TE-asiantuntijoiden vertaispysäkit nostivat esiin Ohjaamojen moninaiset toimintaympäristöt ja käytännöt

Kirjoittajat: Suunnittelija Maija Heinonen, Espoon Ohjaamotalo (maija.heinonen@te-toimisto.fi) ja asiantuntija Tiina Rytkönen, Varkauden Ohjaamo (tiina.rytkonen@te-toimisto.fi)  

Nuorten monialaisissa palvelupisteissä, Ohjaamoissa, työskentelee valtakunnallisesti noin 100 TE-toimiston asiantuntijaa. Osa heistä kokopäiväisesti ja osa muun työnsä ohessa. Kevään 2020 aikana toteutettiin ensimmäinen Ohjaamoissa työskenteleville TE-asiantuntijoille suunnattu vertaispysäkkiryhmä. Vetäjinä toimivat suunnittelija Maija Heinonen Ohjaamotalosta (Uudenmaan TE-toimisto) ja asiantuntija Tiina Rytkönen Ohjaamo Warkaudesta (Pohjois-Savon TE-toimisto). Tukea toimintamallin muotoiluun saatiin ELY-keskuksen kehittämisasiantuntijoilta Paavo Pulkkiselta ja Petra Leinolta.

Ryhmä kokoontui kevään aikana viisi kertaa etäyhteyksien välityksellä ja siihen osallistui vetäjien lisäksi neljä Ohjaamoissa työskentelevää TE-toimiston asiantuntijaa eri puolilta Suomea. Ryhmän toimintamuoto oli vertaisdialoginen ja kokoontumisissa käsiteltiin osallistujien toivomia aiheita. Vertaispysäkkeihin osallistuneilta asiantuntijoilta saadun palautteen perusteella tämänkaltaisesta vertaistoiminnasta on hyötyä TE-toimistojen ulkopuolisissa yksiköissä, kuten Ohjaamoissa, työskenteleville. Vaikka Ohjaamot ovat erilaisia ja eri kokoisia, määrittelevät Ohjaamotoimintaa samat perusteet joka paikkakunnalla ja myös TE-toimiston asiantuntijuus yhdistää kohderyhmään kuuluvia henkilöitä. Osallistujilta saadun palautteen perusteella vertaistoimijuus lisäsi erityisesti hyvien käytäntöjen jakamista, kuten eräs asiantuntijoista totesi: ”Ohjaamojen erilaisuus avautuu näissä hyvin, lisäksi saa hyviä vinkkejä ja nimenomaan tukea TE-toimiston väeltä. Myös TE-toimistojen rooli ja tehtävät Ohjaamoissa vaihtelevat. Näistä on hyvä keskustella yhdessä.”

Ohjaamoissa työskentelyn edut…

Vertaispysäkeillä käytyjen keskustelujen perusteella kävi ilmi, että Ohjaamot ovat eri paikkakunnilla hyvin erilaisia ja niillä on vaihtelevia toimintatapoja. Ohjaamoja on Suomessa tällä hetkellä jo noin 70 kappaletta, vaihdellen suurten kaupunkien yli 50 asiantuntijan moniammatillisista yhteisöistä pienissä kunnissa toimiviin, yhden tai kahden nuoriin erikoistuneen työntekijän pyörittämiin palveluihin. Nuorten aikuisten todettiin asiakaskuntana olevan joka puolella lähestulkoon samanlaista, mutta erilaisista toimintaympäristöistä johtuen, Ohjaamojen kohtaamat ongelmat saattoivat olla hyvinkin erilaisia. Ennen koronakriisiä esimerkiksi pääkaupunkiseudulla nuorten työllisyystilanne oli todella hyvä ja erilaisia toimintakykyä parantavia palveluja tarjolla runsaasti, kun taas pienemmillä paikkakunnilla oli vaikeuksia löytää työpaikkoja tai muita palveluja, joihin nuoria voisi ylipäätään ohjata.

Ohjaamoille tyypillinen, sektorirajat ylittävä toimintamalli todettiin kuitenkin ylivertaiseksi joka puolella, kun kyse on nuorten aikuisten siirtymisessä työhön, opintoihin tai työllistymistä edistäviin palveluihin. Monialaisen palvelun kautta nuorten todettiin saavan yksilöllisiä, juuri heille sopivia palveluja nopeasti ja tuloksellisesti. Monialainen työskentely-ympäristö koettiin myös mielekkäämmäksi verrattuna tavallisen TE-asiantuntijan työhön TE-toimistossa. Ajankäyttö koettiin tehokkaammaksi pienemmän asiakasmäärän vuoksi ja myös auttamismahdollisuudet paremmiksi monialaisen verkostotyön ansiosta.

…ja haasteet

Vertaispysäkkeihin osallistuneiden Ohjaamoissa työskentelevien TE-asiantuntijoiden kokemat ongelmat liittyivät sekä työn sisältöön ja siihen liittyviin odotuksiin että Ohjaamojen toimintaan liittyviin hallinnollisiin haasteisiin.

Työn sisältöön liittyviä haasteita olivat muun muassa se, että Ohjaamon TE-asiantuntijan työnkuva saatettiin kokea epäselväksi tai sen ei katsottu vastaavan rekrytointi-ilmoituksessa kuvailtua tehtävää. Nousi myös esiin, että TE-asiantuntijat ovat monessa Ohjaamossa niin sanottuja generalisteja, jotka hoitavat työvoimahallinnon asiantuntemuksensa lisäksi moninaisia tehtäviä, kuten yleistä palveluneuvontaa tai ryhmätoiminnan ohjausta. Monessa Ohjaamossa TE-toimiston työntekijä on myös koordinaattorin tai suunnittelijan roolissa. TE-asiantuntijat kokivat usein heihin kohdistuvan ristiriitaisia odotuksia monialaisen työyhteisön ja TE-toimiston taholta. Joissakin Ohjaamoissa asiantuntijoiden odotetaan osallistuvan monipuolisesti Ohjaamon asiakastyöhön ja kehittämistehtäviin, toisissa heidän taas ajatellaan ensisijaisesti edustavan työvoimahallintoa. Jotkut ilmaisivat myös huolensa siitä, että TE-toimiston hallinnollisella esimiehellä tai muilla emotoimistossa työskentelevillä kollegoilla ei ollut todenmukaista käsitystä Ohjaamon TE-asiantuntijan työnkuvasta.

Ohjaamotoiminnassa ilmenevinä hallinnollisina haasteina vertaispysäkkien osallistujat mainitsivat muun muassa joissakin Ohjaamoissa tilojen puutteelliset turvajärjestelyt. Ohjaamoissa järjestäjäkunnat vastaavat poikkeuksetta tiloista ja niiden turvallisuus ei ole aina samalla tasolla kuin TE-toimistoissa. Heikkoutena koettiin myös joidenkin Ohjaamojen kohdalla vaihtuvat toimijat ja jopa kaupungin ylläpitämä päällekkäinen toiminta. Ohjaamoissa, joissa toiminta on turvattu kirjallisella sopimuksella toimijoiden kesken, tällaista ongelmaa ei ollut. Koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilanteen aikana epätyytyväisyyttä asiantuntijoissa herätti joidenkin TE-toimistojen päätös vetää työntekijät kokonaan pois Ohjaamoista muihin tehtäviin.

Päätelmiä

Kaiken kaikkiaan vertaispysäkkien anti oli hyvin positiivinen ja kaikki osallistujat kokivat saaneensa tärkeää tukea omaan työhönsä Ohjaamoissa. Verkostoituminen eri paikkakunnilla työskentelevien TE-asiantuntijoiden kesken koettiin merkitykselliseksi.

Mielipiteemme on, että valtakunnallinen Ohjaamoissa työskentelevien TE-asiantuntijoiden verkosto voisi ennaltaehkäistä joitakin vertaistoiminnassa esiin tulleita Ohjaamoissa ilmeneviä ongelmia. Tällä hetkellä kuntien ja alueellisten TE-toimistojen välillä on merkittäviä eroja Ohjaamojen palvelujen järjestämisessä. Myös viestinnän lisääminen Ohjaamojen toiminnasta ja niissä työskentelevien TE-asiantuntijoiden tehtäväkentästä oli hyödyllistä väärinkäsitysten välttämiseksi.

Se tunne, kun tajuaa, kuinka valtava voimavara olemme yhdessä

Auli Sesay

Ohjaamo on tähtiin kirjoitettu menestystarina. Se on merkittävin maamme nuorisotakuun puitteissa aloitettu toiminta. Tuskin alussa osattiin arvata, että ympäri Suomenmaata alkoi nousta ennätysmäärä näitä nuorten kynnyksettömiä palvelupisteitä. Niin onnistunut palvelumalli Ohjaamo on, että moni kunta sellaisen tahtoi.

Yksi merkityksellisin mahdollistaja menestystarinassa ovat ne tukihankkeet, jotka työskentelevät yhdessä Ohjaamojen kanssa. Tärkein näistä hankkeista on Kohtaamo, joka verkottaa tiiviisti yhteen nämä yli 70 Ohjaamoa ja 4 Ohjaamojen tukihanketta (TESSU2, OSMO2, URAA! ja ONNI).

Vaan miltä se TESSUn ja Kohtaamon kimppaantuminen maistuu? Sitä kysyin Kohtaamon Pasilta, Titalta, Tuijalta ja Outilta.

Alatko olee mun kaa?

TESSU-projekti ja Kohtaamo ovat alusta pitäen rakentaneet yhteiseloa kuin parisuhdetta konsanaan. Ensin katselimme toisiamme mittaillen, hämmentyen ja ihmetellen. ”Muistan kohtaamisemme ensimmäisillä kerroilla, kun mietin, mikä tämä TESSU oikein on ja mitä se tekee?”, naurahtaa projektisuunnittelija Titta Korpilauri. ”Kyllä siinä alussa oli ihan pää pyörällä, kun puhuttiin sellaisin termin ohjauksesta, jonka ymmärsi ihan toisin”, jatkaa projektisuunnittelija Tuija Kautto.

”Minulle TESSUn porukka oli jo Opin ovi ajoilta tuttuja, joten helppo oli aloittaa kosiskelu!”, tuumailee projektipäällikkö Pasi Savonmäki.” Minä muistan aina sen, kun uutena aloitin Kohtaamossa, niin TESSU:lta tuli tervetuliaistoivotus sähköpostiin ensimmäisen työpäivänä!”, hämmästelee assistentti Outi Pantsar, ja jatkaa, että ”Kyllä tuli hyvä mieli”

Onnistunut parisuhde vaatii halua ja hinkua toimia yhdessä sekä uskoa siihen, että yhdessä olemme voimavara, joka tuottaa parasta tuke Ohjaamoille. Parisuhteessamme oivallettiin, että yhdessä syntyy enemmän kuin yksin tekemällä tai vastakkain asettumalla. Yhteistyössä ei ole yhtä vahvaa osapuolta, vaan paras tulos syntyy yhteisen ajattelun kautta.

Jotta yhteistyö sujuu, yhteinen tavoite on oltava kirkas ja yhteinen ymmärrys selkeä, jolloin osapuolet ovat valmiita tekemään yhdessä työtä tavoitteen saavuttamiseksi. ”Tässä parisuhteessa pätee kaikki ne monialaisen yhteistyön periaatteet samalla tavalla kuin Ohjaamoissa”, toteavat kohtaamolaiset yhteen ääneen ja jatkavat, että ”Yhteistyöllä saadaan leveämmät hartiat Ohjaamojen tukemisessa, ja aidolla yhteistyöllä ja yhdessä tehden voidaan saavuttaa uusia innovaatioita, tehokkuutta ja parempia tuloksia”.

”Yhdes me on itketty ja naurettu – yhdes me on nähty ja koettu!”

Kumppaniin tutustumiseen, yhteisen luottamuksen rakentamiseen ja yhteiseen ymmärrykseen tarvitaan yhteistä aikaa kokousten tai muiden tapaamisten avulla. ”Kyllä ihmisten tunteminen on myös tärkeää ja sen mahdollistaa kaikki epäviralliset keskustelut”, toteaa Tuija. ”Kun oppii toisen tuntemaan, syntyy luottamus. Silloin voi asioista puhua suoraan kursailematta, koska toinen ymmärtää mistä kyse”, jatkaa Titta.

Tämä kyllä huomattiin ja monia rentoja tapaamisia järjestettiin milloin lounaan, milloin kahvittelujen merkeissä. Eikä silloin tavattu tylsissä konttoritiloissa vaan viehättävissä ja rennoissa kahviloissa ja urbaaneissa lounaspaikoissa. Mitä enemmän keskusteltiin ja vaihdettiin kokemuksia, sen vahvemmaksi parisuhde muodostui. Kyllähän me välillä nauraa rätkätettiin ja joskus jopa itkettiin. Erityisen antoisia ovat olleet yhteiset Ohjaamojen kyläilymatkat ympäri Suomea. Niissä saatiin näppärästi vaihdettua tietoa ja kokemusta Ohjaamoista. Jaettiin yhteistä todellisuutta Ohjaamoista ja pääsimme pikkuhiljaa samalle kartalle Ohjaamojen monimuotoisuudesta.

Jatkuvan vuorovaikutuksen ja tiedon vaihdon kautta molempien roolit myös selkiytyivät. Tunne, että ymmärrämme toisiamme, ja että meillä on yhteinen ja sama suunta, syveni. Yhteisesti totesimme, että olemme toisiimme kytkettyjä sähköisiä solmukohtia ja agentteja, jotka pumppaavat tietoa molempiin suuntiin sopivasti.

Ja he elivät onnellisina loppuun asti - Happy endkö?

Nyt yhteistä taivalta on kuljettu viitisen vuotta. Suhde alkaa olla vakiintunut. Yhteiselomme on hieno esimerkki kumppanuudesta. Happy endiin vaaditaan kuitenkin jatkuvaa yhdessä tekemisen harjoittelua, mutta myös reflektointia ja palautteen antoa. Hyvä on muistaa, että pienilläkin jutuilla voi saada aikaan myös yhteistä hyvinvointia. Muistuupa mieleeni tuo Ohjaamojen ABC –videon kuvaus, jossa hauskuutta meiltä ei puuttunut. Kyllä niitä otoksia otettiin aika monta kertaa, mutta niin vaan saatiin hieno Ohjaamojen perehdytystallenne aikaan.

Yhteistyö, avoimuus, luottamus, yhdessä tekeminen ja toisten kunnioittaminen. Niitä meillä nyt on parisuhteessamme. Mutta täytyy sanoa tähän loppuun, että ihanasti osaamme myös yhdessä nauraa tekemisillemme ja kömmähdyksillemme sekä kiittää toinen toisiamme. Nyt meillä on se tunne, että olemme yhtä. Vielä ei ole loppulaulun aika, sillä tämän parisuhteen tarina jatkuu aina vuoden 2021 loppuun saakka. Onnea ja menestystä meille!

Kohtaamon Pasi, Titta, Tuija ja Outi sekä TESSUn Auli virtuaalikahvilla

Kirjoittanut: Auli Sesay, projektipäällikkö, TESSU2 – Aitoon monialaiseen yhteistyö- ja ohjausosaamiseen Ohjaamoissa –projekti

TESSU2-projektin tavoitteena on tuottaa tukea, joka auttaa Ohjaamon henkilöstöä toimimaan monialaisena tiiminä, joka arvioi säännöllisesti toimintaansa ja kehittää suunnitelmallisesti asiakaslähtöistä, monialaista yhteistyö- ja ohjausosaamista ja rakentaa Ohjaamossa tarvittavaa monialaista ja uuttakin osaamista. Tarjoamme myös tukea Ohjaamon johtamiseen ja koordinointiin.

 

Monialainen uraohjaus Ohjaamoissa - toimintaa ohjaavat periaatteet

Seija Koskela ja Anne Leppänen 

URAA! -koulutuksissa eri puolella Suomea Ohjaamo-toimijoilta kysyttiin, yleensä koulutusten päättyessä, mitkä olivat heidän Ohjaamossaan asiakkaan uraohjausta ohjaavat periaatteensa. Toimijat pohtivat aihetta yksin ja yhdessä. Jo aiemmat selvitykset ja tutkimukset Ohjaamojen toiminnasta, käsityksistä monialaisesta uraohjauksesta ja toimintamalleista, ovat osoittaneet, että toimijoilla on varsin yhtenevät käsitykset siitä, miten ”hyvä monialainen Ohjaamo” toimii ja millaisille periaatteille sen toiminta rakentuu. Tässä blogikirjoituksessa esittelemme, millaisia monialaisen uraohjauksen periaatteita toimijoilla on suhteessa asiakkaaseen, kollegoihin sekä mitä he odottavat itseltään. Kuvaamme myös lyhyesti URAA!-koulutusprosessia ja miten koulutuksissa on käsitelty näitä periaatteita.

URAA!-koulutuskokonaisuudet ja Ohjaamojen periaatteet

Uraohjaus on tavoitteellinen prosessi, jossa nuoren urasuunnittelutaidot kehittyvät. Hän vahvistaa itsetuntemustaan, oppii keräämään ja käsittelemään tietoa koulutus- ja uramahdollisuuksistaan sekä tekemään niihin liittyviä ratkaisuja erilaisissa muuttuvissa elämäntilanteissa. Uraohjauksessa vahvistetaan nuoren toimijuutta ja tuetaan nuorta suunnittelemaan ja rakentamaan omaa tulevaisuuttaan. Koulutukseen ja työllistymiseen tähtäävä asiakastyö vaatii ohjaajilta uraohjausosaamista. Ohjaamoissa se tarkoittaa myös ohjaajien yhteistä käsitystä uraohjauksesta monialaisena ja moniammatillisena yhteistyönä. (URAA! -projekti 2018.)

URAA!-projektissa on kehitetty koulutuskokonaisuus, joka sisältää kymmenen erilaista teemaa. Jokaisella koulutukseen osallistuneella Ohjaamolla on ollut mahdollisuus valita koulutukseen itselleen parhaiten sopivat teemat siten, että yksi teema vastaa yhtä koulutuskertaa ja siihen osallistumisesta on ollut mahdollisuus saada puoli opintopistettä. Yleisimmin Ohjaamot ovat valinneet 3-6 teemaa. Alla näkyvät tarjolla olevat teemat:

1. Uraohjaus käsitteenä
2. Uraohjaus Ohjaamon monialaisena yhteisenä työnä
3. Asiakkaan urasuunnittelutaitojen ja toimijuuden tukeminen
4. Uraohjauksen työtavat ja menetelmät
5. Aktivoivat ja osallistavat menetelmät uraohjauksessa
6. Asiakkaan digitaaliset urataidot ja niiden kehittymisen tukeminen
7. Uraohjauksen monialaisten työtapojen tutkiminen ja kehittäminen asiakastapausten kautta
8. Muuttuva työelämä ja koulutus sekä alueelliset uraohjausverkostot
9. Monialaisen uraohjauksen osaamiset Ohjaamossa
10. Ohjaamon monialaisen uraohjauksen periaatteet

Suosituimmat koulutuksen teemoista ovat olleet 1. Uraohjaus käsitteenä, 2. Uraohjaus Ohjaamon monialaisena yhteisenä työnä, 3. Asiakkaan urasuunnittelutaitojen ja toimijuuden tukeminen sekä 4. Uraohjauksen työtavat ja menetelmät. Kaikissa koulutuksissa läpäisyteemana on ollut uraohjauksen eettiset kysymykset ja uraohjausosaaminen. 

Voidaan todeta, että Ohjaamo-toimijat jakavat yhteisen näkemyksen uraohjauksesta monialaisena ja moniammatillisena yhteisenä työnä. Toimijoiden pohdinnoissa nousivat esille ajatukset siitä, kuinka toisten ammattitaito ja -osaaminen tulee tunnistaa ja sitä tulee arvostaa. Toiminnan tulee olla tavoitteellista, se rakentuu luottamuksen varaan ja nuori ohjaustarpeineen on uraohjauksen keskiössä. Nuorta kunnioitetaan, vahvistetaan hänen toimijuuttaan, annetaan hänelle tilaa eikä tehdä puolesta. Nuoren kokemusta hänen omasta merkityksellisyydestään tuetaan ja etsitään yhdessä suuntia hyvään, omannäköiseen elämään.

Toimijoiden kuvauksissa ei kuitenkaan ole viitteitä siitä, kuinka Ohjaamossa tuetaan nuoren elinikäisten urasuunnittelutaitojen kehittymistä; niiden merkityshän korostuu elämänaikaisissa erilaisissa muutoksissa ja siirtymävaiheissa.

Periaatteiden kuvauksissa korostuvat yleiset periaatteet eli miten ohjataan (tuetaan, autetaan, mietitään yhdessä, kartoitetaan vaihtoehtoja). Uraohjauksen sisällöistä tulevat mainituiksi lähinnä ammatinvalintaan ja työllistymiseen liittyvät asiat.

Periaatteet suhteessa asiakkaaseen

 

Periaatteet suhteessa kollegaan

 

Minä Ohjaamo-toimijana

 

- asiakas keskiössä, aidosti asiakaskeskeistä toimintaa

- ammatillisuus ja laadukas palvelu tärkeää.

- asiakasta kunnioitetaan ja vahvistetaan hänen toimijuuttaan.

 

- luottamus toisen osaamiseen

- arvostus

- avoimuus ja pyrkimys dialogiin

- tavoitteellisuus

asiantuntijuus, vuorovaikutus.

 

- rehellisyys, luotettavuus

- oman osaamisen rajojen tunnistaminen ja eettisyys

- aito kuunteleminen ja kuuleminen

Koulutuksissa näitä periaatteita käsiteltiin sekä teoriatasolla että käytännössä, termejä avattiin kuvaamalla konkreetteja toimia periaatteiden takana. Erilaisissa ryhmätöissä pohdittiin esimerkiksi sitä, mitä meidän Ohjaamossamme tarkoittaa se, että asiakas on keskiössä, millaista toimintaa se edellyttää minulta Ohjaamo-toimijana ja miten asiakas huomaa sen. Pohdittiin myös mitä tarkoittaa luottamus toisen osaamiseen, miten se näkyy minun jokapäiväisessä työssäni? Yhteisissä keskusteluissa osallistujat itse huomasivat, miten vähän arjessa kiinnitetään huomiota yhteisten tavoitteiden asettamiseen, kollegan kiittämiseen tai myönteisen palautteen antamiseen.

Lopuksi

Ohjaamo-toimijat nostivat esiin paljon kauniita ja hyviä asioita – toimiiko käytännössä näin? Olisi tärkeää, että kaikki käsitteet ja periaatteet avataan työyhteisössä, jolloin ne myös tarkoittavat kaikille samaa. Periaatteet eivät saa jäädä huoneentauluksi Ohjaamon seinälle vaan niiden tulee konkretisoitua arjen toiminnoiksi. Tämä edellyttää, että niihin palataan aika ajoin säännöllisesti ja erityisesti silloin, kun henkilöstö vaihtuu ja uusia toimijoita tulee mukaan toimintaan. Yksi Ohjaamojen toiminnan kehittämistä haittaava haaste on työntekijöiden suuri vaihtuvuus. Siksikin toimintaa ohjaavien periaatteiden tarkastelu yhdessä on tärkeää. Periaatteita voi myös tuunata, jos vaikuttaa siltä, etteivät ne kaikki enää ole oleellisia ja merkityksellisiä toiminnan kannalta.

Luottamus on sellainen yksittäinen tekijä, joka nostetaan kaikkialla periaatteeksi. Asiakkaan on voitava luottaa Ohjaamon työntekijään, työntekijöiden on voitava luottaa toinen toisiinsa ja työntekijän itsensä on oltava luotettava suhteessa asiakkaaseen sekä työtoveriin. Luottamus tässä pitää sisällään myös toisen työntekijän osaamisen arvostamisen ja kunnioittamisen: rajoja voidaan ylittää, mutta ne pitää myös tunnistaa. Luottamus ei kuitenkaan synny itsestään vaan sen eteen on nähtävä vaivaa: on varattava aikaa yhteiseen keskusteluun, on kuunneltava aidosti toista ja on sitouduttava yhdessä sovittuihin toimintatapoihin.

Monialaisen uraohjauksen yleisten periaatteiden lisäksi Ohjaamossa on hyvä käydä keskustelua myös uraohjauksen eri sisältöalueista ja niissä ohjaamisen periaatteista (nuoren itsetuntemuksen tuki, päätöksentekotaitojen vahvistuminen, tiedonhaku- ja -käsittelytaidot, digitaidot, koulutuksen ja työllistymisen kysymykset). Mitä se onkaan se toimijuuden tukeminen? Entä nuoren elinikäisten urasuunnittelutaitojen kehittymisen tuki?

Aineisto on kerätty Uraa!-projektin koulutuksiin osallistuneilta Ohjaamoilta vv. 2019-2020. URAA! – Uraohjausosaamisen kehittäminen Ohjaamoissa –projektin (2018-2020) tavoitteena on vahvistaa Ohjaamohenkilöstön monialaista uraohjausosaamista. Projektia toteuttavat HAMK ja JAMK  ammatilliset opettajakorkeakoulut. Projektia rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus.

Kirjoittajat lehtorit Seija Koskela ja Anne Leppänen toimivat JAMK ammatillisessa opettajakorkeakoulussa ja URAA! –projektissa asiantuntijoina

Kansainvälisyys kuuluu kaikille – myös Ohjaamoissa

Anne Valkeapää ja Hilma Ruokolainen

Kansainvälisyys kuuluu kaikille – myös Ohjaamoissa

Nuorten tulevaisuuden kannalta tärkeimpiin taitoihin lukeutuvat muun muassa ongelmanratkaisukyky, yhteistyötaidot, empatia ja globaalilukutaito. Missä ja miten tällaisia taitoja voi oppia? Lähtemällä konkreettisesti maailmalle tai kotimaan kansainvälisissä toimintaympäristöissä.

Tulevaisuuden osaaminen syntyy kansainvälisessä vuorovaikutuksessa

Tulevaisuuden työelämän valttikortit kuten epävarmuuden sietokyky, globaalien asiayhteyksien ymmärtäminen, empatia ja solidaarisuus kehittyvät, kun nuori toimii erilaisten ihmisten kanssa kansainvälisissä ympäristöissä. Globaalissa maailmassa ja nopeasti kansainvälistyvässä työelämässä kansainvälinen osaaminen on keskeisessä roolissa. Kansainvälistä osaamista tarvitaan kaikenlaisissa työtehtävissä, joten meillä ei ole varaa jättää ketään kansainvälisten mahdollisuuksien ulkopuolelle. Tehtävänämme on huolehtia, että kaikenlaiset nuoret kokevat, että maailma on heille avoinna.  Nuori, joka etsii suuntaansa elämässä ja työmarkkinoilla, voi hyötyä erityisesti kansainvälisistä kokemuksista. Siksi sinun ohjaajana tulee tarjota kansainvälistymisen vaihtoehtoja myös niille nuorille, jotka jäävät helpoiten kansainvälisten mahdollisuuksien ulkopuolelle. 

Nuorella on lupa toteuttaa unelmiaan – Sinun tehtävänäsi on tarjota tietoa, inspiroida ja kannustaa eteenpäin

Ohjaajana on hyvä tiedostaa oma henkilökohtainen kokemushistoria ja asenne kansainvälistymistä kohtaan, koska ne voivat vaikuttaa nuoren kohtaamiseen ja ohjaamiseen. Kaikilla nuorilla tulisi olla oikeus löytää oma polkunsa kansainvälisyyteen. Ohjaajana sinä voit auttaa löytämään sen. Tehtävänäsi on tarjota tietoa eri kansainvälistymisen vaihtoehdoista esimerkiksi Maailmallenet apuna käyttäen, inspiroida ja kannustaa eteenpäin. Kaikenlaisilla nuorilla on lupa unelmoida ja edetä kohti unelmiensa toteuttamista. Joskus lyhytkin ulkomaille lähteminen voi auttaa nuorta löytämään (uuden) suunnan elämässä. Kun rohkeus ja itsetunto ovat vahvistuneet esimerkiksi kansainvälisen vapaaehtoistyöjakson aikana, voi olla helpompi hakea opiskelemaan ja töihin kotimaahan palatessa.

Kansainvälisyyden edistäminen Ohjaamossa – Lahden malli

Lahden Ohjaamossa kansainvälisyys on jo osa toimintaa; se on yksi palvelu muiden rinnalla. Lisäksi työpajoilla se on yksi vahvistamisen ja jatkopolutuksen työkalu. Aija Kurkinen Lahden Ohjaamosta kertoo, miten kansainvälisyydestä tehdään osa Ohjaamon toimintaa: ”Laita tietoa esille sinne missä asiakkaat asioivat. Pidä kansainvälistä toimintaa esillä somekanavissa ja nettisivuilla, vapaaehtoiset voivat hyvin osallistua sisällöntuottamiseen. Ohjaamoesittelyiden yhteydessä ja yksittäisissä asiakaskohtaamisissa muista kertoa myös kansainvälisestä toiminnasta. Kokoa alan toimijat yhteen tapahtumaan, meillä sellainen on messutyylisesti järjestetty Maailmalle -tapahtuma. Verkostoidu niin saat uusimman tiedon. Lahden nuorisopalvelut on myös itse hakenut rahoitusta EU:n nuoriso-ohjelmista voidakseen lähettää ja vastaanottaa nuoria maailmalta. Tee tutustumiskäynti organisaatioon, jossa jo tehdään kansainvälistä toimintaa. Lahdessa on pitkät perinteet ja opittua jaetaan mielellään uusille asiasta innostuneille.”

Lahden Ohjaamon kautta maailmalle lähteneen nuoren ajatuksia: ”Kolmen kuukauden aikana opin paljon hyödyllisiä asioita niin henkisesti kuin fyysisesti. Tapasin upeita ihmisiä eri puolilta Eurooppaa ja sen ulkopuolelta. Opin videoeditoimaan ja toimimaan paremmin osana ryhmää sekä ottamaan vastuuta omasta tekemisestäni.”

Askel kerrallaan kohti nuorten kansainvälisyyden edistämistä tasa-arvoisesti

Kansainvälistymisen tasa-arvon lähtökohtana on tieto kansainvälistymisen vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista. Se ei aina kuitenkaan riitä, vaan lisäksi tarvitaan myös neuvontaa ja ohjausta. Tuntuuko tehtävä vaikealta? Tehtävän helpottamiseksi Opetushallituksessa toimivat Euroguidance ja Eurodesk ovat tuottaneet uuden materiaalin ”Kymmenen askelta kansainvälisyyden edistämiseen - Opas nuorten tieto-, neuvonta- ja ohjaustyöhön”. Oppaaseen on koottu 10 askelta, jotka voit käydä läpi yksi kerrallaan pohtien jokaisen merkitystä omassa työssä. Oppaasta löydät varmasti uusia ideoita ja konkreettisia keinoja edistää nuorten kansainvälistymistä. Opasta on työstetty yhteistyössä ohjaamojen kanssa muun muassa työpajassa viime vuoden Ohjaamopäivillä.  

Kansainvälistä osaamista tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa

Kansainvälisyys muuttaa muotoaan maailman muuttuessa. Sen perusidea pysyy kuitenkin samana. Jatkossa ehkä yhä enemmän kansainvälisistä kokemuksista tapahtuu virtuaalisesti ja on entistä tärkeämpää, että kansainvälisyys on myös kestävää. Ilmastomuutoksen torjuminen ja koronaviruksen aiheuttama pandemia ovat esimerkkejä siitä, että kansainvälistä yhteistyötä ja ongelmanratkaisua sekä solidaarisuutta tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Kansainväliselle osaamiselle tulee olemaan kysyntää tulevaisuudessakin.

 

Kirjoittajat Anne Valkeapää ja Hilma Ruokolainen työskentelevät tieto-, neuvonta- ja ohjausalan kansainvälistymispalveluissa Opetushallituksessa. Valkeapää työskentelee Euroguidancessa, joka edistää ohjausalan kansainvälistymistä. Ruokolainen työskentelee Eurodeskissä, joka jakaa tietoa kansainvälisistä mahdollisuuksista sekä suoraan nuorille että nuorten parissa toimiville. Yhdessä tarjoamme ohjausalan ammattilaisille tietoa, neuvontaa, koulutusta ja työkaluja omassa työssä hyödynnettäväksi. Lisäksi luomme alan toimijoille itselleen mahdollisuuksia kansainvälistyä ja kehittää osaamista eurooppalaisessa kontekstissa.Anne Valkeapää ja Hilma Ruokolainen

 

Ohjaamojen digiloikka

"Kyllä tässä on otettu aikamoinen digiloikka ihan joka tasolla", totesi eräs ohjaamolainen yhteisessä verkkotapaamisessa. "Viikko sitten en ollut vielä koskaan kuullutkaan tällaisista verkkopalveluista." Niinpä. Viikossa maailma mullistui täysin.

Ohjausta verkon kautta

Ohjaamojen onni on, että työtä verkossa on tehty aiemminkin. Aivan tyhjästä ei ole tarvinnut lähteä etäpalveluja luomaan. Puhelimitse ja sähköpostitse tehtävän ohjauksen lisäksi iso osa Ohjaamoista on hyödyntänyt Whatsappia, Instagramia ja muita sosiaalisen median ratkaisuja jo aiemminkin. Nyt rinnalle ovat nopeasti tulleet neuvontaan avuksi chatit ja Discordin kanavat. Ryhmätapaamisia on järjestetty Googlen työkaluilla ja Teamsin kautta. Instagramin live on otettu tosissaan haltuun. Pääsykoetreffit, jännittäjäryhmät, yhteishaun neuvonta ja monet muut pyörivät eteenpäin, kaikesta huolimatta. Apua ja neuvoja saa, ehkä jopa entistäkin matalammalla kynnyksellä.

Koko Suomi, itse asiassa koko maailma, ottaa valtavaa digiloikkaa valtavalla nopeudella. Yhteydet ja verkon kapasiteetti ovat kovilla, mutta niin on etätyöläisen pääkin. Uusi tilanne, uusi arki, uudet välineet, uudet tavat toimia. Onnea on laaja verkosto, josta saa vertaistukea ja vinkkejä. Onneksi on joukko asiantuntijoita kouluttamassa ja jakamassa osaamistaan. (Suuri kiitos jo nyt digitaalisen nuorisotyön osaamiskeskus Verkelle kaikesta avusta ja tuesta! Jos jollekin vielä ennen viime viikkoa oli epäselvää tämän työn merkitys, niin tuskin on enää.) Onneksi on joukko rautaisia ammattilaisia, jotka joustavasti siirtävät omaa työtään verkkoon parissa päivässä ja ottavat uusia työtapoja ja -välineitä haltuun nopeasti.

Poikkeustilanne tuo poikkeuksellisella tavalla työtä näkyväksi

Kaikkia yhdistävä poikkeustilanne on tehnyt näkyväksi miten suuri hyöty valtakunnallisesta verkostosta on Ohjaamoille ja miten tärkeää sen ylläpito on tulevaisuudessakin. Näkyväksi on tullut myös Ohjaamojen erinomainen kyky palvella nimenomaan nuoria ja nuoria aikuisia. Ohjaamoissa tehdään työtä todellakin nuoret keskiössä. Tämä näkyy niin käytetyissä kanavissa kuin tavoissa toimia. Ohjaamolaisuus on näkynyt viikon aikana asiantuntijuutena ja joustavuutena sekä nopeana reagointina. Ohjaamot ovat kyenneet nopeasti muokkaamaan toimintaansa ja eri ammattilaiset ovat tukeneet toisiaan.

Ohjaamoja yhdistävät tekijät, jotka monella tapaa muodostavat Ohjaamojen perustan, ovat tulleet hyvin näkyviksi. Matala kynnys, helppous, nopeasti ja tarpeen mukaan, jatkuva kehittäminen ja niin edelleen. Viimeisin viikko on viimeistään osoittanut Ohjaamojen omaksuneen nämä perusteet ja näyttänyt, että Ohjaamoissa tehdään kaikki mahdollinen nuorten tueksi.

Nuoria on entistä tärkeämpää kohdata juuri nyt

Juuri nyt moni asia näyttäytyy nuorille epävarmana. Miten käy pääsykokeiden? Miten selviän, jos minut lomautetaan? Miten jaksan yksin neljän seinän sisällä? Huoli läheisistä ei helpota tilannetta. Päässä myllertää ja tunteet poukkoilevat laidasta laitaan. On tärkeää, että on paikkoja, joissa huolista voi puhua ja asiantuntijoita, jotka voivat luoda selkeyttä kaaokseen ja toivoa tulevaan. Nuorisotyö, samoin kuin esimerkiksi TE-palvelut, luokiteltiin valtioneuvoston listauksessa yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisiksi ammateiksi, eikä suotta.

Ohjaamojen kyselytuokiossa maanantaina Helsingin Ohjaamon Tintti Parviainen jakoi omia kokemuksiaan etänä tehtävästä ohjauksesta ja muistutti ohjaamolaisia rohkaisemisen ja toivon luomisen tärkeydestä. "Ohjaustyön perusjuttuja", Tintti totesi, "jotka juuri nyt ovat erityisen tärkeitä ja joita ei pidä verkossakaan työskennellessä unohtaa". Muistetaan siis jokainen kertoa nuorille, että tästäkin selvitään. Yhdessä.

Nuorten aikuisten kokemuksia työn merkityksistä ja työelämän odotuksista

Hanna Rissanen

Yhteiskunnallisessa keskustelussa nuorten työmarkkinasiirtymät ovat keskeisessä roolissa ja siirtymiä pyritään vauhdittamaan sekä poliittisin päätöksin että kehittämällä soveltuvia palveluja siirtymien tueksi. Nuorten siirtymät työhön ja koulutukseen nähdäänkin yhteiskunnallisena prosessina, joka tähtää kohti aikuisuutta ja työuraa. Nuorten sujuvia siirtymiä vaikeuttaa työmarkkinoiden ja yhteiskunnan muuttuminen yhä epävakaisempaan suuntaan. Työelämän epävarmuuden sanotaankin koskevan erityisesti nuoria, jotka ovat tulossa työmarkkinoille. Työelämän ja palkkatyön epävarmistumiskehitystä ja muutoksia kutsutaan prekarisaatioksi. Prekaarissa epävakaassa ja epävarmassa työmarkkinatilanteessa yhteiskunnan ja työn muutokset voivat tulla osaksi nuorten arkea ja odotuksia tulevaisuudesta.

Kysyn Pro gradu –tutkimuksessani Nuorten kokemukset työn merkityksistä ja työelämän odotuksista prekaarissa työmarkkinatilanteessa, onko työelämän prekarisaatiosta seuranneet muutokset vaikuttaneet nuorten työlle asettamiin merkityksiin. Esittelen tässä blogissa tutkimukseni keskeisiä tuloksia. Käsittelen prekaarisuutta ilmiönä, nuorten toimijuutta prekaareilla työmarkkinoilla sekä moraalisia oletuksia, joita suomalaisessa yhteiskunnassa työelämään liittymiselle asetetaan.

Nuorten työlle asettamat merkitykset prekaarissa työmarkkinatilanteessa – itsenäistymistä, arkea, rutiineja, itsen toteuttamista ja sosiaalista kanssakäymistä

Tutkimukseen osallistuneet nuoret näkivät työn merkityksellisenä ja itsearvoisena oman elämän ja itsenäisyyden rakennuskappaleena. He näkivät työn väylänä aikuisuuteen ja yhteiskunnan kokonaisvaltaiseen jäsenyyteen. Työn merkitys arkea ja rutiineja rakentavana toimintana korostui nuorten vastauksissa. Vapaa-aika menetti merkitystään, mikäli työn tai koulun rytmittämää arkea ei ollut. Viime vuosien suomalaisessa ja kansainvälisessä työn tutkimuksessa on korostunut työn merkitys itsen toteuttamisen lähteenä ja tämä merkitys nousi esille myös Ohjaamoissa asioivien nuorten vastauksista. Työn kautta haluttiin toteuttaa itseä ja saada merkityksellisyyden kokemuksia. Työn sosiaaliset ja yhteisölliset merkitykset koettiin tärkeinä. Työn kautta haluttiin kokea sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja olla kontaktissa muihin ihmisiin.

Työn puuttuminen koettiin negatiivisena ja elämänsuunnittelun mahdollisuuksia sekä hyvinvointia heikentävänä tekijänä. Työn puuttumiseen liitettiin myös yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemuksia. Työ nähtiin kyseenalaistamattomana osana aikuistumista ja elämänkulkua, se oli ikään kuin kunnollisuuden ja kunniallisuuden mitta, jota ei voinut korvata muulla toiminnalla.

Nuoret kokevat työelämän odottavan heiltä valmiutta, joustavuutta, sosiaalisuutta, positiivisuutta ja itsen esille tuomista

Nuoret kokivat työmarkkinoiden odottavan heiltä valmiutta ilman mahdollisuutta harjoitella, osaamista, koulutusta, pitkää työkokemusta, stressinsietokykyä ja erilaisia persoonaan meneviä ominaisuuksia, kuten avoimuutta, sosiaalisuutta, positiivisuutta ja joustavuutta. Nuoret kokivat, että heidän täytyy markkinoida ja tuotteistaa omaa osaamistaan päästäkseen osalliseksi työmarkkinoista, joiden jäsenyyden he kokivat merkityksellisenä. Haastatellut kokivat odotuksia paitsi työpaikoilla myös työtä hakiessaan. Työelämään päästäkseen tuli erottua muista hakijoista myös koulutuksen ja työkokemuksen ulkopuolisilla osa-alueilla ja persoonan ominaisuuksilla.  Nuoret puhuivat tästä ilmiöstä käyttäen ilmausta itsen markkinoiminen. Nuoret eivät kuitenkaan ottaneet heille asetettuja vaatimuksia kritiikittömästi vastaan, vaan odotuksia kyseenalaistettiin ja kritisoitiin.

Nuorten työmarkkinoiden taholta kokemat moninaiset odotukset itsen markkinoimisesta, valmiudesta ja osaamisesta ilman mahdollisuutta harjoitella viittasivat kehityslinjoihin, joissa työn epävarmistumiskehitys johtaa kilpailulliseen tilanteeseen, jossa työehtojen ja jaksamisen kustannuksella etsitään omaa paikkaa työmarkkinoilta. Prekaarissa epävarmassa työmarkkinatilanteessa nuoret halusivat työltä ja palveluilta arkea, rutiinia, turvallisuutta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja mahdollisuuden toteuttaa itseään. Nuoret vastaavat epävarmuuteen ja vaatimuksiin aktiivisuuden ja yritteliäisyyden kautta. Nuoret myös aktiivisesti kyseenalaistavat heille asetettuja odotuksia ja kapinoivat vaatimuksia vastaan.

Ohjaamon rooli nuorten tukijana muuttuvilla työmarkkinoilla – kasvokkaista kohtaamista, aktivointia, työelämäpohdintoja ja kokonaisvaltaista tukea elämäntilanteeseen

Tutkimuksessa selvitettiin myös, millaisen roolin Ohjaamon tarjoamat palvelut haastateltujen nuorten elämässä ottavat ja pystyvätkö palvelut vastaamaan nuorten tarpeisiin muuttuvilla työmarkkinoilla. Ohjaamoissa asioineet, haastatellut nuoret kokivat kaipaavansa tukea työnhakuun itsensä markkinoimista odottavilla työmarkkinoilla. Nuoret kokivat tarvitsevansa apua työhaastatteluihin valmistautumiseen, cv:n ja työhakemusten laatimiseen sekä työpaikkojen löytämiseen infotulvan keskeltä. Haastatellut kokivat hyötyvänsä myös erilaisista rekrytointitapahtumista kuten rekrytointimessuista, jotka yksinkertaistivat työnhaun monimutkaisia prosesseja.

Ohjauksen sosiaaliset merkitykset ja sosiaalisen osallisuuden tärkeys korostuivat nuorten vastauksissa. Erityisesti ohjauksen tarjoama henkilökohtainen, kasvokkainen tuki koettiin positiivisena. Osa nuorista haki tukea myös kokonaisvaltaiseen elämäntilanteeseensa. Tuen hakeminen ja vastaanottaminen mahdollistuivat luottamuksellisen suhteen synnyttyä. Ryhmämuotoiset toiminnat ja toisten vastaavassa tilanteissa olevien nuorten tapaamiset koettiin vertaistuellisina ja sosiaalista kanssakäymistä mahdollistavina tapahtumina. Ohjaamot näyttäytyivät myös aktivoivina paikkoina, joissa nuoret kokevat saavansa tukea työnhaun ylläpitämiseen. Haastatteluaineiston perusteella vaikuttaa siltä, että yrittämisen eetos ja itsen aktiivisena pidon odotukset olivat osa nuorten kokemusmaailmaa työnhakemisessa. Nuoret näkivät Ohjaamoiden aktivoivan roolin tuen saamisena ja vastaan ottamisena, siitäkin huolimatta, että he kritisoivat ja kyseenalaistivat työelämän odotuksia, itsen markkinoinnin ideaalia ja jatkuvan yrittämisen vaatimusta.

Osa haastatelluista nuorista koki tarvitsevansa apua myös ammatillisen suunnan löytämiseen. He kaipasivat keskusteluja tulevaisuuden suunnitelmista, elämäntilanteestaan ja työttömyydestä. Nuorten elämäntilanteissa oli erilaisia tekijöitä ja haasteita, joissa he tarvitsivat laajempaa tukea. Nuoret kokivatkin yksilötapaamiset ohjaajien kanssa myös psykososiaalista tukea tarjoavina. Nuoret kokivat tärkeänä mahdollisuuden päästä juttelemaan sellaisista asioista, joista he eivät välttämättä keskustele lähipiirinsä kanssa.

Pysyvyyttä, arkea ja rutiineja

Epävarmojen työmarkkinoiden vaatimukset näkyivät osaltaan nuorten vastauksissa ja kokemuksissa. Epävarmojen, häilyvien ja itsen markkinoimista sekä hiomista odottavien työmarkkinoiden vastapainona nuoret halusivat elämäänsä pysyvyyttä, arkea, turvaa ja rutiinia. Nuorten kokemukset työn merkityksestä, koetuista odotuksista ja Ohjaamosta palveluna voidaan tiivistää nuorten tarpeeseen saada arkeensa rutiinia, merkityksellisen tuntuista toimintaa, itsen toteuttamista, sosiaalisia kontakteja sekä yhteisöjä. Ohjaamo tuki nuorten työllistymisen tavoitteita pitäen nuoren aktiivisena, tukien nuorta kohtaamaan työnhaun uusia vaatimuksia ja tarjoten henkilökohtaista konkreettista tukea ja vertaistukea.

Tutkimuksen tulokset herättivät pohdintoja Ohjaamon roolista nuorten työelämäpolulla ja erityisesti nuorten valmiuksista kohdata nämä työmarkkinat. Onkin tärkeää pohtia, miten työelämän kynnyksellä ja siirtymävaiheissa eläviä nuoria voitaisiin tukea saavuttamaan osallisuus murroksessa olevasta työelämästä. Ohjaamolla vaikutti olevan rooli nuorten tukemisessa prekaarissa työmarkkinatilanteessa, työidentiteetin rakentamisessa ja työmarkkina-asemaan liittyvissä pohdinnoissa. 

 

Blogi pohjautuu Hanna Rissasen Helsingin yliopiston sosiologian ja sosiaalityön Pro gradu -tutkielmaan Nuorten kokemukset työn merkityksistä ja työelämän odotuksista prekaarissa työmarkkinatilanteessa. Gradun voi lukea kokonaisuudessaan tästä linkistä.

Tutkimus on toteutettu osana Kohtaamo -hankkeen kolmivuotista Ohjaamoista työelämään seurantatutkimusta, jossa tarkastellaan nuorten aikuisten polkuja työelämään sekä Ohjaamoista saatua työllistymisen tukea. Tässä tutkimuksessa on käytetty aineistona kymmentä 19-28-vuotiaan nuoren haastattelua, jotka on kerätty syksyllä 2018 pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa Ohjaamossa. Haastattelut on toteutettu puolistrukturoituina teemahaastatteluina hyödyntäen elämänviivamenetelmää (life-line) keskustelun herättäjänä. Tutkimuksen analyysi on toteutettu teoriaohjaavana sisällönanalyysina, jossa heijastellaan tutkimuksen tuloksia aiempaan tutkimukseen ja teoriaan. 

Ohjaamojen koordinaatiohanke päättyy - mikä muuttuu?

Ensi vuonna, kun Ohjaamo-toimintaa koordinoiva Kohtaamo-hanke täyttää kuusi vuotta, sen tarina onkin jo päättymässä. Näinhän käy kaikille projekteille ennen pitkää, vaikka niihin kuinka tottuisimme. Projektien osana on ollut ilmeisesti aina innovoida uusia käytäntöjä ja juurruttaa niitä pysyviksi toiminnoiksi. Voisin arvata, että suuri osa projekteista lienee sellaisia, jotka eivät ole onnistuneet jättämään kovin pysyvää jälkeä ympäristöönsä. Projekteille on myös tyypillistä, että kun jotakin uutta kokeillaan, kukaan ei takaa tuloksia. Kun Kohtaamon viimeinen vuosi kohta alkaa, on aiheellista kysyä, mikä sen jälkeen muuttuu?

Siirtymävaiheen ennakointia

Olemme kuulleet, että ministeriöiden kesken on virkamiesvalmistelussa toteutussuunnitelma Ohjaamojen valtakunnallisen koordinaation ratkaisemiseksi. Kohtaamo-hankkeena olemme jo keväällä esittäneet asiaan oman kannanottomme. Tietämättä valmistelun nykyvaiheesta, saatikka tukirakenteen tulevasta sijoituspaikasta tai koordinaatiotehtävän sisällöstä, on ennakoitava, mikä on mahdollista ja mikä toivottavaa.

On ilmeistä, että Ohjaamojen koordinaatiotehtävä ei jatku sellaisena kuin sitä on tehty tähän asti. Tähän on ainakin kolme syytä:

  1. Koordinaatiotyö on prosessi, joka perustuu ihmisten oppimiseen. Vaatii siis aikaa ymmärtää ja omaksua riittävän hyvin toiminnan monet ulottuvuudet. Haastetta lisää se, että uuden tiimin on järjestäydyttävä ja luotava oma toimintasuunnitelmansa.

  2. Koordinaatio perustuu aina ihmisten välisiin suhteisiin ja luottamukseen. Se rakentuu toiminnan myötä ja vaatii kehittyäkseen usein pitkän ajan. Muutokset tuovat Ohjaamoille uuden kumppanin ja suhteita on rakennettava uudelta pohjalta.

  3. Koordinaatio on aina myös luovaa toimintaa, jossa joudutaan reagoimaan moniin toimintaympäristössä tapahtuviin yllättäviinkin muutoksiin. Onnistuakseen se edellyttää myös Ohjaamo-kentän hyvää tuntemusta.

Edellä mainitut asiat tarkoittavat, että Ohjaamojen koordinoivan tahon vaihtuessa toimintaan tulee katkos tai vähintään aikaa vievä uudelleenjärjestely. Tämä on tuttua monien paikallisten Ohjaamo-hankkeiden vaiheita seuratessa. Yhtä tuttua on se, että toiminta jatkuu usein jopa uudistuneella otteella.  

Mikä muuttuu, mitä jää?

Ihmisiin sitoutunutta hiljaista tietoa ja tietotaitoa ei varsinaisesti voida siirtää koordinaatiotaholta toiselle, eikä tarvitsekaan. Tästä huolimatta on paljon koordinaatiotyön tuloksina syntyneitä käytäntöjä, joita pysyvään tukirakenteeseen siirtyessä voidaan jatkaa. Tässä ehdotuksia alkuun:  

  1. Ohjaamopäivät, päällikköpäivät ja muut foorumit keskinäisille kohtaamisille, myös verkossa

  2. Viestinnän linjaukset ja viestintäohjeiden mukainen markkinointi, brändin vahvistaminen

  3. Tiedonkeruun vakiintuneet käytännöt ja tuloksista tiedottaminen

  4. Verkko-ohjauksen työvälineiden käyttö

Kaikki ei mahdu lyhyeen luetteloon ja lisäksi on luotava uutta ja tarkoituksenmukaista toimintaa Ohjaamojen kanssa. Kumppanihankkeillamme on myös iso rooli Ohjaamojen tukemisessa ja erityisesti osaamisen kehittämisessä.  

Nostetaan tasoa

Vanhoilla eväillä ei kuitenkaan pitkälle päästä. Mielestäni koordinaatiotyön tasoa on nostettava tulevina vuosina, koska nuorten ohjauksen ja verkostotyön haasteet eivät ole vähenemään päin. Tärkeimpinä haasteina näen verkoston keskinäisen tuen ja viestinnän vahvistamisen sekä Ohjaamo-toiminnan tukemisen alueellisesti. Verkosto ei pysy elävänä itsestään. Tulevalla koordinaatiotaholla on oltava myös selkeä valtuutus toimia itseohjautuvasti Ohjaamojen tukena ilman raskaita hallinnollisia rakenteita.

Laaja yksimielisyys vallitsee siitä, että Ohjaamot tarvitsevat valtakunnallista pysyvää tukirakennetta taakseen. Muutos on siis tulossa. Toivoa sopii, että virkamiesvalmistelussa oleva esitys tulee mahdollisimman pian yleisempään keskusteluun, jossa myös kentän ääntä kuunnellaan. Erityisesti toivon tätä Ohjaamojen vuoksi, koska Ohjaamot ovat tulevaisuuden tekijöitä eivätkä sen passiivisia odottajia.

Kohtaamon ulkoisen arvioinnin johtopäätökset

Kirjoittaja Esa Jokinen

Kohtaamo-hankkeen kehittävä arviointi toteutettiin 1.1.2018-30.10.2019 ja siitä vastasi YTT Esa Jokinen. Arviointityöryhmään kuuluivat lisäksi PsT Timo Spangar ja KL Pekka Ihanainen. Seuraavassa kuvataan lyhyesti arvioinnin keskeiset johtopäätökset. Pitempi yhteenveto on luettavissa linkin takaa.

Arviointi Kohtaamon itseymmärryksen tukena

Keskustelu kehittävän arvioinnin roolista oli tärkeä osa sen toteuttamista, ja muunsimme toteutustapaa prosessin aikaisen vuorovaikutuksen neuvomana. Arviointiin kohdistetut toiveet ja kommentit antoivat meille myös tärkeää tietoa siitä, mistä Kohtaamossa oli kyse. Oman tutkimus- ja kehittämiskokemuksemme mukaisesti pyrimme läpäisevästi dialogisuuteen.

Kohtaamon hallussa oleva Ohjaamo-verkostoon ja sen koordinaatioon liittyvä tieto on paljolti hiljaista ja tiedostamatonta. Hankkeen toiminnassa näkyvä Ohjaamojen koordinaation ja verkko-ohjauspalvelun hallintaosaaminen tulisi käsityksemme mukaan saada huomattavasti paremmin näkyväksi ja jatkokehittämisen voimavaraksi. Tämä ei tapahdu sormia napsauttamalla, vaan se edellyttäisi omaa oppimisprosessiaan, jossa mukana olisivat hanketiimi, ministeriöt (TEM, OKM, STM), hankkeen rahoittajataho sekä ulkoiset arvioijat.

Arviointikeskusteluissa havaitsimme, että Kohtaamon toimintakonseptin oppivalle kehittämiselle oli toimijaverkostossa kovin niukasti voimavaroja, oli sitten kyse Kohtaamo-tiimistä, ohjaavista ministeriöistä tai muista keskeisistä yhteistyötahoista. Tähän tärkein syy oli se, että palvellessaan muita Ohjaamo-toiminnassa mukana olevia tahoja, Kohtaamolta itseltään puuttui kehittämisfoorumi. Luonnollisesti Kohtaamo-toiminta sai tukea erilaisissa virallisissa ja epävirallisissa yhteyksissä (ohjausryhmä, sisäiset kehittämispäivät) mutta nämä eivät huomioineet riittävästi Kohtaamon tehtävän kompleksisuutta ja sen oman toiminnan näkyväksi tekemisen problematiikkaa.

Kohtaamon ja Ohjaamojen yhteys

Mikä olisi hyvä tapa ymmärtää Kohtaamon ja Ohjaamojen välinen suhde? Voimme ajatella, että Kohtaamon perimmäisenä tavoitteena ovat nuorten tasolla aikaansaatavat muutokset, jotka tuotetaan Ohjaamo-palveluissa. Näiden muutosten luonne on keskustelunalainen asia, ja yksi käsitteellistyksemme niistä on nuorten elämäsuhteiden tukeminen. Tämän tavoitteen tukemiseksi Kohtaamolla on oltava oma muutosteoriansa, joka kertoo, millaisiin asioihin on kiinnitettävä huomiota ja vaikutettava, jotta nuorten elämäsuhteiden tukeminen ohjauksen avulla mahdollistuu. Sillä, mitä Ohjaamoiden ydintehtäväksi ajatellaan, on merkittävä vaikutus Ohjaamojen koordinaation ja tuen rakentumiseen. Tämä suhde ei ole suora, vaan edellyttää arvioivaa oppimisprosessia ja sille varattua tilaa ja aikaa.

Kohtaamo-hanke laittoi arviomme mukaan liikkeelle ainakin seuraaviin asioihin liittyviä kehitysprosesseja, jotka olivat keskeisiä Ohjaamo- konseptin ”elävyyden” ja kestävyyden kannalta:

  • Ohjaamojen identiteetti (yhteisyys, odotukset, velvollisuudet)

  • Ohjaamojen diversiteetti (paikallisuus vahvuutena)

  • Kuntien ja sidosryhmien kannustimet (tieto, vaikuttaminen, osallistaminen)

  • Ohjaamo-toiminnan reflektointi, ydinprosessien tunnistaminen, uusien käsitteiden ja ymmärryksen luominen

  • Johtamisen mallit (lineaarinen, hubit, vertaisuus)

  • Suhde ja suhtautuminen verkkoon ja verkkotyöskentelyyn nuorten ohjauksessa.

Ohjaamo-toiminnan reflektiivinen tuki ja ohjauksen luonne

Hankkeen keskeisenä toimintamuotona olivat Ohjaamo-verkoston kehittämisen ja yhteisen oppimisen foorumit kuten Ohjaamopäivät, päällikköpäivät, teemapäivät sekä Ohjaamojen lähikonsultaatio. Niiden välitön vaikutus oli ”ohjaamolaisuuden” eli yhteisen Ohjaamo-identiteetin vahvistaminen kohtaamisilla ja yhteisillä kokemuksilla ja välineillä. Käytännössä Kohtaamo asettui laajemmin eri hallinnonalojen ja tahojen leikkauspisteeseen, jossa olennaisena tehtävänä oli Ohjaamo-konseptin käsitteellistäminen, keskustelun herättäminen, kriittinen kysyminen ja nuorten palveluiden toimintakulttuurin kehittäminen.

Ohjaamojen ohjauksellinen toimintapa on mielenkiintoisella tavalla erilaista kuin perinteinen ohjaustyö ja siten yksi elementti uutta toimintakulttuuria. Ohjaamo- ohjaus laajentaa ja tuo kokonaisvaltaisuutta työelämäohjaukseen (’ammatinvalinnanohjaus’), opinto-ohjaukseen ja nuoria auttavaan sosiaalityöhön.

Ohjaamo -ohjaus on näyttäytynyt nuorten tarpeista lähtevältä hyvin käytännönläheiseltä auttamistyöltä, jossa hyvään inhimilliseen kontaktiin rakentuen etsitään askeleita eteenpäin nuorten elämässä. Ohjaaja on eräänlainen ’bricoleur’ (Peavy), ”yleismies Jantunen”, joka nuoren elämänaineksista, tarjolla olevista palveluista ja verkostoista rakentaa nuoren tilanteeseen sopivan ehdotuksen, miten päästä eteenpäin. Ohjaamoiden ohjauksellisen työn kehittäminen voisi jatkossa rakentua em. ’tässä ja nyt’ - ohjaajuuden tietoiselle tukemiselle. Joka tapauksessa käsityksellä Ohjaamo-ohjauksen luonteesta on vaikutusta siihen, miten Ohjaamo-verkostoa tulisi kokonaisuudessaankin organisoida, johtaa ja kehittää.

Verkko-ohjauspalvelun kehittäminen

Verkko-ohjauspalvelun kehittämisen arvioinnissa haastattelujen ja vuorovaikutteisten prosessien avulla olemme kriittisesti hahmottaneet kehitettävän verkko-ohjauspalvelun luonnetta, tarvetta ja realistista toteutustapaa. Kohtaamo-hankkeen aikana laaja-alaisesta (tietoa, neuvontaa ja ohjausta sisältävästä) verkkopalvelualustasta on fokusoiduttu nuorille suunnattuun verkko-ohjaustyökalun kehittämiseen ja käyttöönottoon. Arvioinnin myötä on jäsentynyt käsitys, että erillisen verkko-ohjaustyökalun kehittämisen lisäksi ja rinnalla Kohtaamon olisi tärkeää tiedostaa verkko-ohjauksen kytkeytyminen Ohjaamojen ja asiakasnuorten arkipäivään sekä tuottaa tukipalveluja verkko-ohjauksen nopeastikin muuttuviin ja vaihtuviin toteutusympäristöihin sekä käytännön verkko-ohjaustaitojen kehittämiseen nuorten aitojen verkko-ohjaustarpeiden pohjalta.

Keskustelu Ohjaamojen valtakunnallisesta tuesta

Kohtaamoon kohdistui odotuksia valtakunnallisesta strategiasta ja koko Ohjaamo-verkostoa koskevista linjauksista, tavoitteista ja ohjeista. Arvioinnin viitoittamana järjestettiin helmikuussa 2019 ”Ohjaamojen valtakunnallinen tuki jatkossa” -seminaari, jossa Ohjaamojen tukirakennetta pohdittiin laajasti nuorten palveluihin liittyvien sidosryhmien kesken. Seminaarin perusteella tulkitsimme, että hankemuotoisen tai pysyvän koordinaatioyksikön tarve oli selvä, mutta sen sisällössä ja suunnittelussa yhteistyökumppanien näkemyksillä pitäisi olla entistä suurempi rooli. Valtakunnallisen tuen tulisikin olla enemmän sektorien välisen yhteistyön esteiden poistamista, paikallisen ja alueellisen johtamisen kehittämistä, tilojen ja kehysten luomista paikallisille Ohjaamo-verkostoille, keskinäiselle oppimiselle ja yhteistyötapojen kehittämiselle. Viestintä nousi useissa yhteyksissä esiin. Valtakunnallista tukea olisi myös se, että Ohjaamo-verkostoa suunnattaisiin strategisella puheella.

Koordinaatiomallit

Kohtaamo-hankkeen toiminnassa oli elementtejä kolmesta erilaisesta koordinaatiotavasta (kuvio): lineaarisesta, käytäntökeskittymästä (”hub”) ja vertaisoppimisesta. Arvioinnissa havaittiin, että keskustelua erilaisista koordinaatiotavoista ei juurikaan käyty, joskin ne olivat implisiittisesti jatkuvasti läsnä. Esimerkiksi kohtaamo.info -verkkosivustoa voidaan pitää yhtenä käytäntökeskittymänä tai tietopankkina, jolla oli tärkeä rooli Ohjaamo-verkoston koordinoinnissa. Arvioinnin näkökulmasta voidaan todeta, että kaikissa malleissa tarvitaan vuorovaikutteista fasilitointia, linjauksia ja reflektointia, ja että on tärkeää olla tietoinen erilaisista vaihtoehtoisista malleista.

Kuvio. Kohtaamo-hankkeessa ilmenevät koordinaatiotavat.

Arviointi jatkuu

Dialogisessa kehittävässä arvioinnissa tunnustetaan kehitettävien ilmiöiden kompleksisuus, eikä tavoitella niiden yksinkertaistamista ja kuristamista kuoliaaksi. Mielestämme Ohjaamot ja Kohtaamo ovat uteliaisuutta herättävän komplekseja kokonaisuuksia, joilla on paljon annettavaa ja opetettavaa niin toimijoille, tutkijoille kuin arvioitsijoillekin. Keskeinen lähtökohta Kohtaamo-arvioinnin jatkolle onkin rakentaa tila ja mahdollisuus eri äänien yhteen kokoutumiselle, virittää uusia kehittämisajatuksia ja innovaatioita Ohjaamojen tuen edelleen kehittämiseksi.

Kiitokset kaikille arviointia edesauttaneille tahoille ja kuulemisiin jatkossakin!

Miten päästään Ohjaamon tavoitteiden mukaiseen nuoren kohtaamiseen ja moniammatillisuuteen?

Kirjoittanut yhteisöpedagogi Aku Eerola

Esittelen kirjoituksessa opinnäytetyötäni, jossa kehitin Ohjaamon uusille työntekijöille perehdytysmateriaalia. Perehdytysmateriaali tarjoaa yhtenäisen, mutta joustavan näkemyksen siihen, millä tavalla Ohjaamoissa kohdataan nuoria. Kehittämistyötä viitoittivat tutkimuskysymykset nuoren kohtaamisesta ja moniammatillisuudesta. Työn selkärangan muodostivat tutkimushaastattelut ja aivoriihi. Kehittämisessä olivat mukana Ohjaamo Forssan asiakastyöntekijät, Ohjaamo-konseptin asiantuntijat sekä nuoret.

Ohjaamo Forssassa kohdataan nuoria yhtenäisellä, empaattisella asenteella

Kehittämistyössä nuorten kohtaamista tutkittiin työntekijöille suoritettujen teemahaastatteluiden avulla. Aineisto koostui viiden asiakastyöntekijän haastatteluista. Niiden perusteella kävi ilmi, että Ohjaamo Forssan asiakastyöntekijät jakoivat yhtenäisen kuvan siitä, millä tavalla nuori kohdataan Ohjaamossa. Haastatellut korostivat läsnäolon ja empatian tärkeyttä. Erityisen merkittäväksi he kokivat ohjaajan kyvyn kuunnella ja antaa nuorelle aikaa. Muita huomioitavia tekijöitä olivat luottamussuhteen rakentaminen, rajojen asettaminen sekä nuoren puolustaminen. Tietoperustani turvin päädyin perehdytysmateriaalissa esittelemään näitä havaintoja erilaisilla käsitteillä, kuten Sanna Vehviläisen Ohjaustyön opas -kirjan "kannattelevalla läsnäololla" sekä reflektoivan kuuntelun menetelmällä, joka on vuorostaan tuttu motivoivasta haastattelusta.

Nuorten kohtaamisen lisäksi selvitin, miten toimivaksi tai toimimattomaksi työntekijät kokivat moniammatillisen yhteistyön Ohjaamo Forssassa. Työntekijöiden havainnot olivat lähellä toisiaan. Ne antavat kuvan toimivasta työyhteisöstä, jonka rakenteen sisäistäminen saattaa olla uudelle työntekijälle haastavaa. Haastatteluissa kävi ilmi, että asiakastyöntekijät olivat perillä toistensa työnkuvista sekä mahdollisten taustaorganisaatioiden tavoitteista, mutta samalla koettiin, että tämän kokonaisuuden sisäistäminen oli vaatinut merkittävästi työntekijän aikaa. Moniammatillisessa yhteistyössä nähtiin kuitenkin vielä kehitettävää.

Kehittämistyössä syvennyttiin myös Ohjaamon tavoitteisiin. Asiantuntijahaastatteluissa Kohtaamo-hankkeen tutkija Mirja Määttä totesi, että hänestä Ohjaamon tärkeimpiä tavoitteita ovat palvelujen uudistaminen ja se, että nuori asetetaan toiminnan keskiöön. Tämä huomio korostui myös asiakastyöntekijöiden haastatteluissa. Yksi haastatelluista näki ohjaajan roolin kuuntelevana ja ymmärtävänä asiantuntijana, joka ei toimi korkeana auktoriteettina nuoren yläpuolella. Ohjaamo-koordinaattori Hanna Segarra mainitsi, ettei työntekijöiden tarvitse välttämättä työskennellä samoja tavoitteita kohti. Hän piti tärkeänä, että työntekijän ymmärtävät erilaisia tavoitteita ja niiden tärkeyttä osana suurempaa kokonaisuutta.

Perehdytysmateriaali kaikille Ohjaamoille

Kehittämistyön tuotoksena syntynyt perehdytysmateriaali on laadittu kasaan siten, että se on hyödynnettävissä kaikissa Ohjaamoissa ympäri Suomea. Materiaali on jaettu kahteen erilaiseen osaan: nuoren kohtaamiseen sekä moniammatillisuuteen. (Pääset tutustumaan materiaaliin näistä linkeistä.) Sen kulmakivenä voidaan pitää 3 sääntöä moniammatillisuuteen -sivua, jonka tarkoituksena on antaa ytimekäs ja helposti muistettava ohjeistus moniammatillisessa työyhteisössä toimimiseen. Tämän lisäksi materiaalissa esitellään motivoivan haastattelun menetelmää, dialogisuuden tärkeyttä ja luodaan katsaus Ohjaamon valtakunnallisiin tavoitteisiin. Materiaalissa uutta työntekijää kehotetaan tutustumaan Mirja Määtän vuonna 2018 kirjoittamaan tutkimusartikkeliin Työtä, osaamista ja arjen taitoja - Ohjaamot tehtäväänsä määrittelemässä.

Tarkemman kuvauksen kehittämistyöstä ja perehdytysmateriaalin luomisesta voi lukea opinnäytetyöstäni Nuoren moniammatillinen kohtaaminen: Ohjaamon perehdytysmateriaalin uudistaminen. Opinnäytetyö antaa laaja-alaisen kuvan käsitellyistä teemoista sekä tietoperustan että kehittämistyön menetelmillä saatujen tulosten voimin, mutta myös avaa ja esittelee perehdytysmateriaalin lukijalle.

Ensimmäiset työelämäkokemukset - opettavaista vai lannistavaa

Vetämässäni Ohjaamoista työelämään -seurantatutkimuksessa tarkastellaan, mitä mahdollisuuksia ja haasteita nykyiset työmarkkinat ja työolot tuovat nuorten aikuisten elämään. Siinä kysytään myös, millaista on Ohjaamojen työelämäohjaus ja mitä merkitystä sillä on nuorten elämänkulussa. Tutkimuksen taustalla on ajatus, että Ohjaamojen työelämään tähtäävässä ohjauksessa ei ole muokattavana ainoastaan nuorten tulevaisuuden suunnitelmat ja valmiudet vaan myös ohjaajien työtavat ja niiden kehittäminen sekä työnantajien asenteet ja taidot vastaanottaa nuoria työelämään. Ja laajemmassa mittakaavassa, tavoitteenahan on vahvistaa nuorten oikeuksia reiluun ja hyvään työelämään.

Haastattelemme 40 nuorta aikuista kolme kertaa vuoden välein; aloitimme haastattelut viime syksynä ja päätämme 2020. Viime vuonna haastateltavat perustelivat osallistumistaan haastatteluun esimerkiksi sillä, että tutkimus on kiinnostava, se voisi ehkä auttaa muita nuoria tai osallistumalla saisi hyödyllistä tekemistä omaan päivään.

Haastatteluissa välittyi nuorten aikuisten ymmärrys työllistymistä tukevien toimijoiden, kuten työpajojen ja Ohjaamon, työelämään kannustavasta tehtävästä, mutta myös yritysten ansaintalogiikasta. He myös pohtivat, millainen työ soveltuisi heille ja mitä he siltä toivovat. Tästä kertoo myös Annariina Kiponojan valmistunut kandidaatintyö, josta lisää tässä blogissa.

Haastattelut alkoivat työelämästä kertovan, ajallisen viivan hahmottamisella. Siihen haastatellut kuvasivat työelämään - vaikkapa opiskeluihin liittyviin harjoitteluihin, työkokeiluihin tai työsuhteisiin - liittyviä moninaisia kokemuksiaan, niin myönteisiä kuin kielteisiäkin. Myönteisiä kokemuksia oli paljon: osaamisen, onnistumisen, oman alan löytymisen ja myönteisen palautteen saamisen kokemuksia.

Tässä blogissa pysähdyn kuitenkin sen äärelle, mikä työssä on mättänyt.

Kielteiset työelämäkokemukset ovat asia, joita Ohjaamoissakin käsitellään melko usein. Haastatteluissa esille tulleita nuorten aikuisten kielteisiä kokemuksia voi luokitella vaikkapa näin:

Työnantajan vastuut ja velvoitteet eivät ole kunnossa:

  • nuorelle on epäselvää, mitä työstä ja työn jatkosta on sovittu. Työnantaja antaa suullisesti ymmärtää muuta kuin mikä näkyy sopimuksessa (esimerkiksi viikkotuntimäärä)
  • työkokeilun alussa puhutaan mahdollisesta palkallisesta jatkosta, mutta sitä ei koskaan tule
  • perehdytys työhön on puuttunut tai ollut vähäistä ja ylimalkaista
  • työnantajat tai perehdyttämisestä vastaavat ovat olleet kiireisiä, vihaisia ja mollaavia. Tämä voi jopa estää hankitun ammattitaidon käyttämisen ja kehittämisen jatkossa.

Työyhteisö on epäreilu ja työilmapiiri huono:

  • nuorella on epäreilu asema suhteessa muihin työntekijöihin työtehtävien ja työvuorojen jaossa
  • nuorelle ei kerrota olennaisia asioita, hänet suljetaan työyhteisön ulkopuolelle, selän takana puhutaan pahaa.

Heikossa asemassa olevista hyödytään eri tavoin:

  • satunnainen, on-off -keikkatyö on epävarmaa ja tuottaa byrokratiarumbaa esimerkiksi Kelan tukien hakemisessa ja taukoja toimeentuloon
  • minimipalkalla on vaikea tulla toimeen, se voi olla myös työmarkkinatukea pienempi
  • työttömistä hyödytään vuosi vuodelta esimerkiksi kiireisessä sesonkityössä, joka uuvuttaa ja estää pidempiaikaisen ratkaisun löytämistä
  • työkokeilut saattavat olla ajallisesti hyvinkin sitovia tai sisällöltään turhauttavia
  • uutta työtä hakiessa työnantajat eivät aina arvosta työkokeiluja tai työpajajaksoja työkokemuksina.   

 

Tässä erään nuoren kokemus:

Mä melkeinpä sanoisin et kyl töitä löytyy mut palkkaa ei.

Siis se on se isoin ongelma nuorilla mun näkemyksen mukaan ja kokemuksen että, siis, ku, ketään ei palkata. Ketään ei pidetä pitkäaikasesti eikä jotkut paikat ees vaivaudu kouluttaa, kun ne tietää jo etukäteen et tätä tyyppii ei sitte pidetä niin sille ei sit opeteta kunnolla, talon tavoille tai oikeestaan työelämän tavoille muutenkaan, et heitetään sille sit hanttihommat. Ja tätä mä oon kuullu omien kavereitten kautta todella paljon.

Ja, siis, seki vielä että, palkattomii, paikkoi niin niit ei lasketa työkokemukseks niin se on iso ongelma. Ku monelt sitä löytyy ja monet tietää miten työelämäs toimitaan ja miten se menee mutta, jos se on palkaton niin sil ei oo mitään välii. Että, siihen pitäis saada muutos, niitten työnantajien ajatusmaailmaan.

Useat haastatellut nuoret aikuiset ovat käyneet näitä kielteisiä kokemuksiaan läpi Ohjaamon työntekijän kanssa, osa neuvoja kysellen, osa pidemmässä ohjausprosessissa. Ohjaamo on ollut monelle tärkeä tuki, samoin ystävät ja perheenjäsenet. 

---

Ohjaamoista työelämään -tutkimusta toteutetaan kahdessa Ohjaamossa, Lahdessa ja Vantaalla. Aineistonkeruuta on lisäkseni olleet tekemässä Frida Westerback sekä Hanna Rissanen Helsingin yliopistosta sekä Jyrki Virta Jyväskylän yliopistosta. Professori Päivi Honkatukian vetämä All Youth-hankkeen osatutkimus Tampereen yliopistossa on tärkeä yhteistyökumppani. Haastatteluista kertyy mittava aineisto ja siitä on tulossa tällä hetkellä kaksi gradua ja yksi kandityö on jo valmistunut. Lisäksi aineistoa hyödynnetään tutkimusartikkeleissa. Nuorten aikuisten haastattelut jatkuvat nyt marraskuussa.

Lisätietoja tutkimuksesta saa Mirjalta (mirja.maatta (at) ely-keskus.fi)

 

 

Kolme kehittämiskohdetta

Meiltä kohtaamolaisilta kysytään usein mitä kehittämiskohteita Ohjaamoissa on. Usein kysyjä haluaa tietää mitä kehittämiskohteita näemme erityisesti hänen alueensa Ohjaamossa. Viime aikoina olen alkanut vastata kysymykseen toteamalla, että Ohjaamoissa kautta linjan on kolme haastetta. Nämä pätevät jollain tapaa jokaiseen Ohjaamoon.

Monialaiseen työhön on vielä matkaa

Yllättikö ensimmäinen kohta jonkun? Tuskin. Monialainen työ on haastavaa, eikä siihen päästä hetkessä. Sen toteutuminen vaatii aikaa, tahtoa ja toimia. Tässä kehitettävää on aina. Henkilöstössä tulee vaihdoksia, tulee uusia toimijoita mukaan ja rakenteet muuttuvat. Moni Ohjaamo on jo päässyt yhdessä työskentelyyn. Eri toimijat ovat samassa paikassa, mutta aitoon monialaisuuteen voi tällöinkin olla vielä matkaa. Tämä voi näkyä esimerkiksi puheissa minun ja sinun asiakkaina, erilaisina kirjauskäytänteinä tai nuorelle toteamuksena, että emme voi täällä jeesata enempää, koska minä en voi jeesata enempää.

Yllättävän usein törmäämme puheisiin, joissa todetaan kunnassa ohjauksen toimivan jo niin hyvin, ettei Ohjaamon työn kehittämiselle ole tarvetta. Että toinen toimija on tuossa kilometrin päässä ja meillä on suora puhelinnumero kolmannelle. Hienoa! Hyvä juttu! Sanottakoon se kuitenkin tässäkin: Ohjaamo ei ole yhtä kuin verkosto ja Ohjaamo on enemmän kuin palveluohjausta. 

Pienissä Ohjaamoissa haastekertoimet ovat luonnollisesti suuremmat. Miten niin kutsutut piipahtelijat, jotka päivystävät Ohjaamossa vain silloin tällöin, saadaan mukaan? Toisaalta verkosto voi olla jo entuudestaan niin tiivis, että yhteistyö on helppoa ja sujuu päivystysaikojen ulkopuolellakin. Toimijoiden määräkään ei välttämättä ole kovin suuri. Joskus kuitenkin näissä tilanteissa mietin miksi Ohjaamo onkaan alunperin alueelle perustettu. Jos Ohjaamon myötä päästään tarkastelemaan palveluja laajemmin kuin omasta siilosta käsin ja jos sen sitä kautta opitaan tuntemaan toisia paremmin, niin sehän on selkeä hyöty. Joskus Ohjaamon myötä myös saadaan entistä enemmän toimijoita mukaan.

Johtamista ei ole mietitty

On yllättävää miten vähän Ohjaamon johtamista on alkuvaiheissa mietitty. Uutta Ohjaamoa perustettaessa ei välttämättä ole lainkaan ajateltu, että toiminta vaatii jonkun koordinaattorin, jonkun johtajan. Verkostot eivät toimi itsestään, eikä Ohjaamon arki pyöri, ellei joku sitä johda. Ohjaamoissa on lukuisia asioita, jotka eivät niin sanotusti kuulu kenellekään. Jotta toiminta pyörisi, täytyy jonkun nämä tehdä tai jonkun johtaa kokonaisuutta, jotta asiat tulisivat tehdyksi, Ohjaamon koosta riippuen. Monialaisuuden kehittyminen vaatii johtamista sekin. Toimintatavat ja –kulttuurit muuttuvat harvoin itsestään. Tuekseen johtaja tarvitsee Ohjaamossa työskentelevien esihenkilöiden tuen, jotta arki rullaisi kunnolla. Hyväksi käytännöksi on todettu esihenkilöiden omat, säännölliset tapaamiset.

Kuka viestii?

Jollei johtamista ollut mietitty, niin viestintä saattaa vielä herkemmin unohtua. Ohjaamo tarvitsee markkinointia ja mainontaa, tiedotusta ja vuorovaikutusta. Toiminnasta pitää viestiä paitsi nuorille, niin myös verkoston toimijoille, yhteistyökumppaneille, nuorten lähipiirille, päättäjille ja niin edelleen. Tämä vaatii työtä, suunnitelmallisuutta ja toimia.

Viestinnässä on kyse myös monialaisuuden kehittämisestä ja johtamisesta. Lisäksi viestinnässä on kyse Ohjaamojen perusajatuksen, matalan kynnyksen, toteutumisesta. Miten nuori löytää tietoa Ohjaamosta, ollaanko siellä missä nuoretkin? Luodaanko viestinnän avulla mielikuva, että tämä on paikka, johon voi tulla asialla kuin asialla ja johon kaikki nuoret ja nuoret aikuiset ovat tervetulleita? Miten se näkyy kuvissa, teksteissä, sanavalinnoissa? Entä näkyvätkö työntekijät esimerkiksi sosiaalisessa mediassa? Sekin on yksi tapa madaltaa kynnystä ja helpottaa asiointia. 

Jokerina vaikuttavuus

Ne kolme kehittämiskohdetta tulivat jo, mutta haluan nostaa jokerina pöytään vielä vaikuttavuuden. Onko Ohjaamojen työ vaikuttavaa ja miten se voidaan osoittaa? Vai voidaanko? Ymmärrettävästi Ohjaamojen vaikuttavuus herättää paljon mielenkiintoa. Tähän liittyvät haasteet tunnistetaan ja esimerkiksi yhteisestä asiakasjärjestelmästä on puhuttu paljon. Toisaalta Ohjaamoihin päätee sama ongelma kuin muihinkin nuorten parissa toimiviin palveluihin; miten osoittaa, että toiminnan seurauksena jotain ei tapahtunut, että nuori ei syrjäytynyt tai ei joutunut asunnottomaksi? Jos ja kun Ohjaamo nähdään ennaltaehkäisevänä palveluna, tämä piirre korostuu. Toisaalta monin paikoin Ohjaamon tunnistetaan paikkaavan palveluvajeita. Mikä tällöin on Ohjaamon rooli ja vaikuttavuus? Alkuvuodesta 2020 Monet-hanke tuo tähän lisää vastauksia ja luultavasti jälleen myös uusia kysymyksiä.

Onko kehittämiskohteena sittenkin ihan vaan Ohjaamo?

Jos tämän kaiken kiteyttäisi, niin kehittämiskohteena voisi sanoa olevan Ohjaamo-toiminnan. Siihen kiteytyy Ohjaamon ydin eli monialaisuus, mutta myös toiminnan rakenteet eli johtaminen. Viestintää puolestaan tarvitaan mahdollistamaan edellä mainitut, mutta myös madaltamaan kynnystä ja kertomaan palvelusta. Ohjaamo on kokonaisuus, joka vaatii uuden luomista, uudenlaisia toimintatapoja, kuten vaikkapa uudenlaista johtamista, ja vanhasta poisoppimista. Se ei ole helppoa ja joskus arjessa se unohtuu.

Onneksi apua ja tukea on saatavilla. Tessu-hanke tekee hyvää työtä monialaisuuden eteenpäin viemisessä, säännölliset päällikköpäivät tarjoavat Ohjaamojen johtajille vertaistukea ja viestijöillekin on koulutusta ja verkostoja tarjolla. Ennen kaikkea sitä tukea on saatavilla valtakunnallisesta verkostosta. Yhdessä taklataan haaste kerrallaan.

Ohjaamojen johtamisen haasteet

Syyskuussa pidetyillä Ohjaamojen päällikköpäivillä oli teemana Ohjaamojen johtaminen. Tämä on kaikkia ohjaamolaisia, niiden päälliköitä ja koordinaattoreita sekä varmasti myös sidosryhmiä kiinnostava teema. Ohjaamon johtamisesta on keskusteltu oikeastaan niin kauan kuin Ohjaamoja on ollut olemassa. Jos asia olisi helppo ja Ohjaamojen johtamismenettelyt monistettavissa aina uuteen alkavaan Ohjaamoon, niiden johtamisen erityishaasteet olisi luultavasti jo ratkaistu.

Ohjaamojen johtamisen voi sanoa olevan jopa poikkeuksellisen haastavaa. Ohjaamoa johtaa tavallisesti päällikkö- tai koordinaattorinimikkeellä oleva henkilö. Ohjaamossa työskennellään moniammatillisesti. Se tarkoittaa sitä, että monen eri hallinnonalan asiantuntijat työskentelevät yhdessä Ohjaamon tiloissa. He ovat useimmiten erillään omista ammattikollegoistaan ja esimiehestään. Ohjaamon päälliköllä voi olla omiakin alaisia, mutta useimmille Ohjaamon työntekijöille hän ei siis ole esimies. Yhden Ohjaamon työntekijöillä on yleensä joukko esimiehiä, jotka ovat eri hallinnonaloilta ja eri organisaatioista. Esimiehet eivät välttämättä keskustele säännöllisesti keskenään Ohjaamon asioista. Näin ei onneksi ole kaikkien Ohjaamojen kohdalla. Osassa niistä esimiehet ovat aktiivisesti vuorovaikutuksessa keskenään ja Ohjaamon päällikön tai koordinaattorin kanssa.

Ohjaamon johtamista ei ole välttämättä mietitty etukäteen, kun uusi Ohjaamo aloittaa. Ei ole pohdittu Ohjaamon johtamisjärjestelmää, eikä sitä, millainen päällikön valta ja mandaatti tulisi olla. Mistä asioista hän voi päättää ja mistä asioista päättävät vaikkapa Ohjaamossa työskentelevien asiantuntijoiden esimiehet? Onko Ohjaamolle mietitty ohjausryhmä tai kehittämisryhmä? Missä eri kokoonpanoissa Ohjaamon asioita käsitellään? Otetaanko nuoret mukaan Ohjaamon suunnitteluun ja kehittämiseen? Moni Ohjaamo onkin sitten kehittyessään huomannut, että Ohjaamon johtaminen vaatiikin rakenteita, periaatteita ja ylipäätään johtamisen suunnittelua.

Odotusten ja resurssien riittävyyden ristipaineissa

Eri hallinnonaloilla on erilaisia tavoitteita ja odotuksia Ohjaamon tekemiselle ja tuloksille. Näiden yhteensovittaminen voi olla haastavaa, vaikka kaikilla toimijoilla on yhteinen tavoite: nuoren kokonaisvaltainen auttaminen hänen elämäänsä, koulutukseensa ja työllistymiseensä liittyvissä asioissa. Erilaisten lainsäädäntöjen, työtapojen ja toimintakulttuurien yhteensovittaminen ei ole helppoa. Kyse ei ole muutosvastarinnasta tai vanhasta toimintakulttuurista luopumisen vaikeudesta, vaan ihan aidoista käytännön ongelmista. On tärkeää, että ohjaamolaisten esimiehet eli yleensä kunnan tai muun organisaation väliesimiehet on sitoutettu ja informoituja eri hallinnonaloilta tulevien näkökulmien yhteensovittamisesta.

Mikään johtaminen ei onnistu kunnolla, jos siihen ei ole resursseja. Ohjaamon päälliköllä ei välttämättä ole riittävästi aikaa johtamistyöhön. Onko joskus käynyt niin, että Ohjaamon päällikkö on "joka paikan höylä", joka keittää kahvit, kiinnittää Ohjaamon irronneen kyltin, paikkaa poissaolevaa työntekijää, hoitaa verkostosuhteita, raportoi ylemmälle johdolle, toimii viestintävastaavana ja kaikkea siltä väliltä? Näinhän asia ei saisi olla. Ohjaamo, kuten mikä tahansa organisaatio, tarvitsee strategista johtamista ja päivittäisen työn johtamista. Ohjaamoissa on oltava riittävästi aikaa yhteiselle keskustelulle erityisesti sen takia, että kyseessä on moniammatillinen työyhteisö. Pitää ehtiä puhua yhtä lailla Ohjaamon strategiasta, yhteisistä tavoitteista ja toimenpiteistä kuin käytännön arjessa eteen tulevista pienistä asioista.

Viestintä on tunnetusti vaikeaa. Ohjaamon käynnistämisvaiheessa viestintää ei ole välttämättä mietitty etukäteen. Kenelle Ohjaamon viestintä kuuluu, miten viestitään, kenelle viestitään, mitä viestintäkanavia käytetään? Sanotaan, että johtaminen on viestintää ja tekoja. Viestintä ei voi olla vain Ohjaamon päällikön tehtävä, vaan myös muiden ohjaamolaisten pitäisi osallistua siihen. Jos viestit eivät kulje talosta ulospäin eikä talon sisällä, toimintaa on vaikea johtaa ja kehittää. Viestintä ei tapahdu itsekseen, vaan sitäkin on suunniteltava. Sen suunnittelulle on varattava aikaa, samalla tavalla kuin muunkin toiminnan suunnittelulle.

Työhyvinvointi ja johtamisen tuki

Oma johtamishaasteensa on Ohjaamossa työskentelevien ammattilaisten työhyvinvointi ja yhteisöllisyyden tunne. Myös tiedonkulku työntekijöiden välillä korostuu tämän tyyppisessä organisaatiossa. Osa asiantuntijoista saattaa käydä Ohjaamossa vain pari tuntia viikossa tai joku jopa tätäkin harvemmin. Tiedonkulku on iso haaste. On tärkeää, että Ohjaamossa on hyvä yhteishenki ja työilmapiiri. Ovesta sisään tuleva nuori vaistoaa helposti paikan tunnelman. Yksikään nuori ei saisi kääntyä ovelta takaisin sen takia, että Ohjaamon ilmapiiri on kireä tai että hänet vastaanottava asiantuntija ei osaa tiedonpuutteensa vuoksi neuvoa nuorta riittävästi.

On tärkeää tukea Ohjaamojen päälliköitä ja koordinaattoreita Ohjaamojen johtamisessa. Kohtaamo-hanke tekee tässä oman osansa, samoin TESSU2- hanke sekä muutkin erinomaiset, Ohjaamoja tukevat hankkeet. Eri Ohjaamojen hyvien toimintamallien jakaminen eli vertaistuki on varmasti yksi parhaista keinoista tukea johtamista. Se on se tunne, kun toinen ymmärtää täsmälleen, mistä minä puhun! Syyskuussa pidetyt päällikköpäivät antoivat yhden hyvän mahdollisuuden vertaistuen saamiselle. Hyviä käytäntöjä pitää toki jakaa eri kanavia pitkin kaiken aikaa. Toivon mukaan Ohjaamojen päälliköillä olisi aikaa vierailla tutustumassa toisiin Ohjaamoihin. On myös syytä näin julkisesti kiittää kaikkien Ohjaamojen päälliköitä ja koordinaattoreita heidän työstään. Jokainen heistä on joutunut tekemään uraa uurtavaa työtä omassa toimintaympäristössään. He ovat avainpelaajia siinä joukkueessa, joka on tehnyt hyvää työtä sen eteen, että Ohjaamoista kuuluu joka puolelta niin hyvää palautetta.

Ohjaamot ovat todellinen menestystarina suomalaisessa yhteiskunnassa. Harvoin on kehitetty näin merkittävää uutta toimintoa tai palvelua, jota kaikki poliittiset puolueet tukevat varauksettomasti. Koska Ohjaamo on osa julkishallintoa, se joutuu elämään poliittisten muutosten ja reformien keskellä. Ohjaamoilta odotetaan merkittäviä tuloksia, esimerkiksi nuorten työttömyyden vähenemistä lyhyellä tähtäimellä. Kuitenkin nuorten parissa tehdään pitkäjänteistä työtä. Ohjaamon nuori asiakas voi alkuvaiheessa olla hyvinkin kaukana opinto- ja työelämästä. Hän voi tarvita runsaasti aikaa ja monia eri palveluja ennen kuin hän sijoittuu töihin avoimille työmarkkinoille. Näiden kaikkien vaatimusten, olosuhteiden ja ristipaineiden yhteensovittaminen tekee Ohjaamon johtamisesta poikkeuksellisen vaativaa tekemistä. Vastapainona on varmasti se työn ilo ja palkitsevuus, kun nuori saa elämäänsä suuntaa ja tulevaisuuttaa Ohjaamon arvokkaan työn ansiosta.

Marja Pudas,

yksikön päällikkö, Työllisyys-, osaaminen- ja kulttuuriyksikkö
Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, kohtaamolaisten esimies.

Kirjoitus perustuu Kohtaamon projektisuunnittelijoiden Tuija Kauton ja Titta Korpilaurin Ohjaamoissa tekemiin havaintoihin sekä alustukseen, jonka he pitivät päällikköpäivillä.

Ohjaamojen tarina

Tarina on huikea. Se kertoo kokeilusta, johon lähdettiin monen mielestä kunnianhimoisin tavoittein. Piti perustaa parikymmentä Ohjaamoa eri puolille Suomea ja vakinaistaa niiden toiminta. Aikaa oli kolme vuotta. Kolmen vuoden päästä olikin jo yli 50 Ohjaamoa ja vakinaistamiseen määräraha valtion budjetissa. Viiden vuoden päästä aloituksesta määrä on kasvanut edelleen ja toiminta vakinaistunut. Mallia käydään katsomasta ulkomaita myöten. Puhutaan menestystarinasta.

Se menestystarina oikoo mutkia suoraksi aika paljon. Se ei kerro historiaa, pitkää valmistelua, monien toimijoiden toiveita ja turhautumista vuosien, ehkä jopa vuosikymmenien aikana. Siinä saatetaan unohtaa sanoa, että nyt aika oli kypsä, tahtoa riittävästi ja päättäjillä halua viedä asioita eteenpäin. Harvoinpa tarinoissa koko totuutta onkaan. Kun puhutaan menestystarinasta, sivuutetaan helposti ne haasteet, joita toiminnassa on ollut ja on edelleen. Siinä rinnalla kyllä kulkee jatkuvasti se toinen tarina, joka tosin ei välttämättä ole sen totuudenmukaisempi. Siinä tarinassa Ohjaamo on iso paha susi, joka kappaa olemassa olevan hyvän, vie resurssit, tekee vääriä asioita tai ainakin väärällä tavalla, eikä saa edes mitään aikaan. Todellisuus lienee jossain siellä menestystarinan ja kauhukertomuksen välimaastossa.

Tarinoiden taustat

Kun kurkistaa tarinoihin sisälle, näkee, että todellisuus todellakin on monimuotoisempi. Valtakunnallisesti kaari on ollut yhdenlainen, paikallisesti kaikkea muuta. Osa on lähtenyt isolla innolla, ottanut sitten takapakkia, kasannut joukot uudelleen ja porskuttaa nyt täysillä eteenpäin. Toiset ovat lämminneet hitaasti, mutta kirineet sitten ja yhtäkkiä ponkaisseet valtakunnan kärkeen uusilla ideoillaan. Kolmas porukka ei oikein missään vaiheessa saanut hommaa kunnolla käyntiin, mutta yrittää kuitenkin edelleen.

Se valtakunnallinen menestystarina on houkutellut mukaan niitäkin, jotka eivät oikein ole tienneet mihin ovat mukaan lähteneet. Ohjaamo on tullut tutuksi ja se halutaan omaankin kuntaan. Syyt voivat olla moninaiset. Kun todellisuus toiminnan kehittämisen vaatimuksista, raportoinnista, viestinnästä ja resursseista on selvinnyt, onkin into hieman laantunut. Ei ole huomattu ajatella, että toiminta vaatii johtamista ja viestintää sekä aikaa kehittämiseen ja suunnittelemiseen.

Pahikset ja hyvikset

Tarinoissa on usein monia toimijoita, joilla on ristikkäiset tavoitteet. Vaikka Ohjaamoissa isossa kuvassa tavoitteet ovatkin olleet yhtenevät, on ristivetoa silti ollut paljon. Etenkin alkuvaiheessa jokaisessa Ohjaamossa on varmasti yhdessä työstetty tavoitteita ja mietitty kohderyhmiä. On ollut viisautta määritellä tavoitteet valtakunnallisesti riittävän ylätasoiseksi, jotta paikallisille ratkaisuille on ollut tilaa. Toisaalla painotus on ollut vahva työllistymisessä, jossain muualla taas nuorten hyvinvoinnin lisäämisessä laaja-alaisesti. Erilaiset alueet ja erilaiset tilanteet vaativat erilaisia ratkaisuja. Erilaisia tarinoita.

Yhteistä jokaiselle Ohjaamolle on, että joka tarinasta löytyy joku pahis. Se joku toimija, jonka kanssa on ollut ”niin vaikeaa” tai joka vaan ei mitenkään lähde mukaan. Se on ollut te-palvelut, sosiaalityö, etsivä nuorisotyö, terveyspalvelut, nuorisotyö – ihan mikä vaan. Pahiksia on kaikkialla, mutta se pahis on aina eri. Legendat pahiksista kiertävät perimätietona ja kiertävinä tarinoina naapurikuntiin ja laajemmallekin. Silloin helposti unohtuu, että tosielämässä ei ole hyviksiä ja pahiksia.

Draaman kaari

Tarinoihin kuuluu alku, keskikohta ja loppu. Ohjaamojen alku on nähty. Se on ollut intoa, intohimoja ja vastustusta. Siihen on kuulunut vastoinkäymisiä, mutta myös onnistumisia. Monen Ohjaamon kohdalla tarina on vasta alussa, vaikka valtaosa varmaan onkin jo siirtynyt keskivaiheeseen. Siis siihen tasanteelle, jossa arki sujuu ja toiminta on saanut muotonsa. On tosin niitäkin, joiden tarina on tullut jo päätökseen. Muutama pienemmän paikkakunnan Ohjaamo on päättänyt toimintansa Ohjaamona ja jatkanut koko kansan monialaisena palvelupisteenä. Ohjaamon tarina on päättynyt, mutta uusi tarina alkanut. Siinä tarinassa Ohjaamo on ollut alkusoitto isommalle tarinalle.

Jos Ohjaamon tarina päättyy, epäonnistuuko se silloin? Ei tämä voi epäonnistua. Jos toiminta jatkuu kaikenikäisten palveluna, koska nuorten palvelulle erikseen ei ollut tarvetta, niin hyvä niin. Ohjaamo on ollut silloin alku isommalle, tarvittava startti muutokselle. Se on onnistuminen. Onnistuminen se on silloinkin, kun toiminta päättyy kokonaan. Näitä ei vielä ole nähty, mutta tultanee näkemään. Siinä tapauksessa kokeiltiin ja todettiin, että meillä tämä ei toimi. Syyt on toivottavasti perattu ja opiksi otettu. Jos jotain oppii, ei voi epäonnistua.

Mikä valtakunnallisesti on draaman kaari? Ollaanko nyt alussa, keskikohdassa vai lopussa? Sen aika näyttää.

Kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia.

Työmarkkinakansalaisuuden ilmeneminen Ohjaamo-asiakkaiden puheissa – mitä, missä ja miten?

Annariina Kiponoja (YTK)

Ohjaamoista saatu monialainen palvelu, tuki ja ohjaus on saanut kiitosta kootessaan yhteen pirstaloitunutta nuorten palvelukenttää. Tässä kirjoituksessa ei kuitenkaan arvioida itse palvelukonseptia, vaan ollaan kiinnostuneita palvelun sisällä tapahtuvasta yksilötason puheenparresta. Kirjoitus pohjautuu Tampereen yliopistossa tehtyyn kandidaatintutkielmaan, jonka aineistona oli osa Ohjaamoista työelämään -seurantatutkimuksessa syksyllä 2018 suoritetuista haastatteluista. Haastattelut on tehty Ohjaamojen asiakkaille. Tutkielman ja blogikirjoituksen erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat sellaiset puheen tavat, joista on havaittavissa työmarkkinakansalaisuuteen liitettyjä ulottuvuuksia.

Työmarkkinakansalaisuus on nykynormi

Työmarkkinakansalaisuudella tarkoitetaan kansalaisena olemisen tapaa, jossa toiminta suuntaa niin toiminnallisella, sosiaalisella kuin puheenkin tasolla palkkatyöhön perustuvaa yhteiskuntaa kohti. Työmarkkinakansalaisuudelle tyypillistä on pitää yksilöä laajalti vastuullisena omista teoistaan ja valinnoistaan. Ajatukseen sisältyy henkilökohtaisen työelämänpolun suuntaaminen kohti vakituista palkkatyötä ja työmuotojen arvottaminen. Tutkimuksissa on todettu, että yksilötason ohella työmarkkinakansalaisuuden ideaali vaikuttaa myös palvelujen järjestämisen tasolla. Työmarkkinakansalaisuudesta sanotaankin muodostuneen monitahoisesti jaettu ymmärrys yhteiskunnan jäsenenä olemisen tavasta.

Kirjoituksen pohjana olevassa tutkielmassani analysoin Ohjaamojen asiakkaiden puheessa tuottamia tarinoita työelämänpolustaan. Sosiologina ajattelen, että yksilöiden elämäntarinat ilmentävät sosiaalisesti rakentuvaa todellisuutta ja tämän yksilölliseksi koetun todellisuuden rakenteellisia reunaehtoja. Vuorovaikutuksellisesti rakentuneita käsityksiä, käyttäytymissääntöjä, asenteita ja uskomuksia voidaan käsitellä osoittamalla yhteneväisyyksiä yksilöiden kertomuksissa. Työmarkkinakansalaisuus on tutkielmani analyysissa esille tullut olemisen tapa, joka on paitsi läsnä tekemisessä, myös tavoite.

Yhdeksän nuoren haastattelusta koostuvan aineistoni analyysissa löysin neljä teemaa, joiden kautta nuoret rakentavat työmarkkinakansalaisuuttaan. Nämä teemat olivat työorientoituneisuus, itsensä toteuttaminen, toimeentulon vakaus sekä yhteisöllisyys. Työorientoituneisuus on teema, joka läpileikkaa koko aineistoa ja jonka ajattelen kertovan yksilötasolla vahvasti sisäistyneestä työmarkkinakansalaisuudesta: toiminnan eri osa-alueiden kurottaminen kohti horisontissa siintävää vakituista palkkatyötä oli aineistossa toistuvasti esillä.

Yhteisöllisyys oli analyysini mukaan aihe, jonka nuoret kokivat kuuluvan oleelliseksi osaksi työelämää. Se motivoi ja tuottaa kuulumisen tunnetta. Huomionarvoista on, että kuuluminen yhteisöön esitettiin tärkeänä nimenomaan työelämän kautta, kuulumisena työyhteisöön. Työn ensisijaisuuteen elämässä viittaa myös kolmas kattoteema eli työhön liitetty taloudellinen vakaus. Työstä saa palkkaa, jolla maksaa oma elämä ja rahan nuoret kokevat nimenomaan työn kautta ansaittavaksi: aineistostani käy muun muassa ilmi, että työttömyysetuuksien riittämättömyys taloudellisesti suojattuun elämään suuntaa ajattelua kohti työmarkkinakansalaisuuden ideaa.  Aineiston nuoret esittävät oikeaksi työksi vain palkkasuhteiset ja mielellään myös vakituiset työpaikat, ja etuuksilla elämisen he kokevat osittain häpeällisenä, jopa leimaavana ja leiman saaneena asemana.

Neljäs, eli itsensä toteuttamisen kattoteema on osittain ristiriitainen aiemmin esitellyn kanssa. Itsensä toteuttamiseen liittyvässä puheessa tulee ilmi, kuinka työ ei ole vain työtä: työn tulisi nuorten mukaan olla jotakin, jolla toteuttaa sisäistä kutsumusta. Raha ja palkka eivät ole sisäiselle kutsumukselle prioriteetteja. Itsensä toteuttamisen puitteissa nuoret eivät ole kiinnostuneita siitä, miten markkinatalous toimii vaan siitä, miten yksilökohtaiset mieltymykset vaikuttavat käytännön valintoihin. Analyysini pohjalta pohdinkin, että työmarkkinakansalaisuuden ideaali itsessään näyttäytyy sangen kapeana kansalaisena olemisen tapana, ja se sivuuttaa mielekkyyden kokemuksen tärkeyden.

Työmarkkinat ja kansalaisuus murroksessa

Painottamalla työmarkkinoihin ”oikein” asennoitumista ja yksilöiden vastuuta työllistymisestään saattaa yhteiskunnan osuus unohtua. Työnteko itsessään on murroksessa niin ilmastonmuutoksen, jälkifossiiliseen aikaan siirtymisen ja eriytyneiden työmarkkinoiden myötä, eikä työmarkkinakansalaisuus aina kohtaa nykytyöelämää. Työmarkkinakansalaisuus perustuu ihanteisiin palkkatyöyhteiskunnasta ja talouskasvusta niin yksilöllisellä kuin valtiollisellakin tasolla. On selvää, että talouskasvuun keskittymällä toimet saattavat jopa lyödä yli inhimillisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden.

Julkista vastapuhettakin on kuultu, sen teemoissa on esiintynyt paitsi viikkotyöajan radikaali vähentäminen, myös riittävä universaali perustulo. Paitsi Ohjaamo-nuorten puheista ilmi tuleva omannäköisen elämän kaipuu, elämän jossa työstä saatava raha ei ole itseisarvo, myös nämä nostot julkisessa puheessa haastavat työmarkkinakansalaisuuden asemaa kansalaisuuden muotona. Ohjaamo-ohjauksen kontekstissa pohtimisen arvoista on, tähtääkö ohjaustoiminta ensisijaisesti työvoimapoliittisesti korrektiin aktiivisuuteen ja miksi näin on.

************

Blogi perustuu Annariina Kiponojan kandidaatintutkielmaan ”Asenne se oli mikä ratkas”. Työmarkkinakansalaisuuden rakentuminen aktivointitoimenpiteiden kohteena olevien nuorten puheessa. Kandidaatintutkielman löytää kokonaisuudessaan tästä

Tietoja, tutkimuksia ja tohinaa

 

Kesäkuun alussa kävin korkeakouluharjoittelija Jyrki Virran kanssa haastattelemassa kahden Ohjaamon työntekijöitä. Aiheina olivat ohjaajien näkemykset nuorten työelämän haasteista ja mahdollisuuksista sekä työelämäohjaus. Alkuun katsoimme aiheeseen johdattelevan videopätkän Tee unelmistasi totta. Tämän jälkeen kysyimme, mitä ajatuksia video herätti. Yksi Ohjaamon työntekijöistä huikkasi: Nuoret ovat ihania! Saman voisi kuulla omasta suustani heikkoina hetkinä, joita piisaa. Tiedän, että Ohjaamoissa tehdään nuorten eteen töitä hartiavoimin ja välillä vähän ylikin.

Me täällä Kohtaamossa teemme töitä sen eteen, että Ohjaamot saisivat mahdollisimman hyvän tuen omaan työhönsä. Tavoitteemme on viimekädessä sama: että nuoret saisivat oikea-aikaisesti neuvoja ja tukea isoihin ja pieniin kysymyksiin ja sen mikä heille yhteiskunnassa kuuluu - mahdollisuuden hyvään elämään ja osallisuuden yhteiskuntaan, sen resursseihin ja voimavaroihin. Itse olen Kohtaamossa vastuussa tiedontuottamisesta, kuten itse asiassa moni muukin Kohtaamossa, ja tutkimuksesta. Työni alkuvaiheissa, vuosina 20152016, tuli Ohjaamoilta joskus sellaista viestiä, että Kohtaamo kyselee jatkuvasti sitä ja tätä eikä mitään saa vastineeksi. Nyt harvemmin kuulen tätä viestiä. Pyrimme Kohtaamossa ja laajemminkin Ohjaamoja koskevissa tutkimuksissa yhdistämään tiedonkeruita, hyödyntämään kerättyä tietoa laajasti sekä tietysti jakamaan avoimesti syntynyttä tietoa.

Katse syksyyn

Näin syksyn alla on paikallaan kertoa, mitä tiedonkeruita ja -jakamisia on suunnitteilla. Seuraavan kerran nuorten valtakunnalliset palautteenkeruuviikot järjestetään ensi toukokuussa. Jos haluatte kerätä omassa Ohjaamossanne palautetta syksyn aikana, voitte halutessanne hyödyntää tätä lomaketta joko paperisena tai laittaa sen omaan webropoliinne tai vastaavaan. Nuorten palautteenkeruu tehtiin viimeksi toukokuussa ja siihen osallistui 26 Ohjaamoa ja vastasi 749 Ohjaamossa asioinutta. MDI:n tutkijat tekivät kiinnostavan palauteraportin

Kohtaamo on tuottanut nyt kolmannen ja viimeisen kerran kuntakohtaiset tilastoindikaattorit liittyen nuorten koulutukseen, työllistymiseen ja hyvinvointiin - tässä Seinäjoen diat esimerkkinä. Ne lähetetään yli 15 000 asukkaan Ohjaamo-kunnille powerpoint-dioina elokuun alussa. Niissä näkyy kunnan tilanne kyseisten tilastojen valossa verrattuna valtakunnalliseen. Sen lisäksi näiden 47 Ohjaamo-kunnan tilastot löytyvät avoimesti Kohtaamo.infosta Excel-tiedostona. Eli jos haluatte verrata eri Ohjaamo-kuntien indikaattoritietoja, niistä on mahdollista piirrellä vertailevat kaaviot itse.

Syyskuussa keräämme tiedon Ohjaamossanne työskentelevistä ammattilaisista ja saatavista palveluista viime vuosien tapaan. Tähän kyselyyn voidaan yhdistää myös muiden tutkimushankkeiden kysymyksiä kuten aiemminkin. Lokakuussa saatte vastattavaksenne Ohjaamojen itsearviointikyselyn, joka tehdään viimevuotisesta oppineena helpommaksi täyttää. Edelleen kerään tiedot nuorten siirtymistä (ja käynneistä, mikäli ette käytä Nuti-tilastoa) neljännesvuosittain eli 20.8.mennessä odotan sähköpostiini tiedot huhti-kesäkuulta ja 20.10. mennessä heinä-syyskuulta ja niin edelleen.

Tämän siirtymätiedon keruun automatisointi on tavoite, johon Kohtaamossa pitää panostaa jo syksyn aikana. Kysymyksiä on monia. Miten sen tekisi luotettavasti ja Ohjaamon palvelun moninaisuuden huomioon ottaen? Mitä kaikkea saisimme irti Ura-rekisteristä ja kuka tiedon sieltä noukkisi jatkossa? Yhtenä haasteena on se, ettemme vielä tiedä millainen tulee olemaan Ohjaamojen koordinaatiorakenne jatkossa ja millaiseen tiedonkeruuseen siinä on mahdollista panostaa. Kohtaamo jatkaa hankkeena vuoden 2020 loppuun, mutta paketoi tehtäviään jo vuoden päästä johtuen muun muassa lomista, kovin paljoa ei ehditä tehdä enää syksyllä 2020.

Monitieteinen kirja Ohjaamoista tekeillä

Ohjaamojen tutkimusrintamalla on vilkasta ja mikäs sen hienompaa - tässä esimerkiksi kiinnostava Vivi Vaissin gradu. Keväällä 2020 julkaistaan yhdessä Anne-Mari Souton kanssa toimittamani monitieteinen kirja Ohjaamoista. Siinä on edustettuina niin kasvatusfilosofiset, ohjauksen tutkimuksen, talousmaantieteen, nuorisotutkimuksen, organisaatiososiologian kuin sosiaalityönkin näkökulmat, ja Ohjaamo-toiminnan käytännöt ja teoriat.

Yksi tärkeä tehtäväni onkin ollut innostaa tutkijoita Ohjaamo-toiminnan tarkasteluun ja tehdä sitä itsekin. Entistä enemmän koen tehtäväkseni myös kasvattaa ja tukea nuoria tutkijoita eteenpäin. Omia tutkimusjulkaisuja syntyy hiljakseen muun tohinan, tiedontuotannon ja nopean raportoinnin keskellä, kuten tämä kesällä julkaistu englanninkielinen artikkeli koskien Ohjaamojen vastauksia vertaisoppimiskyselyihin.

Jatketaan edelleen hyvässä yhteistyössä!

Toivoopi Mirja Määttä

 

 

 

Miten Ohjaamon tulisi olla läsnä sosiaalisessa mediassa?

Kevään 2019 Ohjaamojen Viestintäpäivillä oli koolla Ohjaamojen viestinnästä vastaavia työntekijöitä. Seinäjoella järjestetyillä päivillä keskusteltiin muiden aiheiden ohella Ohjaamon näkymisestä sosiaalisessa mediassa ja siitä, miten somemarkkinointia voisi kehittää. Viestijöitä oli opastamassa markkinointitoimisto Siliän kouluttaja Tiia Hamro-Drotz.

Suunnitelmallista ja tavoitteellista

Mihin sitten Ohjaamo tarvitsee sosiaalisen median viestintää? Ohjaamo on taho, joka kokoaa yhteen nuorten palveluita ja sen pyrkimys on välttää virastomaisuutta ja olla helposti nuorten tavoitettavissa. Tavoitettavuuteen kuuluu oleminen siellä, missä nuoretkin ovat. Kouluttaja-Hamro-Drotzin mielestä Ohjaamon kohdeyleisön kannalta on syytä olla läsnä Instagramissa, Facebookissa, sekä halutessaan YouTubessa. Toisaalta sosiaalisen median kentällä asiat muuttuvat nopeasti, joten on hyvä myös pyrkiä seuraamaan sitä, mitkä palvelut tavoittavat nuoria kullakin hetkellä parhaiten.

Onnistunut someviestintä on seurausta pitkäjänteisestä ja tavoitteellisesta työstä. Somepalvelut, kuten Instagram ja Facebook tarjoavat välineitä viestinnän edistymisen mittaamiseen ja analysoimiseen, mutta itse palveluiden lisäksi voi käyttää myös itsenäisiä someaktiivisuuden analysoimiseen ja suunnitteluun tarkoitettuja palveluita. Näitä ovat esimerkiksi Sprout Social, Underhood, Hootsuite ja Supermetrics.

Hyvän someviestinnän tavoitteet tunnistaa kirjainyhdistelmällä SMART. Ne ovat spesifejä (specific), mitattavia (measurable), saavutettavia (attainable), relevantteja (relevant) ja aikaan sidottuja (time-bound). Ohjaamon kannalta järkeviä tavoitteita voisivat olla uudet tavoitetut nuoret, kasvanut tunnettuus, asiakaspalvelun kehittyminen ja sitouttaminen.

Ohjaamojen kokemuksia

Koulutuksen ohessa käydyssä keskustelussa esiin nostettiin havaintoja viestijöiden omista kokemuksista. Ohjaamojen someviestinnässä oli havaittu, että päivitykset, joissa näkyy kasvoja toimivat selvästi paremmin, kuin esimerkiksi pelkkä kuva julisteesta, tai muu kuva, jossa ei näy ihmisiä. Jos työntekijät eivät halua käyttää julkaisuissa omia kasvojaan, on yksi vaihtoehto käyttää apuna esimerkiksi jotain maskottia. Moni Ohjaamo vahvisti myös kokemuksen siitä, että sosiaalisen median seuraajista suuri osa on Ohjaamon yhteistyötahoja, eikä välttämättä niitä nuoria, joita viestinnällä olisi tarkoitus tavoittaa. Toisaalta seuraajat eivät ole ainoa tapa viestiä sosiaalisessa mediassa, vaan sisältöä voi saada uusien silmien nähtäville myös esimerkiksi mikrobuustaamalla postausta, eli maksamalla vaikkapa 10-15€ summa näkyvyyden lisäämiseksi.
 

Kirjoittaja: Jyrki Virta, korkeakouluharjoittelija

Ohjaamo koulutuksen ja työn marginaalissa olevan nuoren silmin

Sanna Toiviainen

Väitöstutkimuksessani Suhteisia elämänpolkuja – yksilöiden elämänhallintaa? tutkin koulutuksen ja työn marginaaliin päätyneen seitsemäntoista nuoren aikuisen elämäntarinoita ja ohjauskokemuksia. Tutkimus tuo esiin myös näiden nuorten kokemuksia Ohjaamo-toiminnan piirissä saamastaan tuesta. Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2014–2016 nuorilta, jotka tapasin keväällä 2014 pohjoiskarjalaisessa Ohjaamossa ja Avoimessa ammattiopistossa. Tutkimusaineiston tuottamisessa sekä analysoinnissa on sovellettu etnografisen tutkimuksen sekä narratiivisen tutkimuksen lähestymistapoja.

Ohjaamosta rinnalla kulkevaa tukea ja sosiaalisia kontakteja

Nuorten kokemus onnistuneesta ohjaussuhteesta rakentuu kokonaisvaltaiselle kohtaamiselle ja nuoren tarpeet edellä etenevälle prosessille. Tämä edellyttää nuorta auttavalta ammattilaiselta usein tiivistäkin rinnalla kulkemista ja kohtaamista nuoren omassa arkiympäristössä. Nuoret arvostivat Ohjaamon ohjaajien kokonaisvaltaista tukea ja valmiutta hoitaa asioita yhdessä nuoren kanssa. Nuori, jolla on elämässä monta haastetta ja kysymystä avoimena samanaikaisesti, tarvitsee intensiivistä ja kanssakulkevaa tukea. Sen vuoksi palvelujärjestelmässä on oltava resursseja toteuttaa myös jalkautuvaa ja laajassa palveluverkostossa nuoren mukana navigoivaa työtapaa. On tärkeää, että palveluverkoston paremmin tuntevalla tukihenkilöllä on jäsentynyt kuva nuoren elämänkokonaisuudesta.

Nuorten tueksi tarkoitettujen toimintojen ja palveluiden paljous hämmentää, ja osa nuorista jää palvelujen tarjoaman tuen ulkopuolelle. Monilla ei yksinkertaisesti ole käsitystä saatavilla olevista palveluista. Tukea saadakseen nuoren on usein itse aktiivisesti haettava apua, mikä on monelle haastavaa. Harva osaa tunnistaa kaikkia tuen tarpeitaan, saati ilmaista niitä saatavilla olevien palvelujen mukaisesti. Tämän lisäksi nuoren on mukauduttava eri instituutioiden toimintatapoihin, järjestelmiin, ympäristöihin ja tavoitteisiin.

Ohjaamon nuorilähtöinen kulttuuri, ammattilaisten kiinnittymättömyys tietyn instituution toimintaraameihin ja epämuodollisempi asema suhteessa eri viranomaistoimijoihin tarjoaa sinänsä hyviä lähtökohtia ohjausprosessille. Ohjaamoiden vahvuus on myös niiden mahdollisuus organisoida ja muovata toimintamalleja nuorten ja yhteisön ehdoilla. Onnistuneissa palveluprosesseissa keskeistä on, että nuorten omat intressit ja voimavarat ovat etusijalla. Tämä mahdollistuu vain nuorilähtöisessä, tilaa antavassa, rinnalla kulkevassa ja yhteisöllisessä kohtaamisessa.

Vertaissuhteet ja yhteisöllisyys voimavarana

Vaikka Ohjaamoita kehitetään tällä hetkellä palvelupisteiksi, joista nuori saa räätälöityä yksilöllistä tukea koulutukseen, työhön ja muuhun elämäntilanteeseensa, korostui sekä nuorten että ammattilaisten haastatteluissa Ohjaamon merkitys myös sosiaalisena yhteisönä. Monelle nuorelle Ohjaamo ja Avoin ammattiopisto olivat aluksi yksinkertaisesti vain paikka, johon tulla päivittäin, tavata toisia ja saada säännöllisyyttä arkeen. Vertaisiksi koettujen toisten nuorten tarinat purkivat vaivihkaa myös leimaavan toiseuden kokemuksia siitä, että elämä oli kulkenut eri tavalla kuin monien muiden ikätovereiden.

Väitöstutkimukseni valossa nuorten syrjäytymiseen liittyvässä keskustelussa ja toimenpide-ehdotuksissa tulisi kiinnittää huomiota nimenomaan syrjään jäämisen sosiaalisiin ja yhteisöllisiin ulottuvuuksiin sekä erilaisiin nuoren voimavarat huomioiviin työ- ja koulutusmuotoihin, joissa nuorilla olisi mahdollisuus edetä sopivaan tahtiin.

 

KM Sanna Toiviaisen kasvatussosiologian alaan kuuluva väitöskirja Suhteisia elämänpolkuja – yksilöiden elämänhallintaa? Koulutuksen ja työn marginaalissa olevien nuorten toimijuus ja ohjaus tarkastettiin Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjinä väitöstilaisuudessa toimivat dosentti, yliopistonlehtori Tarja Tolonen (Helsingin yliopisto) ja dosentti, yliopettaja Jaakko Helander (Hämeen ammattikorkeakoulu) ja kustoksena emeritaprofessori Marjatta Vanhalakka-Ruoho (Itä-Suomen yliopisto).

Väitöskirja on julkaistu sarjassa Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 217. Tiede. ISBN 978-952-7175-84-2. Väitöskirjaa myy https://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisut/verkkokauppa/kirjat.

 

Lisätietoja:

Sanna Toiviainen, Email: sanna.p.toiviainen@gmail.com

Havaintoja Ohjaamojen kehittämisestä

 

Erilaiset tarpeet

Alusta alkaen on ollut selvää, että Ohjaamoja perustetaan erilaisista tarpeista käsin, johon vaikuttavat mm. alueen verkostotyö, sen historia ja kulttuuri. Ohjaamoiden verkostoissa vierailevana olen havainnut, että erilaisten tarpeiden lisäksi toimijoiden motivaatiot perustaa Ohjaamo vaihtelevat suuresti. Osassa kuntia Ohjaamo halutaan perustaa siksi, että saataisiin kerran lähteneet TE-palvelut takaisin kuntaan. Toisaalla halutaan hyötyä Ohjaamon brändistä ja viestiä omasta toiminnasta oman kunnan nuorille Ohjaamo-nimen alla. Olen myös kuullut perusteluja, että Ohjaamon perustaminen kuntaan on ollut ”pakko”. Erilaisista tarpeista huolimatta on tärkeää, että Ohjaamon perusteet toiminnassa täyttyvät ja toiminta suunnataan alle 30-vuotiaille nuorille.

Ohjaamoja on suunnitelmallisesti kehitetty nyt viiden vuoden ajan. Ohjaamoja on jo lähes kaikissa suuremmissa kaupungeissa. Tällä hetkellä Ohjaamon perustamista suunnitellaan myös pienempiin kaupunkeihin ja kuntiin. Toiminnalle on olemassa perusteet ja kaikkia Ohjaamoja yhdistävät tekijät on määritelty. Suunnitelmallisen kehittämisen ohella oma kokemukseni on, että Ohjaamoja on syntynyt Suomeen kuin sieniä sateella. Tässä vaiheessa voi todeta, että aktiivinen verkostotyö on tuottanut tulosta.

Väitän, että viidessä vuodessa Ohjaamoihin liittyvä keskustelun sävy on muuttunut parempaan suuntaan. Pääsääntöisesti koetaan, että Ohjaamo on hyvä juttu. Jos et tiedä mistä aloittaa, aloita Ohjaamosta, onkin hyvä slogan toiminnan kuvauksena. Silti vastaan tulee asioita, jotka yllättävät arjessa.

Johtaminen

Ohjaamon toiminta edellyttää, että sillä on toiminnasta vastaava koordinaattori. Ajoittain olen ollut mukana verkostoissa, joissa Ohjaamolla ei ole ollut nimettyä toiminnasta vastaavaa henkilöä. Koordinaattorin tehtävänä on huolehtia Ohjaamon monialaisen työn mahdollistamisesta monin tavoin. Koordinaattorin työtehtäviin voivat kuulua esimerkiksi verkostotyön kehittäminen, toiminnan koordinointi, viestintä ja tiedon tuottaminen.  Käytännön kokemus kertoo tästäkin, että Ohjaamon koordinointi oman työn ohella on liian vaativa tehtävä.

Viestintä

Ohjaamo haastaa julkisten palvelujen työn tekemisen monella tapaa. Perinteisesti monella julkisen palvelun toimijalla työkalenteri täyttyy asiakastapaamisista ihan itsestään. Käytännössä saattaa riittää, että saapuu työpaikalle ja alkaa tehdä omaa työtään sitä sen kummemmin ajattelematta. Ohjaamossa työskentely haastaa tämän perinteisen tavan toimia. Tämän vuoksi on suotavaa, kohteliasta ja toivottavaa, että Ohjaamossa työskentelevät kertovat sekä työkavereille että nuorille omasta osaamisestaan ja työroolistaan. Ohjaamossa työntekijän työkalenteri ei välttämättä täyty itsestään, vaan omasta osaamisesta ja työpaikalla olosta on tärkeää viestiä avoimesti muille ammattilaisille ja nuorille, myös sosiaalisen median kanavia hyödyntäen. On tärkeää, että toiminnasta viestiminen on yhden viestinnästä vastuussa olevan henkilön lisäksi kaikkien Ohjaamossa työskentelevien vastuulla. 

Monialainen yhteistyö

Ohjaamon ”the” juttu on monialainen yhteistyö. Tavoitteena on, että nuori saa tarvitsemansa avun Ohjaamosta ja tarvittaessa palvelua monialaisesti.  Monialainen yhteistyö ei kuitenkaan toteudu sillä, että työntekijät siirtyvät tekemään omaa toimistotyötään Ohjaamoon.  Monialaisen yhteisen työotteen, yhteisen kielen ja tavoitteiden toteuttaminen vaatii aikaa ja paljon yhteistä keskustelua. Ohjaamon monialainen yhteistyö ei siis synny itsestään, vaan toteutuakseen se vaatii aitoa innostusta ja jatkuvaa dialogia niin omaa kuin muiden työtä kohtaan. Joissakin tapauksissa yhteistyön kannalta voi olla merkityksellistä keskustella, että millä tavoin nuori otetaan Ohjaamossa vastaan. Kannattaa tutustua ja kiinnostua, miten työkaverisi ottaa nuoren vastaan? Miten hän toimintaansa sanoittaa: kohdataanko, tuetaanko, autetaanko vai ohjataanko nuorta Ohjaamossa?

Kirjoittaja: Titta Korpilauri, projektisuunnittelija

Askelta pidemmälle

Ohjaamoiden synnyttäminen perustui alun perin kahteen perusajatukseen siitä, miten nuorille saataisiin parempia palveluja. Ensinnäkin tavoitteena oli saada palvelut paremmin nuorten saataville saman oven taakse. Toinen keskeinen tavoite oli saada palveluntuottajat yhteistyöhön silloin kun nuoren tilanne ja asioiden selvittämien sitä vaatii. Näin nuori saisi kysymyksiinsä nopeammin avun ja myös resursseja säästyisi. Ohjaamon idea ei siis ole tuottaa palveluja rinnakkain vaan ennen kaikkea yhdessä.

Kun aloitin Kohtaamo-hankkeen töissä kolme ja puoli vuotta sitten, olin jo aikaisemman työhistoriani vuoksi kiinnostunut erityisesti siitä, mitä osaamisvaatimuksia Ohjaamokonsepti työntekijöiltä edellyttää. Melko itsestään selvästi yhteistyön taito monialaisessa tiimissä näytti tärkeältä vaatimukselta. Onhan siitä tullut yksi keskeinen ns. yleinen työelämätaito. Yhteistyö ja sen tunkeutuminen yhä useampaan työhön haastaa työntekijät erityisesti siksi, että yhteistyötä ei voi opettaa, mutta sitä tulee oppia. Parhainkin koulutus tuottaa vain perusteet ja työkalut sen omaksumiseen. Loppu syntyy tai on syntymättä siinä yhteisössä, jossa työtä tehdään ja tässä osallistumisen prosessissa työstä voi tulla yhteistä ja jaettua.

Mitä ohjaamoissa pitäisi osata?

Ohjaamon perusteet- asiakirjassa lueteltu mitä osaamista Ohjaamoissa tulee olla. Siinä Ohjaamojen erityisosaamisen ja neuvonnan alueiksi mainitaan

  • Palvelutarpeen arviointi ja palveluohjaus

  • Urasuunnittelu ja työnhaku

  • Elämän- ja arjenhallinta

  • Fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi

  • Osaamisen kehittäminen ja koulutusmahdollisuudet

  • Osallisuuden tukeminen

  • Toimeentulo ja asuminen

On selvää, että tällaista osaamisen laajaa asiantuntijuutta ei löydy yksittäiseltä ammattilaiselta missään organisaatiossa. Taustaoletus onkin, että eri organisaatiot tuovat tätä osaamista tarjolle Ohjaamoon nuorten palvelun parantamiseksi. Vaikka kaikki edellä lueteltu osaaminen Ohjaamosta löytyisi, koskaan kyse ei ole ”on” tai ”off” -ilmiöstä. Osaamisen kertyminen on prosessi, joka syntyy suurelta osin ammattilaisten osallistumisesta Ohjaamojen yhteiseen työhön. Siksi osaamisluetteloita tulee lukea myös ikään kuin arviointikriteereinä: kuinka pitkälle olemme päässeet näillä osaamisen alueilla?

Ohjaamoista on tullut selkeätä viestiä alusta asti siitä, että kaikki työntekijät eivät ole kokeneet Ohjaamo-työtä mielekkäänä tai merkityksellisenä ja halunneet vaihtaa takaisin entiseen työympäristöön. Tämä jo yksittäisenä havaintona kertoo, että kyse ei ole vain uudesta fyysisestä työn tekemisen paikasta vaan uudesta tavasta tehdä työtä. Mitä se siis tekijöiltään vaatii?

Oppiminen on osallistumista

Monialaisen yhteistyön haasteisin saatetaan ratkaisuksi ehdottaa lisää resursseja. Resurssien lisäys kyllä kuulostaa hyvältä, mutta ei ratkaise kokonaan osaamisen ja oppimisen haastetta. Rohkenen jopa väittää, että ”more the same” -ajattelu ei riitä vaan saattaa pahimmillaan pimittää todellisen kehittymisen haasteen. En edellisellä tarkoita, että vastustaisin resurssien lisäystä, vaan korostan että jotain muutakin tarvitaan. Tämä muu on sellaista osaamista jota kellään ei ole valmiina, ja se syntyy tässä uudessa kontekstissa.

Muutos tuottaa myös kitkaa, sillä yhteistyössä paljastuu se mitä osataan, mutta myös se mitä ei osata. Onnistunut yhteistyö edellyttääkin ilmapiiriä, joka sallii keskeneräisyyden ja jotakin parempaa kohti kasvamisen, siis ei odoteta valmista osaamista jota voisi heti ottaa käyttöön. Oikeastaan jäljelle jää kaikkein keskeisin osaamisen alue: uuden oppimisen taito. Uuden oppimisessa on aina kyse osallisuudesta johonkin sellaiseen, jota ei vielä osata, ja jota ei myöskään yksin saada haltuun. Ohjaamossa osaaminen syntyy myös työntekijöiden välillä.

Yhteistyön oppiminen muistuttaa paljon myös luonnehdintaa joka on tehty ns. hiljaisen tiedon luonteesta. Työhön liittyvä hiljainen tietohan on hiljaista siksi, että sitä on vaikea sanallistaa ja ilmaista, siis pukea ohjeiksi tai toimintakaavioiksi. Ja sitä on vaikea ilmaista siksi, että se kiinnittyy aina tiettyihin ainutlaatuisiin tilanteisiin esim. ohjausvuorovaikutuksessa, niissä hetkissä joissa asiantuntija joutuu tekemään ratkaisuja päivittäin. Tämä ainutlaatuisuus koskee myös yhteistyön käytäntöjä.  

Nuorten kanssa pidemmälle

Ammattilaisten osallistuminen Ohjaamotyön kehittämiseen on osallistumalla oppimista. Kaikkea osaamista ei voi vasta työtä tehdessä oppia, eli perusammattitaito tulee olla kaiken perustana. Näistähän puhumme ohjausalallakin yleisinä työelämätaitoina kuten työn suunnittelu, arviointi, viestintätaidot ja vuorovaikutustaidot. Tärkeintä on kuitenkin se mitä tapahtuu ihmisten välillä niiden haasteiden ratkaisemisessa, jotka koskevat nuorten pääsemistä elämässä eteenpäin.

On ilahduttavaa, että toiminnan kehittämiseen osallistetaan yhä enemmän nuoria. Ohjaamoissa on alettu tehdä sitä mitä monella muulla taholla vielä puhutaan. Nuorten kehittämisryhmät ja raadit ovat monissa Ohjaamoissa olennainen osa toiminnan arviointia ja eteenpäin suuntaamista eli palvelujen muotoilua. Näin nuorten kanssa voidaan päästä askelta pidemmälle ja todeta, että Ohjaamo näyttää tietä palvelujen kehittämiselle yleisemminkin.

Ohjaamojen tiedontuotannon tukena paljon väkeä

Paljon on meneillään Ohjaamoja koskevan tutkimuksen ja tiedontuotannon ytimissä tänä vuonna. Tutkijana olen tästä hyvin iloinen. Yhden tutkijan näkökulmat ja linssit ovat rajalliset, reunoiltaan epäselvät. Vaikka Kohtaamon vastuulla olevaa Ohjaamo-tutkimusta ei ole koskaan ihan ypöyksin tehtykään, lisävoivat tulevat tarpeeseen.

Alusta asti (siis vuoden 2015 kesästä alkaen) mukaan on otettu Ohjaamojen tarpeet, toiveet ja esitykset, mutta myös ministeriöiden tuumailut ja ehdotukset. Olen myös kutsunut eri alojen tutkijoita mukaan aivoriihiin ja kehitelmiin, ja innostanut heitä tutkimaan kehittyvää Ohjaamoa. Kohtaamon ja Ohjaamojen ohjausryhmillä moninaisine taustaorganisaatioineen on ollut myös sanansa sanottavana.

Tänä vuonna asiat ovat kuitenkin erityisen hyvällä mallilla, koska kiinnostavat tutkimushankkeet ovat käynnissä, osa myös ulkopuolisen rahoituksen turvin. Kohtaamonkin projektivaroilla on pystytty hankkimaan Ohjaamojen kannalta keskeisiä selvityksiä ja näin on jatkossakin hyödyllistä edetä. Mutta siis selvittäviä, analysoivia ja tulkitsevia harmaita aivosoluja on nyt hyvin varattuna Ohjaamoille!

Esittelen tässä muutaman meneillään olevat tutkimus- ja selvityshankkeen, joiden kanssa teemme tietojen ja aineistojen vaihtoa ja yhteistuumailua. Lisää tehdystä ja meneillään olevasta tutkimuksesta voit lukea linkin koosteesta.

1.      Monialaisen yhteistyön vaikuttavuuden arviointi nuorten työllistymistä edistävissä palveluissa eli MONET-hanke on Valtioneuvoston rahoittama ja Mikko Valtakarin (MDI) johtama hanke. Siinä selvitetään Ohjaamojen vaikuttavuutta ja tarkastelussa on myös se, ovatko taloudelliset satsaukset Ohjaamoihin olleet yhteiskunnan kannalta kannattava ja tarkoituksenmukainen ratkaisu.

2.      Mikko Kesä Oy tekee selvityksen Ohjaamojen asiakashallintaa ja asiakasseurantaa tukevien tietojärjestelmien tarpeista ja tietosuojaratkaisuista, ja tuottaa myös suosituksen asiakashallinnan monialaisesta järjestelmästä Ohjaamoille. Selvitys tehdään pikaisella aikataululla ja se valmistuu huhtikuussa. Tarkastelu kohdentuu erityisesti sellaisille Ohjaamoille, joilla on käytössä NUTI-tilaston ohella Ohjaamon omia asiakashallinnan tietojärjestelmiä.

3.      Paikkariippumattomuus tulevaisuuden nuorten palveluissa maaseudulla eli PANU-hanke selvittää Ohjaamo-palvelujen ja eräiden muiden nuorten työllistymistä tukevien palvelujen sijaintia ja saavutettavuutta. Hankkeessa hahmotetaan maaseutunuorten työllistymisen kannalta keskeisten palvelutyyppien digitalisaatiota hyödyntäviä tulevaisuuden toteuttamismalleja. Hanke toteutetaan Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun ja Luonnonvarakeskuksen yhteistyönä maa- ja metsätalousministeriön maaseutupolitiikan kehittämisrahaston tuella.

4.      Ohjaamoista työelämään –seurantatutkimusta toteutetaan minun johdollani. Tutkimus kohdistuu kahden Ohjaamon monialaiseen, työelämäpolkuja avaavaan neuvonta- ja ohjaustoimintaan. Siinä tarkastellaan nuorten aikuisten seurantahaastatteluin (2018, 2019, 2020) heidän työelämäkokemuksiaan ja sitä, mitä merkitystä Ohjaamosta saadulla työelämäohjauksella on nuorten elämänkulussa. Tarkastelussa on myös työntekijöiden näkemykset nykyisten työmarkkinoiden vaateista ja mahdollisuuksista. Tuloksia julkaistaan blogeissa, yhteisartikkeleissa sekä erilaisissa opinnäytteissä.

Ilman Ohjaamojen omaa osallistumista uuden tiedon tuottaminen ei onnistu. Pyydänkin siis myötämielisyyttä meneillään olevalle tutkimustyölle. Minun tehtävänä on toimia jonkinlaisena tiedonkeruun järkeistäjänä, ettei päällekkäisiä ja kuormittavia tai huonosti suunniteltuja kyselyitä lähtisi Ohjaamoihin. Jatkamme tietenkin perustiedonkeruuta tänäkin vuonna – nuorten palautteenkeruuviikkoja, Nuti-tilaston kirjauksia ja siirtymien seurantaa.

Uskon, että näillä tutkimus- ja selvitysvoimavaroilla saamme moninäkökulmaisen ristivalotuksen Ohjaamojen nykytilaan ja tulevaisuuteenkin, myös siihen, mikä oikein on oleellista tietoa jatkossa ja miten sitä parhaiten voidaan tuottaa.