaamot eivät ole Ohjaamoja

Kun nelisen vuotta sitten aloitin työt Kohtaamossa, oli ensimmäisiä tehtäviä miettiä mikä on Ohjaamo. Piirsimme mind mappia, luimme taustoja, kävimme keskusteluja. Jossain vaiheessa tuli tarpeen määritellä asiaa tarkemmin. Otettiin avuksi palvelumuotoilijat ja tehtiin kuvia, etsittiin yhteisiä sanoja. Ensin laadittiin perusteet Kohtaamon porukalla, sitten Kohtaamon ohjausryhmässä. Kun Ohjaamojen ohjausryhmä syntyi loppuvuodesta 2017, oli sen ensimmäisiä työtehtäviä laatia Ohjaamo-toiminnan perusteet. Vuoden 2018 alussa aloittivat ensimmäiset aluekoordinaattorit ja alettiin puhua maakunnista. Ryhdyttiin kuvaamaan alueellista Ohjaamoa ja jossain vaiheessa otettiin taas palvelumuotoilijoita avuksi. Koko neljä vuotta on kirkastettu myös viestintää eri ammattilaisten kanssa. On mietitty oikeita sanoja, sopivia kuvia. Paljon on tehty, mutta yksi kysymys on säilynyt. Mikä on Ohjaamo?

On jotenkin turhauttavaa, että saman kysymyksen äärellä pyöritään koko ajan. Se on kuin juoksuhiekkaa, josta ei pääse eteenpäin. Samalla kuitenkin kuulen usein itseni sanovan, että tätä kysymystä toivottavasti pohditaan aina. Että Ohjaamot eivät saa koskaan ajatella olevansa valmiita, vaan että toimintaa pitää koko ajan suunnata ja mallia tulee jatkuvasti kehittää. Ohjaamon ei saa ajatella olevan valmis. Se yksi kysymys siis toivottavasti on ja pysyy, mutta silti sen jatkuva läsnäolo turhauttaa. Miksi?

Ohjaamoja yhdistävät monialaisuus, helppous, nuorilähtöisyys ja jatkuva kehittäminen

Ohjaamoille on laadittu perusteet. On myös määritelty yhdistävät tekijät.

  • Helppo tulla: Ohjaamon palvelut ovat helposti saavutettavia. Ohjaamoon voi tulla päivystysaikoina tai ajanvarauksella.
  • Yksi ovi, monialainen palvelu: Ohjaamosta saa työllisyyteen, koulutukseen ja osallisuuteen liittyviä tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluita.
  • Nopeasti ja tarpeen mukaan: Ohjaamo tarjoaa nopeaa palvelua ja yhdessä sovittuja nuoren tarpeeseen kartoitettuja palvelukokonaisuuksia.
  • Nuori elämänsä asiantuntijana: Nuori on oman elämänsä asiantuntija ja rakentaa omaa tulevaisuuttaan yhdessä ammattilaisten kanssa. Ohjaamon tehtävä on auttaa nuorta eteenpäin.
  • Jatkuva kehittäminen: Uusia toimintatapoja ja palveluita kehitetään jatkuvasti nuorten ja sidosryhmien kanssa yhdessä.

Miksi sitten turhauttaa puhua jatkuvasti siitä, mikä Ohjaamo on? No siksi, että näitä perusteita ja yhdistäviä tekijöitä tulkitaan niin monin tavoin.

Alussa suunniteltiin, että Ohjaamoja tulee suurimpiin kaupunkeihin Suomessa, kaikkiaan noin 20 kappaletta. Määrä on sittemmin noussut jo yli 70. Se on tarkoittanut, että mukaan on tullut moninaisempia kuntia ja moninaisempia alueita. Variaatio toiminnan toteutuksessa on kasvanut. Toiminnan laajeneminen on ollut hieno asia ja se, että nuoret yhä laajemmin löytävät palvelut helpommin, on mahtava juttu. Samalla se herättää kysymyksiä, joihin oikein kukaan ei uskalla vastata. Kuten kuinka paljon moninaisuutta yksi konsepti sietää, jotta voidaan puhua edelleen samasta toiminnasta.

Ohjaamoja markkinoidaan monialaisina palvelupaikkoina kaikille alle 30-vuotiaille. Ne ovat paikkoja, joissa eri alojen ammattilaiset toimivat yhdessä ja joissa nuori on aina oikeassa paikassa. Paikkoja, joista voi kysyä mitä vaan. Valtaosa Ohjaamoista toimii juuri näin. Yhdellä käynnillä hoituu parhaimmillaan monta asiaa ja yhdestä paikasta saa tukea moneen kysymykseen, myös niihin, joita ei osannut edes kysyä. On kuitenkin myös paikkoja, joissa on yksi henkilö päivystämässä. On paikkoja, jotka ovat lähinnä kunnan neuvontapisteitä, joissa henkilö neuvoo kaikenikäisiä kuuluisiko asian kanssa suunnata TE-toimistoon, Kelaan vai terveyskeskukseen. Paikkoja, joissa ovessa on Ohjaamon logo.

Mikä tekee ohjaamosta Ohjaamon?

Pelkkä logo ei tee toiminnasta Ohjaamoa. Silti toisinaan tunnutaan tavoittelevan juuri sitä logoa. Se on ymmärrettävää. Perusteeksi toiminnan käynnistämiselle ei pitäisi riittää ”koska naapurikunnassakin on”. Useamman kerran olen myös kuullut, että Ohjaamo halutaan siksi, että kuntaan halutaan sieltä aiemmin karanneet TE-palvelut. Hyvin ymmärrettävää, mutta puhutaanko silloin todella Ohjaamosta ja monialaisuuden kehittämisestä?

Mikään palvelu yksin ei voi ratkaista nuorten hyvinvoinnin kysymyksiä. Toisin päin, nuorten pahoinvointi tuskin johtuu mistään yhdestä toimijasta. Yhden toimijan toiminnan muuttaminen ei siis riitä. Tarvitaan laajempaa muutosta, isompaa ajattelu- ja työtapojen reformia. Siitä Ohjaamossa on kyse. Siihen työhön tarvitaan monia eri toimijoita, myös niitä kunnasta pois karanneita, mutta syytä on tarkastella kaikkia palveluja. Pelkkä logo ovessa ei nuoria pelasta.

Näiden neljän vuoden aikana olemme saaneet vierailla lukuisissa kunnissa keskustelemassa Ohjaamoista. Usein se on johtanut toiminnan käynnistymiseen, mutta joskus se on johtanut siihen, että on yhdessä todettu, ettei tälle työlle syystä tai toisesta ole tarvetta. Syynä on voinut olla kunnan koko ja sijainti, nuorten määrä tai olemassa olevat palvelut. En pidä näitä tapauksia huonoina ratkaisuina. Haasteellisempana näen sen, että laitetaan logo oveen, mutta tehdään asiat kuten on ennenkin tehty. Nuori saattaa kuulla Ohjaamoista, niistä monialaisista paikoista, kavereiltaan tai sosiaalisen median kautta. Mitä mahtaa tapahtua, kun hän sitten astuu sisään Ohjaamon, joka onkin vain logo ovessa?

Ohjaamot ja Kohtaamo assistentin silmin

Mitä se Kohtaamon uusi assistentti nyt sitten tekee ja mitä sen toimenkuvaan kuuluu? Sitä olen itsekin ratkonut ensimmäiset työviikot, joihin on mahtunut paljon uutta tietoa ja uusia ihmisiä.

Vaikka osa Ohjaamoista on minulle aikaisemmin yhteistyökumppanin roolista tuttuja, on koko Ohjaamoverkoston hahmottaminen haastavaa. Ohjaamoja on joka lähtöön; on vuosia toimineita, on juuri alkavia, on hankerahoituksella toimivia, on vahvana osana kaupungin palveluverkostoa toimivia, on järjestövetoisesti toimivia, on joka päivä avoinna olevia, on kerran viikossa avoinna olevia sekä jalkautuvia pop up Ohjaamoita. Ja mitä kaikkea muuta. Sen olen oppinut, vaikka perusteet ovat samat, jokainen Ohjaamo on oma yksilö. Olen myös itselle armollinen sen suhteen, että en vielä kolmen viikon jälkeen tunne jokaisen Ohjaamon toimintaa ja historiaa perusteellisesti.

Kolmeen viikkoon on perehtymisen ja Ohjaamokentän hahmottamisen lisäksi kuulunut mm. twitterin verkostochat, uuden avaavan Ohjaamon toimijoiden tapaaminen, nettisivukoulutusta, päällikköpäivät, Ohjaamojen valtakunnallinen tuki tulevaisuudessa –seminaari, some-koulutusta hotellihuoneessa, ministeriöiden tapaamisia, nuorten asumisen ajankohtaispäivä sekä muita verkostotapaamisia ja skype-palavereja. Työtehtäviin on kuulunut myös eri somekanaviin tutustumista ja niiden haltuunottoa pikkuhiljaa.

Ohjaamojen päällikköpäivillä Tahkolla oli ohjelmassa mm. Ohjaamoverkoston yhteiskehittämistä sekä yhteisiä viestintäohjeistuksia. Keskusteluja käytiin niin osana ohjelmaa kuin kahvitauoilla ja iltasella. Nämä kohtaamiset ja keskustelut ovat monelle varmasti se oman työn kulmakivi ja niitä kaivataan säännöllisesti. Minulle ja muille uusille nämä ovat loistava paikka tutustua verkostoon ja kuulla opettavaisia tarinoita konkareilta. Täällä assistentti pääsi käyttämään myös suunnistustaitojaan, että löysi tien iltaohjelmaan varatulle kodalle.

Päällimmäisenä päällikköpäiviltä jäi mieleen yhteisistä viestintätavoista ja -kanavista keskustelu sekä yhdessä samaan suuntaan menemisestä. Näitä peilaan myös omaan työhöni, mitä minä Kohtaamon assistenttina voin tehdä näiden asioiden edistämäseksi. Vaikka uutena työntekijänä täytyy miettiä tarkoin, miten viestin Kohtaamon nimissä, aion ottaa haltuun eri somekanavia ja jakaa informaatiota aktiivisemmin.

Vaikka viikkoihin on mahtunut myös myöhästyneitä junia, auton pelastamista lumipenkasta, kopiokoneen kanssa yhteistyön harjoittelua ja unohtuneita kahvitaukoja, on ne kuitenkin enemmän sisältäneet naurua, yhdessä tekemisen iloa ja halua toimia nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Avoimin mielin suhtaudun seuraaviin viikkoihinn ja tulevaan vuoteen, mitä se sitten tuokaan tullessaan. Samoin kuin ensimmäisenä työpäivänä, innosta puhkuen odotan ensi viikon Ohjaamoviikkoa ja Ohjaamoissa vierailuja sekä tulevia Seinäjoen päällikköpäiviä toukokuussa, joiden suunnittelu ja järjestelyt minulla on seuraavana työlistalla.

Kirjoittaja: Outi Pantsar, assistentti, Kohtaamo

Nuorten tulevaisuussuuntautunutta ohjausta kehittämässä

Projektipäällikkö Eija Raatikainen, Motiivi-hanke, Metropolia AMK 

Kuka minä olen? Mitä minä osaan? Mihin minä pystyn? Näihin kolmeen kysymykseen perehdytään MOTIIVI -tulevaisuussuuntautuneessa ohjaajakoulutuksessa. Työskentelyssä on keskeistä ohjata nuoria hahmottamaan tulevaisuuttaan ja jatkokoulutus- ja työpolkuja. Metropolian MOTIIVI -hanke kouluttaa Helsingin työpajojen ohjaajia löytämään työpaja-arkeen uudenlaisia tulevaisuussuuntautuneita ryhmäohjauksen menetelmiä. Hankkeessa kootaan olemassa olevia nuorten tulevaisuustyöskentelyn menetelmiä sekä kehitetään ja arvioidaan uusia toimintatapoja.

Toimintaa kehitetään yhdessä nuorten sekä maahanmuuttajajärjestöjen, nuorten työpajojen ja Ohjaamojen ammattilaisten kanssa. Motiivi ryhmätoimintamalli rakentuu tiiviiseen yhteyteen Näytön Paikka -digitaalista ohjauksen välinettä. Näytön Paikkaan on myös luotu hankkeen aikana terveyteen liittyvä itsearviointiväline. Sen avulla nuoret voivat arvioida omaan terveyteensä liittyviä asioita (esim. nukkuminen, liikuntatottumukset, ravinto), ja siitä saatavaa tietoa voidaan yhteisellä päätöksellä soveltaa myös ryhmä- tai yksilöohjauksessa. Arviointi on nuorille vapaaehtoista.

Työpajat kehittämisen keskiössä

Nuorten työpajatoimintaan osallistuu vuosittain Suomessa noin 14 000 nuorta. Nuorten työpajat ovat tarkoitettu alle 29-vuotiaille nuorille, jotka tarvitsevat tukea työelämään, elämänhallintaan ja/tai koulutukseen liittyvissä asioissa. Lisäksi työpajatoiminnan tarkoituksena on edistää nuoren itsenäistymistä ja osallisuutta yhteiskuntaan. Työpajoille tullaan TE-toimiston, sosiaalitoimen kautta tai itsenäisesti. Nuoren valmennus työpajoilla tapahtuu tekemällä työtä, vaikkakin se on samalla Valtakunnalliseen työpajapedagogiikkaan perustuva oppimisympäristö. (Nuorisolaki 1285/2016 § 13.)

Työpajapedagogiikassa painottuu sosiaalinen vahvistaminen, oikea-aikainen tuki, neuvonta ja valmennus. Siinä korostuu myös kokemuksellisuus, onnistumisen kokemukset, voimaantuminen, minä-pystyvyys ja toimijuus. Työpajajakson jälkeen nuorella tulisi olla suunnitelmia tulevaisuuttaan ajatellen. Motiivi-hankkeessa aloitettu ohjaajakoulutus nojautuu edellä mainittuun kolmeen kysymykseen: ”Kuka minä olen?”, ”Mitä minä osaan?” ja ”Mihin minä pystyn?” sekä tulevaisuussuuntautuneeseen ohjaukseen.

Tulevaisuusohjauksessa yhdistetään pidemmän aikavälin tulevaisuusajattelu ja kokonaisvaltainen opinto- ja uraohjaus. Työkaluissa ja tehtävissä sovelletaan tulevaisuudentutkimuksen ja ryhmäohjauksen menetelmiä. Tulevaisuusohjaus kehittää itseymmärrystä, joka on tärkeä taito sekä työelämässä että oman tulevaisuuden suunnittelussa. Valmiiden ratkaisujen tarjoamisen sijaan tulevaisuusohjauksessa tuetaan ihmistä omannäköisen tulevaisuuden löytämisessä ja tekemisessä.

Ohjaus on vuorovaikutusta, jossa ihmiset kohdataan tietoineen, taitoineen, reaktioineen ja tunteineen. Parhaimmillaan ohjauskeskustelut vahvistavat nuoren sisäistä puhetta omien taitojen ja toimijuuden vahvistamiseksi. (Vehviläinen 2014). Ohjaus on myös huomion ja kunnioituksen antamista (Onnismaa 2011). Nuorilähtöinen ohjaus on luottamukseen perustuvaa ohjausta, jossa nuori on keskiössä (Raatikainen 2015; 2018).

MOTIIVI-ohjaajakoulutus käytännössä

Koulutus alkoi yhteiskehittämisellä joulukuussa 2017. Koulutukseen on osallistunut tähän mennessä 30 työpajaohjaajaa. Keväällä 2019 järjestetään vielä kolmas toteutus. Koulutuksen tavoitteena on vahvistaa ohjaajan tulevaisuussuuntautunutta ohjausorientaatiota, terveysosaamista, kykyä hyödyntää digitaalista ohjausta ja sen erilaisia välineitä sekä antaa välineitä ryhmämuotoiseen toiminnalliseen ohjaukseen. Koulutuksessa ohjaajat tarkastelevat ja kehittävät omaa tulevaisuussuuntautunutta ohjaustaan sekä testaavat siihen liittyviä hyväksi todettuja ohjauksen menetelmiä. Keväällä 2019 tulevaisuussuuntautunutta ohjausta rikastutetaan oppimisvaikeusteemalla, ystävyyssuhteiden merkityksellä sekä empatialla ja tunnetaidoilla. Hankkeessa tullaan tuottamaan tulevaisuussuuntautunut ohjauksen käsikirja, josta on varmasti hyötyä myös Ohjaamoissa työskenteleville.

Lähteet

Onnismaa, J.2011. Ohjaus- ja neuvontatyö. Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Gaudeaumus.

Raatikainen, E. 2015. Lujita Luottamusta. Asiakassuhteen rakentaminen sosiaali- ja terveysalalla

Raatikainen, E.2018. Nuoren identiteetin rakentaminen kohtaamisessa. Teoksessa Rautiola, T. & Ala-Nikkola, E. (toim.) Kohtaa nuori – Kompassi suuntaa hakevan nuoren kohtaamiseen. 

Raatikainen, E. 2018. Ohjaavia kysymyksiä nuoren sisäisen motivaation herättämiseksi. Teoksessa Rautiola, T. & Ala-Nikkola, E. (toim.) Kohtaa nuori – Kompassi suuntaa hakevan nuoren kohtaamiseen. 

Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Gaudeamus Helsinki University Press.

 

Ohjaamojen vuosi

Kun Ohjaamo-töissä mennyttä vuotta katsoo taaksepäin, voi todeta kuten muinakin vuosina: tämä oli omalla tavallaan erityinen vuosi. Erityisen hyvänä voi pitää valtion myöntämiä lisäresursseja Ohjaamojen vakinaistamiseen ja yhtä hienoa on ollut kaupunkien ja kuntien innostus vakinaistaa Ohjaamot osaksi nuorille suunnattua palvelutarjontaa. Tämän ansiosta Ohjaamot ovat lopullisesti lyöneet läpi sekä nuorten että ammattilaisten keskuudessa. Ohjaamo on monialaisuuden myötä päässyt marginaalista osaksi palvelujen kehittämisen valtavirtaa.  

Projekti tunteina

Ohjaamot edustavat paljon puhuttua kokeilukulttuuria, jossa keskeistä ei ole tarkka etukäteissuunnittelu vaan asioiden yhteiskehittäminen. Suunnittelukulttuurista irtautuminen ei käy kitkatta vaan se tuottaa monenlaisia tunteita, jotka tulevat myös projektityöläisille tutuksi. Yksi tunne on se, että kaikki on ikuisesti kesken. Tähän liittyy meihin ehkä sisäänrakennettu kaipuu joihinkin pysyviin rakenteisiin ja siihen että maailma edes joltakin osin tulisi valmiiksi. Tuo ei taida olla vielä näkyvissä. Keskeneräisyyden ohella toinen tunne on se, että olemme aina myöhässä: asiat jotka juuri tuomme innolla esiin olisi monen tahon mielestä pitänyt olla jo tehty vähintään puoli vuotta sitten. Kolmas tunne joka syö projektityöntekijän mieltä on se, että mikään ei riitä. Haasteet joihin olemme vastaamassa ovat paljon suurempia kuin ne ratkaisut joita alustavasti olemme saaneet jopa toimimaan. Nuorisotyöttömyys vaivaa, palveluista pudotaan edelleen, NEET-nuorten määrä pysyy vakaana jne.

Päämäärä ja liike

Monimutkaistuvassa maailmassa tarvitaan sitkeyttä ja päämäärätietoisuutta. Edesmennyt presidentti Mauno Koivisto teki tunnetuksi sanonnan jonka mukaan tärkeätä ei ole päämäärä vaan liike. Tätä kuulee joskus tulkittavan, että päämäärällä ei olisi mitään väliä, kunhan jotain tehdään. Oma tulkintani on, että tässä ihmisten maailmassa päämäärät ovat usein ideaaleja joiden täydellinen tavoittaminen ei ole koskaan mahdollista. Siksi tulee keskittyä siihen, että kaikki mitä teemme edistää tavalla tai toisella yhteistä päämäärää. Ohjaamo-toiminnassa tämä tarkoittaa, että olemme koko ajan matkalla kohti parempia palveluja nuorille. Eikä liike saa pysähtyä.

On selvää, että keskeneräisyyden ja riittämättömyyden tunteet voivat pahimmillaan uuvuttaa. Näiden tunteiden ja jännitteiden kanssa meidän on elettävä ja säilytettävä toimintakykymme. Samalla on nähtävä pidemmälle. Onneksi innostus, tyytyväisyys ja toivo kantavat meitä eteenpäin. Kaikki on kesken, mutta olemme joka vuosi parantaneet palvelujen saatavuutta ja resurssiviisaus lisääntyy. Vaikka joitakin asioita olisi voinut tehdä nopeammin niin olemme rakentaneet yhdessä kestävää alustaa koota nuorten palveluja yhteen. Nämä onnistumiset antavat syyn tyytyväisyyteen. Samalla on syytä toivoa, että ne antavat koko Ohjaamoheimolle työn iloa ja voimia tulevaan vuoteen.

Nuorten asunnottomuus on ratkaistavissa yhteistyöllä

ARA:n julkaiseman vuosittaisen ASUNNOTTOMAT –selvityksen (2017) mukaan Suomi on viime vuosina onnistunut vähentämään asunnottomien ihmisten kokonaismäärää, mutta samaan aikaan nuorten, alle 25 –vuotiaiden määrä on noussut 13 % edellisvuoteen verrattuna. Nuorten asunnottomien määrän kasvu on huolestuttava ilmiö ja sen vähentämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Nuoruuteen kuuluvat useat luonnolliset siirtymävaiheet, joissa nuoret harjoittelevat itsenäisen elämän taitoja.  Siirtymävaiheissaan nuoret tarvitsevat vielä omaa perhettä tai läheisiä ja samaan aikaan yhteiskunnan rakenteita turvaamaan kasvuaan kohti aikuisuutta ja itsenäistä elämää. Mikäli yhteiskunnan rakenteet eivät jousta, ja omassa tai perhe-elämässä on ongelmia, ne voivat heijastua asumisen asioihin.

Tämän vuoksi asumisen näkökulman tulisi olla läpäisevänä mukana kaikissa huono-osaisuutta ehkäisevissä toimenpiteissä. Asumisneuvonnan osuus Ohjaamoissa on tärkeä osa monialaista palvelua ja asumiseen liittyvien ongelmien ennaltaehkäisyä. Asumisneuvonnalla saadaan muun muassa vähennettyä nuorten häätöjä ja vuokravelkaongelmia. Nuorisoasuntoliitto NAL tekee ansiokasta yhteistyötä Ohjaamoiden kanssa nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyssä.

Asunnottomuuden ennaltaehkäisy on pitkäjänteistä työtä. Asumiseen liittyvien asioiden huomioiminen olisi tärkeää toteuttaa poikkihallinnollisena työnä. Talouden hoidon ja asumisen asioiden neuvontaa voivat tehdä monet ammattilaiset osana omaa työtään. Esimerkiksi maksuhäiriömerkinnän merkitystä tulisi korostaa nuorille. Nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluilla sekä niiden oikea-aikaisella kohdentumisella on myös iso merkitys myös nuorten asunnottomuuden vähentämisessä.

Asunnottomuus on aina myös henkilökohtainen kokemus, johon liittyy pelon ja turvattomuuden tunteita. Nuorten asunnottomuus on asia, jonka taklaamiseksi Suomella on olemassa varallisuutta ja keinoja, käytetään niitä!

Useat Ohjaamot ovat mukana 17.10.2018 Asunnottomien yön –tapahtumassa eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

Tuen ja hallinnoinnin välimaastossa? – Palvelukokemuksia Ohjaamosta

Kirjoittaja: Armi Itätalo

Tarkastelin pro gradu -tutkielmassa rodullistettujen nuorten palvelukokemuksia Ohjaamo Helsingissä. Maahanmuuttajataustaisten nuorten aikuisten palvelukokemuksista viranomaispalveluissa ei löydy juurikaan aikaisempaa tutkimustietoa. Palvelukokemusten ohella tutkimuksessa pureuduttiin työn ja työmarkkinakansalaisuuden eetokseen yhteiskunnassamme. Pyrin selvittämään, miten nuorten koulutuksen ja työelämän siirtymiä ohjataan ja mitä se kertoo nuoriin kohdistuvasta yhteiskunnallisesta hallinnasta. Tutkimustulokset valottavat osaltaan Ohjaamossa saatujen palvelukokemuksien merkitystä sekä työn ja koulutuksen keskeisyyttä haastateltujen nuorten elämässä.

Palveluiden nuorilähtöisyyden kehittämisen kannalta tutkimustiedolle on tarvetta. Palvelut ja niiden tarjoaminen nähdään lähtökohtaisesti myönteisenä asiana. Palveluissa nuorta pyritään tukemaan, ohjaamaan ja auttamaan. Samalla palveluissa on kuitenkin kyse nuorten elämäntapojen säätelystä ja hallinnoinnista, aktivoinnista ja toisinaan sanktioinnista.

Huoli koskien nuorten työllistymistä ja syrjäytymistä on johtanut toimenpiteisiin ja palveluiden kehittämiseen, josta Ohjaamon monialainen ”yhden luukun” palvelumalli voidaan nähdä yhtenä esimerkkinä. Tällaiselle palvelumuodolle on ollut tilausta, sillä palvelukenttä näyttäytyy monesti ammattilaisenkin silmään melko pirstaleisena ja oikeanlaisen avun piiriin löytäminen ei ole aina itsestäänselvyys. Huolen ja sen myötä riskipuheen lisääntyminen yhteiskunnassamme on kuitenkin lisännyt nuoriin kohdistuvia aktivointitoimia ja tarvetta puuttua entistä vahvemmin nuorten elämänkulkuihin.

Ilmiö on havaittavissa myös kansainvälisesti. Huolen aiheena ovat useimmiten maahanmuuttajataustaiset nuoret, joiden katsotaan olevan erityisen syrjäytymisuhan alla. Huoli on näin ollen etnistynyt ja osaltaan myös sukupuolittunut. Syrjäytymistä koskevassa keskustelussa maahanmuuttajataustaiset nuoret pojat ja miehet ovat usein korostetusti esillä. Erityisesti nuorten työ- ja koulutussiirtymistä sekä erilaisista nivelvaiheista ollaan kiinnostuneita. Paine nuorten työttömyyslukujen alentamiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn on kasvanut ja aktivointipuheet sitä mukaa voimistuneet. Nuoruuden siirtymien toivotaan sujuvan jouhevasti ja tehokkaasti kohti työelämää. Aktivointipuheissa on kuultavissa yksilökeskeinen retoriikka, joka syyllistää tilanteesta nuoria ja painottaa työssä käymisen tärkeyttä kunnon kansalaisen kriteerinä.

Työllisyyden merkityksen korostaminen tuottaa helposti tulkintoja esimerkiksi kotoutumisen epäonnistumisesta ja osallistumisen puutteellisuudesta. Vahvistuneilla ohjauskäytännöillä ja työllistymistä kohti suuntaavilla tavoitteilla pyritään minimoimaan riskit nuorten elämänkuluissa. Kuitenkin pelkästään yksilöön keskittyvien tukitoimien vaarana on se, että yhteiskunnassamme olevien rakenteellisten esteiden olemassaolo saatetaan jättää liian vähälle huomiolle. On myös ongelmallista, jos ymmärrys kansalaisuudesta rakentuu voimakkaasti työssä käymiselle.

Koulutuksen ja työelämän keskeisyys tuli odottamattomalla tavalla tutkimuksen aineistossa esiin. Osaltaan tätä saattaa selittää se, että Ohjaamon tarjoamiin palveluihin hakeudutaan useimmiten työ- ja koulutusasiat edellä. Aineistosta oli nähtävissä, että nuoret olivat sisäistäneet yhteiskunnassa vallalla olevan työ- ja koulutuspuheen ja tiedostivat hyvin oman roolinsa siinä. Työpaikka nähtiin ”elämän avaimena” ja sen avulla oli mahdollista tulla kunnolliseksi veronmaksajaksi, joka on hyödyllinen kansalainen myös muiden silmissä. Koulutus ja työpaikan saaminen nähtiin edellytyksenä aikuisuudelle ja tulevaisuuden haaveet liittyivät monella työhön ja koulutukseen. Monella olikin kiire päästä osaksi työelämää. Nuoret tiedostivat oman hankalan asemansa työmarkkinoilla ja olivat havainneet syrjiviä käytäntöjä työelämässä.

Ohjaamosta saadut palvelukokemukset olivat monella tavalla myönteisiä. Haastatteluissa esiin nousi avun ja tuen saanti matalalla kynnyksellä. Nuoret korostivat yhdestä paikasta saatavilla olevan tuen merkitystä korostettiin ja kiittelivät moniammatillisen koulutetun tiimin osaamista. Riittävän ajan antaminen ja kokemus siitä, että omiin asioihin perehdyttiin aidosti ja välittäen saivat Ohjaamon erottumaan muiden viranomaisten tarjoamista palveluista. Muista viranomaispalveluista Ohjaamo erottui positiivisesti myös siinä, että Ohjaamoon tultiin viettämään aikaa ja tervehtimään työntekijöitä myös silloin, kun akuuttia ongelmaa ei ollut. Ohjaamolla näyttäytyi olevan monenlaisia merkityksiä palvelua käyttävien nuorten elämässä.

Jännite palvelusta saatavan tuen ja institutionaalisten tavoitteiden välillä on aineistossa ilmeinen. Ohjaamo on lunastanut paikkansa luotettavana toimijana ja avuntarjoajana nuorten keskuudessa. Vapaaehtoisuus, rentous ja paikan neutraalius ovat osaltaan auttaneet nuoria löytämään palveluiden piiriin. Samalla toiminnan taustalla on nähtävissä institutionaaliset tavoitteet, jotka pakottavat ohjaamaan nuoria kohti tietynlaista, normatiivisen kansalaisen ideaalia. Tehokkaat ja suorat reitit koulutukseen ja työelämään tapahtuvat sujuvien siirtymien ja vahvistuneen ohjauksen kautta. Myönteisyys palvelukokemuksissa on vaarassa karista, mikäli toiminnan taustalla olevat institutionaaliset tavoitteet ja vaateet korostuvat entisestään. Vuoden 2018 alussa voimaan tullut aktiivimalli lisää osaltaan työntekijöiden painetta työntää nuoria kohti työ- ja opiskelupaikkoja, työpajoja ja –harjoitteluja.

Jotta palvelut pysyvät nuorilähtöisinä ja nuoria ensisijaisesti palvelevana, tulisi kiinnittää huomioita asioihin, jotka tekevät palvelussa asioimisen myönteiseksi. Nuoret tarvitsevat kokonaisvaltaista kohtaamista, joka huomioi nuoren elämän monipaikkaisen todellisuuden ja siinä olevat verkostot. Nuoret tarvitsevat paikkoja, joissa voi esittää kysymyksensä samalla tuntien olevansa tervetullut ja oikeassa paikassa. Tilanteet voivat olla hyvin monisyisiä ja solmut vaativat avautuakseen luottamuksellisia suhteita työntekijöihin. Sanktiot, velvoittavuus ja rangaistusperustaisuus viestivät nuorille heihin kohdistuvasta epäluottamuksesta, joka ei edesauta nuorten tilanteiden kokonaisvaltaista ratkaisemista. Vapaaehtoisuus, kiireettömyys ja kokonaisvaltaisuus sen sijaan luovat pohjaa onnistuneelle kohtaamiselle ja asioiden eteenpäin viemiselle.

Tutkimuksen aineisto on kerätty vuoden 2017 syksyn aikana. Tutkimus keskittyy aikavälillä 1.3.2015–28.2.2018 toteutetun Ohjaamo-hankkeen palveluiden arviointiin. Aineisto koostuu kymmenestä nuoren teemahaastattelusta. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Koko pro gradun pääset lukemaan tästä linkistä Elämän avaimia etsimässä : rodullistettujen nuorten kokemuksia Ohjaamon palveluista.

Kirjoittaja on Tampereen yliopiston pian valmistuva yhteiskuntatieteiden maisteri nuorisotyön ja -tutkimuksen opintosuunnasta. 

Olisinpa tiennyt

Alkukesästä sosiaalisessa mediassa kiersi #olisinpatiennyt-haaste. Ajatuksena oli kirjoittaa omalle nuorelle itselleen asioita, joita olisi ollut hyvä silloin tietää. Sosiaalinen media täyttyi kannustavista sanoista ja rohkaisusta. Välillä toki muisteltiin menneitä muotivillityksiä ja tyhmiä temppuja. Moni kuitenkin vaikutti sanovan nuorelle itselleen, että apua saa tarvita ja sitä saa pyytää.

Avun pyytäminen on hankalaa. Trust me, tiedän mistä puhun. #olisinpatiennyt –haasteenkin pohjalta uskallan sanoa, että kyse lienee yleisestä ilmiöstä. Mutta mistä siinä erityisesti nuorten kohdalla on kyse? Onko kyse pärjäämiskulttuurista ja siitä, että ei kehdata myöntää, että en osaa, en jaksa, en selviä? Vai voiko kyse olla siitä, että ei ehkä osata edes sanoittaa omaa avun tarvettaan? Miten voisin kysyä jotain, kun en tiedä mitä kysyä, saatika mistä sitä pitäisi kysyä? Ja miten ihmeessä voisin pyytää apua, kun en edes tiedä mikä on ongelma?

Miten me ammattilaisina voisimme välittää nuorille sen viestin, että sinun ei tarvitse tietää mikä pulmasi on? Että meidän tehtävämme on esittää kysymyksiä, kuunnella sinua ja yrittää yhdessä löytää oikeita sanoja. Olen kuullut kysyttävän voiko esimerkiksi Ohjaamoon mennä, jollei ole oikeita ongelmia. Voi, totta kai. Jeesiä voi etsiä vaikkapa uuden harrastuksen aloittamiseen tai Kelan lomakkeen puuttuvan kohdan täyttämiseen. Ei ole pieniä tai isoja, oikeita tai vääriä asioita. On vain asioita. Siihen ehkä liittyvät nuo somekampanjankin monet kannustukset avun tarvitsemisesta ja pyytämisestä. Itse ainakin olen miettinyt, että ehkä olisin jossain kohtaa päässyt helpommalla, jos olisi ollut Ohjaamoja. Turhan pitkään esimerkiksi yritin itsekseni ratkaista mikä musta tulee isona. (Nyt tosin olen oivaltanut, että se ei ehkä koskaan selviä ja että aikuiset ovat usein näiden kysymysten kanssa ihan yhtä hukassa. Se muuten oli yksi omista ajatuksistani, joita jaoin #olisinpatiennyt –hästägin alla.)

Korkein kynnys on usein jo kotona

Puhumme paljon matalan kynnyksen palveluista ja mietimme kuinka toiminnasta rakennettaisiin mahdollisimman kynnyksetöntä. Se ensimmäinen, ja ehkä myös se korkein, kynnys on kuitenkin usein omassa päässämme. Miten sitä kynnystä voisi madaltaa? Viime viikonlopun Helsingin Sanomien (2.9.2018) asunnottomuutta käsittelevässä artikkelissa 18-vuotias Roosa totesi, että ”Tärkeintä on se, että uskallat pyytää apua. Kävelet sisään ihan mihin vain toimistoon, kunhan teet niin.” Viisaita sanoja, joista myös meidän palveluja rakentavien on syytä ottaa opiksi.

Ohjaamot ovat paikkoja, joihin voi vain kävellä sisään. Paikkoja, joissa ei tarvitse tietää mihin toimistoon astuu tai keneltä työntekijältä asiaa kysyy. Sisään voi tulla asialla kuin asialla, yhtä hyvin työn kuin asunnonkin haussa. Reilussa kolmessa vuodessa Ohjaamojen määrä on noussut noin kahdestakymmenestä noin kuuteenkymmeneen. Ohjaamosta ei varmastikaan tule jokaisen nuoren lähipalvelua, mutta jo nyt näkee, että monien alueiden toimijoita Ohjaamot ovat herättäneet. Useamassa kunnassa keskustellaan muun muassa nuorten tieto- ja neuvontapalvelujen rakentamisesta tai lisäämisestä. Puhutaan monialaisesta yhteistyöstä ja ylitetään kuntarajoja ratkaisuja mietittäessä. Mietitään miten se riittäisi, että kävelee sisään ihan mihin vaan toimistoon.

Kynnykset madaltuvat yhteistyöllä

Parhaimmillaan jokaisen nuoren lähellä, tai ainakin kohtuullisesti saavutettavissa, on tarjolla tietoa, neuvontaa ja ohjausta. Miten se tehdään ja kuinka toimitaan niin, että apua uskaltaa pyytää silloinkin, kun ei aivan tiedä mitä tarvitsisi? Uskon, että siihen tarvitaan monia toimijoita. Siihen tarvitaan Ohjaamoja, tieto- ja neuvontatyötä, etsivää nuorisotyötä, järjestöjä… Siihen tarvitaan yhteistyötä ja yhdessä tekemistä. Sitä, että tunnetaan toisemme ja tiedetään mitä naapurissa tehdään. Tarvitaan vuoropuhelua ja yhteisiä kahvihetkiä, tarvitaan luottamusta. Sitten voimme myöhemmin omalle itsellemme kirjoittaa ”olisinpa tiennyt miten paljon enemmän saamme yhdessä aikaan”.

Viestitkö Ohjaamon toiminnasta nuorille suunnitellusti vai suunnittelemattomasti?

Viestitkö Ohjaamon toiminnasta nuorille suunnitellusti vai suunnittelemattomasti?

Yli kolmen vuoden Ohjaamojen koordinaatiotyön kokemuksella yleistän, että jokainen Ohjaamo on toimintaa aloittaessa miettinyt tapoja, miten nuoret tavoitetaan ja saadaan Ohjaamon palvelujen pariin. Nuorille suunnattuun viestintään on näiden vuosien aikana tehty monenlaisia kokeiluja. Välillä viestintää on toteutettu suunnitellusti ja välillä suunnittelemattomasti. Kaikenlaista on tehty ja niistä on opittu. Ohjaamon viestintä on iso kokonaisuus kaikkine näkökulmineen. Tämän vuoksi kokoan tähän blogiin ajankohtaisia asioita viestinnästä, jotka tulisi olla jokaisen Ohjaamossa työskentelevän tiedossa.

Viestintäsuunnitelmasta kannattaa aloittaa

Ensiksi kannattaa aloittaa oman Ohjaamon viestintäsuunnitelman tutustumisella. Mikäli sitä ei ole vielä tehty, niin tee se ensimmäisenä. Viestintäsuunnitelmassa on hyvä olla näkyvillä eri kohderyhmät, joille Ohjaamon toiminnasta viestitään. Päättäjille, asiantuntijoille ja nuorille suunnatussa viestinnässä oman Ohjaamon viestit on hyvä muotoilla kohderyhmän näköisiksi. Nuorille suunnattu viestintä on erilaista kuin päättäjille suunnattu viestintä. Viestintäsuunnitelman tekemisessä apuna voi käyttää Ohjaamon viestinnän vuosikelloa ja kohtaamo.infon materiaalipankin aineistoja. Kannattaa myös tsekata sivustolta löytyvän aloituspakkauksen sisältö viestinnän osalta.

Kanavia on monia

Viestintäsuunnitelmaa tehtäessä on pohdittava kanavat, joissa Ohjaamon toiminnasta viestitään. Mitä viestinnällä tavoitellaan? Millainen mielikuva Ohjaamon toiminnasta halutaan antaa? Onko Ohjaamo rento viranomaispaikka, jossa asiat hoituvat jämäkästi mutta rennosti vai jotain muuta? Miten ja missä Ohjaamon tunnelmaa tuodaan esille? Entä miten viestinnässä näkyy nuorten saama henkilökohtainen ohjaus ja tuki?  Millä tavoin henkilökunta on esillä viestinnässä?

Sosiaalisen median kanavia on paljon. Onko Ohjaamonne esillä Facebookissa, Instagramissa, Twitterissä, YouTubessa, Snapchatissa…? Kanavia valitessa on hyvä muistaa, että jokaisella kanavalla on oma käyttäjäryhmänsä ja siten myös käyttötarkoituksensa. Karkeasti yleistäen Facebookista nuoret etsivät tietoa ja siellä Ohjaamon kannattaa kertoa omista tapahtumistaan. Instagram viestintäkanavana perustuu kuvilla viestimiseen ja kuvien käyttöä Instagramissa viestimiseen kannattaa opiskella. Instagramin käyttöön on olemassa monia näkökulmia joista työntekijän on hyvä olla tietoinen kun Insta-tiliä nuorten tavoittamiseen käyttää. Twitter on ennen kaikkea asiantuntijaviestinnän kanava, jonka avulla nuoria tavoitetaan vähemmän kuin muilla some-tileillä. YouTubeen Ohjaamon kannattaa perustaa oman kanava, jossa on vähintään Ohjaamon perustiedot näkyvillä. Sen lisäksi Ohjaamon esittelyvideo ja työntekijöiden esittelyvideot ovat asioita joissa sitä kannattaa hyödyntää. Snapchatin etuja kannattaa myös harkita, olisiko työntekijöiden snappaamisesta hyötyä nuorten tavoittamiseen? Edellä mainittujen sosiaalisen median kanavien lisäksi Ohjaamon kannattaa kertoa toiminnastaan paikallislehdissä. Ohjaamon julisteita voi jakaa esimerkiksi oppilaitosten ilmoitustauluille ja yhteistyökumppaneiden järjestämiin tilaisuuksiin kannattaa jalkautua kertomaan Ohjaamon toiminnasta.

Ohjaamot.fi -sivusto kokoaa Ohjaamot yhdelle sivustolle. Kaikkien Ohjaamojen tulee perustaa oma sivu valtakunnallisille Ohjaamot.fi -sivustolle. Ohjaamon tulee näkyä vähintään Ohjaamon yhteystiedot ja kaikki lorem ipsumit on syytä poistaa. Valtakunnallisessa nuorille suunnatussa markkinoinnissa nuoret ohjataan löytämään lähin Ohjaamo Ohjaamot.fi –sivustolta.

Ohjaamojen hyvät käytänteet

Ohjaamoilla on jo paljon hyviä tapoja viestiä toiminnastaan. Ohjaamoissa työskentelevät nuoret somettajat ovat kullanarvoisia työn viestinviejiä, samoin esimerkiksi yhteistyö paikallisten tubettajien kanssa voi edistää toiminnan markkinointia. Ohjaamossa kannattaa tehdä oma esittelyvideo. Kohtaamon YouTube-kanavalta löydät esittelyvideoita koottuna. Niistä voi ottaa mallia ja vinkkejä. Ohjaamon tapahtumat on hyvä laittaa tapahtumiksi Facebookiin ja työntekijöiden esittelyt eri kanavia hyödyntäen ovat hyvä keino madaltaa Ohjaamon kynnystä.  Nuorten tarinoiden kerääminen ja niiden hyödyntäminen viestinnässä kannattaa myös muistaa. Erilaiset kisat, joulukalenterit ynnä muut kampanjat, joissa osallistujat saavat pieniä palkintoja esimerkiksi paikallisilta yrittäjiltä, voivat olla viestinnän piristäjiä. Kannattaa myös muistaa, että viestinnässä hyvä huumori toimii aina!

Jäikö näiden vinkkien jälkeen joku asia mietityttämään? Ei hätää, sillä 25.9.2018 Tampereella järjestetään Ohjaamot sosiaalisessa mediassa -koulutus. Koulutuksen järjestävät Kohtaamo ja Verke. Lisätietoa ja ilmoittaumislinkin koulutukseen löydät täältä.

Neuvominen ohjauskeskustelussa - Mitä, miten ja miksi?

Katri Myllylä (KM) ja Elina Pehkonen (KM)

Ohjaamoista nuoret ja nuoret aikuiset saavat apua työhön, koulutukseen ja arkeen liittyvissä asioissa. Apua tarjotaan asiakkaille tiedotuksen, neuvonnan ja ohjauksen muodoissa nopeasti ja tarpeenmukaisesti. Keskeinen väline avun tarjoamisessa on ohjauskeskustelu, joka on yleisin ja myös eniten hyödylliseksi koettu ohjauksen muoto Ohjaamossa. Sama ohjauskeskustelu voi sisältää niin tiedotusta, neuvontaa kuin ohjaustakin.

Mitä neuvominen on?

Tiedottaminen, neuvonta ja ohjaus ovat erilaisia ammatillisia toimintatapoja, joilla on erilaiset tavoitteet. Tiedottamisen tarkoituksena on antaa ohjattavalle hänen tarvitsemiaan tietoja. Ohjaaja on tiedon jakaja ja ohjattava tiedon vastaanottaja. Tiedonvälitys muodostuu yleensä ohjattavan kysymyksestä ja ohjaajan vastauksesta. Neuvonta puolestaan on vuorovaikutteisempaa kuin pelkkä tiedottaminen. Neuvonnassa ohjattava voi pyytää ja ottaa vastaan neuvoja, mutta tekee päätöksen niiden noudattamisesta itse. Neuvontatilanne voi syntyä ohjattavan pyynnöstä, mutta ohjaaja voi neuvoa myös omasta aloitteestaan.

Ohjauksessa ajatellaan, että ohjattava on itse aktiivinen ongelmanratkaisija. Ohjaajan tavoite on vahvistaa ohjattavan itseohjautuvuutta ja siksi ohjaaja välttää valmiiden ratkaisujen antamista esimerkiksi neuvoina. Toimintatapoja siis erottaa toisistaan ohjaajan asiantuntijaroolin muuttuminen sekä ohjattavan aktiivisuus vuorovaikutuksessa. Toimintatavat myös luovat erilaisia kohtaamisia asiakkaan ja työntekijän välille.

Neuvominen on keskustelun toiminto, jossa tarjotaan, kuvaillaan tai muuten edistetään tiettyä vaihtoehtoa tai toimintatapaa neuvon vastaanottajalle. Neuvolla välitetään tietoa, jota neuvoja uskoo neuvon vastaanottajan tarvitsevan tai joka auttaa neuvon vastaanottajaa ongelmanratkaisussa, mutta neuvolla voi myös auttaa ja osoittaa tukea. Rajanvetoa neuvomisen, ehdottamisen tai esimerkiksi käskemisen välillä on lähes mahdotonta tehdä, mikäli arviossa huomioidaan ainoastaan neuvon muotoilu ja kielellinen sisältö. Neuvo kuitenkin annetaan ja se arvioidaan aina omassa sosiaalisessa kontekstissaan. Ehdotuksen tai kehotuksen tulkintaan vaikuttaa esimerkiksi se, kuka neuvon antaa.

Ohjauksen ja neuvomisen suhde on jännitteinen, sillä neuvominen asettaa keskustelijat epäsymmetriseen asemaan, jossa neuvojalla nähdään olevan enemmän tietoa kuin neuvon vastaanottajalla. Neuvon vastaanottajan tulevalle toiminnalle asetetaan myös toivottu normi eli ilmaistaan, että neuvon vastaanottajan tulisi toimia neuvon mukaan. Neuvomista ei siis monestikaan mielletä osaksi ohjauksen ideaalia, johon liittyy ajatus keskustelun tasavertaisuudesta ja ohjattavan itseohjautuvuudesta.

Neuvoja neuvomiseen

Neuvoa muotoillessa saa olla kieli keskellä suuta, mikäli haluaa, että neuvo tulee kuulluksi ja on asiakkaalle hyödyksi. Seuraavaksi kuvaamme esimerkkien kautta joitakin neuvomistilanteita Ohjaamojen ohjauskeskusteluissa ja annamme vinkkejä siihen, miten neuvomista voisi käyttää apuna tilanteen ratkaisussa. Esimerkit on poimittu pro gradu -työmme aineistosta.

Asiakas on tullut Ohjaamoon tekemään työhakemusta. Hakemusta kirjoittaessaan asiakas kysyy ohjaajalta, kannattaako hakemuksessa kertoa ensin motivoituneisuudesta työhön vai kuvata omaa osaamistaan.

Tässä esimerkissä nuori pyytää itse neuvoa ja siten määrittää itsensä neuvon tarvitsijaksi ja vastaanottajaksi. Tällöin neuvomiselle tyypillinen osallistujien välinen epäsymmetria ei ole ongelmallista. Neuvonpyyntöön vastaaminen suoralla neuvolla voi kuitenkin olla ongelmallista, mikäli ohjauksen tavoitteena pidetään nuoren itseohjautuvuuden vahvistumista. Antaessaan suoria neuvoja, vaikkakin hyvässä tarkoituksessa, ohjaaja tekee ajatustyön ohjattavan puolesta. Molemmat osapuolet voivat olla tyytyväisiä ohjauskeskustelun päättyessä, mutta todellisuudessa ohjattavan ongelmanratkaisutaidot eivät päässeet kehittymään, eikä hänen oma osaamisensa vahvistunut.

Miten ohjattavan neuvonpyyntöön voisi sitten vastata? Yksi tapa on siirtyä neuvoon askelittaisen siirtymän avulla. Tällöin ohjaaja esittää tarkentavia kysymyksiä asiakkaan tilanteesta ja hyödyntää ohjattavan vastauksia neuvon muotoilemisessa. Tässä tapauksessa ohjaaja voi esimerkiksi kysyä, kumpi on asiakkaan mielestä tärkeämpi asia - motivoituneisuus vai oma osaaminen. Asiakas saa myös mahdollisuuden oivaltaa itse, mikä voisi olla ratkaisu.

Asiakas on aloittanut uudessa työpaikassa ja kertoo siitä ohjaajalle. Asiakas kertoo, että uudet työkaverit eivät ole samanhenkisiä kuin hän ja kokee hankalana viettää paljon aikaa työkavereiden seurassa.

Esimerkissä nuori tuo ohjauskeskustelussa esille huolen tai ongelman. Neuvo on yksi tapa reagoida huoleen. Jos kyseessä on sensitiivinen asia, neuvon muotoiluun on kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta neuvonanto ei vaaranna asiakkaan kasvoja. Neuvon voi esimerkiksi muotoilla kohdentamatta sitä suoraan nuorelle esittämällä neuvo ikään kuin yleismaailmallisena ajattelutapana. Tässä tilanteessa kohdentamaton neuvo voisi olla muun muassa yleisenä totuutena pidetty asia “kaikkien kanssa ei tarvitse kaveerata mutta toimeen kyllä tulee”. Kohdentamaton neuvo normalisoi ohjattavan huolen ja ilmaisee, että ohjattava ei ole huolensa kanssa yksin vaan moni muukin voisi hyötyä samasta neuvosta.

Asiakas kertoo, että on muuttamassa uuteen asuntoon. Keskustelussa on käyty läpi asioita, joita täytyy hoitaa ennen muuttoa. Ohjaaja neuvoo asiakasta, että nykyinen asunto täytyy siivota hyvin poismuuttaessa.

Suuri osa neuvoista annetaan ohjaajan aloitteesta. Silloin nuori ei pyydä neuvoa vaan ohjaaja tulkitsee asiantuntemuksensa avulla, milloin keskustelussa on paikka neuvolle. Ohjaajan aloitteesta antamat neuvot liittyvät usein sellaisiin asioihin, joista ohjaajalla on enemmän tietoa ja kokemusta kuin nuorella. Ohjaajan asiantuntijarooli asettaa nuoren vähemmän tietävän asemaan. Tässä esimerkissä asumisasiat hyvin tunteva ohjaaja näkee tarpeelliseksi neuvoa asunnon loppusiivouksessa. Ohjaaja voi tasapainottaa tiedollista epäsymmetriaa neuvon suosittavalla muotoilulla esimerkiksi kannattaa-verbin tai konditionaalin avulla.

Neuvontatyöhön liittyy velvollisuus neuvoa asiakasta asiantuntijatiedon perusteella, mutta samalla ohjauksessa pyritään tasavertaiseen kohtaamiseen. Vaikka neuvomisen ja ohjauksen suhde on jännitteinen, neuvominen on olennainen ja kiistaton osa ohjauskeskustelua.

Ohjaamojen ohjauskeskustelut ovat paikka, jossa nuorilla on mahdollisuus pyytää apua ja käsitellä huoliaan ja toisaalta saada neuvoja erilaisiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Neuvominen voi toimia tuen antamisena ja edistää ohjattavan itseohjautuvuutta. Ohjaaja voi tarjota neuvolla nuoren tarvitsemaa tietoa, jota hyödyntäen nuori kykenee tekemään itse perusteltuja päätöksiä ja valintoja. Neuvot ovat ohjaajan keino tuoda esille omia ajatuksiaan ja näkemyksiään sekä muun muassa osallistua ohjattavan asioiden käsittelyyn. Mitä ohjauksesta jäisi jäljelle, jos keskustelusta poistettaisiin kaikki neuvot?

Blogi perustuu Katri Myllylän ja Elina Pehkosen pro graduun: Neuvominen Ohjaamojen ohjauskeskusteluissa: keskustelunanalyyttinen tutkimus. Gradun löytää kokonaisuudessaan tästä.

Yhteistyön kehittäminen Ohjaamossa

Eri ammattialojen työntekijöiden kokemuksen mukaan moniammatillinen yhteistyö nopeuttaa asiakasprosesseja sekä madaltaa nuoren ja ammattilaisten yhteydenoton kynnystä, todentaa tuore opinnäytetyöni (YAMK), jonka tein Ohjaamo Olkkarissa Mikkelissä. Nuoret, heidän huoltajansa ja ammattilaisverkostot saavat tukea elämän erilaisissa tilanteissa ilman ajanvarausta ja lähetettä yhden katon alta. Moniammatillinen yhteistyö lisää työntekijöiden kokemuksen mukaan myös heidän ammatillista osaamistaan, tuo merkitystä sekä tukea ammattilaisten työhön ja laajentaa työntekijöiden verkostoja nuorten ohjauksessa. Se lisää vahvaa yhteistä osaamista Ohjaamo Olkkarissa, jonka asiakaskunta koostuu 13-29-vuotiaista sekä heidän läheisistään ja ammattilaisverkostoista.

Moniammatillinen yhteistyö vaatii työntekijöiden kokemuksen mukaan vahvaa ammatillista osaamista. Yhteistyön esteitä ovat:

1. työntekijän ammatillinen epävarmuus ja ennakkoluulot

2. verkostotyö, jossa toimitaan yhteisissä toimitiloissa vain kerran viikossa tai harvemmin

3. matalan kynnyksen palvelun ja nuorisotalotoiminnan yhteiset tilat. Osa ammattilaisista kokee, että mielikuva nuorisotilasta on liian vahva, mikä estää moniammatillisten toimijoiden palvelujen täysimääräisen hyödyntämisen.

4. joidenkin ammattialojen työntekijöiden määrittelemättömät Ohjaamo-työnkuvat

5. suuret muutokset ja johdon riittämätön tuki niissä, sekä

6. tiedonkulun haasteet.

Tulevaisuudessa Ohjaamo Olkkarissa kehitetään edelleen ennaltaehkäiseviä palveluja. Matalan kynnyksen palvelujen tilaratkaisut tulee suunnitella niin, että moniammatillisten toimijoiden palvelut ovat paremmin saavutettavissa. Yhteistyössä olevien organisaatioiden välille tarvitaan yhteistyösopimukset sekä toiminnan päivitetty palvelukuvaus. Johtamista kehitetään niin, että asiakkaiden ääni tulee vahvemmin kuuluville johtoryhmässä. Organisaatioiden johdon tulisi olla myös läsnä arjessa tiiviimmin, mikä vahvistaisi moniammatillista yhteistyötä.

Opinnäytetyön valmistumisen jälkeen moni asia on edennyt positiivisesti. Organisaatioiden välille on ryhdytty luomaan sopimuksia ja päivitettyä palvelukuvausta. Myös tiedotussuunnitelma on tekeillä. Ohjaamo Olkkari on tällä hetkellä tilojen suhteen haastavassa tilanteessa entisissä tiloissa tapahtuneen vesivahingon vuoksi. Uudet tilat ovat kuitenkin löytyneet ja niitä on päästy kehittämään yhdessä moniammatillisen verkoston kanssa. Uudet tilat mahdollistavat toimintojen uudelleensuunnittelun entistä paremmin ja mahdollisesti jopa uudenlaisen palvelun syntymisen. Näin voikin todeta, että haasteet ovat uusi mahdollisuus!

Kirjoittaja: Sari-Anne Ratia, toiminnanohjaaja, Mikkelin Ohjaamo Olkkari

Mikkelin Ohjaamo Olkkarin henkilökunnan kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä on kuvattu huhtikuussa 2018 valmistuneessa Sari-Anne Ratian opinnäytetyössä. Kysymyksiin etsittiin vastauksia laadullisella tutkimusotteella, käyttäen menetelmänä teemahaastattelua. Haastatteluihin osallistui työntekijöitä kaikista organisaatioista, jotka ovat mukana moniammatillisessa Ohjaamo Olkkari -yhteistyössä. Opinnäytetyö tukee Ohjaamo Olkkarin palvelukuvauksen ajantasaistamista ja kehittämistä tulevassa maakunta- ja sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksessa. Lisätiedot: Sari-Anne Ratia, Ohjaamo Olkkarin toiminnanohjaaja, p. 050 311 7083 tai sari-anne.ratia@essote.fi

Ohjaamon johtamisen haasteet

Ohjaamojen johtaminen on mielenkiintoinen, innostava ja toisinaan turhauttava haaste. Arkea ja työtä johdetaan monilla eri nimikkeillä. Päällikkö, projektipäällikkö, koordinaattori, palvelujohtaja… Harva heistä on kuitenkaan esimies, kukaan ei ole esimies kaikille Ohjaamonsa työntekijöille. Taustalla pyörii siis aina isompi tai pienempi joukko muita johtajia. Koordinaatiota Ohjaamo kuitenkin tarvitsee, mutta mitä se tarkoittaa?

(Selvyyden vuoksi tässä kirjoituksessa käytän Ohjaamoa koordinoivasta ja toimintaa johtavasta henkilöstä nimitystä koordinaattori. Kuten alussa totesin, samaa tehtävää voi hoitaa monella muullakin nimikkeellä.)

Koordinaattori ei ole esimies, mutta käytännössä rinnastuu sellaiseksi

Ohjaamo koostuu monesta eri toimijasta ja useista eri organisaatioista. Työntekijäjoukolla voi takanaan olla iso esimiesten joukko, joiden kanssa Ohjaamon koordinaattori toimii. Monen esimiehen lisäksi tämä organisaatioiden moninaisuus tuo mukanaan erilaisia työkäytänteitä ja ohjeistuksia sekä erilaiset budjetit. Vaikka Ohjaamolla olisi selkeä yhteinen tavoite, voi haasteeksi tulla sen kanssa ristikkäiset tavoitteet työntekijöiden omien kotiorganisaatioiden taholta. Moni koordinaattori kuvaakin omaa työtään puun ja kuoren välissä olemiseksi. Toisaalta on paljon odotuksia, toiveita ja vaateita, mutta ei asemaa eikä päätösvaltaa. Jotta arjen työ olisi sujuvaa, tulee Ohjaamon koordinaattorilla olla riittävä mandaatti toimia. Mitä se mandaatti tarkoittaa ja mihin kaikkeen se oikeuttaa, se on paikallisesti sovittava. Käytännössä usein hyväksi on koettu malli, jossa koordinaattori toimii arjessa lähiesimiehenä varsinaisen esimiesvastuun ollessa omassa kotiorganisaatiossa.

Esimiehisyyden selkiytyminen vie aikaa. Pikavoittoja ei uusissa Ohjaamoissakaan kannata odottaa. Ajan lisäksi toimintaympäristön muutokset saattavat auttaa, kun yhdessä ajatellaan, että ”tämä Ohjaamo me ainakin viedään maaliin”. Aika myös selkiyttää kotiorganisaatioiden toimijoille ja johtajille mikä Ohjaamo on, eikä hyötyjen näkyväksi tuleminenkaan ole haitannut. Työntekijöiden rekrytointienkin kautta on voinut tulla helpotusta, mikäli koordinaattori on päässyt mukaan rekrytointeihin ja kun ylipäätään on siirrytty rekrytoimaan pelkän työhön nimittämisen sijaan. Näin koordinaattori on päässyt rakentamaan tiimiä, jossa jokainen tekijä täydentää porukan osaamista oikealla tavalla.

Koska työ on moninaista, ei riitä, että Ohjaamo toimii matalalla kynnyksellä. Tarvitaan myös matalan kynnyksen johtamista. Se on sitä, että koordinaattorille on helppo tulla juttelemaan ja kaikesta voidaan puhua. Se on sitä, että ei ole kissoja, joita ei voisi pöydälle nostaa. Se on joustavuutta ja sitä, että yhteistä näkemystä työstä luodaan jatkuvasti. Se on yhdessä tekemistä tiimin kanssa.

Johdon sitoutuminen on kaiken A ja O

Uuden Ohjaamon käynnistyessä on paljon puhuttu johdon sitoutumisesta. Usein se onkin ollut ratkaiseva tekijä erityisesti alkuvaiheessa. Johtajilla on tärkeä rooli toki myöhemminkin. ”Ohjaamo on tärkeä juttu, me tehdään tämä” on tärkeä viesti ylimmältä johdolta erityisesti niissä tilanteissa, joissa ratkotaan mihin kaikkeen resurssit riittävät. Pelkän ylimmän johdon sitoutuminen ei kuitenkaan riitä. Moni koordinaattori kertoo ylimmän johdon kyllä olevan sitoutunut toimintaan, mutta väliportaan olevan haastava kohta. ”Esimiehet tarvitsisivat lisää ymmärrystä työn luonteesta ja koko Ohjaamosta. Heidät pitäisi saada edes joskus koolle yhtä aikaa.”

Ohjaamojen omat ohjausryhmät (myös ilman hankerahoitusta toimivilla Ohjaamoilla) on huomattu hyväksi tavaksi toimia. Ohjausryhmään on voitu koota esimerkiksi kaikkien Ohjaamossa mukana olevien organisaatioiden johtoa. Ohjausryhmien sijaan ja / tai rinnalla voi olla hyvä pitää omia esimiespalavereja, joissa kaikki Ohjaamossa työskentelevien esimiehet tapaavat säännöllisesti. Muutoinkin jatkuva tiedottaminen puolin ja toisin on tärkeää. Myös erilaiset kumppanuussopimukset ovat tulossa monissa Ohjaamoissa. Käytännön kokemusta näistä on vielä vähän, mutta se lisääntyy koko ajan.

Monialaisuus on suurin rikkaus ja suurin haaste

Monialaisessa työyhteisössä, niin kuin missä tahansa työyhteisössä, pienetkin asiat ovat joskus suuria. Kuka maksaa kahvin? Entä saako kahvia juoda milloin tahansa? Isompiakin kysymyksiä löytyy. Millainen työaika on ja miten sen kanssa toimitaan? Entä tietosuojakäytänteet? Erilaisissa organisaatioissa on erilaiset käytänteet ja näiden yhteen sovittaminen on toisinaan vaikeaa. Vaikkapa juuri kahvin keittämisestä voi tulla riitaa - tuttua varmasti monelta muultakin työpaikalta. Toiset asiat on helpompi ratkoa kuin toiset. Kahvin maksamiseen liittyvät kysymykset voivat ratketa sillä, että yksi organisaatio maksaa kahvit, toinen maidot koko työyhteisölle. Työaikaan liittyvät käytännöt sen sijaan ovat hankalampia. Samoin on esimerkiksi etätyön laita. Kuka Ohjaamossa voi tehdä etätöitä ja minkä verran tai voiko Ohjaamon työtä ylipäätään tehdä etänä?

Ohjaamoissa eri asiantuntijat tekevät omaa työtään, mutta se tuskin missään on samanlaista työtä kuin mitä työskentely omassa kotiorganisaatiossa olisi. Puhutaan ohjaamolaisuudesta ja ohjaamomaisesta työotteesta. Mistä näissä on kyse? Mitä ohjaamomainen työote meidän Ohjaamossamme tarkoittaa? Tämän miettiminen ja kirkastaminen vaatii yhdessä kehittämistä. Apuna työssä ovat olleet muun muassa Tessu-hankkeen valmentajat.

Ohjaamoissa osa-aikaisesti työskentelevät tai vain silloin tällöin päivystämässä piipahtavat tekijät ovat omalla tavallaan haastava joukko. Miten yhteisöllisyyttä rakennetaan arjessa? Ohjaamoissa työskentelevillä fokus on nuorissa, niin kuin pitääkin. Joskus tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että fokus ei ole oman työn tai työyhteisön kehittämisessä. Ohjaamot eivät vain kehitä nuorten palveluja, vaan myös uudistavat työtapoja ja luovat uudenlaista yhteistyötä. Aikaa pitäisi muistaa resursoida kehittämistyöhön, ei vain asiakastyöhön. On myös Ohjaamoja, joissa ei ole yhtään ainutta kokopäiväistä ohjaamolaista. Koordinaation näkökulmasta tämä haastaa työtä, kun osa-aikaisilla ohjaamolaisilla ei välttämättä ole ketään, kenen kanssa keskustella. Ohjaamotyö tarvitsee ja ansaitsee koordinaattorinsa.

Virkistysryhmä on työryhmistä tärkein

Missä tahansa työyhteisössä, mutta erityisesti monialaisessa yhteisössä, yhteisöllisyyden ja yhteishengen rakentaminen on tärkeää. Me-hengen luominen ja se, että jokainen työntekijä on ylpeä omasta työpaikastaan, ovat yhteistyön näkökulmasta keskeisiä asioita. Yhdessä toimiminen ja nuorten monialaisesti tukeminen edellyttävät toisten tuntemista. Tunteminen taas syntyy yhdessä vietetystä ajasta ja yhdessä tekemisestä. Usein helpottaa jos Ohjaamossa ajatellaan työntekijöiden olevan ensisijaisesti ohjaamolaisia ja vasta toissijaisesti oman taustaorganisaationsa edustajia.

Jollei Ohjaamoon ole vielä koottu oma virkistysryhmää, kannattaa sellainen koota ensitilassa. Yhteiset virkistyspäivät ja pienet jutut arjessa ovat tärkeitä. Töissä pitää olla hauskaa. Muistakaa myös pysähtyä säännöllisesti ja kiinnittää huomiota siihen, mitä kaikkea olette yhdessä saaneet aikaan.

Valtakunnallinen verkosto työn tukena

Koordinaattorin tehtävä on moninainen, monialainen, monimuotoinen ja monitasoinen. Siinä saa olla moneksi. Koordinaattori tekee Ohjaamossa kaikkea, minkä takia itsensä johtaminen on työn avaintaitoja. Oman tehtävän hahmottaminen ja suhteen määrittäminen toisiin toimijoihin helpottavat. Verkostoituminen toisten kanssa auttaa. Yksin ei tarvitse pestistä suoriutua. Apuna ja tukena työssä toimii valtakunnallinen Ohjaamojen verkosto. Kollegoilta saa vinkkejä miten toimia, mutta myös ideoita ja ymmärtävän kaverin, jonka kanssa voi tuskailla asioiden laitaa. Ohjaamojen päällikköpäivät, joita järjestetään kolme, neljä kertaa vuodessa, ovat olleet tässä tärkeässä roolissa. Tutuille tyypeille eri puolella Suomea on helppo soittaa tai laittaa viestiä.

Koottuja viisauksia

  • Monialaisuus ja sen myötä moniesimiehisyys haastavat. Aika, jatkuva yhteydenpito ja ylimmän johdon sitoutuminen toimintaan auttavat.
  • Ohjaamoissa on paljon tietoa ja taitoa. Sitä voi jakaa esimerkiksi niin, että kerran kuussa joku Ohjaamossa työskentelevä kertoo oman osaamisalansa asioista toisille.
  • Ohjaamossa työskentely lisää ainakin koordinaattorin luovuttaa. Monena saa olla, taatusti törmää erikoisiin kysymyksiin ja innovatiivinen pitää olla resursseja etsiessään.
  • Resurssia ei välttämättä ole ohjattu toimintaan tai esimerkiksi laitteisiin. ”Jos kerjäämisestä olisi maisterintutkinto, olisin jo tohtori” sanoi eräskin Ohjaamon koordinaattori.
  • Kiittäminen, kehuminen ja kannustaminen. Hyvän huomaaminen.
  • Tessu-hanke tarjoaa apua monialaisen työn ja työyhteisön kehittämisessä.
  • Koordinaattorina saa olla monena. Valtakunnallinen vertaistuki helpottaa.

Kesäkuussa Jyväskylässä koolla olleet Ohjaamojen päälliköt ja koordinaattorit pohtivat yhdessä Ohjaamojen johtamista. Kokemukset, opit ja sitaatit on poimittu näistä keskusteluista.

Miten käyttäytymistaloustiedettä voisi hyödyntää Ohjaamoissa?

Miksi kaikki palveluihin myötämielisesti suhtautuvat eivät tule Ohjaamon asiakkaiksi niissä tilanteissa kuin palveluille olisi – ainakin ammattilaisten mielestä – tarvetta? Tilannetta voidaan tarkastella käyttäytymistaloustieteen ja sosiaalisen markkinoinnin näkökulmista, jossa tarkastelun kohteena ovat ihmisten päätöksiin vaikuttavat tekijät. Käyttäytymistaloustieteessä ajatellaan, ettei ihminen ole jatkuvasti rationaalisesti toimiva homo economicus, vaan päätöksiin vaikuttavat muun muassa tunteet, aiemmat kokemukset ja sosiaalinen ympäristö. Varsinkin voittoon tähtäävässä liiketoiminnassa käyttäytymistaloustiedettä on hyödynnetty paljon, vaikka siitä on usein puhuttu eri nimellä. Ei ole sattumaa, miksi ruokakaupassa kalliit hillopurkit on sijoitettu juustotiskin luo tai miksi nettiostoksia voi tehdä parilla klikkauksella. Tällä hyödynnetään ihmisen taipumusta toimia monissa tilanteissa ikään kuin autopilotilla.

Julkisissa palveluissa on usein unohdettu, että ilmaisistakin palveluista aiheutuu asiakkaille kustannuksia: palveluun osallistuminen vie aikaa ja siitä saattaa koitua vaivaa. Vaikka ammattilaisille palvelut saattaisivat näyttäytyä kohderyhmän kannalta pelkästään positiivisena, kohderyhmänä oleville ne eivät välttämättä sitä ole, jos asiaan liittyvät riskit menevät mahdollisten hyötyjen ohi. Käyttäytymistaloustieteessä asiaa kuvataan tappiokammon käsitteellä, jonka mukaan tappiot tuntuvat ihmisistä suuremmilta kuin mahdollisten voittojen saaminen. Ohjaamon tapauksessa asiakkaalle koituva tappio voi olla ajan menetyksen lisäksi esimerkiksi mahdollinen pettymys siitä, ettei hänen tilanteensa ratkeakaan.

Tappiokammoa voidaan vähentää esimerkiksi esittelemällä tarjotut palvelut ja palvelupolku mahdollisimman selkeästi ja tuomalla esille asiakkaan niistä saama konkreettinen hyöty, kuten palvelun kautta työllistyneiden määrä. Myös työntekijöitä kannattaa esitellä esimerkiksi nettisivuilla ja tuoda palvelua sitä kautta helpommin saavutettavaksi.

Asiakkaan asenteeseen voi vaikuttaa myös esimerkiksi valintaväsymys. Jos palvelussa esitetään paljon erilaisia vaihtoehtoja, joiden välillä asiakkaan pitää tehdä usein toistuvia valintoja, seurauksena voi olla ainakin hetkittäinen lamaannus. Siksi selkeiden – ja asiakasta hyödyttävien – palvelupolkujen luominen voi olla hyödyllisempää kuin jatkuviin valintatilanteisiin asettaminen.

Miten sosiaalista markkinointia ja käyttäytymistaloustiedettä voi sitten hyödyntää palveluiden ja niiden markkinoinnin suunnittelussa? Monella tavalla kyseistä työtä tehdään jo usein tiedostamatta. Käyttäytymistaloustieteessä halutaan selvittää mahdollisen palvelun käyttäjän päätöksentekoprosessi ja siihen vaikuttavia pullonkauloja eli haasteita palvelun käytössä. Tämä muistuttaa monella tavalla palvelumuotoilun palvelupolun (customer journey map) käsitettä, ja palveluiden kehittämisessä palvelumuotoilu ja päätöksenteon ilmiöiden ymmärrys täydentävätkin toisiaan.

Kun pullonkaulat on hahmotettu, niihin voidaan yrittää vaikuttaa yrittämällä tuupata asiakasta toivottuun suuntaan. Tuuppaamisessa muokataan kontekstia, joissa päätöksiä tehdään, mutta siihen ei liity pakkoa tai painostusta. Esimerkiksi brittiläinen julkishallinnollisen Behaviour Insight Team on luonut EAST-viitekehyksen. Sen mukaan ihmisiin voidaan vaikuttaa tuomalla esille haluttu asia helposti toteutettavasti (easy), houkuttelevasti (attractive), oikea-aikaisesti (timely) tai vetoamalla sosiaalisuuteen (social). EAST-malli on melko yksinkertainen, mutta se antaa erilaisia välineitä myös palvelunkäyttäjien tilanteiden ymmärtämiseen.

Julkisissa palveluissa on tärkeää pohtia, kenen politiikkaa eri keinoja soveltaen halutaan ajaa ja millaiseen ihmiskuvaan politiikkaa perustuu, koska päätöksiä ei tehdä tyhjiössä. Sosiaalisesta markkinoinnista ja päätöksenteon ilmiöiden laajemmasta tarkastelusta voi saada välineitä palveluiden suunnitteluun ja niitä käyttävien ihmisten ymmärtämiseen, mikä Ohjaamoissakin on tavoitteena.

Ohessa muutamia tapoja hyödyntää EAST -viitekehystä Ohjaamoissa

  1. Houkuttelevuus: Tee asia houkuttelevaksi: korosta palvelun tuomia hyötyjä.

  2. Helppous: Tuo esille konkretiaa, esimerkiksi, mitä eri palvelukokonaisuuksissa tapahtuu. Vaihtoehtoja, joista pitää valita, ei kannata olla liikaa. Nimeä palvelut houkutteleviksi ja selkeiksi.

  3. Oikea-aikaisuus: Tavoittele esimerkiksi juuri työttömäksi jääneitä tai vastavalmistuneita nuoria oppilaitosten, TE-toimiston tai Kelan kautta.

  4. Sosiaalisuuden korostaminen: Kerro konkreettisia onnistumistarinoita. Kerro esimerkiksi, kuinka moni muu samaa alaa opiskellut on hyötynyt palvelusta ja millä tavoin.

Ja lopuksi: tee tehdyt asiat näkyviksi. Monet tilanteet, kuten työ- tai opiskelupaikan haku voivat tuntua asiakkaista pitkiltä prosesseilta. Kirjaa asiakkaan kanssa ylös, mitä on jo saatu aikaan ja tehkää yhdessä tehty työ näkyväksi.

 

Maria Kankkunen

Kirjoittaja on opintovapaalla Ohjaamo Vantaasta. Hän tekee YAMK-opinnäytetyönään taloudenhallinnan ennaltaehkäisevien palveluiden kehittämistä Takuusäätiölle. Pidempi versio tekstistä on luettavissa Yhteistyötä ja onnistumisia – Ohjaamo Vantaan hankekausi 2015–2018 -julkaisussa.

 

Sosiaalisesti vahvistava Allianssi-risteily

Risteilyllä oli ohjaamolaisia mukava joukko, myös entisiä ja tuleviakin. Kohtaamo oli mukana järjestämässä kahta työryhmää, toisen Vamoksen ja toisen Työpajayhdistyksen kanssa. Ekana iltana kokoonnuimme keskustelemaan sosiaalisesta vahvistamisesta ja tokana päivänä monialaisen yhteistyön kimuranteista kysymyksistä. Haaviin saatiin aktiivisesti keskustelevaa väkeä ja hyviä kohtaamisia.

Ensimmäisen illan työryhmäkeskusteluja vedettiin lopuksi yhteen pohtimalla, millaisen viestin haluaisimme jättää päättäjille. Tähän jäi vain rajattu aika, joten täydentäkää vapaasti listaa. Tähän suuntaan aloitimme:

Nuorten palveluja pitäisi tarjota ja kehittää pysyvällä rahoituksella. Uudet hankkeet aloittavat aina alusta ja kehittävät "uutta" ja uusia mittareita. Loistavaa, hyväksi todettua työtä valuu ihan hukkaan. Hankkeiden ja hanketyöntekijöiden vaihtuminen katkaisevat myös hyviä ohjaus- ja asiakassuhteita. 

Nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluille on iso tarve. Niihin pääsy on hankalaa. Riittävän varhain palveluihin pääseminen ehkäisisi ongelmien pahenemista.

Järjestöjen ja julkisten palvelujen olisi toimittava yhdessä yhden luukun periaatteella. Nuoria perheitä on tuettava!

Ettei kukaan jää rannalle - Sosiaalinen vahvistaminen Ohjaamoissa

Työryhmässä luvattiin pureutua sosiaalisen vahvistamisen toimiviin keinoihin ja kolmannen sektorin ja julkisen sektorin yhteistyömalleihin, joilla nuoria tuetaan kiinnittymään toimintaan, opintoihin ja työelämään. Nyt aika isolla joukolla ei ole edellytyksiä edetä suoraan koulutukseen ja työelämään.

Lähdimme pohtimaan, mikä vahvisti meitä omassa nuoruudessa: myönteinen palaute saman ikäisiltä ja opettajalta, suunnan tietäminen, päämäärä, vanhempien luottamus, yhteinen harrastus, joka tuki identiteettiä. Samat asiat vahvistavat niitä nuoria, joiden parissa työskentelemme.

Lisäksi tarvitaan tasa-arvoista suhtautumista heihin, kunnioitusta ja läsnäoloa; kaikkea, mikä kuuluu hyvään asiakas/ohjaussuhteeseen. Oleellista on, että nuori kokee tulevansa hyväksytyksi sellaisena kuin on ja hänelle ollaan pitkäjänteisesti saatavilla. Harvoin yhteistyö nuoren kanssa käynnistyy tuosta vain. Mutta kun se käynnistyy, oleellista on toivon herättäminen ja onnistumisen kokemukset. Hyvässä ryhmätoiminnassa nuoret kokevat kuuluvansa ryhmään ja saavat yhteisiä kokemuksia ja vertaistenkin tukea.

Mutta miten heikossa asemassa olevat nuoret voidaan löytää?

Nuoria saavutetaan siellä, missä ja milloin he ovat. Verkossa, kotona, kauppakeskuksissa, jalkautuen. Jalkautuvassa työssä on oleellista kohdistaa työaika ajankohtiin, kun nuoret ovat liikkeellä. Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat tavaratalojen johtajat ja vartijat. Jalkautuessa on hyvä, että työpari tulee eri organisaatiosta. Tällöin vastuu ja työnäky leviävät eri organisaatioihin ja opitaan oikeasti toisilta.

Viranomaisyhteistyö auttaa nuorten tavoittamisessa, joskin nyt toimeentulotuen siirto Kelaan on vähentänyt sosiaalitoimen mahdollisuutta saada ja jakaa tietoa nuorista esimerkiksi etsiville nuorisotyöntekijöille. Vanhemmat tai kaverit ilmoittavat myös etsivälle nuorisotyölle, joka voi kunnasta riippuen tavoitella nuorta myös kotikäynneillä.

Oleellista on laittaa resursseja myös ennaltaehkäisevään työhön, esimerkiksi ennen kuin nuori lopettaa opinnot. Myös vanhemmille kannattaa informoida opiskelupaikkakunnan tuen tarjoajista esimerkiksi, kun nuori saa tiedon valinnasta uuteen koulutukseen.

Pohdimme myös nuorten kiinnittymistä palveluun, miten se onnistuu. Tarvitaan pitkäjänteistä työtä. Aina ei ole oleellista, mitä toiminnallisissa ryhmissä tehdään, vaan se että toiminta ja työntekijä ovat pysyviä, mikä helpottaa toimintaan tulemista. Myös se, että toiminta on nuorten toivomaa, sitouttaa. Valokuvaus, kokkaus, bänditoiminta, liikunta, hanttihommat, elokuvat… whatever.

Sosiaalisten tilanteiden pelko luo useille nuorille ison kynnyksen ylitettäväksi, mutta pitkäjänteinen ohjaussuhde ja ryhmätoiminta mahdollistavat kynnyksen ylittämisen. Oleellista on, että nuori saa mokkaa ja mokata. Ajanvarauksettomuus on myös oleellista palveluissa.

Ohjaamot vastaavat haasteisiin

Ohjaamoissa on koettu tärkeäksi yhteistyö järjestöjen kanssa niin nuorten työllistymisen tukemisessa kuin sosiaalisen vahvistamisen tavoitteissa. Vuoden 2018 alussa aloitettiin Ohjaamojen psykososiaalisen tuen keinoja kehittävä kahden vuoden rutistus (ks. uutinen). Tavoitteena on parantaa Ohjaamoissa työskentelevien kykyä kohdata, tunnistaa ja ohjata psykososiaalista tukea tarvitsevia asiakkaita. Hankkeesta kuulemme lisää syksyyn mennessä, myös täällä Kohtaamon blogissa.

Kiitos Vamoksen Vesa Sarmialle, Psykososiaalinen tuki-hankkeen vetäjälle Hanna-Kaisa Kostetille sekä Työpajayhdistykselle hyvästä yhteistyöstä Allianssi-risteilyn ohjelman tuottamisessa!

 

Muutos tehdään parhaiten yhdessä

Ohjaamoissa eletään muutosten aikoja, kun useat hankerahoitukset päättyvät vuoden 2018 alussa ja uusia työntekijöitä rekrytoidaan esimerkiksi TE-toimistojen kautta. Vantaan Ohjaamossa on visioitu, miten muutoksissa voitaisiin säilyttää Ohjaamon henki: nuorilähtöinen ja monialainen työote.

Vantaalla pohdittiin hankekauden loppupuolella, miten aiemmin opittua siirretään uuteen kontekstiin ja uusille työntekijöille. Miten muutoksen jälkeenkin voidaan hyödyntää monialaista ohjausotetta ja edistää työntekijöiden välistä oppimista ja yhteishenkeä? Ohjaamoiden monialaisuus on eri hallinnonaloilta ja organisaatioista tulevien työntekijöiden välistä jatkuvaa vuorovaikutusta, avun pyytämistä tietämisen rajojen tullessa vastaan, osaamisen lisääntymistä eri ammattialojen asiantuntijoiden työtä seuraamalla, yhdessä tekemistä ja omien asiantuntijuuden rajojen jatkuvaa uudelleen määrittelyä. (Ks. Kallio ym. 2017). Ohjaamon tiimissä jokainen työntekijä on vuorotellen ollut noviisin tai mentorin roolissa oppien toinen toisiltaan.

Hankkeessa työskennelleiden kokemuksia ja osaamista on hyödynnetty aktiivisesti Ohjaamon jatkon kehittämisessä. Tiedon mallintamista on hankkeen loppuvaiheessa tehty esimerkiksi haastattelemalla hankkeen työntekijöitä, kirjaamalla ylös hyviä käytänteitä sekä työskentelemällä Learning Cafe -metodilla. Helmikuussa pidettiin kehittämispäivä, jossa kaikki neuvontaan tulevat uudet työntekijät eri toimialoilta, sekä osa hankkeen aikana työskennelleistä kohtasivat. Keskustelu oli hedelmällistä ja hyödytti varmasti kaikkia. Vaikka uusia työtapoja varmasti jatkossa luodaan, myöskään aiempi tieto ei tule ohitetuksi.

Tärkeimpänä tavoitteena Ohjaamon kehittymisessä pidettiin Ohjaamon hengen säilyttämistä osana työn tekemisen tapaa. Ohjaamon hengen sanoittaminen ei ole helppoa, mutta sitä kuvattiin pääosin työn kohteen määrittelyn ja työskentelytapojen kautta. Työn kohteena nähtiin olevan ensisijaisesti nuorten toiveet ja tarpeet. Työskentelytapoina mainittiin työntekijöiden asenne, lähestyttävyys ja taito kohdata. Työntekijät osaavat kohdata sekä nuoria että yhteistyökumppaneita avoimesti ja arvostavasti.

Aiempaa asiantuntijuutta on mahdollista siirtää tulevaisuuden Ohjaamoon eri tavoin. Tätä voisi tukea työntekijöiden osaamiskartoituksilla, joiden pohjalta työyhteisö voisi pohtia tiedon kaksisuuntaista jakamista ja yhteisiä työskentelyn tavoitteita. Kehityskeskusteluissa tehdyissä henkilökohtaisissa osaamiskartoissa neuvonnassa tarvittavan osaamisen alueet olisi nimetty tarkasti ja kattavasti. Osaamisalueita ovat esimerkiksi verkosto-osaaminen, substanssiosaaminen, vuorovaikutusosaaminen ja kehittämisosaaminen. (Ks. kuva)

Osaamiskarttojen avulla työntekijä ja esimies voivat sanoittaa vahvuuksia ja kehittämisalueita, sekä pohtia, millaisen pari- tai tiimityöskentelyn kautta työntekijä voi oppia muilta ja jakaa omaa asiantuntijuuttaan muiden hyödyksi. Sen lisäksi esimiehet voisivat tehdä esimerkiksi koulutuksen vuosikellon, jonka kautta huolehditaan uusien ja vanhojen työntekijöiden ryhmäyttämisestä, yhteisestä työn kehittämisestä sekä koulutuksista.

Uuden toiminnan kynnyksellä Ohjaamon työntekijöiden ryhmäytymiseen kannattaakin varata riittävästi aikaa yhteisten kehittämispäivien, työhyvinvointipäivien ja koulutusten kautta. Onnistunut ryhmäytyminen mahdollistaa sen, että työntekijät tuntevat toisensa ja heidän välillään on keskinäistä luottamusta ja arvostusta.  Sen jälkeen voi olla varma siitä, että työntekijät haluavat auttaa toisiaan tietoa vaihtamalla ja jakamalla, työtä havainnoimalla sekä jatkuvien keskustelujen kautta. 

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille sekä iloa ja intoa kehittämistyöhön!

Toivottaa

Satu Kinnunen, kehittäjä 28.2.2018 asti, Ohjaamo Vantaa

 

 

Osallisuuden ja yhdenvertaisuuden tukeminen monikulttuurisessa ohjauksessa

OSMO – Monikulttuurista osaamista Ohjaamoihin -projekti järjesti Aikuiskasvatuksen tutkimuspäivillä Joensuussa 16.2.2018 symposiumin, jonka aiheena oli Osallisuuden ja yhdenvertaisuuden tukeminen monikulttuurisen ohjauksen avulla. Symposiumissa keskusteltiin monikulttuurisen ohjauksen mahdollisuuksista ja erityispiirteistä. Keskusteluun virittäydyttiin kuulemalla OSMO-projektin Ohjaamojen työntekijöiltä kokoamista monikulttuurisen ohjauksen osaamistarpeista. Tässä kirjoituksessa kokoamme yhteen symposiumkeskustelun antia.

Kulttuurierojen käsitteleminen monikulttuurisessa ohjauksessa

Monikulttuurisuutta käsittelevistä koulutuksista odotetaan usein nopeita reseptejä siihen, miten toimia eri maahanmuuttajaryhmien kanssa. Olisi mukava saada koulutuksesta mukaan nippu ohjeita, joiden kanssa voisi lähteä kohtaamaan eri kulttuuritaustoista tulevia ihmisiä. Kulttuurien välisen kohtaamisen tueksi onkin aikojen kuluessa tehty erilaisia malleja, jotka jäsentävät kulttuureja erilaisiin kokonaisuuksiin. Esimerkkinä malleista toimii vaikkapa yhteisöllisen ja yksilöllisen kulttuurin erojen tarkastelu. Sinällään mallit tarjoavatkin tietoa yleisistä eroista kulttuurien välillä. Ne eivät kuitenkaan huomioi ihmisten yksilöllistä elämänhistoriaa ja sen vaikusta maailmankuvaan. Kulttuuri- ja kielitaustan erottaminen muusta henkilökohtaisesta taustasta ei ole helppoa tai mielekästäkään. Yleistävät mallit voivat olla jopa vaarallisia kategorisoidessaan ihmiset tietynlaisiksi ja korostaessaan yksilöiden näkemistä stereotyyppisesti. Ohjauksen vaarana on jäädä jumiin vanhakantaisiin käsityksiin siitä, että ihmiset ovat luokiteltavissa ulkoa käsin erilaisiin yksilön toimintaa ja ajattelua ohjaaviin ryhmiin.

Yksilöllisen elämäntarinan huomioiminen ja dialogia rakentavat metataidot

Eri kulttuurien ja uskontojen edustajien väliseen kohtaamiseen tarvitaan yksittäisten kikkojen sijaan metataitoja, jotka perustuvat dialogiin ja haluun tutustua toiseen sellaisena kuin hän on, kuunnella hänen kokemuksiaan ja elämänhistoriaansa, jotka ovat muovanneet hänestä sellaisen ihmisen kuin hän on.

Monikulttuurisen ohjauksen toimijat ovat myös oman kulttuurinsa kasvatteja ja tulkitsevat maailmaa tästä viitekehyksestään enemmän tai vähemmän tiedostaen. Lisäksi metataitojen kehittämiseen kuuluu ohjaajan tietoisuus oman kulttuurinsa vaikutuksesta kohtaamistilanteessa. Se, miten ohjaaja tulkitsee toisesta kulttuurista tulevan ajatuksia ja käyttäytymistä, on sidoksissa hänen omaan kulttuuriinsa ja kokemuksiinsa. Virhetulkintojen mahdollisuus on olemassa. Omia virhetulkintoja voi vähentää kysymällä toisesta kulttuuritaustasta tulevalta, mitä hän tarkoittaa. Ohjaajan tehtäväksi jää ymmärtää tehdä tuo kysymys.

Osallisuus rakentuu dialogissa – tilaa epävarmuudelle ja ohjaukseen tulevan asiantuntijuudelle

Ohjaustilanteessa neuvojen antaminen voi tuntua houkuttavan helpolta vaihtoehdolta. Se kuitenkin jättää ohjattavan passiivisen asiakkaan asemaan eikä aktivoi ihmistä itseään. Neuvojen antamisen sijaan tulisi pyrkiä yhteiseen dialogiin, jossa rohkaistaan ohjaukseen tullutta löytämään itse. Tämä ei tarkoita ihmisen heitteille jättöä, vaan yhdessä opettelua. Suomalaiset toimintatavat- ja järjestelmät sekä ohjaustilanteen toimintatavat voivat olla vieraita ohjaukseen tulevalle. Vuorovaikutuksen syntyminen edellyttääkin avointa mieltä ja pyrkimystä yhteiseen ymmärrykseen käsillä olevasta tilanteesta.

Dialogiseen kohtaamiseen ja monikulttuurisen ohjauksen metataitoihin kuuluu epävarmuuden sietäminen: tieto syntyy pikkuhiljaa vuorovaikutuksessa. Kohtaamiseen ei voi mennä omien ennakkokäsitysten kanssa tai jos meneekin, on oltava valmis romuttamaan ne. Asiantuntijakulttuuriin kuuluu harha, että meidän tulisi osata ratkaista kaikki kysymykset ja tehtävät. Monikulttuurisen ohjauksen metataidot eivät tue tällaista asiantuntijuutta, vaan uskallusta heittäytymiseen. Ja loppujen lopuksi asiantuntijahan on juuri se kohtaamamme toisesta kulttuurista tuleva. Vuorovaikutukseen antautuminen auttaa löytämään samanlaisuutta oletetun erilaisuuden keskellä ja rakentamaan yhteistyötä sen keinoin eteenpäin.

Kulttuuristaminen ja turvapaikanhakijoiden epävarma tilanne monikulttuurisen ohjauksen haasteina

Vaarana on, että myös toisesta kulttuurista tuleva henkilö oppii kulttuuristamispuheen ja alkaa luokitella asioita omaan kulttuuriin kuuluviksi ja ei-kuuluviksi. Tällä varjolla on mahdollista esimerkiksi kieltäytyä jostakin, joka ei kuulu heidän kulttuuriinsa. Työntekijä voi kulttuuristaa toisesta kulttuurista tulevan hankalaksi, vaikka kysymys voi olla vain siitä, ettei yhteistä ymmärrystä ole päässyt syntymään.

Turvapaikanhakijoiden tilanne on muita maahanmuuttajia monisyisempi. Pitkä vastaanottokeskusasuminen laitostaa ja muutaman vuoden kuluessa motivoituneesta uuden oppijasta voi tulla hankalasti integroituva uussuomalainen. Turvapaikkapolitiikka yrittää vähentää Suomeen tulemisen vetotekijöitä, mutta tekee samalla karhunpalveluksen kotoutumiselle.

Symposiumissa peräänkuulutettiin moninaisuuden laajempaa hyödyntämistä yhteiskunnassa. Sille nähtiin globaalissa maailmassa paljon tarvetta, kun erilaisista taustoista tulevat ihmiset kehittävät yhdessä yhteiskunnallisia käytäntöjä ja niiden taustalla olevaa arvopohjaa.

 

Kirjoittajat: Ulla Siirto, lehtori, VTT ja Tiina Ikonen, kuraattori, TT, Diakonia-ammattikorkeakoulu

Unelmana koti, jossa on hyvä olla

Asumisneuvonnalla saadaan paljon hyvää aikaan nuorten elämässä. Nuorisoasuntoliiton (NAL) tuoreen tutkimuksen mukaan asumisneuvonnalla voidaan vähentää esimerkiksi nuorten häätöjä ja maksuhäiriömerkintöjä. Keskeistä asumisen asioiden ratkaisemisessa on palveluiden matala kynnys ja saavutettavuus, toimiva palveluohjaus sekä hyvät yhteistyökäytännöt. Aiemman tutkimuksen mukaan nuoret eivät välttämättä tunne palvelu- ja tukijärjestelmää hyvin, eivätkä kysy tai vastaanota helposti apua ulkopuolisilta. Siksi on tärkeää, että heillä olisi ainakin yksi luotettava aikuinen tukenaan.

Asumisneuvonta osana Ohjaamo-palveluja

Näihin vaatimuksiin pystytään vastaamaan Ohjaamo-toiminnalla sekä NAL:n asumisneuvonnalla. Asumisneuvonnan resepti on kaikessa yksinkertaisuudessaan varsin toimiva. Aikuinen kulkee nuoren rinnalla ja etsii yhdessä nuoren kanssa ratkaisuja asumiseen liittyviin kysymyksiin. Matalalla kynnyksellä varmistetaan, että mahdollisimman moni nuori pääsee palvelujen piiriin.

NAL:n yhteistyö Ohjaamojen kanssa on avannut uusia, mielenkiintoisia mahdollisuuksia asumisneuvonnan kentällä. Yhdessä olemme vahvistaneet asumisneuvonnan asemaa yhtenä Ohjaamojen palveluista ja nyt entistä useampi nuori on saanut vastauksia askarruttaneisiin kysymyksiinsä.

Kohtaamon keräämien valtakunnallisten tilastojen mukaan asumisen kysymykset ovat yksi yleisemmistä syistä, joiden vuoksi nuoret tulevat Ohjaamoon. NAL:n asumisohjaajien kokemuksen mukaan Ohjaamoissa asioivien nuorten tärkeimmät tarpeet asumisneuvonnan suhteen liittyvät mm. asunnon hakuun, arjenhallintaan, toimeentuloon sekä taloudellisen tilanteen selvittämiseen ja taloudenhallintaan. Koti on nuoren toimivan arjen perusta – ilman asuntoa ja vakaata arkea on elämän muidenkin osa-alueiden hallitseminen haastavampaa. Siksi asumisen tulisi olla ensimmäisiä asioita, joita nuoren kanssa käydään läpi Ohjaamossa.

Nuorten asumisen palvelupolku mallinnetaan

Meille NAL:ssa on erityisen tärkeää, että nuoria työssään kohtaavilla ammattilaisilla on osaamista ottaa asumisen asiat puheeksi. Viimeisen vuoden aikana olemme järjestäneet ympäri Suomea asumisen ja taloudenhallinnan koulutuksia, tuottaneet aiheeseen liittyvää materiaalia niin ammattilaisten kuin nuorten käyttöön sekä kehittäneet hyviä käytäntöjä ja toimintamalleja paikallisesti. Olemme myös keränneet konkreettisia esimerkkejä Ohjaamojen ja NAL-paikallisyhdistysten välisestä yhteistyöstä.

On hienoa, että asumisneuvonnan tärkeys on huomattu myös valtakunnan päättäjien keskuudessa. Asumisneuvonnan laajentaminen on yksi viime syksynä hyväksytyn valtion nuorisotyön ja -politiikan ohjelman (Vanupo) tavoitteista. Tällä viikolla saimme upean tunnustuksen työstämme, kun Kohtaamo-hanke myönsi meille vuoden Ohjaamo-teko palkinnon. Olemme NAL:ssa tästä todella iloisia. Toivomme, että yhteistyö nuorten asumisen palveluiden kehittämisen eteen laajenee entisestään tulevina vuosina.

Ensimmäinen konkreettinen askel eteenpäin otetaan jo tänä keväänä, kun NAL:n Onnistu asumisessa -hanke mallintaa Ohjaamojen nuorten asumisen palveluiden palvelupolun. Mallintaminen tehdään tiiviissä yhteistyössä Ohjaamojen ja NAL:n paikallisyhdistysten kanssa. Ohjaamot voivat hyödyntää palvelupolkua asumisen palveluiden ja osaamisen vahvistamisessa sekä uusien toimintamallien ja yhteistyömuotojen kehittämisessä. Mallin pohjalta pystymme myös jatkossa kehittämään asumisneuvontaa entisestään.

Unelmamme on, että tulevaisuudessa kaikilla nuorilla olisi oma koti, jossa on hyvä olla. Uskomme, että asumisneuvonnan tukeminen ja kehittäminen auttavat meitä pääsemään tähän tavoitteeseen.

Kirjoittaja: Samuli Liuskari, projektikoordinaattori, Nuorisoasuntoliitto ry

Ohjausta verkossa vai verkoissa?

Moneen muuhun maahan verrattuna Suomessa on kattavat ja hyvin toimivat monialaiset tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelut (TNO-palvelut). 2000-luvun taitteessa Suomea arvostettiin edelläkävijänä myös tieto- ja viestintäteknologian (TVT) ohjauskäytön kehittämisessä, koska tuolloin meillä oli myös useita innovatiivisia pilotteja netissä. Kehitystyön taustalla olivat silloisen Suomi tietoyhteiskunnaksi -ohjelman (Valtionvarainministeriö 1996) tavoitteet, joissa korostettiin mm. tietoyhteiskuntavalmiuksien kehittämistä kaikille, verkko-opiskelun vakiinnuttamista ja tietoyhteiskunnan rakenteiden vahvistamista.  2000-luvun alussa käytiin neuvotteluja yhteisten palvelujen kehittämiseksi, mutta lopputuloksena 2010-luvulle tultaessa Suomessa oli kymmenien EU-rahoitteisten projektien rinnalla erillisiä rinnakkaisia verkkopalveluja.  2010-luvun puolivälissä alkoi näyttää siltä, että Suomi jää jälkeen kansainvälisistä trendeistä, joissa TVT:n mahdollisuuksia hyödynnetään kansallisten monialaisten palvelujen kokonaisuuden mallintamisessa.  Myös Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuksen (2015) mukaan eri osapuolten keskinäinen erillisyys näkyi TVT:n ohjauskäytön hajanaisuutena.

Verkko-ohjauspalvelujen rinnakkaista kehittämistä?

Vuonna 2015 Kohtaamo (ESR)-hanke käynnisti verkko-ohjauspalvelualustan kehittämistyön, jonka tavoitteena on parantaa valtakunnallisten ohjauspalvelujen saatavuutta ja tehostaa niiden tarjontaa vähentämällä päällekkäisyyksiä yhtä aikaa ja yhdessä ns. Ohjaamo-palveluverkoston kehittämisen kanssa. Kehittämistyön tukena olevassa työryhmässä ovat mukana mm. TE-asiakaspalvelukeskuksen, Nuortenelämä.fi – palvelun, Opintopolku.fi – portaalin sekä Työmarkkinatori.fi – palvelun kehittäjiä. Hankesuunnitelmassa pyrittiin moniammatilliseen ja -alaiseen kokonaisvoimavarojen laajempaan yhteiskäyttöön. Tässä vaiheessa olen kuitenkin huolissani, että meneillään olevien rinnakkaisten koulutusjärjestelmän ja kasvupalvelujen uudistusten omat sisäiset tarpeet tuntuvat edelleen hidastavan yhteisten ratkaisujen etsimistä. Nopeatempoisessa uudistustyössä on houkutus lähteä rakentamaan työvälineitä ratkaisuiksi yksittäisiin esille nouseviin oman hallinnonalan kysymyksiin, jotka liittyvät esimerkiksi työnhakuun tai osaamisen kehittämiseen ilman riittävää yhteistä kansallista keskustelua palvelujen kokonaisuuden mallintamisesta.

Yksittäisten kansalaisten ja ammattilaisten käyttöön tarkoitettujen työvälineiden rakentamisen yhteydessä tulisi selvittää, miltä osin eri hallinnonalojen ohjaustoimijoilla olisi yhteinen kansallinen tai alueellinen kokoava koordinaatio tulevien maakunnallisten kasvupalvelujen kanssa.

Kohti palvelujen integraatiota

Ensimmäinen kehittämistyön vaihe olisi laatia monihallinnollisen ja – kanavaisen elinikäisen ohjauksen kansallinen kuvaus, joka toimii integroitujen TNO-palvelujen kokonaisuuden toiminnallisena määrittelynä. Mallissa tulisi olla mukana ainakin seuraavat elementit:

  • teknologian avulla mallinnettu eri hallinnonalojen yhteisesti sopima kokonaisuus elinikäisistä monialaisista TNO-palveluista osana kansalaisten palvelukanavaa

  • koulutusta ja työmarkkinoita koskeva tarkoituksenmukainen tietosisältö, itsearviointityövälineet ja osaamisen kehittymisen dokumentoinnin välineet kansalaisten ja ammattilaisten käyttöön

  • monialaiset yhteiset työtilat kansalaisille ja ammattilaisille

  • tietokanta TNO-palvelujen tuottajista

  • työvälineet ammattilaisille oman ammattitaidon ylläpitämiseksi

  • pysyvät työvälineet palvelujen laadun ja vaikuttavuuden arviointia varten

Integroidussa kokonaisuudessa olevat sisällöt ja työvälineet olisivat pohjana myös paikallisten ohjauksen palvelupisteiden kansallisesti sovitulle minimitasolle. Ohjaushenkilöstö hyödyntäisi työvälineitä asiakastyössään tai opastaisivat kansalaisia verkon itsenäisessä käytössä. Alueet voisivat edellytystensä ja käyttäjien tarpeiden mukaan myös varioida ”ohjaamoitaan”. Verkossa olevat palvelut olisivat myös asiakkaiden käytössä oppilaitoksissa ja kirjastoissa. Yhden luukun periaate tarkoittaisi tällöin sitä, että verkostossa olevat ammattilaiset edustaisivat valtakunnallista brändiä ja vastaisivat kansalaisten kysymyksiin kompetenssiensa rajoissa tai informoisivat paikallisen verkoston muista mahdollisuuksista. Verkossa olevaan kokonaisuuteen voisi integroida työvälineet alueellisten toimijoiden yhteistyön mallintamiseksi. Tavoitteena olisi kansalaisten yhdenvertaisuus palvelujen saatavuudessa.

Yhteinen työympäristö olisi tarkoituksenmukaista rakentaa jo palvelujen kehittämisvaiheessa siten, että se palvelisi alueellisten Ohjaamojen sekä ELY-keskusten hallinnoimien ELO-ryhmien toimintaa. Sekä ELO-ryhmät että Ohjaamot ovat ilmaisseet tarpeen valtakunnalliselle tuelle ja keskinäiselle vertaisoppimiselle.

Kirjoittaja: Raimo Vuorinen, KT, projektipäällikkö, Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto

Liiviä tehtiin, mutta takki saatiin

Sadussa hiiri ryhtyi tekemään kissalle takkia, josta tulikin liivi, josta tulivat kintaat. Ohjaamot muistuttavat tätä vanhaa satua käänteisessä järjestyksessä. Kintaita tehtiin, mutta liivi tuli ja nyt piirretään jo kaavoja takille.

Ohjaamojen alkuvaiheessa vuonna 2015 ja vielä vuoden 2016 alkupuoliskollakin toimintaa oltiin rakentamassa suurimpiin kaupunkeihin Suomessa. Tuolloin arvioitiin Ohjaamojen määräksi valtakunnallisesti 15–20 kappaletta. Ajatus Ohjaamoista lähti kuitenkin laajenemaan ja toimintaan tuli mukaan monen kokoisia kuntia. Moninaisuus ja se perusajatus, että kukin alue tuntee omat tarpeensa parhaiten, haastoivat kehittämistyötä. Samalla mukaan tuli koko ajan pienempiä ja maaseutumaisempia kuntia, ja pian huomattiin, ettei enää voi puhua toiminnasta, jota rakennetaan suurimpiin kaupunkeihin. Jossain vaiheessa heitettiin jopa ilmoille ajatus Ohjaamosta joka kuntaan. Alettiin puhua valtakunnallisesta toiminnasta.

Henkilökohtaisesti en ole vielä ymmärtänyt miksi joka kunnassa pitäisi olla Ohjaamo. Suomessa on useita kuntia ja alueita, joissa Ohjaamon logo kunnan rakennuksen seinässä ei tuo lisäarvoa. Pienissä kunnissa monialainen yhdessä tekeminen saattaa toimia jo tai toimijoita saattaa yksinkertaisesti olla vain muutamia. Olen myös miettinyt nähdäänkö Ohjaamo joissain kunnissa palvelujen palauttajana. Sankarina, joka tuo kuntaan sieltä vuosia sitten karanneet palvelut takaisin. Sellaista sankarin viittaa Ohjaamojen harteille ei mielestäni pidä sovittaa.

Viimeisen vuoden aikana on alettu puhua maakunnallisista Ohjaamoista. Maakunnallisuus on nähdäkseni ainakin osittain tullut ”Ohjaamo joka kuntaan” -ajatuksen tilalle. Miten se käytännössä tehdään, siitä tuskin vielä on montaakaan ajatusta olemassa. Meillä on maakuntia, joissa toimii tällä hetkellä yksi tai kaksi Ohjaamoa. Toivotaanko näiden palvelevan koko maakuntaa? Jos kyllä, niin mikä motivoi kuntien pitkälti ylläpitämiä Ohjaamoja toimimaan laajemman kuin oman kunnan alueen hyväksi?

Minulla on ajatus, jota haluan testata.

Kutsutaan sitä vaikka satelliitti-Ohjaamoksi tai Ohjaamo-pisteeksi.

Työpajatoiminta Suomessa kattaa maantieteellisesti lähes koko Suomen. Samoin nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden verkosto on laaja. Hyödynnetään näitä verkostoja ja rakennetaan maakunnallinen Ohjaamo niiden varaan. Mitä se käytännössä tarkoittaisi? Ensinnäkin malli vaatii toimiakseen Ohjaamon. Sellaisen perinteisen, fyysisen paikan, jossa eri alojen ammattilaiset tekevät yhdessä töitä. Paikan, jossa toimii niin kunnan, valtion, kolmannen sektorin kuin yksityisen sektorinkin toimijoita, tulevaisuudessa maakuntien toimijat lisänä. Tämä paikka, Ohjaamo tai useassa maakunnassa Ohjaamot, muodostavat toiminnan ytimen. Alueen pienempiin kuntiin voisi rakentaa satelliitti-Ohjaamoja tai Ohjaamo-pisteitä. Useassa kunnassa luonteva paikka voisi olla nuorten työpaja. Satelliitissa tai pisteellä olisi tarjolla aina tietoa ja neuvontaa (eli sitä nuorten tieto- ja neuvontatyötä, jota jo ansiokkaasti monessa kunnassa tehdään), henkilö tavoitettavissa (eli työpajan valmentaja tai esimerkiksi etsivän nuorisotyön tekijä), tietokone ja yhteys koto-Ohjaamoon. Ohjaamon monialaista palvelua saisi etäyhteydellä ja tarvittaessa Ohjaamon työntekijä tai työntekijät voisivat jalkautua sinne satelliittiin tai pisteelle. Jollain työntekijällä voisi olla jopa säännöllinen päivystysaika. Miltä kuulostaa?

Tiedän, että moni on visioinut täysipainotteista Ohjaamo-palvelua jokaiseen kuntaan.

On mielestäni epärealistista katsoa isojen kaupunkien Ohjaamoja ja toivoa, että pienessä kunnassa syntyisi yhtä laaja-alainen ja monimuotoinen palvelu. Onko se reilua niitä pienemmissä kunnissa asuvia nuoria kohtaan, se onkin sitten kokonaan toinen kysymys. Palvelujen yhdenvertaisuutta eivät Ohjaamot takaa, mutta parhaimmillaan ne voivat lisätä mahdollisuuksia.

Ohjaamot yksin eivät pelasta maailmaa (ei soviteta vieläkään sitä sankarin viittaa), eivätkä edes kaikkia Suomen nuoria. Ohjaamot ovat yksi tapa ja yksi malli, jolla nuorten palveluja voidaan kehittää. Ja kehitettävää meillä kyllä on. Ohjaamot voivat olla osa ratkaisua, vieläpä hyvin toimiva sellainen. Se, että kintaista syntyi liivi, josta nyt tehdäänkin takkia, ei ehkä ole ollenkaan huono asia.

”Tää timantti on hiottu”

Otsikko on otettu erään nuoren palautteesta Ohjaamolle. Viime vuosi oli Ohjaamojen kehittämisen kannalta menestyksekäs. Toiminta haluttiin vakinaistaa, nuorten palaute oli kiitettävää ja uusia Ohjaamoja syntyi lisää. Tässä vaiheessa voisi oikeastaan lopettaa kirjoittamisen, isot tavoitteet Ohjaamojen suhteen on saavutettu. Ohjaamojen ympärillä tapahtuu kuitenkin paljon koko ajan. Vielä on monta asiaa ratkaistavana ja työtä riittää niin tälle vuodelle kuin sitä seuraavillekin. Tänä vuonna pitäisi osata napata kiinni niistä tärkeimmistä asioista. Ainakin seuraavat kolme asiaa ovat ohjaamoheimolle tärkeitä vuonna 2018.

Nuorten tavoittaminen

Ohjaamojen ensimmäinen ja tärkein tehtävä on nuorten tavoittaminen. Miten se tehdään, se onkin hankalampi juttu. Markkinoinnin tulee olla jatkuvaa ja keinot moninaiset. Eikä riitä, että nuoret tavoitetaan. Tavoittamisen jälkeen on vakuutettava, että Ohjaamo on paikka, josta saa jeesiä asiaan kuin asiaan. Nuorten kuulemisen ja toiminnan suunnitteluun mukaan ottamisen on oltava jatkuvaa. Nuorilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa Ohjaamon toimintaan. Ohjaamot ovat onnistuneet vakuuttamaan toiminnallaan nuoret ja siitä ne ovat saaneet toistuvasti hyvää palautetta. Erään nuoren palaute viime syksyn palautekyselyssä oli: ”Minun mielestä homma toimii. Saa purkaa omia tunteita ja ohjaamolla on hyvät kikka vitoset eri tilanteisiin”. Jotta näin olisi jatkossakin, tulee nuorten pysyä toiminnan keskiössä.

Ohjaamojen uudet työntekijät

Alkuvuodesta 2018 Ohjaamoissa aloittaa joukko uusia työntekijöitä. Uusia työntekijöitä uusilla tehtävänkuvilla on tulossa kaikkiaan noin 90 henkeä ja uusia Ohjaamojakin avataan parilla kymmenellä paikkakunnalla. Uudet ihmiset tulee perehdyttää Ohjaamojen toimintaan ja toiminta-ajatukseen. Uusien henkilöiden mukana tulee aina uusia ajatuksia ja ideoita, ne ovat toiminnalle rikkaus, joka toivottavasti osataan hyödyntää. Samalla he haastavat toimintaa monella tapaa. On tärkeää huolehtia Ohjaamojen monialaisuudesta jatkossakin. Tähän liittyy olennaisesti myös jo aiemmin mainittu nuorikeskeisyys.

Nuorten palautteista poimin pari vinkkiä uusille työntekijöille tulevaan tehtävään: "Ohjaamo voisi ilmoittaa itsestään enemmän eri tavalla paikkoihin, joissa on koulutusta tai ammattia hakevia nuoria.” ”Enemmän tietoa nuorille mahtavista avuista, joita täältä saa!” Jälleen palaamme nuorten tavoittamiseen.

Uusi ohjausryhmä ohjaa toimintaa

Kolmas tärkeä asia on Ohjaamojen ohjausryhmä. Ohjaamot ovat osoittaneet tarpeellisuutensa nuorten palvelujen monialaisina palvelupisteinä. Ohjaamoja on kehitetty paikallisista tarpeista käsin ja tämän vuoksi tiukkaa määrittelyä siitä mitä Ohjaamo on ja mitä se ei ole, on tietoisesti haluttu välttää. Vuonna 2018 Ohjaamojen ohjausryhmä kokoontuu usein. Ohjausryhmä on varmasti yksi tärkeimpiä Ohjaamojen toimintaa ohjaavia ryhmiä ensi keväänä. Se on ryhmä, joka voi halutessaan ottaa kantaa siihen mitä Ohjaamo on ja mitä se ei ole. Halutessaan se voi linjata Ohjaamojen toimintaa paljonkin. Mielenkiinnolla odotan millaisen roolin ohjausryhmä ottaa ja millaisia kannanottoja se tekee.

Onneksi suunnassa ei ole paljon petrattavaa ainakaan erään nuoren palautteeseen peilaten: ”OHJAAMOJA LISÄÄ KAIKKIALLE SUOMEEN, olen erittäin tyytyväinen tähän paikkaan: saa tulla ison tai pienenkin asian kanssa ja vaikka ilman ajanvarausta kävellä suoraan ovesta ja AINA on joku kynnelle kykenemään auttamaan! Minulle Ohjaamosta on ollut iso apu!”

Tärkeitä asioita on toki enemmänkin kuin nämä mainitsemani kolme. Haasteita tulee tänäkin vuonna, mutta ne ratkomme yhdessä yksi kerrallaan. Toivottavasti osaamme iloita myös onnistumisista yhdessä!
 

Onnea alkavaan vuoteen jokaiselle!

Kirjoittaja:
Titta Korpilauri, projektisuunnittelija, Kohtaamo

— 20 Items per Page
Visar 1-20 av 40 resultat.